perjantai 28. marraskuuta 2014

Menneitä muistellen

Tällä viikolla pullatyttö Luna olisi täyttänyt 7 vuotta ja Arvo 2. Aika hurjaa, että vain viisi seitsemästä "Kauheesta" näki toisen syntymäpäivänsä, jo kaksi on jouduttu lopettamaan.

Grimm alkaa lähennellä vuoden rajapyykkiä, sitä ikää jossa Arvo kuoli, joten aloin pohtimaan mihin sen kanssa ehdin koulutuksellisesti. En kovinkaan kauas. Hyvää tokokoiraa tuskin olisin Arvosta saanut sen huonojen hermojen vuoksi (piippaus olisi todennäköisesti vain pahentunut). Myös äärimmäinen vilkkaus tuotti tokossa omat pään vaivansa. Luultavasti tästä syystä Grimmin kanssa tokoilu on huomattavasti pidemmällä kuin Arvon kanssa koskaan. Toki olen myös oppinut tämän vuoden aikana lajista hurjasti lisää, sekin auttaa.

Agilitykoiranahan Arvo olisi pärjännyt, sillä tasolla jolla minä olisin kyennyt sen kanssa kisaamaan näin aloittelevana harrastajana. Ei meistä mitään huikeita lupauksia olisi tullut, mutta varmasti kyläkisoissa olisi tuloksiakin saatu.

Arvon kanssa sain kokea pintaraapaisun myös hakuun, se oli mahtavaa meistä molemmista heti kättelyssä. Ja koska tottiksessa ei niin tuosta ääntelystä ja vuotamisesta rokoteta, olisi haku voinut ollakin meidän laji. Siinä tapauksessa jos minä olisin sen hermojen vuotamisen kestänyt... :D

Olen pohtinut että mistä johtuu hurjan suuri ero Grimmin ja Arvon kanssa harrastamisessa. Arvon kanssa kaikki oli jotenkin kamalan vakavaa vääntämistä ja turhauduin useasti kun kaikki vaikutti jotenkin niin vaikealta. Grimmin kanssa taas sekä arkielämä, että harrastukset ovat olleet alusta asti paljon rennompia ja fiilis on jostain syystä ihan eri. En osaa laskea sormeani sen yhden syyn kohdalle josta tämä johtuu, mutta hyvä näin. :)

Ilokseni huomasin että rotuyhdistys on petrannut ja alkanut kasata molemmista roduista (bordercollie ja kelpie) terveystietopankkia. Bortsuillahan oli jo aiemmin OCD-tietopankki, joka nyt siirrettiin tuonne terveystietopankin tietoihin. Kelpeillä sen sijaan ei tähän mennessä ole ollut minkäänlaista tietokantaa, joten parannus oikeaan suuntaan on tämäkin, vaikka toki nyt tietopankin ylläpito kuuluu jokaiselle koiranomistajalle ja tästä syystä moni koira jää sinne ilmoittamatta. Itse aion kantaa korteni kekoon ja tuonne Arvon ilmoittaa, heti kun saan aikaiseksi. :D Toivottavasti tämän myötä myös kelpieiden terveystulokset tulevat läpinäkyvämmiksi ja niidenkin sairauksista aletaan puhua oikeilla nimillä, varsinkin kun rekisteröintimäärät kasvavat hurjaa vauhtia vuosi vuodelta ja populaatio lisääntyy.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

VarPSin SM-ryhmän koulutus

Ei ole tullut päiviteltyä aikoihin. Jotenkin on tuntunut ettei päivitettävää ole, vaikka treenattu on kaikkia lajeja (paitsi paimennusta) tasaisesti. Vaan nytpä hiljaisuus väistyköön, koska asiaa on! Tänään ajeltiin Varkauteen parhaassa seurassa Seijan ja Tiian kanssa tokoilemaan VarPSin SM-ryhmän johdolla. Kouluttajina olivat Satu Taskinen, Minna Vilpponen ja Reetta Ihalainen.

Grimm aloitti Minnan silmien alla tekemällä kaukoja. Lähinnä haluttiin neuvoja M-S-M ja I-S-I vaihtoihin. M-S-M on sen verran hyvällä mallilla käsiavulla, että nyt aletaan irrottaa koiraa kädestä ja vahvistetaan käskysanoja, kunhan ensin päätän mitä ne ovat! :D I-S-I on aivan alkutekijöissään, mutta Grimmin kropan hallinta on sen verran hyvää, että siihenkin saatiin pari tosi hyvää vaihtoa. Nyt aletaan vahvistaa pomppua korokkeen avulla ja sitä kautta tehdä siirtymiä tietoisiksi koiralle. Grimm on siitä helppo koira ettei se juurikaan sähellä, joten takajalat on helpohko saada pysymään paikallaan.

Kysyin Minnalta myös neuvoja vireen nostoon "lepo" käskyn alla olon jälkeen. Tähän saatiin yksinkertainen neuvo: överibileet joka kerta kun vapautan koiran levosta. Yksinkertaista! :D No ei ihan, mutta tänään Grimm oli jo paljon tasaisempi vireeltään kuin esim. kesän Oilin koulutuksessa, joten kehitystä on tapahtunut, jes!

Puolen tunnin lepäilyn jälkeen mentiin Reetan oppiin. Aiheena luoksetulo. Siihen on tehty vauhtia pitkin syksyä ja halusin nyt "tuomion" liikkeen nykytilasta. Tein heti kärkeen kokonaisen ALO-luoksarin. Muuten ihan jees, mutta koska näitä on tehty Grimmille ehkä 2 aiemmin kokonaisena, jostain syystä unohdin auttaa tulemaan eteen, joten koira alkoi lopussa empimään ja lopulta päätti vääntää itsensä suoraan perusasentoon. Minun moka. Reetta ei siis ihan koko totuutta nähnyt mutta tarpeeksi kuitenkin. Hän oli sitä mieltä että vauhtia on ihan riittävästi eikä sitä kannata hetsata enää yhtään enempää ettei tulevaisuudessa stopit kärsi. Tehtiin sitten vielä erikseen eteentuloja. Ne ovat muuten hyvällä mallilla, mutta kriteeri ei ole ollut insinööripuuceelle tarpeeksi tarkka. Kriteeriä siis tiukennettiin ja ohjaajaa muistutettiin että siitä tulee myös pitää kiinni että koira pystyy olemaan varma tekemisestään. Hyvä setti!

Taas puolen tunnin lepo ja viimeiseen settiin Satun tarkkojen silmien alle. Otettiin treenin alle seuruu ja ruutu. Seuruu näyttää hyvältä, sitä vaan työstetään sellaisenaan eteenpäin, mutta vasemmalle käännökset menivät syyniin. En ole varmaan kiinnittänyt tarpeeksi huomiota Grimmin takapään käyttöön, mutta nyt kun koiran koordinaatio alkaa olla kehittynyt, on sen aika. Tehtiin minulle ihan järkkyvaikeaa harjoitusta jossa koiran tulisi seisaaltaan pyöriä ohjaajan sivulla vasempaan, niin ettei se missään vaiheessa käy istumaan. Aaaargghhh! Voin kertoa että tuli hiki ja ohjaajaa kehoitettiinkin rauhoittumaan. :D Tosi hyvä harjoitus meille ja tätä sitä tullaan hinkkaamaan kuuri keittiön matolla.

Sitten ruutu. Siihenkin ollaan tehty vauhtia kesän aikana ja nyt vauhti onkin hyvin pitkälti kohdallaan. Halusin kysyä että mitäs sitten tehtäisiin. Tehtiin Grimmille pari ruutua kuten kotitreeneissäkin, mutta ongelmaksi muodostui aluksi se, ettei koira jostain syystä bongannut koko kosketusalustaa eikä palloa ruudusta. Ei vaan nähnyt. Joku katsojista epäili että koska matto on vihreä ja pallo on vihreä, koira ei niitä nää. Mene ja tiedä, mutta näyttämällä pallo, saatiin koira ruutuun. Selvästi siinä oli kuitenkin "joku" juttu. Satun ohjeilla jätettiin ruutuun pelkkä kosketusalusta ja johan alkoi lyyti kirjoittaa! Grimm teki ihan hienoja, siistejä ruutuja pelkällä targetilla. Satu pohti että Grimm jää ilmeisesti silmästään kiinni noihin palkkoihin, joten jätetään ne ruudusta pois. Samasta syystä en pidä Grimmille esim. luoksetulossa leuan alla palkkaa.

Loppuun otettiin vielä kosketusalusta ja tarkennettiin sen kriteeriä. Tässäkin minua muistutettiin että noin tarkan koiran kanssa täytyy ohjaajankin olla tarkka kriteereistä. Ei siis riitä, että kriteerinä on "mene kosketusalustalle", vaan kriteerin on oltava "kosketa alustaa tassullasi". Hyvä muistutus!

Mainiot treenit ennen kaikkea siksi, että opin tuntemaan tuota pientä insinöörilasta taas himpun verran paremmin. Oli myös mukava huomata, että Grimmin vire kantoi koko kolmen tunnin koulutuksen vaikka pojat olivatkin koulutuksen tauot häkeissään hallin seinustalla eivätkä juurikaan malttaneet silmiään ummistaa koska muutaman metrin päässä tapahtui koko ajan jotain. Kiva päivä kivassa seurassa!