Mitä meiltä puuttuu?

Kirjasin vähän aikaa sitten paperille, mitä kaikkea pitää treenata kuntoon ennen seuraavia kisoja. Osa niistä on saatukin kuntoon, mutta vielä on aika paljon työnsarkaa, että tunnen voivani lähteä rennoin mielin kisoihin. Todiste eteenpäin menneistä asioista tulee tässä, aika hitsin hyvät avo-kaukot (vaikka itse sanonkin) osana kisamaista suoritusta:

Tuo oli tosiaan osa kisamaista suoritusta. Kaukoja ennen tein jäävät istumisen ja seisomisen. Molemmat ovat vielä niin hajalla, että ei ois kannattanu edes yrittää. :D Oli sellaista räpellystä, että leikkasin ne tuosta pois, niiden näkemisestä ei hyödy kukaan. Seisomisessa jäi teputtamaan, ei jotenki odottanu ollenkaan koko käskyä ja oli aika pihalla. Istumisen meni maahan. Kaukojen jälkeen oli tarkoitus tehdä vielä nouto, mutta kaukot oli niin hienot, että oli pakko palkata. :D Toki noissa kaukoissakin on vielä tekemistä, täytyy lisätä liikkuri ja pidentää vaihtojen välejä, mutta eiköhän nuo toimi kokeessakin. 

Sitten muut AVO-liikkeet ja niiden tila:

Paikkaistuminen. Kotkailee pahasti. Joku tässä ahdistaa. Veikkaan, että kotkailu kitkemällä tämä saadaan kuntoon, mutta vaatii konsultaatiota viisaammilta.

Seuruu. Tällä hetkellä ihan älyttömän hyvä, ihan harmittaa kun ei ole videota todisteena. Jos saan pidettyä sen tällaisena muutaman kuukauden, ennen kuin se taas hajoaa, olen superiloinen. 

Liikkeestä seisominen. Ihan palasina. Vaatii paaaaljon toistoja että viitsii tätä kokeessa kokeilla.

Liikkeestä istu/maahan. Maahanmeno hyvä ja ihan napakka. Istuminen alkutekijöissä, täytyy vielä takoa, että menee selkäytimeen.

Luoksetulo. Edelleen kaartaa perusasentoon jonkun verran, sitä siis poistetaan. Kotkailee myös hieman.

Ruutu. Paikkaa vielä treenaillaan. Maahan en ole kokeillut laittaa kuin ehkä kerran joskus vuosi sitten...

Nouto. Kaartaa perusasentoon tulossa, sama kuin luoksarissa.

Hyppy. Ei pitäs olla mitään erikoista, turha liike avossa. Voi kotkailla hieman.

Törpön kierto. Kaartaa törpöllä ja kaartaa perusasentoon. Yksittäisenä jo onnistuu suoraan, mutta kisamaisena törkeä, ei puhettakaan suoraviivaisuudesta kun koko ajan kaarretaan johonkin. :D

Huh, onhan tuossa kuulkaas hommaa ennen kuin päästään kisoihin. Varsinkin kun lisäksi treenataan niitäkin voittajan liikkeitä, ettei niitä tarvitse sitten ihan raapaisusta aloittaa.

Kaikenlaista hifistelyä

Halååå?

Luonnon taidetta

Tällä viikolla käytiin taas Oilin opissa Tiian, Minnan ja Annakaisan kanssa. Vitsi, että tuossa porukassa on kiva treenata kun muiden treeneistä saa paljon irti ja pystytään tekemään hauskoja häiriötreenejä koska kenenkään koira ei ole kiinnostunut muista, vaan jokainen pysyy omalla tontillaan.

Tosin tämän kerran Oilin härskissä häiriössä Grimm meni joka kerta lankaan ja Oili sai sen mokaamaan. Näitä pitäis vaan tehdä hurjasti lisää. Sen sijaan kimpassa tehdyt häiriöt meni Grimmillä superhienosti. Se mm. juoksi ruutuun kun isikoira Uuno teki samalla linjalla ohjattua täysin samaan aikaan, teki tunnarin samalla kun Uuno teki ruutua parin metrin päässä sekä leiskautti vielä metskuhyppynoudon samalla kun Uuno teki tunnaria. On me jotain tehty oikein jossain vaiheessa. :D

Yksilöissä katsottiin ensimmäisenä ruutua. Valittelin, että tauon aikana Grimm on kadottanut koko ruudun idean. Oili sanoikin, että ei sillä ole tällä hetkellä hajuakaan oikeasta paikasta. Menee kyllä ruutuun, mutta pysähtyy siellä minne sattuu, eikä etsiydy ruudun takaosaan. Ratkaisuna tehdään läheltä näyttöruutuja ja vastapainoksi kaukaa suorapalkkaa.

Seuraavaksi jääviä. Lähinnä istumista koska se on meillä heikoin ja vähiten treenattu. Grimm istuu jähmeästi koska olen innoissani viskonut sille palkkaa, enkä ole malttanut tehdä istumisia tarpeeksi yksittäisinä vaan yhdistänyt ne sivulle liian nopeasti. Niinpä paluu alkeisiin tässäkin hetkeksi.

Peruutuksessa halusin kysyä, kuinka lähteä opettamaan käännöksiä. Suoraan peruutus onnistuu jo tosi kivasti, mutta käännöksiä ei olla juurikaan tehty. Ihan hyvä että kysyin neuvoa, koska olisin jättänyt tässäkin välivaiheen (kaartamisen) tekemättä ja alkanut suoraan kääntyä kulmia. Pilko, pilko, pilko...

Ennen lopun häiriöitä tehtiin evl-paikkis. Grimmiä ahdisti jäädä istumaan niin kovaan häiriöön kun menin piiloon ja se valahtikin pian maahan. Pysyi istumassa kun kävin nostamassa ylös. Kaipaa vielä vahvistamista häiriössä. Kakkososuudessa Grimm ei ole mokannut kertaakaan, mutta yllättäen Tiialla olikin niin painokas ääni, että 3/4 koirista valahti maahan Tiian käskystä, Grimm mukaanlukien. :D

Joensuuhun tuli toistamiseen pikatalvi. Lunta tupruttaa vaakaan niin kovin ettei eteensä näe. Mälsää, ettei lumet tule kestämään aattoon saakka, vaan sulavat heti viikonlopun aikana pois. :(

Väliaikainen hanki

Nythän on kovin suosittua koirien valaiseminen pimeällä lenkkipolulla. Minäkin hurahdin tähän buumiin ja tilasin Mustin ja Mirrin verkkokaupasta jotkut koirille tarkoitetut viiden euron ledit valjaisiin/heijastinliiviin kiinnitettäväksi. Ei vaan sielu anna periksi maksaa maltaita moisista härpäkkeistä. Valot sammuilivat ihan koko ajan kun eivät kestäneet koirien menossa mukana ja Rundi hävittikin omansa alle viikossa, eikä ledit olleet kovin kirkkaitakaan.

Onneksi on Biltema, tuo kaiken sekatavaran aarreaitta. Ostin sieltä testiksi paketin tällaisia ja toimii! Paketissa on kaikki nuo neljä eri väristä lamppua pattereineen, siispä hintaa tulee alle euron per lamppu. Ovat tosi kirkkaita, kevyitä ja ovat kestäneet sekä heijastinliivissä, että valjaissa nyt viikon päivittäistä rytyytystä. Kestoakin noilla tuntuisi olevan koskapa eivät ole hiipuneet vielä tippaakaan vaikka palotunteja on tullut pitkälti toistakymmentä. Ja mikä ihaninta, noissa on vain on ja off asento. Mikä ihmeen järki niihin koirien ledeihin on laittaa kaiken maailman välkkyvaihteita?

Aluksi olin epäileväinen, että miksi ihmeessä niille pitäisi jotain lamppuja laitella kun on heijastimet. Mutta eipä niitä siellä metsässä juurikaan näe ilman värivaloja jos juoksevat kauempana kilpaa. Värikoodeilla koirat myös erottaa kivasti toisistaan. :) Tällaista hifistelyä tällä kertaa.

Luustohommia ja tavoitteita

Rundimaakari kävi eilen luustokuvissa, jotka Jari-setä lausui yllättäen priimaksi. Kerran kun koira unille laitettiin, niin sanoin, että kuvatkaa nyt sitten koko koira nenästä häntään saakka. Rundillahan on hyvin suorat takajalat, joten niiden ja sen pomppivan liikkeen perusteella oletin kuvista löytyvän edes jotain vikaa. Tästä syystä vein sen pari viikkoa sitten akupunktioon parin kaverin suosituksesta, koska ajattelin koiran olevan umpijumissa. Mitään mainittavaa jumia ei löytynyt, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että koira tulisi kuvata, koska hänen mielestään siinä on rakenteellista vikaa.

Aho hieman ihmettelikin kun lähtöasenteeni oli tämä ja sanoi, että suorat jalat ne on monella suomenpystykorvallakin, ja hyvin nekin pärjäävät kinttuinensa 12-vuotiaaksi ilman kummempia ongelmia. Luuston puolesta ollaan siis selvillä vesillä ja voidaan humputella ihan kaikkea mihin jaksetaan ryhtyä. Toki mitään metristä en käy hyppyyttämään saati agilitya humppaamaan, mutta muuten Rundi kyllä pystyy siihen mihin muutkin.

Ihan yllätin itseni yksi ilta etsimällä naksutinta. On niitä mullakin jossain kaapin perällä. Rundin vuoden "levänneet" aivot olisi aika herätellä toimintaan. :D 

Kuvauksen jälkeiset tunnelmat ei olleet kauhean hilpeät.

Vihreäjakkuisen "isoveikan" päänmenoksi taas olen leiponut vihdoin puolivuotissuunnitelman. Nyt on jotenkin tosi rento ja hyvä fiilis treenailla kun tietää mihin tähtää. Minulla oli kaksi eri vaihtoehtoa, josta nyt valitsin toisen. Ei voi sanoa, että paremman tai edes järkevämmän, mutta ehkä elämyksiä antavan. :D Katsotaan kuinka nämä lähtee toteutumaan.

Muutenkin tokon treenamiseen on tullut paljon lisää iloa uusien juttujen myötä ja se kyllä tuottaa tulostakin paljon paremmin kuin negatiivisessa ilmapiirissä harrastaminen. Olen pyrkinyt muutenkin keskittymään enemmän yhteen asiaan kerrallaan ja opetellut sanomaan ei. :D Ai että on vaikeaa tällaiselle ihmiselle olla työntämättä puuhaintoista nokkaansa jokaiseen yhdistyksen jaostoon, toimikuntaan ja asiaan kun ideoita pursuaa koko ajan pään täydeltä, mutta kun nyt vähennän noita "vastuitani" niin jää enemmän aikaa keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin, myös niihin joihin ei liity koirat, hui. :D

Katja Kiviahon koulutus

Viikko sitten ajeltiin Varkauteen oikein yökylään, koska sain Grimmille paikan molemmille päiville Katja Kiviahon koulutukseen. Jos on tarvetta koskaan Varkauden tienoilla kodinomaiseen majoitukseen, niin suosittelen ehdottomasti Warkhausia (löytyy mm. facebookista), joka sijaitsee parin kilometrin päässä keskustasta. Kyseessä on rivitalo, seitsemän kalustettua asuntoa, joista löytyy kaikki tarpeellinen shampoosta silitysrautaan, myös aamiaistarpeet (gluteenittomatkin) löytyy kaapista. Iso jääkaappipakastinkin löytyi keittiöstä, jos haluaa rekuille raahata suuremmalti esim. lihaa mukana. :D Hinta on ihan luokattoman edullinen, koirista ei mene lisämaksua ja kivat lenkkeilymaastot on ihan tien toisella puolella.

Rundi edusti pistämällä ensitöikseen yhden kukkaruukun säpäleiksi ja maisteli varmasti asunnon jokaista useista viherkasveista. Otin muutaman kuvankin Warkhausin yöpaikasta:

Makuuhuone

Olohuone

Olohuone

Keittiö

Hirveen kiva pöllölamppu. :)

Sittenpä tokoilun pariin. Lauantaina aloitettiin seuruulla. Katja sanoi, että vaikka Grimm painaa, se on yllätten täysin suora. Lähdettiin vahvistamaan "tämä on minun tontti ja minä hoidan sen, se on sinun tontti, hoida sinä oma puolesi" ajatusta niin, että seuruutin rinkiä vasemmalle ja joka kerta kun Grimm tunkeutui "minun tontille" tömäytin vasemman jalan kunnolla maahan. Grimm alkoikin vastata tähän parin toiston jälkeen. 

Seuraavaksi ruutu. Tässä(kin) olen juminut mukavuusalueelle ja sen seurauksena rakas koirani on ihan hirmu kiinni kosketusalustassa ja lisäksi kyylää suorapalkkoja. Heh. Ohjeeksi sain pilkkoa kosketusalusta neljäsosaan ja suorapalkkoja vain hiekalla, jossa voin kaivaa pienen vallin lelun eteen ettei Grimm pysty sitä silmällään kalastamaan. Lisäksi tehtiin pari näyttöruutua ilman alustaa, ne yllättäen toimivat! Tätä komboa sitten sekoitellaan kotitreeneissä.

Tiesin merkittömän merkin opetuksen teoriassa, mutta halusin kysyä Katjalta mielipiteitä tämän opetukseen. On siis kahta koulukuntaa, osa opettaa juoksemaan "tyhjään" ja osa matolle. Valitsin tässä vaiheessa matolle opetuksen, koska sitä pystyn tekemään myös yksin ja mietin, että tämä keino olisi aloittelijalle ehkä turvallisempi. Alkeita harjoiteltiin vain juoksuttamalla Grimmiä matolle. Aluksi täytyy saada vahva ymmärrys suoraan eteen juoksemisesta ja vahvistaa käskysanaa. Välillä koiraa juoksutetaan myös suoraan esim. pallolle, että vauhti pysyy. Grimmin kanssa ollaan kyllä tehty jonkun verran eteenmenoja, mutta se ei ole tainnut oikein mennä ihan täysin takaraivoon että mitä sillä haetaan, koska melko epävarma oli vielä tässä. Tosin käskysana on eri kuin eteenmenossa.

Kotkailuun sain niksin tehdä käsitargettia aina ja joka kerta ennen paikkista, luoksaria ja noutoja.

Vielä ehdittiin katsoa kaukoja. Lähinnä M-S-M vaihtoa. En ole saanut tuohon millään matkaa, koska Grimm nousee tosi etupainoiseksi ja siitä esim. siisti istuminen on melko mahdotonta. Aluksi tehtiin ihan vaan pelkkiä painon siirtoja niin, että pyysin koiran maasta seisomaan ja tämän jälkeen omaa kroppaa koiraa kohti viemällä pelkkä painon siirto taakse ja siitä takapalkalle. Tästä lähtien palkkaan jonkun aikaa kaikki vaihdot taaksepäin, että ajatus tosiaan siirtyisi kunnolla takapainoiseksi. Muita huomioita oli, että koiran tulee osata kaukot myös ilman käsimerkkejä, tämä oli monelle vaikeaa.

Paljon ehdittiin puolessa tunnissa, mutta paljon jäi vielä sunnuntaillekin. Aloitettiin setti perusasennoilla. Halusin kysyä vinkkejä napakampaan perusasentoon tuloon. Hetsailin kilttikoira Grimmiä ja tuupin hieman rintakehästä. Kun vastusti, niin kutsuin sivulle ja heitin palkan suoraan taaksepäin. Seuraava askel oli kutsua sivulle asti ja palkata siitä. Tästä seuraava askel on, että appari pitää koiraa pannasta, minä kutsun ja kun koira nojaa kunnolla pantaa vasten, appari laskee koiran irti. 

Seuraavaksi tehtiin jo Oililta saatua kapulahäiriötreeniä merkille mennessä. Viskasin kapulan ja lähetin Grimmin merkille. Kehuin vuolaasti kun koira jätti kapulan huomiotta ja meni merkille. Tähän Katja kajautti "Eieiei, et palkkaa! Ei ollut hyvä!". Grimm tosiaan jätti kapulan rauhaan, mutta teki kaarroksen kapulan kohdalla väistäen sitä. Enhän halua, että se juoksee kaarroksen kautta kisoissakaan merkille, joten näitä ei saa ihan oikeasti palkata. Myönsin että palkattu on aiemmin...Noh, nyt kriteerit kuntoon. Katja painotti, että näitä treenejä tehdään vain 1/3 merkki/kiertotreeneistä, loput 2/3 tehdään vauhtia ja perustreeniä.

Lopuksi tehtiin meitä jo jonkun aikaa vaivannutta maasta sivulle nousua esim. paikkiksen lopussa. Joudun aina antamaan kaksoiskäskyn, koska Grimm liimaa itsensä maahan eikä vain "kykene" pomppaamaan istumaan. Käskin Grimmin sivulta maahan, kävin kävelemässä vähän matkan päässä, palasin takaisin koiran sivulle ja Katjan käskyttäessä pyysin sivulle. Ei inahtanutkaan. Nostin pannasta ylös ja tehtiin uusi kierros. Nyt nousi jo sentään istumaan, vaikkakin jäi hieman vajaaksi. Seuraavaksi tehtiin vähän jäynää. Pyysin Grimmin maahan ja jäin sen viereen hengailemaan. Sain tehtäväksi lörpötellä niitä näitä ja seisoa huolettomasti lonkalla lenkottaen. Juuri kun Grimm otti saman asenteen maassa lökötellessään ja alkoi kahvitauolle, käskin sen sivulle. Nousihan se sieltä. :D Tällaisia källejä sille täytyy nyt tehdä, että viitsii koira keskittyä. Sain myös vinkiksi käskyttää sivulle nousuja niin, että koiran edessä on lelu/nami. 

Koulutus oli tosi kiva, suosittelen kyllä Katjalle oppiin menemistä. Hän kertoi paljon esimerkkejä omista koiristaan ja itse läpikäymistään ongelmista, niistäkin sain paljon ajatuksia ja parissa kohtaa oli jopa yhtäläisyyksiä Grimmin koulutuksen kanssa. 

Kuuntele!

Keskiviikkona tein pienen kisamaisen johon kuului luoksetulo, tunnari ja törpönkierto. Luoksetulo oli aika hyvä, pitäisi vaan muistaa, että AVOssa koira jätetään maahan...Tunnari on ollut viimeaikoina pähee, joten otin ensimmäistä kertaa kisamaisena. Tikut oli vähän liian lähellä, joten ravasi tikuille, lärppäsi hieman oman viereistä ja toi oman laukalla. Törpönkierron tein myös ehkä ekaa kertaa kisamaisena. Yksittäisenä liikkeenä toimii hyvin, mutta kisamaisena meitä aiemmin vaivannut kaarros palasi. Saatiinpahan taas treenattavaa.

Torstaiaamuna lenkkeiltiinkin sitten tällaisessa kelissä:

 

Torstaina jatkettiin myös treenejä. Tehtiin ensin paikkaistuminen, vähän kotkailee, mutta muuten ei mainittavaa.

Yksilöt aloitin tunnarilla. Mietin että riskillä vedetään koska ruutu oli n. 5m päässä tikuista vasemmalla. Päätin kuitenkin pelata upporikasta ja rutiköyhää. Hetsasin Grimmiä, lähetin vauhdista ja ruutuunhan se läksi. Stoppasin pari kertaa ja yritin saada tikuille, mutta ei enää tajunnut. Kutsuin pois, uusi hetsaus ja lähetys. Lähti jälleen ruutua kohti, mutta sain käännettyä tikuille. Hyvä haistelu ja toi oman. Kolmannella lähetyksellä jätti ruudun rauhaan ja kävi hakemassa oman tikun. Seuraavan kerran täytyy päättää mitä treenaan ja pysyä siinä. Nyt piti tehdä menovauhtia tikuille, mutta tämä menikin häiriötreeniksi. Pysy suunnitelmassa!

Sitten EVL:n kierto-hyppy-noutoa. Tein pelkkää kiertoa, koska Grimmillä on niin suuri palo hyppyjä ja kapuloita kohtaan. Ensin kiertoa hyppyjen välistä, ei ongelmaa, kierrot oli tiiviitä, joten lisäsin kapulat. Tästähän se jumppa sitten alkoi. Heti ensilähetyksestä kapuloille vaikka valmistelin olevinaan hyvin. Stoppasin ja käskin tiputtaa kapulan, jolloin tiputti kapulan, kääntyi ja leiskautti hypyn itselleen palkaksi. Stoppasin taas ja uusi kiertokäsky. Kun tässä oltiin törpölle päin menossa, sama hypätä matkalla ja kappas, kapula! Tuumasi Grimm ja taas se seisoi kapula suussa. Taas sama jumppa ja nyt sain kiertämään. Vielä toinen tällainen, mutta kolmannella kerralla teki vain kaarroksen kapulaa kohti ja kiersi törpön. Huh huh, tuli kuulkaas hiki, molemmille. :D

Sitten ruutu. Oltiin jumpattu jo aivot kierossa koko alkutreeni, joten tein helppoa ja vauhdikasta, alustaa ja suorapalkkaa.

Viimeisenä seuruu. Otin tähän avuksi namipalkan, koska lelupalkka ei selvästikään auttanut. Namilla sainkin Grimmille parissa treenissä ajatuksen siitä, että minuun ei saa koskea. Toki tätä täytyy jatkaa jonkun aikaa, mutta suunta on jo selvästi parempi.

Rundin kanssa tuli todettua, että vieraita koiria saa kentällä olla samaan aikaan, mutta jos sieltä löytyy leikkikaveri treenailemasta, se vie vielä voiton vinkupalloista. Kahdesti yritti mennä kamua moikkaamaan, mutta tuli kutsumalla pois. Tässäpä meille "treenailtavaa".

No joo...

...nillitys sikseen ja treenaamaan. Itse oon sanonu joskus Tiialle, että ei me koskaan mitään luovuteta. Tehdään vaan parempi suunnitelma, kirjotetaan se paperille ja lähdetään treeneihin. Niinpä kun olin aikani rypenyt, soittelin vähän sinne ja tänne, tein uuden suunnitelman, sain uusia (tuttuja) treenikavereita kimppaan ja nyt on talveksi valoisammat näkymät tokon suhteen. Itseasiassa paremmat näkymät kuin vielä kertaakaan harrastusurani aikana.

Syyskuussa lenkillä

Lokakuun maisemia

Marraskuun alkua

Survoin itseni vajaaseen tokoryhmään loppuvuodeksi. Tänään oli ensimmäiset treenit ja olipa kiva neljän hengen porukka ausseineen ja bortsuineen. Rundi pääsi humppaamaan uusilla leluilla leikkimistä, se menee ihan pähkinöiksi vinkupalloistaan. Lisäksi tehtiin istumista ja luoksetulo. Oikein kivasti humppapoikaa pystyy pitämään jo hallissakin irti vaikka vieressä treenaa toinen koira, ei yrittänytkään sinne päin. On kyllä suuri harmi, ettei Rundista tule harrastuskoiraa, tuossa pienessä koirassa elää sinnikäs sielu ja vahva moottori joilla pääsisi taivaisiin. Toivottavasti kaikki Myrsky Tiikeri- pennut ovat perineet samat ominaisuudet ja saavat omistajansa ylpeiksi pelkällä olemuksellaan. :) Rundi on myös petrannut lenkeillä ja nyt tehdään irti ohituksia jo niin, että me ollaan lenkkipolulla ja toinen koirakko/juoksija pururadalla muutaman metrin päässä, jihuu!

Grimm treenasi sitten seuraavaa:

Alkuun paikkaistuminen, aika ehkä minuutin. Ei ollut liikkuria, joten vähän omaan tahtiin mentiin. Liikutti kerran toista etutassua ja tsiikasi kerran molempien puolien kaverit, mutta ei jäänyt silmästään kiinni. Pössis ihan hyvä.

Seuruu. Voi että sitä painamisen määrä. Tein lelu pään vasemalla puolella pientä pätkää. Alku oli ihan hirveää, mutta kun säädin lelun paikkaa, alkoi loppua kohti parantua. Kyllä tätä saadaan jumpata ihan muutamakin treeni ennen kun on kunnossa. Juoksussa edisti niin että meinasi järki lähteä.

Ruutu. Miten tää voi olla aina vaan rikki? No joo, ei olla treenattu taas aikoihin, joten siksihän se nyt on rikki, mutta jotain muutakin outoa tässä minusta on. Tein alustalla, ilman alustaa (ei löytänyt kunnolla paikkaa) ja suorapalkalle. En saanut hyvää treeniä tähän, blaaah.

Paikkiksen käskytys. Pyysin liikkuroituna EVL:n paikkiksen käskytykset. Ensin sivulta maahan, ei jäänyt kiinni liikkuriin vaan tipahti suoraan maahan, hyvä Grimm! Jotain siis parempaankin päin. :D Sitten maasta sivulle, tämän jo arvasi että liimaa maahan eikä nouse. Nosti toisen kyynärpään ja kyseli että näinkö piti? No ei pitänyt vaan otettiin uusiksi pari kertaa kunnes nousi kertaheitolla täpäkästi. Tätä täytyy vielä avustaa käsitargetilla. Tämän jälkeen jätin hetkeksi istumaan, kävin kääntymässä jonkun matkan päässä ja tehtiin vielä paikkiksen toinen osio kaukokäsky maahan. Meille on ollut hitsin vaikea se liikkuri selän takana, mutta eipä ollut tänään! Tipahti kerralla maahan noin kuudesta metristä käskytettynä, hyvä Grimmmmm! Näitäkin on vaan jumpattava paljon paljon lisää.

Törpön kierto/kapula kuuntelu. Mokasin heti. Viskasin kapulan koiran juoksulinjalle ja kun lähetin kiertoon, luulin koiran menevän kapulalle, vaikka se oli vain hyppäämässä sen yli. Ennen kuin tajusin tämän, ehdin jo pysäyttää koiran, jolloin se totta maar pysähtyi suoraan kapulan kohdalle ja nappasi sen suuhunsa. Tämän seurauksena jouduttiinkin sitten tekemään pari toistoa, ennen kuin sain koiran taas ymmärtämään ajatuksen. Aloittelija mikä aloittelija, luulee olevansa koiraansa nokkelampi, mutta kompastuu omiin kengännauhoihinsa, jes. :D Mutta sain myös hienoja kiertoja aikaan, kaarros on pienentynyt hurjasti ja kapula jäi huomiotta.

Loppuun pari puhelimesta löytynyttä kuvaa alkusyksyltä. Jaan kuvia jonkun verran facebookissa, mutta tänne en niitä koskaan muista postailla. Olishan nämä kuivat päivitykset hieman värikkäämpiä parin kuvan kera. Kuvissa myös Rundin sydänystävä pihis Sohvi. Noilla kahdella on aivot vaan niin samalla sähkökäyrällä. :D

Grimm ravistaa...

...ja Rundi perässä.

Koiraharrastusmasennus

Sellaisen syövereihin olen sukeltanut viimeisen parin viikon aikana. Haussa masennusta aiheuttaa treenien junnaaminen ja etenemättömyys. Kesä on tullut treenailtua melkolailla mukavuusalueella kun ei itsellä ole tietotaitoa edetä sopivassa määrin. Joko mennään liian lujaa, tai sitten ei edetä ollenkaan. Kultainen keskitie puuttuu.

Tokossa asia onkin paljon suurempi. Pohjois-Karjalassa on järjestetty tokomöllit viimeksi vissiin neljä vuotta sitten (seuraavia ei ole näköpiirissä), kisamaisista treeneistä täällä ei ole kuultukaan, häiriötreeneistäkin hyvin vähän. Järjestäytyneitä treeniporukoita on vain pieni kourallinen, joista tavoitteellisia vielä vähemmän. Tasokkaita kouluttajia näillä main käy ehkä kerran kahdessa vuodessa, joskus näissäkin tapauksissa kouluttaja joudutaan perumaan, koska ei ole osallistujia.

Joensuussa on kaksi hallia joissa harrastaa. Toisessa olisi tilaa ja aikaakin, mutta yhdistys on keskittynyt agilityyn ja tokoharrastajia ei juurikaan löydy, että sinne saisi jatkuvan, aktiivisen ryhmän. Miinuksena tämä halli on kylmä, joten talvella siellä ei välttämättä tarkene huonostikaan. Toinen halli on puolilämmin, mutta pieni ja käytännössä siellä on mahdollista treenata vain loppuviikkoisin. Tässä tilastoja susirajalta. Ei ihan hirveästi jätä tavoitteelliselle harrastamiselle sijaa, jossa treenit kolmesti viikossa ei vaan riitä.

Olen itse mielestäni hyvinkin aktiivinen ja yrittänyt järjestää sitä ja ehdottaa tätä, mutta ei tuollaista kivirekeä kukaan pysty perässään vetämään, saatikka että se olisi millään tavalla järkevää edes yrittää. Näiden ongelmien lisäksi täytyisi vielä saada edes yksi jatkuva ja yhtä tavoitteellinen porukka, jonka kanssa treenit sujuisivat. Se ei vain ole onnistunut, koska Joensuun seudulla oikeasti tavoitteellisia tokoilijoita lienee kymmenkunta, joista puolet treenailee käytännössä omalla takapihallaan ja loput ei tule toimeen keskenään.

Ihmisiä tästä ei pidä syyttää, vaan vallitsevaa kulttuuria. Toko on Pohjois-Karjalassa vielä niin lapsenkengissä, ettei täällä monikaan edes tiedä miltä sellainen ihannesuoritus oikeasti näyttää ja mitä kaikkea täytyisi treenata että päästäisi edes lähelle. Toko on työläs ja aikaavievä laji jos sitä haluaa tavoitteellisesti harrastaa, veikkaan että tämä on osasyynä miksi harva sen täällä ykköslajikseen valitsee.

Kun Grimm tuli minulle, ajattelin lapsellisesti, että kun on itse innostunut, niin saa innostettua muita mukaan tähän harrastukseen. Juu, ei mene niin. Itseasiassa tämän suurimman masennuksen aiheuttaa nyt se, ettei se oma innostus ja treenaaminen riitä nostamaan edes itseä sille tasolle jolle tiedän meissä olevan potentiaalia. Yksin pääsee vain tiettyyn pisteeseen. Sen jälkeen ainoa mahdollisuus on treenata hyvässä porukassa mikäli tahtoo päästä sen seuraavan askelen eteenpäin. Minä olen nyt sen seuraavan askeleen kynnyksellä ja se ovi vaan lävähtää kiinni nenän edessä kerta toisensa jälkeen.

Olen ajellut tokon eteen lukemattomia kilometrejä sen opin ja ryhmän perässä, sekä uhrannut aika julmetun määrän rahaa että pääsisin eteenpäin laadukkaasti. Nyt aletaan olla siinä pisteessä, ettei se vaan enää riitä. Kuten Oili minulle sanoi "Kyl sä sen TVA:ksi saat, mutta siitä on hankala päästä enää pidemmälle jos sä et saa treenattua näitä asioita". Ja "näitä asioita" ei vaan voi treenata yksin.

Olen ajatellut valioitumista aina "välietappina" matkalla sinne jonnekin. Sellaisena asiana, joka vaan tulee siinä matkan varrella, en niinkään tavoiteltavana itseisarvona. Mutta nyt näyttäisi, että niin kauan kun haluan harrastaa Pohjois-Karjalassa, valioituminen on se päätepiste, jonka jälkeen ei oikein ole mahdollisuuksia, kuten se on ollut kaikille muillekin tokoilijoille täällä. En todellakaan kuvittele, että pääsisin minkään porukan tukemana esim. SM-kisojen finaaliin ensimmäisen harrastusrekkuni kanssa, mutta arvokisoihin pitäisi paukut riittää hyvinkin.

Kahteen viikkoon en ole tokoa tehnyt, koska en vaan keksi mistä sitä motivaatiota enää saa ammennettua tuon valaistumisen jälkeen. Minulle sanottiin, että omia tavoitteita täytyy laskea sille tasolle, mitä täällä voi saavuttaa, eikä pitää niitä siellä mihin oma ja koiran potentiaali ehkä riittäisi. Vaikeaa on perfektionistille. Miksi jatkaa, jos tietää, että homma jää kuitenkin tavallaan puolitiehen? Missä kohtaa on järkevää todeta, ettei kannata enää yrittää olla hyvä tai yrittää ollenkaan?

Oililla + Jessicalla = Sipoossa

Pari viikkoa sitten nappasin työpaikalta pari sisääntehtyä vapaata ja ajelin keskiviikkona illasta Sipooseen ekaa kertaa kyydissä kaksi rekkua. Hieman matkalla mietin, kuinka suuren järkytyksen Sipoon pojat saavat kun nyt energisiä vieraita olisi kaksi, mutta huoli oli turha. Rundi on sellainen sydänten sulattaja ja leikin lähettiläs, että vakavamielinen Gustkin heittyi vapaalle ja paini antaumuksella pari päivää Rundin kanssa. :) Hienosti mahtui neljä suunnilleen saman ikäistä urosta saman katon alle ilman mitään ongelmia. :)

Heti ekana iltana haluttiin ottaa pojista kimppakuva. Kompastuskiveksi osoittautui se, ettei Rundille ole opetettu...noh, arvaatte varmaan:

 

Päätin siis opettaa Rundin istumaan. Helpottaahan se elämää kun sen saa hetkittäin pysymään paikallaan. :D Sen lisäksi Rundi on opetellut kontaktia, käsikosketusta ja törpönkiertoa. Hyvin mielissään se on kun saa lihapullaa höpötempuista, mutta eniten se arvostaa kun saa olla ihmisen kanssa ja lähellä. Rundi alkaa olla myös jo jollain tavalla luotettava irtolaislenkkeilijä. Luopuu aika kivasti ohikulkijoista (paitsi pyörätiellä) ja tulee kutsuttaessa luo (vaikka vaatiikin välillä 2-3 kutsua). :D

Noh, mutta sitä tokoa. Torstaiaamuna ajeltiin katsastamaan Jessican uudet koulutustilat. En ole tavannut Jessicaa aiemmin, mutta tykkäsin kovasti hänen napakasta otteestaan. Paljon saatiin aikaan reilussa puolessa tunnissa!

Ensimmäisenä pureuduttiin liikkeiden väleihin, joista olen jauhanut jo useammassa postauksessa tekemättä asialle mitään. Jessican mielestä Grimmiä on turha hilluttaa, tai lähinnä minun on ihan turha hirveästi hillua ja kiljahdella. Riittää että lyhyesti kiitän koiraa ja lähdetään kohti seuraavaa liikettä, tekemistähän tuo koira arvostaa. Hirmuinen hilluminen ja kiljahtelu voi saada koiran hieman ahdistuneeksi, joten jätetään se vähemmälle.

Tiia huomautti jo aiemmin, että Grimmillä on liikkeiden väleissä liikaa aikaa ja Jessica oli samaa mieltä. Vapautuksen jälkeen Grimm bongailee törpöt, ruudun, mahdolliset kentän laidalta löytyvät aksaesteet, jne. ja jää näihin myös silmästään kiinni. Tulee kyllä minun mukana, mutta selvästi ajatukset harhailee noissa muissa asioissa. Tähän ratkaisuna vapautuksen jälkeen kehun koiran mutta lähden välittömästi kävelemään koirasta pois päin kohti seuraavan liikkeen lähtöpaikkaa, jolloin koiralla ei ole aikaa jäädä haaveilemaan.

Kolmantena asiana liikkeiden välit kuljetaan "tässä" käskyn alla, jolloin Grimm saa kyllä katsella ympärilleen, mutta ei saa ottaa askeltakaan objekteja kohti. Tämän ymmärsi kyllä kertatreenillä, oikein hyvä.

Tästä siirryttiin seuraamiseen. Painaa, poikittaa, edistää, mitä näitä nyt on. Minun makuun myös pää on väärässä asennossa minun jalkaani vasten kun toivoisin sen olevan suoraan ylöspäin. Jessica sanoi, että Grimm hieman kyttää palkkaa. Seuratessaan vaanii ja odottaa "kohta se patukka lentää". Tähän ratkaisuna palkka ei enää lennäkään, vaan palkkaan tästä lähtien aika pitkän jakson koiran vasemmalta puolelta. Lisäksi tehdään paljon lyhyitä käännöspätkiä avustaen koira oikeaan paikkaan. 

Sitten noudon palautuksia. Aiemmin tuotin kaikki palautukset eteen, mutta päätin sittemmin vaihtaa ne tokoon suoraan sivulle. Alkuun Grimmille oli hankalaa kun kapula osui minun jalkaan ja sen seurauksena perusasento jäi vajaaksi. Otettiin paljon apuja käyttöön ja näillä saatiin ihan siistejä palautuksia. Tällä jatketaan ja välillä kokeillaan kokonaisena liikkeenä tilannekatsaus.

Halusin myös vinkkejä peruutus harjoituksiin. Grimm peruuttaa hyvin, mutta armottoman vinoon. Tähän ratkaisuna etu- tai sivupalkka, riippuen siitä mihin päin koira on vino. Lisäksi lyhennän omaa askeltani, että koiran on helpompi pysyä mukana.

Viimeisenä jäävä seisominen. Kerroin, että en ole mielestäni saanut Grimmiä ihan täysin ymmärtämään seisomisen kriteeriä ja siksi koira seisoo hyvin "kevyen" oloisesti, eikä niin jämäkästi että luottaisin siihen joka tilanteessa. Ajatukseni osoittautui oikeaksi ja lähdettiin ihan alkeista taas rakentamaan stoppia. Paikallaan seisomisen ideaa vahvistettiin vetämällä hieman Grimmin kaulassa olevasta hihnasta "stop" käskyn alla. Kyllä se jo vähän alkoi vastustaa kun tajusi idean.

Huh mikä paketti oppia saatiin kotiin viemisiksi ja toko ei suinkaan loppunut tähän. :D Tähän väliin jäniskevennyksenä sisustukseen sopivia koiria:

Gust

Rundi

Perjantaina ajeltiin Oilille treenaamaan. Grimmille muodostui kunnon häiriö/kuuntelutreeni. Aloitettiin perusasennossa kuuntelulla. Grimmiä huijattiin kaiken maailman sanoilla ja vain käskyihin "maahan" ja "sivu" sai reagoida. Asiasta tuli todella vaikeaa siinä vaiheessa kun meidän eteen heitettiin kapula, jota Oili potki ympäriinsä. Voi sitä jähmeyden ja jumin määrää jota bordercollie voi kokea yhden kapulan vuoksi. Oli ihan hirveän vaikeaa jumpata ylös-alas, mutta päästiin me tässä johonkin.

Seuraavaksi Grimmiä kiusattiin merkki-kapula erottelulla. Heitin kapulan merkin viereen ja sen jälkeen lähetys merkille. Ei ollut helppoa tämäkään pienelle bortsulle. Kyllä piti jumpata ihan urakalla, että saatiin koira merkille kertalähetyksellä. Huh. Oilin sanoin minulla on melkomoinen urakka edessäni tämän aiheen piirissä, mutta tämä on vain tehtävä, ei ole vaihtoehtoja. Onneksi en ole ainoa asian kanssa painiva, treeniseuralaiset Minna ja Annakaisa hihittelivät kehän laidalla kokemuksen syvällä rintaäänellä. :D Lopuksi tehtiin kunnon setti häiriötreeniä kaikki kimpassa, nämä on aina hurjan kivoja!

Myös Rundi pääsi humputtelemaan A-Qilityn halliin. Se sai luopua muista koirista, tehdä vähän kontaktihumppaa ja käsikosketusta. Eipä paljon maalaispojan päätä huimannut. 

Hurjan kiva oli koko reissu taas, harmi kun välimatka on niin tylsän pitkä. Tosin (hyvin) pientä vertailua tehneenä, asuntojen hinnat Itä-Uudellamaalla on hyvin pitkälti samat kuin Joensuussa. ;) Voi todeta, että Joensuun hintataso on ihan törkeä...

Rundi!

PPR - PikkuPoikaRundi - meillä vain Rundi tuli ilahduttamaan meidän arkea "vähäksi aikaa" Somerolta. Olen jo jonkun aikaa valitellut, miten kiva olisi jos Grimmillä olisi kaverikoira. Harmillisesti kuitenkin aika on ihan liian aikainen pennun ottamiseen. Somerolla käydessäni Marika vihjaisi, että Rundi voisi lähteä opettelemaan kaupunkilaiskoiran elämää, joten tässä sitä ollaan, Rundi tuli taloon!

Rundi!

Rundi on vuoden ikäinen Grimmin serkkupoika. Koska tiesin, että sukuunsa tulleella poikasella on yhtä rautaiset hermot kuin Grimmilläkin ja myöskin yhtä hyvä huumorintaju, en epäillyt hetkeäkään etteikö pojat tulisi hienosti juttuun. 

Yhdessä leikitään...

...ja yhdessä voidaan nukkuakin

Aamutunnelmat. Grimm ei arvosta kameroita ja Rundi on ihan itsensä näköinen. :D

Rundin kanssa on tullut todettua myös tosiasia, että jos koiralla on hyvät hermot, ei siltä mitään puutu. Maalaispoika tuotiin rivitalolähiöön aktiivisesti harrastavan koiran kaveriksi, mutta eipä ole Rundin päätä paljoa huipannut. Mitään se ei pelkää, mitään se ei kummemmin ihmettele ja mitään se ei kyseenalaista (ellei luoksetuloa lasketa :D). Tyyppi ei ole vissiin koskaan ennen kävellyt edes asfalttitiellä, saatikka nähnyt pyöräilijöitä, mopoja tai kaupan valomainosta, mutta niin se vaan on täällä meillä kuin kotonaan. Uskomaton jätkän pätkä. :)

Yhteiseen taipaleeseen meinasi tulla pieni ruttu heti alkuunsa kun tiistaina tulin töistä kotiin vain huomatakseni, että Rundi (näin uskon) oli tyhjentänyt keittiönpöydän lattialle, mukana mm. läppäri ja muuta kivaa sälää. Onneksi läppäri toimii, vain hiiren johto oli purtu poikki. Siitä lähtien Rundi on ollut portin takana työpäivät ja olen jättänyt sille hurjan määrän luita, kartonkipakkauksia ym. pureskeltavia ajan kuluksi. Vuoden ikäiselle energiselle koiralle mahtaa olla aikamoinen muutos joutua yhtä-äkkiä olemaan työpäivät sisällä nukkumassa kun on koko elämänsä tottunut humppaamaan maalla. Mutta hyvin on tottunut, tuhoilut olivat ainakin tällä erää siinä.

Rundi on käynyt muutaman kerran lampailla, mutta muuten sitä ei ole kouluteltu. Me ollaan muutaman kerran leikitty ja tänään käytiin ekaa kertaa hallillakin. Yllättävän kivasti se lähtee leikkimään ihmisen kanssa. Leikkii yhtä hyvin leluilla kuin myös pelkästään minun kanssa pelaten, ei siis haittaa jos unohdan lelut kotiin, lähtee kyllä mukaan leikkiin silti. 

Mitään temppuja en ole sille opettanut, ainoastaan luoksetuloa vahvistan päivittäin. Siinä onkin siinä mielessä hommaa, koska Rundilla on kuulemani mukaan Somerolla oikein fanijoukko joka sitä rapsuttelee, joten Rundi kyllä rakastaa ihmisiä ja myös muita koiria. Edistystä on kuitenkin viikon aikana selvästi tapahtunut, joten täytyy olla luottavainen. Minähän en harrasta minkäänlaista hihnalenkkeilyä, eikä Grimm ole hihnaa nähnytkään varmasti viikkoihin, joten myös Rundi on suurimman osan ajasta irti (paitsi pyöräteillä) vaikka luoksetulo ei täydellinen olekaan. 

Rundi on siis meillä "lainassa", eikä tullut jäädäkseen, mutta ihan parissa viikossa tai kuukaudessakaan ei taida noin kiva kaveri meiltä pois päästä. Katsotaan mitä me yhdessä keksitään ja mihin kaikkeen ryhdytään. Jos meillä molemmilla rahkeet riittää niin kyllähän hälle jotain tokohumppaa tarjotaan pureksittavaksi, mutta kaikki aikanaan :)

Eka tokokoe

Ajeltiin lauantaina Kuopioon Viiksi-Areenalle meidän molempien ekaan viralliseen tokokokeeseen. Tuomarina toimi Kaisa Poutanen. Koe oli samalla Pohjois-Savon piirinmestaruuskoe, johon osallistuttiin Grimmin kanssa VarPSin joukkueessa. Ennen koetta ei jännittänyt, mutta voi hyvänen aika että kehässä sitten jännittikin ihan karmeen paljon, huh.

Paikkamakuu 9. Grimm kyttäili hallissa lentäviä kärpäsiä ja minä yritin murhaavasti tuijottaa koiraa koko paikkiksen ajan, että se luopuisi saalistusaikeistaan. Perusasentoon nousuun tuplakäsky, koska kärpänen oli edelleen hollilla..
Seuraaminen 10. Tätä sain kuin sainkin korjattua hieman mölleistä. Edelleen alkaa keulia puolessa välin kun yrittää niin kovaa.
Liikkeestä maahanmeno 10. Ei ollut yhtä hyvä kun mölleissä. Olosuhteista johtuen tiesin kyllä ettei tule olemaan salamana maassa, joten ei yllättänyt.
Luoksetulo 9. Pääsi yllättämään kun käännyin ja koira harottaa miten sattuu. Vissiin anaalit räjähti noilla paikkeilla, jatkohumua seurasi kaukoissa...
Kapulan pito 10. Tuomari kävi nauramaan kun Grimm katsoi häntä kapula suussaan.
Kaukot 8. Tässä sitä anaalien(?) ihmettelyä suuremmalla kaavalla...Hienoa että kuitenkin teki ja kuunteli, hyvä Grimm!
Hyppy 10. Eipä mittää, istui, hyppäsi ja tuli.
Kokonaisvaikutus 9. Tuomari tykkäsi Grimmistä, sanoi että liikkeet osaatte niin hyvin että ylempiin luokkiin vaan ja sassiin.

Yhteensä siis ALO1 187 pistettä. Samalla voitettiin piirinmestaruus-kultaa VarPSin joukkueessa. Hyvä meijän joukkue (kuva alla)!

Minä&Grimm, Outi&Reaper, Reija&Redo ja Satu&Titti ja Piu

Perinteinen mitali-/palkintopönötys

Halli näyttäisi olevan vanha kasvihuone, joten lämpöä piisasi enemmän kuin tarpeeksi. Pisteitä meillä ei lähtenyt osaamattomuuden vuoksi yhtään, siihen olen tosi tyytyväinen. Paikkiksen jälkeen olin hieman synkissä tunnelmissa, mutta onneksi treenikaverit potkivat (kirjaimellisesti) perseelle ja sieltä sitä taas noustiin. Kiitti tyypit, kannustus on aina tärkeetä!

Videolta näkyy treenattavia asioita, mm. liikkeiden välit, niille on nyt tehtävä jotain. Mutta tyytyväinen olen, tyytyväinen koiraan, (aika) tyytyväinen omaan käytökseen, tyytyväinen meidän osaamistasoon ja tyytyväinen siihen, että on saanut treenata kivassa porukassa, joka on auttanut eteenpäin. 

Seuraaviin kokeisiin ei ole kiire. Treenaillaan rauhassa liikkeet kuosiin ja kokeeseen voisi ajatella menevänsä joulu-helmikuussa nyt kun huomattiin, että näihin ei kuole. ;)

Samana päivänä Grimmin äitimuori Wenja ja kämppis Jymy pääsivät paimennuksen SM-kisojen finaaliin! Onnea vielä Marika!

Tokomöllit

Käytiin torstaina Varkaudessa mölleissä. Homma lähti kivasti lapasesta jo heti halliin tullessa. Avo-luokka oli juuri loppunut kun toin Grimmin halliin. Se oli hihnassa, mutta hihna roikkui maassa, koska eihän hihnalla ole meidän elämässä mitään virkaa ollut koskaan. Grimm bongasi heti keskellä kehää ison merkkikartion, hyppäsi paikoiltaan väliaidan yli kehään ja lähti viilettämään hirmuista kyytiä kohti kartiota aikomuksenaan palkata itsensä hienolla törpön kierrolla. Kiltti koira kuitenkin tuli heti rääkäistessäni takaisin samaa reittiä kiertämättä kartiota aivan liekeissä "Näätkö, siellä se on, mennään!". Pidin tukevalla otteella hihnasta kiinni paikkamakuun alkuun saakka...

On normaalia, että Grimmiä täytyy pitää esim. tokohypyn läheisyydessä käskyn alla, muuten se käy sen leiskauttamassa ihan vaan kun on niin kivaa. Videolla näkyy, että Grimm bongaa luoksetulon jälkeen putken A-esteen alla. Ei ole mitään merkitystä, että putki on rytyssä. Sen toinen pää näkyy, joten mieli halajaa sinne sisään. Grimm on juossut kerran hallissa seinän vierellä olevaan putkeen, jonka toinen pää oli taitettuna seinää päin. Jep, ei tarvi montaa kertaa arvata miten siinä kävi. Ei ainakaan pimeys pelota. :D Olkaa siis huolellisia kun laittelette hallissa ylimääräisiä putkia seinustoille, treeneissä voi olla putkihullu koira, jonka päätä ei ajatukset vaivaa kun se putken pään näkee. Parin seuraavan liikkeen välillä saankin sitten veivata sitä perusasentoon kun koiralla on ihan muut mielessä.

Paljonhan siellä on korjattavaa, kaikkea ei toki ehditä saada kuntoon ennen kisoja, mutta tässäpä huomioita tulevia treenejä varten.

Seuraaminen on aika ruman näköistä edelleen, painaa ja poikittaa ja tämähän aiheuttaa mm. liikkeestä maahanmenossa vinoon jäämisen. Eipä tälle tähän hätään hirmusia ehdi tehdä, mutta toivottavasti jotain kuitenkin. Temponvaihteluihin olen tyytyväinen, niissä seuraa kivasti.

Seuraamista ollaan korjailtu muistuttelemalla, että koiran tulee seurata vasenta jalkaa. Jos vain oikea liikkuu, vasemman pysyessä paikallaan, ei koira saa lähteä liikkeeseen mukaan. Lisäksi olen tehnyt perusasennossa kumartelua. En siis itse liiku, kumarrun vain eteenpäin ja tähänkään liikkeeseen koira ei saa lähteä mukaan. Näistä sain huomautella yllättävän monta kertaa, ennen kuin hoksasi. Lisäksi ollaan tehty "oikealle käännös seis" muutaman askeleen seuruun jälkeen. Täytyy nyt palkkailla sitä vain suoraan vasemmalle, josko tuo painaminen sillä helpottuisi.

Liikkeiden välit. Edelleen minä veivaan ja vatkaan, enkä vaan vaadi koiraa perusasentoon, huh huh. :D Jos tulevaisuudessa jää haaveilemaan noita putkia, niin täytyy varmaan huomauttaa asiasta.

Luoksetulossa Grimm on taas alkanu kaartaa, en varmastikaan tehnyt tarpeeksi kauan siivekkeen kanssa tai lelun taakse viskaamista. Noita siis luvassa tulevissa treeneissä.

Kapulan pidossa oma moka, että jäin liian kauas koirasta ja se joutui loikkaamaan minua kohti ottaakseen kapulan, muuten siisti.

Sitten se hyppy...Tässä näkyi kuinka ohjaaja jäätyy koetilanteessa. Ei missään nimessä olisi pitänyt antaa koiran hypätä, mutta aivot raksahti päälle vasta siinä kohtaa kun se oli jo tulossa. Tuo ennakointihan ei ole Grimmille uutta, sitä ei vaan ole taas hetkeen treenattu, joten saan potkaista ihan omaan nilkkaani tässäkin. Kivasti ennakoi tänään treeneissä myös luoksetuloa, joten kyllä tuolle porsastelulle on laitettava välitön piste.

Paikkamakuu oli siisti, jätti liikkurin huomiotta ja tipahti kivasti kerralla maahan, sekä nousi tassuttamatta (muistaakseni) ylös, edistystä.

Kaukoihin olen hitsin tyytyväinen, ne on menneet eteenpäin, samoin sosiaalinen palkka.

Minna oli suopea tuomari ja antoi meille 196 pistettä. Kaiken kaikkiaan jäi tosi hyvä mieli. Jännitin hirmuisesti paikkamakuussa, mutta yksilöliikkeissä en enää ihan niin paljoa. Tosin kisapaikkana oli tuttu treenihalli ja treenikaverit ympärillä, joten se varmasti auttoi. 

Sillisalaatti

Semmonen tästä postauksesta tulee. :D Tokossa puuttuu hieman suunnitelmallisuus tällä hetkellä. Huono hetki sinällään koska kisat lähenee. Kisoja ennen olisi seuraavanlainen vikalista laitettavana kuntoon:
Seuruu on tällä hetkellä vähän päivästä kiinni. On siis pääasiassa hyvää, mutta välillä keulii ja poikittaa. Luultavasti etsii minun silmiä, joten tähän täytyy nyt tehdä kuuri "jotain", kerron sitten mikä toimi.
Kaukoissa tekniikka on hyvä ja ovat tasolla "kyllä se kotona osaa", mutta tarvitaan vielä paljon eri paikkoja ja häiriöitä, että eka (ja tärkein) nousu olisi varma. Tällä hetkellä en siis voi luvata että nousisi ekalla käskyllä koetilanteessa.
Perusasentoon tuloissa ollaan karsittu kaarrosta ja ne on siistimmät nyt, täytyy vaan kiinnittää huomiota, ettei tämän seurauksena vauhti kärsi.
Paikkiksen käskytystä täytyy vielä tehdä. Muutamia hyviä ollaan jo saatu alle, mutta edelleen saattaa jäädä katselemaan liikkuria, jolloin joudun antamaan tuplakäskyn maahan. Tällöin myöskään maahan meno ei ole tipahtava vaan tassuttaa. Samoin ylös nousuja täytyy tehdä niin, että koira on jonkun aikaa maannut, silloin nousut on monesti löysempiä.

Ehkä tuossa on ihan tarpeeksi tähän hetkeen. Treenattavaahan on kaikkialla ja joka liikkeessä, mutta näin aloittelevana ei vaan kykene ajattelemaan montaa asiaa kerrallaan.

Hakuhommista en olekaan aikoihin tarinoinut. Hakua on kyllä treenattu koko kesä. Tällä hetkellä tehdään samassa setissä sekä ilmaisua, että etsintää, ja näiden variaatioita. Grimm on oppinut itse kiintorullan merkityksen. Olen pitänyt sillä kiintorullaa kaulassa siitä saakka kun ilmaisut siirrettiin metsään ja jossain vaiheessa koira vaan alkoi napsimaan sitä suuhunsa, vaikka irtorulla on aina selvästi tarjolla. Tosi hieno juttu! Nyt siis 95% rullista tulee kiintorullana käteen.

Viime treenissä tein ensin etukulmat ilmaisua, ukot selvästi näkösällä, rullat maassa. Kolmas ukko oli etsintä, ukko hyvin piilossa, rulla näkösällä maassa. Neljäs ukko suorapalkka ääniavulla ja viides suorapalkka pimeänä. Hieman jäi odottelemaan viimeisellä ukolla ääntä, koska pimeitä ei olla hetkeen tehty, mutta meni kyllä ukolle kun lähetin uudelleen. Täytyy nyt tehdä noita pimeitä ukkoja joka treenissä ainakin yksi, että taas tottuu niihin ja itsevarmuus niille lähtemiseen kasvaa.

Käytiin tekemässä myös esineitä Joensuun lähistöllä hienoissa maisemissa. Metsän siimeksessä lymyää hienot kalliot, jollaisia täällä päin saa todellakin kaivaa kiven kolosta. Tehtiin kolme kaistaa ja aseteltiin esineet kuten ajateltiin koirien nenän toimivan. Oltiin parilla kaistalla täysin väärässä. Molemmat koirat tekivät täysin samanlaiset kiemurat ja hakivat esineistä hajut ihan eri paikasta kuin mitä me ihmiset ajateltiin. Näin treeneistä tuli koirille melko haastavat, mutta kumpikaan rekku ei lyönyt hanskoja tiskiin, vaan pysyi kaistoilla niin kauan kunnes esineet oli nostettu.

Viimeinen kaista tehtiin suoraan kapean nousevan paljaan kallion "huipulle" kulkemaan. Tehtiin tämäkin riskillä, koska ei oltu varmoja kuinka haju leviää kallion rinteitä alaspäin, mutta koirat selviytyivät tästä yllättävän helposti. Grimmillä tässä viimeisellä kaistalla esineenä oli käytetyt sukkahousut, joita piti hetki tuijottaa ennen kuin bortsupoika oli varma ettei täällä muutakaan esineeltä haisevaa ole ja toi sukkikset minulle.

Esineruutumaisemia

Grimmin kaveripiiri on laajentunut lähiaikoina kahdella uudella tyypillä. Hauska seurata miten erilaisia noutaja ja vinttikoira ovat paimenkoiraan verrattuna. Vahvistaa entisestään tietoa, että paimenkoirat (tarkemmin bortsut) on se minun juttu. 

ibizanbodenco Saba hurmasi Grimmin pitkillä säärillään

laborantti Veikko 9vko yritti pysyä tomerasti isomman perässä

Treenireissulla

Viime keskiviikkona hurautettiin Sipooseen Tiian ja Samulin luo viettämään aktiivinen viimeinen lomaviikko. Torstaina ajeltiin Lahteen Oilille. Tiia ja Gust aloittivat kisavalmennuksen ja ennen sitä oli varattu puolituntinen minulle ja Grimmille. Kuten aina, niin tälläkin kertaa lähdettiin korjaamaan ihan muuta mitä ajattelin. :D

Oili katsoi meidän luoksetulon, törpönkierron ja lähempää kutsuttuna perusasennon ja huomautti, että Grimm tulee kaikkialta perusasentoon aikamoisella kaarroksella, sillä on siis liikaa aikaa, eikä koira koe perusasentoon tulemista tarpeeksi tärkeänä. Tätäpä korjattiin yksinkertaisilla vinkeillä. Jälleen kerran, ei saa tulla ollenkaan, jos et tule kunnolla ja vauhdikkaasti. Lisäksi kaarrosta estämään otettiin agilitysiiveke, joka toimikin tosi hyvin. Oili vihjaili, että uusissa säännöissä tuomarit tulevat kiinnittämään mm. törpön kierron kaarroksiin huomiota ja niistä lähtee pisteitä, joten ne on vaan saatava kuntoon.

Tehtiin myös Oilin liikkuroima alo-seuruu, koska valittelin että seuruun laatu ei ole aina niin sanottua. Välillä vähän tuntuu huonolta, poikittaa ja painaa. Vaan eipä nähty nyt mitään sellaista. Grimm teki ehkä elämänsä hienoimman seuruun. Oili sanoikin, että harvoin kuulee asiakkaan sanovan "ei se kotona osaa". :D Oikeesti, osaa se, mutta meillä on vielä niin vähän kokemusta, että minä en osaa.

Meidän jälkeemme alkaneeseen kisavalmennukseen tarvittiin paikkamakuukoiria, joten Grimm kävi tekemässä jokaisen luokan paikkamakuun treeninsä päälle. Evl:n paikkista ollaan treenattu vasta osissa ja siinä vaiheessa koirakin oli jo aika väsähtänyt, mutta kivasti sekin meni vaikka paikkamakuurivin selän takana oli agilitytreenit käynnissä. Sekunnin sadasosaksi huolestuin kun aksakentältä kuului kovaääninen "Putkeenputkeenputkeen!" täysin samalla äänenpainolla jota itsekin käytin agilityssa. Grimm kyllä käänsi päätään äänen suuntaan, mutta muisti tehtävänsä, hyvä!

Täytyy sanoa, että hieman aina masentaa huomata nuo treenimahdollisuudet joita etelämmässä on, Joensuussa kun ei ole suoraan sanottuna mitään tarjolla vaikka olisit valmis niistä maksamaankin.

Perjantaina ajeltiin Somerolle treenaamaan Rimpukoiran isän Uunon ja Minnan kanssa. Uuno on huvittava pakkaus ja ei tarvitse seurata sen treeniä kauaakaan kun huomaa mistä Grimm on luonteensa ja ominaisuutensa perinyt, isä ja poika ovat kuin kaksi marjaa. :) Kenttä oli tosi kiva nurmikenttä, mutta päivä oli turkasen paahteinen, eikä autoakaan saanut varjoon, joten treenit olivat jokaisella lyhyet.

Grimm humputteli edellisen päivän Oilin oppeja, kaarroksen pienentämistä ja mm. törpönkierrot menivät tosi tiiviisti. Minna liikkuroi meille myös alo-seuruun joka meni ilman moitteita. Lopuksi tehtiin eteenmenoa, joka valmentaa sekä pk-puolen eteenmenoon, että evl:n merkitöntä merkkiä varten. Ajattelin pelata upporikasta ja rutiköyhää ja ottaa molempiin saman käskyn, tällöin koiran tulee kuunnella käskenkö sen vain pysähtymään vai maahan.

Lopuksi tehtiin evl:n paikkamakuu ehkä 10 sekunnin paikallaoloilla. Keskityttiin käskytyksiin ja kutsumisiin. Grimm tuli epävarman oloisesti luokse kun huomasi, että Gust irtosi sen perään pariin otteeseen. Hyvä treeni meille, näin voi joskus käydä kisatilanteessa. 

Treenien jälkeen otettiin isästä ja pojasta yhteiskuva. Kuvissa oikein välittyy, kuinka ihanaa on istua kylki kyljessä ja nauttia sukulaisseurasta. :D

Treeneistä matka jatkui Woollandiaan, jossa Gust ja Ruffe pääsivät paimeneen. Harmittaa paljon, ettei Pohjois-Karjalassa voi harrastaa paimennusta ilman omia lampaita, siksi lammastelut on meiltä jätetty kokonaan pois. Ei ole mitään järkeä käydä säikyttelemässä lampaita pari kertaa vuodessa, koska se ei vaan johda mihinkään. Paimennusta tulisi treenata säännöllisesti vähintään kerran viikossa mikäli mielisi siinä koskaan kehittyä. Noh, josko seuraavan koiran kohdalla tilanne olisi muuttunut suuntaan tai toiseen...Kiva oli kyllä katsoa poikien menoa ja kovasti Grimmkin olisi tahtonut laitumelle painella villapallojen luo. 

Oli myös pakko ottaa yksi kuva Klossnereiden pihalta kun Taimilla ja Tiikerillä oli tenkkapoo, molemmat tahtoivat saman lelun, mutta riitelemään ei viitsi alkaa. Siinä ne sitten makasivat aika hyvän tovin. :D

Sipoossa oltiin myöhään illalla, mutta armoa ei tunnettu kun lauantaina kello soi kuuden jälkeen. Päivän ohjelmassa PK SM-kisojen tottikset. Kisat olivat onneksi Vantaalla joten ajamiseen ei mennyt koko päivää. Kaksi kannustettavaa olivat vuorossa heti kahdeksan jälkeen aamulla, joten ajoissahan sinne oli raahauduttava. Suoritusten taso oli todella vaihteleva. Paria suoritusta oikein ihasteltiin, jotkut muut olivat hienoja nekin, mutta ikävä kyllä sekaan mahtui myös useampia floppeja. Suurimmat ongelmat näyttivät olevan seuruussa, sen kontaktissa (joka puuttui osalta kokonaan), seuruun tiiviydessä (nähtiin jopa puolen metrin päässä haahuilua), suoruudessa (painamista ja poikitusta), edistämistä nähtiin hurjan paljon ja perusasennot oli hyvinkin monella puutteelliset. Oltiin melko yllättyneitä, että miten vähän epätarkkuuksista ja virheistä kuitenkin rokotettiin pisteitä. 

Lauantaina illasta vietettiin vielä Ruffen 3-vuotissynttäreitä asianmukaisin herkuin, josta koirat ei kylläkään saaneet murustakaan:

Onnea Ruffe!

Jotta ei vain jäätäisi laakereille lepäämään, sunnuntaiksi meille oli järkätty vierailumahdollisuus Porvoon palveluskoirien esineruutu- ja hakutreeneihin. Esineissä tehtiin kolme kaistaa hyvin lähelle toisiaan. Tuuli juuri niin, että koirat nappasivat hajuja viereisiltä kaistoilta ja ennen Grimmin vuoroa alueella olikin yksi iso esineruutu tallottuna. Olen aina luottanut Grimmiin esineillä ja vaikka tehtävä oli Grimmille vaikea (ei olla koskaan tehty kokonaista ruutua), kaikki esineet nousivat ilman apuja ja tulivat käteen saakka, pätevä Grimm!!

Hakumaasto oli melko erilaista kuin meillä, toisella puolella jyrkästi nouseva kalliorinne ja toinen puoli tasaisempaa mutta peitteistä maastoa. Päätin jo etukäteen, että tehdään melko helppo perustreeni koska maasto on meille vaikeahko ja ihmiset tuntemattomia. Kiva treeni saatiin aikaan tosi kivassa porukassa. Toivottavasti pääsen tuohon porukkaan toistekin treenaamaan, oikein pätevä ja sujuvasti toimiva ryhmä. Oppia ja huomioitakin tuli kivasti muista mallia ottamalla ja niitä aion tulevaisuudessa käyttääkin omassa tekemisessä.

Kuvia en ikävä kyllä älynnyt treenimaastosta ottaa, mutta alla kuvia (laatua vastavaloon puhelimella) Sipoon ihanista lenkkeilymaisemista jotka putsasin kanttarelleista. :D

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja treeneistä lähdettiinkin ajelemaan kaihoisalla mielellä kohti Joensuuta. Onneksi Tiia lähti kyydissä työmatkalle, joten ei tarvinnyt yötä myöten yksin ajaa. Maanantai aamu oli karuakin karumpi kun loma oli kulutettu loppuun ja piti raapiutua töihin. :(

Reissu oli mahtava, mutta sen verran rankka, että meni useampi päivä toipuessa väsymyksestä. Kiitos Tiia ja Samuli ja pojat! Veikkaan, että myös Sipoon joukkue on viettänyt pari päivää hiljaiseloa Grimmin vauhtivierailun jälkeen... Suuret kiitokset myös treeniseuralaisille, nähdään taas. :)

Kisamaista videoo

Huh huh, onhan tuosta viime päivityksestä aikaa. Maanantaina käytiin Maija Piiroisen tokokoulutuksessa ja päätin tehdä ekaa kertaa kokonaisen uusien sääntöjen mukaisen alo-luokan palkatta. Täällä kun ei möllejä järjestetä kuin kerran vuodessa, joten näistä on otettava kaikki irti.

Jännitti ihan hirveesti! Se kyllä näkyy videolla, sählään liikkeiden alussa ja sekoilen seuruukaaviossa. Toiseksi viimeinen vasemmalle käännös oli kamalan näköinen minulta, koska en vaan saanut päähäni kumpi on oikea, kumpi vasen. Vielä käännöksen jälkeenkään en ollut varma käännyinkö oikein. :D

Koiran suoritukseen olen ihan todella tyyväinen, mentiin ihan omalla tasollamme. Paljon saatiin lisää treenattavaa ja jonkun verran täytyy vielä petrata ennen syksyn ekoja kisoja, mutta hyvällä mallilla ollaan.

Kivasti olen treenivinkkejä saanutkin videon katsoneilta, kiitos niistä, tulivat tarpeeseen! :)

Parannettavaa/treenattavaa:

Oma kroppa! Maijan kanssa keskityttiinkin loppukoulutus minun vartaloapujen poistamiseen. Törkeästi annan sekä luoksetulossa, että hypyssä vartaloavun olkapäälläni, että koiran olisi helpompi tulla perusasentoon. Lisäksi sählään ja säädän jokaisen liikkeen alussa perusasennon kanssa, että koiran ei vaan tarvitsisi tehdä työtä. :D Ihanaa, että Maijalta saa niin suoraa palautetta, että asiaan pureuduttiin heti ja sainkin ihan kivat harjoitteet kotiinviemisiksi.

No se perusasento. Nämä on päässeet huonolle tolalle juuri siksi kun ohjaaja on tehnyt puolet työstä ja koiran on tarvinnut tehdä vain puolet. :D Voi apua tätä aloittelijamaisuuttani...

Seuruun käännökset. Täytyy treenata sekä omaa kääntymistä, että koiran takapään käyttöä. Tässäkin olen päästänyt koiran laistamaan, mutta kun keskityn ja teen käännökset tarkemmin, joutuu koirakin ne tekemään huolella.

Maahanmeno voisi olla inan nopeampi, mutta en halua tässä vaiheessa yrittää sitä parantaa. Tekniikka on hyvä ja Grimm makaa maltilla paikallaan, kyllä tuollaisesta pitäisi ihan hyvät pisteet tulla.

Perusasentoon nousut saisivat olla kauttaaltaan hieman napakampia. Tässä toki tulee muistaa, että vielä vähän aikaa sitten Grimm ei noussut ollenkaan ensimmäisellä käskyllä, joten kehitytty on tässäkin oikeaan suuntaan!

Kaukot. Nämä meni rikki alkukesästä treenaamattomuuden vuoksi. Huh hei, mikä työ meni muutamassa viikossa täysin hukkaan. En mahda samaa virhettä tehdä toiste...Tuossa tiesin, että tuskin tulee nousemaan ekalla käskyllä istumaan, mutta jostain syystä kokeilin kuitenkin. Eihän sitä voi kehittyä, ellei koskaan uskalla kokeilla.

Liikkeiden välit. Myöhemmässä vaiheessa, kun mennään ylempiin luokkiin, alkaa olla merkitystä näilläkin, joten kunhan hieman kehitytään taidollisesti, aletaan kokeilla tähänkin ratkaisuja. 

Mielestäni ihan siisti suoritus, jäi tosi hyvä ja luottavainen mieli. Ja se eniten pelkäämäni vireen kesto ei näköjään ainakaan tässä ole ongelma. Grimm tekee kivalla, keskittyneellä ilmeellä ja tahtoo tehdä hommia juuri minun kanssa. Mikä voisikaan olla palkitsevampaa. :)

Toimii ku junan vessa

Tokossa olen yrittänyt pyrkiä jonkinlaiseen järjestelmällisyyteen. Yritän tehdä Varkaudessa kisamaista treeniä, nyt lähinnä uuden alokkaan liikkeillä, maustettuna ylempien luokkien liikkeillä. Joensuussa olenkin sitten laiskistunut sen verran että treenaan lähes kaikki treenit yksin. Pitäisi tormistautua ja soitella kavereitakin treeneihin, ei yksin pysty tarkkailemaan kriteereiden pitävyyttä samalla tavalla kuin apparin kanssa.

Toisaalta yksin treenaamisessa on ollut se positiivinen kehitys, että treenit on monipuolistuneet. Grimm rakastaa haasteita ja temppuratoja, joten tein yksi ilta sellaisen hallilla.

Aloitin merkin muistuttelulla. Muisti kriteerin hämmästyttävän hyvin, eikä hakenut kertaakaan merkin viereen vaan malttoi mennä reilusti merkin taakse. Kun merkkiä oli muistuteltu parin toiston verran, tein evl-ruutua. Minun, merkin ja ruudun välimatkat oli n. 5m. Tätä ei olla tehty koskaan ennen, mutta eipä tuo näyttänyt haittaavan koska matkat oli lyhyet. Palkka tuli ruutuun.

Parin toiston jälkeen lisäsin komboon noudon. Kapula oli n. 5m päässä valmiina ruudun oikealla puolella. Itse seisoin siis koko ajan paikallani ja ohjasin koiraa kädellä vaikka sille ei ole vielä suuntia opetettukaan. Kuvio oli tässä vaiheessa siis merkki-ruutu-nouto-merkki-kapulan palautus-palkka. Toimi ku junan vessa! Kyllä saadaan olla kaikki Tuntematon sotilas- pentueen omistajat kiitollisia tuosta junan vessa- luonteenpiirteestä, varmoja suorittajia koko sakki. :) Kiitos vaan Marika ja Kimmo! Grimmillä oli villahousut aivan liekeissä, se palkkautuu ihan parhaiten siitä kun saa ajatella, ratkaista ja tehdä aina perään vielä yhden jutun lisää.

Treeni jatkui nykyisten sääntöjen alo-hypyllä. Pari toistoa ja koska virheitä ei sattunut, en jaksanut jankata, vaan sain päähäni tehdä tästäkin tempun. Merkki oli valmiina n. 6m päässä hypystä, joten ajattelin kokeilla lähtisikö Grimm hypyn kautta merkille. Ensimmäisellä toistolla ei tajunnut ollenkaan, teki vain hypyn ja kääntyi kyselemään neuvoa. Vein koiran istumaan hypyn taakse, kävin näyttämässä merkin ja palasin lähettämään koiran. Nyt toimi! Oli kivat treenit!

Treenin lopuksi tehtiin vielä tunnari jossa on parissa viime treenissä säheltänyt jonkun verran, sekä parin minuutin paikkamakuu. Tunnarin sain taas rauhalliseksi laittamalla paljon (n. 20) kapuloita sikin sokin, oma reunalle. Paikkamakuussa on nyt hyvä ilme, täytyy vaikeuttaa asteittain ja hitsi vie tormistautua tässäkin ja hommata niitä paikkamakuukavereita. :D Toki Varkaudessa tulee paikkamakuuta treenattua lähes viikottain, mutta ei se huonoa tee treenata sitä Joensuussakin.

Haku on nyt sikasiistiä. Arvatkaa miksi? No samasta syystä kuin mikä muu laji hyvänsä: Me kehitytään ja meillä menee tällä hetkellä hurjan hienosti! :D Eikä muuten haittaa ole kivasta hakuryhmästäkään jonka vuoksi kaikki siisteys on mahdollista. :)

Tällaisilla rullilla voi vain onnistua!

Tilasin vihdoin meille omat rullat. Kiintorullat täytyy käyttää suutarilla, hieman on lyhyet nuo lukko-osat, mutta muuten olen ollut tyytyväinen. Treenikaveri totesi, että tosimies pukeutuu pinkkiin, joten meille tilattiin pinkit rullat. Yksi sininenkin piti haalia julkisia tilaisuuksia varten. :D Grimm itseasiassa tapaili jo ensimmäisessä treenissä tuota kiintorullaa suuhunsa maalimiehellä! Huh huh mikä jätkä. :D

Haussa ollaan siinä pisteessä, että joko ensi tai viimeistään seuraavalla viikolla koitetaan yhdistää etsintä ja ilmaisu. Tällä hetkellä niitä on tehty erillisinä osioinaan ja se on tuottanut hienosti tulosta. Etsinnässä ukot eivät ole aivan 50 metrissä, mutta apujakaan ei käytetä minkäänlaisia. Vauhti on hyvä, Grimm on selkeästi saanut hurjasti itsevarmuutta ja kestää hyvin maalimiehillä. 

Ilmaisuissa ollaan samassa syvyydessä kuin etsinnässä, eli n. 40-45m. Ukot olivat viime treenissä ensimmäistä kertaa pitkällään maastossa, vain rullakäsi oli näkyvissä, eikä mitään ongelmaa. Vauhti on kova, rullat tulee varmasti käteen saakka ja näytölle lähdetään höpelöllä draivilla. :D Olen täysin ällistynyt. Enkä ikimaailmassa olisi vienyt meitä eteenpäin näin nopeasti ilman kokeneemman treenikaverin vienoa painostusta. Välillä kannattaa luottaa ja kokeilla, tällä kertaa se toimi. :) Näillä jatketaan!

Tuplatreenit

Keskiviikolle olin sopinut Kuvansin treenien lisäksi Reijan kanssa ilmaisutreenit. Tällä kertaa treenaajia oli 9, jotka jaettiin kolmen porukoihin ja näin ollen tehtiin kolme kehää vieri viereen. Ylimääräisenä häiriönä oli myös kymmenkunta koulupoikaa jalkapalloilemassa ihan kehän vieressä. En enää muista mitä komboja tein missäkin kehässä, joten tässä kaikki sekaisin. Kaikki kehät humpattiin siis putkeen. Suunnilleen näin se sitten meni:

Ruutu: Tätä tehtiin kahdessa kehässä. Ensimmäisessä lähempää paikan hakemista. Nämä onnistui jo tosi kivasti. Toisessa ruudussa tehtiin sitten vain vauhtia suorapalkalle.

Nouto: Minna sanoi, että Grimmille ei ehkä kannata tehdä kapulan heittoja nurmella, koska se ei oikeasti nää sitä kapulaa. Niinpä tehtiin sitä, mitä pitäisikin tällä hetkellä treenata tulevaa koetta varten, siis pitoa. Tämä tehtiin liikkuroituna. Viiden sekunnin pidot onnistuu ihan kivasti. Ajattelin kokeilla tähän seuraavalla kerralla vähän häiriöitä mukaan. Ihan niinkuin kahden muun kehän treenaajat ja vieressä huutavat jalkapalloilijat ei vielä riittäisi häiriöksi. :D

Seuruu: Myös tämä liikkuroituna. Muuten ihan kivaa perusseuruuta, ei paina enää ja muistaa perusasennot, mutta täyskäännökset on ihan blaah. Minä teen työt ja koira vaan odottaa. Eihän se ihan niin pitäisi mennä. Tämä johtuu ihan siitä, että kun Grimm tuossa taannoin alkoi painaa, en halunnut potkia sitä, joten täyskäännöksessä olen alkanut väistämään koiraa. Jes. Me käännytään täyskäännös vasemmalle haun takia, mutta aloin miettiä, että ottaisinko tokoon kuitenkin sen kääntymisen oikealle ja jättäisin tottikseen tuon vasemmalle kääntyvän. Toki treenaan kuntoon tuon peräpään laiskuuden, mutta turha menettää tokossa pisteitä tuollaisen takia. Oikealle kääntyminen on sitä paitsi itselleni luonnollisempaa. Pohdintaan...

Jäävät: Muistuttelin ensin stopin ja tein sen kerran liikkeenä. Tosin palkan heitin heti parin askelen jälkeen. Tämä täytyy tehdä kisamaisena ensi viikon treenissä.

Kaukot: Tehtiin liikkuroituna uusien sääntöjen alo-luokan "vauvakaukot". Kukaan meistä ei muistanut montako vaihtoja oli, joten tämä meni säätämiseksi jo alussa. :D Tajusin vasta jälkeenpäin, että jätin koiran maahan luoksarin käskyllä, joten olipa jännä kun noin kokematon koira ei heti tajunnut alkaa tekemään kaukoja. :D Jestas sentään, milloin tämä alottelijan mokailu loppuu?! Noh, tulin sitten lähemmäs (kun en edelleen tajunnut koiran odottavan luoksetuloa). Tajusin homman siinä vaiheessa kun Grimm alkoi tarjoamaan hienoja M-S vaihtoja, joita ei olla koskaan tehty häiriössä, saatikka parin metrin päästä. :D Voe tuota koiraa. Lopulta(!) saatiin tehtyä ne vauvakaukot, siis I-M-I-M.

Luoksetulo: Tässä halusin kokeilla vieläkö näkyy edellisviikon ennakointia liikkurin käskyttäessä. Eipä näkynyt! Hiemanhan se kotkailee, mutta ei nykinyt, eikä varastanut, Rimpu kuuntelee! Mutta kun sai luvan tulla, niin tuli taas suoraan sivulle, ääh. Uusi yritys ja käsiavulla eteen. Tämä pitäisi nyt jauhaa Grimmin selkärankaan. En oikeasti ymmärrä mistä se on tuon sivulle tulon keksinyt, koska ikinä sitä ei olla tehty, enkä koskaan treeneissä ota koiraa loppuperusasentoon, vaan palkan saa aina suoraan edestä.

Hyppy: Tehtiin umpiesteellä uusien sääntöjen alokkaan luoksetulohyppyä. Tässäkin halusin liikkuroinnin, jotta näen ennakoiko koira. Ei ennakoinut liikkuria, mutta minua kyllä. Ehdin vain vetää ilmaa keuhkoihin kun elukka ponkaisi liikkeelle. Siispä uusi yritys ja nyt jo malttoi.

Tokojen jälkeen ajeltiin Reijan kanssa pienen metsän laitaan ja tehtiin Grimmille kolme ukkoa ilmaisua ja Redolle etsintää muistikuvina. Oli hauska nähdä kaksi nuorta koiraa, joille on treenattu hakua ihan eri tavoin, mutta silti ihan menestyksekkäästi. Grimmin ilmaisut meni ihan kivasti, ei valittamista.

Kotona olin vasta puoli yhdentoista aikaan, mutta eipä haitannut koska vastassa oli näin upea maisema:

Tänään oli sitten oman ryhmän hakutreenit. En tiedä oliko kuuma ilma ja pyörivä tuuli nuorelle koiralle vaikea yhdistelmä, mutta oli hieman vaikeaa. Ekalle ukolle (oikealle puolelle) lähdettiin kolmesti. Heti keskilinjalle tullessaan Grimm merkkasi alueella jotain etuviistossa. Tiesin jo lähettäessä että sinne eteenpäinhän se alueella ampuu ja niinhän se ampui. Itsepähän lähetin... Lisäksi ampui muuten kauas, kävi pyörähtämässä jossain 70 metrissä. Eipä se mittään, menin koiran kanssa keskilinjalta n. 10 metrin syvyyteen ja lähetin uudelleen ja vielä kerran uudelleen, jolloin löysi ukon. Oli kiva huomata, ettei Grimm lopeta yrittämästä, mutta olisi myös kiva tietää mistä tuo johtui. Loput ukot löytyivät hieman helpommin, mutta ei vielä olla siinä vaiheessa että ukot voisi siirtää takalinjalle saakka. Tänään ne olivat n. 40 metrissä, paitsi viimeinen 30 metrissä koska halusin helpon onnistumisen loppuun.

Kun kaikki koirat oli treenattu kertaalleen, otin Grimmin vielä ilmaisutreeniin. Tämä etenee hyvin. Ukot ei voi vielä yhtään mennä piiloon, edes pressun alle, mutta kohta maalimiehet saadaan 50 metriin. Tällä hetkellä Grimmistä kivointa on näytölle meno, sieltähän ne karkit löytyy. :)

Olin jo tilaamassa Grimmille norskirullaa, mutta onneksi otin asian puheeksi ryhmässämme ja parikin jäsentä oli sitä mieltä että ei missään nimessä noin matalalla juoksevalle, pitkäkuonoiselle koiralle. Paimenilla kuulema tuppaa menemään etujalka juostessa norskirullan pannan ja rullan väliin. Tein aiheesta vielä gallupin tuntemilleni kokeneille hakuilijoille ja sitä kautta varmistuin, että svedurulla on meille se parempi vaihtoehto. Ne on nyt tilauksessa, toivotaan että saapuvat jo ensi viikolla. :)