Mustavalkoista punaisella täplällä

Kello on kymmenen illalla ja syön tässä kirjoittaessani salin jälkeistä proteiini-iltapalaa. En ole koskaan käynyt salilla näin myöhään, yleisestihän klo 22 on nukkumaanmenoaikani, mutta nyt parin viikon ajan olen harrastanut aikamoista yökukkumista. Kääntöpuolena olen nuokkunut töissä, koska tämän ikäinen koneisto vaatisi vähän enemmän unta. Yllättävän hyvin treenikin kulki iltamyöhällä.

Treenien kulkemiseen auttoi varmasti tunnin päikkärit jotka otin pentujen kimppalenkin jälkeen. Käytiin taas kuuden ihmisen ja kuuden pennun voimin 1,5h käveleksimässä metsässä. Loppulenkistä Grimmin valkoinen niska oli aivan verinen kun Siri bc lennätti hampaitaan ihan urakalla ja pyyhki lopuksi suunsa Grimmiin, hieno nainen. Katja otti muutaman kuvankin lenkiltä. Kuten kuvista näkyy, melko mustavalkoista tuo meidän meininki on, mutta onneksi väriläiskänä on mukana ollut ihana Sampo faarao. Ihan vielä ei 13-viikkoinen uskalla tuohon hurjimpaan myllytykseen mukaan, mutta joka kerta pikkumies on rohkeampi eikä mene kauaakaan kun on kasvanut ohi kaikista paimenista eikä mustavalkoisilla ole mitään jakoja pärjätä juoksukisassa.

Mustavalkohippaa

Emännät ja Grimmin perusilme

The Korva, korvaton ja Grimm

 

Sampo

Kaikkee muutakin on tehty, pääsiäisenä oltiin paikallisen yhdistyksen järjestämällä kaksipäiväisellä hakuleirillä. Grimm sai harjoitella molempina päivinä parin ukon verran tuuli-ilmaisulla etsimistä. Tyyppi oli ekana päivänä ihan lenkillä kun ei ollut hajuakaan mitä täällä ollaan tekemässä. Hirveen kivaa sillä oli silti, ainahan sillä on. Ukot oli siis hyvin piilossa ja lähdettiin partioimaan niitä kohti koira irti. Ensimmäisenä päivänä oli tosi vaikea lukea koiraa, että milloin se sai hajun. Aluksi pentu hieman hätkähti kun saavuttiin piilolle ja pressu alkoikin liikkua, mutta kun alta paljastui ihminen niin pikkupoika meni ihan pähkinöiksi. Kiipeili maalimiehen sylissä ja nuoleksi rillit kissanruokakielellään.  

Toisena päivänä koiran lukeminen olikin jo huomattavasti helpompaa. Huomasin heti kun Grimm otti hajun ukosta 15m ennen piiloa. Ressukka ei tiennyt mitä hajulle tulisi tehdä, joten jatkoi lenkillä oloa ja loppusuoritus oli samanlainen kuin ensimmäisenä päivänä. Tosin maalimies oli kaatuneen puunrungon takana ja kun Grimm kampesi rungon yli, se jäi roikkumaan ylisuurista pk-liiveistään oksaan. Säikähdin että tästä se trauma saatiin, mutta mitä vielä! Pentu nuoleksi ja hillui niin innoissaan maalimiehen lumoissa ja söi kissanruokaa ettei se koskaan huomannut kiinni jääneensäkään vaan sain kaikessa rauhassa irrotella liivit koiralta. On se hauska pentu ja oli kiva huomata että edistystä tapahtui jo yhdessä yössä!

Haluan pitää sillä noita liivejä alusta asti, että pentu ehdollistuisi niihin. Arvon kanssa tuo toimi kuin unelma, kun sille laittoi liivit päälle, se tiesi tasan mitä ollaan tultu tekemään ja alkoi välittömästi skannailla maastoa nenällään.

Pikkupojan isot liivit

Tuuuu-uuuuli-ilmaisu!

Viikonloppuna hurjailtiin Lumikki teemalla kun 7 kääpiötä pääsi Onttolan metsiin juoksemaan. Kyseessä oli pentutreffit 7 pennun kanssa! Mukana menossa 3 bc:tä, kaksi kelpiä, yksi aussi ja yksi faarao. Ikäjakauma 11-viikkoisesta puolivuotiaaseen. Ihan mielettömän mukavaa oli kaikilla ja varmasti otetaan uusiksi!

Tällä viikolla on ehditty jo pariin kertaan kentällekin tokohöpöilemään. Maanantaina hilluttiin uudella kentällä, taidettiin leikkiä, tehdä perusasentoja, merkkiä ja pari luoksetuloa. Grimm oli niin liekeissä kun oli uusia koiria ja ihmisiä että ihan pakko oli päästä nuuhkimaan villakoiran turkkia, uusia juttuja pikkuelukalle.

Tiistaina käytiin myös uudella kentällä ja tehtiin mahtavaa settiä. Tiia leikki Grimmin kanssa ja samalla näytti kuinka koiraan saa yhden vaihteen lisää, tätä meidän (minun) täytyy harjoitella. Jostain syystä minä leikin aika varovasti ja vähän pidättyvästi, ihan kuin se koira siitä rikki menisi.

Treeneistä on myös kuvia! Pyysin treenikaveria kuvaamaan puhelimellani meitä facebookin kuvahaastetta varten, joten jaetaan kuvasatoa nyt täälläkin.

Ainaan se on tuo suu auki...

Ensin myö leikittiin

Sit mie näin että tuolla tehdään kummia!

Homma tsekattu!

Sit myö taas leikittiin!

Ekalla setillä tehtiin tuon leikin lisäksi ruutua, ihan hirveen hienoja toistoja aika pitkältä matkalta. En muista tehtiinkö muuta. Tokassa setissä tein muutaman perusasennon, imutusta ja vauhtinoutoja. PikkuGrimmissä näkyy oikein hyvin geeniperimä noissa noutoliikkeissä. Setämies Ruffe on oikein tunnettu siitä, että kapulaa ei pudoteta, ei vaikka siihen saisi luvan, ei vaikka sitä yritettäisi. Tuleva insinööri Grimm on samaa maata. Kapula ei tipu matkalla minua kohti vaikka heilutan ruokaa tai lelua, hihkun palkkasanaa koko matkan ja juoksen karkuun. Myös ote kapulasta on parasta A-luokkaa. Oli hienot treenit hienon pennen kanssa.

Grimm on nyt alkanut kiinnostua enemmän ympäristöstään, se on tehnyt pari tuollaista "pakko käydä tsekkaa tuo!" reissua. Tuossa kuvien tapauksessa koira kävi katsomassa kun Tiia siirsi ruudun paikkaa. Ei ollut pikkukoiralle viihdettä siinä, joten palasi parin sekunnin päästä takaisin. En ole tästä huolissani, toki tiedostan asian, mutta nyt suunnitelmana on tehdä tietoisia valintoja asian suhteen. Treenikaverit onneksi osaavat käyttäytyä oikein näissä tilanteissa ja kun pentu huomaa, ettei muualla ole hauskaa, se tajuaa kyllä että minun kanssa kannattaa hengailla. Missään nimessä en lähde koiraa hihkumaan ja anomaan luokseni, itse saa huomata nämäkin asiat.

Tänään läksin aiemmin töistä, että ehdittiin käydä Tiian kanssa lenkillä ennen kuin menin kuuntelemaan Grimmin hakukurssin teoriaa. Odotukset kurssin suhteen ei olleet kummoiset, mietin jo viikko etukäteen kaikkia niitä 70-luvun koulutusmetodeja, joita meihin yritetään upottaa. Ihmetys, hämmästys ja innostus oli suuri, kun kuulin taikasanan tuuli-ilmaisu! Siis mitä, onko täällä päin Suomea ihan aikuisten oikeasti joku, joka opettaa tuuli-ilmaisulla hakukoiria?!? Teoria oli pitkä ja kaiken kattava, jäi ihan tosi hyvä mieli enkä millään (taaskaan) malttaisi odottaa että päästään starttaamaan kurssi! Iiiiiiiihhhh!!!

Kevätjuhla

Me ollaan vähän riehuttu. Otin neuvoista vaarin ja jätettiin Grimmin kanssa kaikki tekniikan opettelu hetkeksi nurkkaan ja ollaan tehty pelkkää asennetta. Lopputulemana täydellinen, rauhallinen, pikkuvanha pentuni repii lenkillä hanskat käsistä, roikkuu hihnassa kaikin hampain, hyppii ja hilluu peruuttaen minun edessä kun kävelen eteenpäin eikä epäröi hetkeäkään iskeä naskaleitaan käteen leikkiessä. Onhan se täydellinen edelleen, nyt vain räkä poskella. Onko jo tarpeeksi asennetta vai vieläkö kaivellaan? Tiia? Minna?

Maanantaina kävin katsomassa seuramme agilitymöllejä. Tahdoin nähdä radat ihan sitä ajatellen josko Reinon kanssa startattaisi seuraavissa mölleissä. Sekä möllirata että kisaavien rata olisi olleet Reinon kanssa tehtävissä, kepitkin olivat sellaisessa kulmassa, että oltaisi varmastikin niistä selvitty. Iski ihan kipinä päästä malin kanssa baanalle. Grimm oli hallissa kuin kotonaan, rakasti kaikkea ja kaikkia, leikki hienosti ja tahtoi kovasti radalle kun isot koirat juoksivat.

Tänään oli perjantain tokoryhmämme päättäjäiset. Samalla treeni oli kevään ensimmäinen virallinen treeni ulkokentällä. Kun on huippukiva porukka, ei haitannut edes sade, tuuli ja sormien jäätyminen. Tiia oli keksinyt päämme menoksi vaikka mitä! Ensimmäisessä setissä päästiin tutustumaan tunnariin. Grimm on aiemmin ainoastaan pitänyt ja nostellut tunnarikapulaa, tämä oli siis ihan uusi juttu. Piilotin hajustetun kapulan kanervikkoon ja Grimm päästettiin etsimään. Huikean hienosti saman tien nokka auki, rauhallinen haistelu ja sieltähän se nousi! Tehtiin toinen samanlainen, yhtä hieno suoritus ja äkkiä autoon. Mahtava alku tälle liikkeelle.

Toisella kierroksella päästiin tutustumaan temppurataan. Tulossa oli siis täysiverinen kilpailu jossa oli luvassa palkintojakin! Rata sisälsi hyppyesteen, merkin jolla koiran tulee istua, merkki jolla koiran tulee mennä maahan, tuoli joka tulee kiertää, perinteinen ruudun merkki ja lopuksi ruutu. Suoritustyyli oli vapaa, koiraa saa joko etäohjata tai juosta koiran kanssa koko radan. Vaikka pentuni onkin täydellisin päällä maan, voinette arvata ettei meillä sentään kauko-ohjaus toimi. Me saatiin myös sen verran tasoitusta että lähdössä Grimmillä oli apuohjaaja pitämässä koiraa paikallaan ja hyppyesteestä luonnollisestikin poistettiin rima.

Jokainen sai suorittaa radan kerran koiran kanssa harjoituksena ja sen jälkeen alkoi viralliset suoritukset ajanoton kera. Kisa oli tiukkaakin tiukempi. Voiton veivät kirkkaasti 19 sekunnin ajalla ja huikealla ruutuun juoksulla Mira ja Nelli, mutta kakkostilalla olikin sitten ruuhkaa. Me kaikki loput kolme kisaajaa taidettiin saada sama 22 sekuntin lukema ja näin ollen jaettiin hopeasija. Koska toko on reilujen laji, palkintoja oli kaikille! Herkkuja sekä omistajille, että koirille, kyllä maistui. Ihan mahtava kevätjuhla ryhmälle ja luonnollisestikin loppuun vielä luokkakuva josta ikävä kyllä puuttuvat poissa olleet Katri ja Helmi, Heidi ja Sisu, sekä kameran takana oleva Satu.

Mira&Nelli, Viiru ilman Satua, minä&Grimm ja Riitta&Elena

Väsynyttä menoa

Tämä viikko on ollut meidän residenssissä hiljainen. Edellisen viikonlopun hurvittelut vaativat veronsa, eikä siis olla treenattu ollenkaan, ollaan vain lenkkeilty rennosti ja kuviokelluttu illat sohvalla. Iltaisin Grimm onkin mennyt aikaisin nukkumaan, selvästi latailee akkujaan vaikka mielellään päivällä hurvitteleekin.

Eilen sentään kaivauduttiin ihmisten ilmoille sen verran että Reino pääsi baanalle. Tällä kertaa päästiin juoksemaan hauskaa ykkösten rataa, joka toimi kisoihin valmistelevana treeninä kahdelle meidän ryhmäläiselle. Harmittaa jo nyt että ensi viikon treenit jäävät minulta väliin muiden menojen takia, vahvasti luotan että siellä on nollakarkkeja tarjolla!

Rata: Jari Lukkarinen

Tämä rata oli meiltä tähän asti ehdottomasti sujuvinta menoa. Muutenkin tuntuu että Reinolla ja minulla alkaa yhteistyö pelittää kerta kerralta paremmin. Ollaan selvästi osuttu oikeanlaisen koutsin ohjattavaksi, Jarin radat käy meille tosi hyvin ja aina opitaan jotain uutta ja mennään pikkuaskel eteenpäin vaikka päästäänkin treenaamaan vain kerran viikossa. Minulta onkin jo kyselty että milloin korkataan Reinon kanssa kisakentät. Voin kertoa että ei ihan heti. Reino on kisavalmis ja kuuntelee hyvin, mutta minä tunnen olevani vielä niin aloittelija, että en lähde vielä kakkosiin säätämään. Jossain mölleissä voisi kyllä käydä pyörähtämässä kevään aikana.

Hankaluutena meillä (minulla) oli yllätys yllätys takaaleikkaukset. Sellainen olisi sopinut hyvin 7-8 väliin, mutta vetäisin sen jollain millä lie valssin jälkeisellä pyörähdyksellä. Reino kaarratti aika kaukaa, kisoissa oltaisi menetetty turhaa aikaa, joten tuollaisiin voisi alkaa kiinnittää huomiota. Toinen hankala kohta oli 17-19 väli. Jostain syystä tökkään vauhdin täysin seis, jolloin koira ei luonnollisestikaan mene putkeen vaan kääntyy minua kohti. Näihin täytyy myös jatkossa kiinnittää huomiota, oma liikehän se on joka koiraa vie eteenpäin.

Putkijarru menee myös harjoittelun alle. Sitä en ehtinyt koskaan Arvolle opettaa, joten olen tottunut kaahaamaan putken viertä täysillä. Putki 15 kuitenkin vaati pienen vauhdin hidastuksen sekä suhinan, että koira kääntyi putkesta tullessaan oikeaan suuntaan. Reino antoi sen verran anteeksi että muutaman toiston jälkeen tyytyi pelkkään suhinaan kun tämän tädin tossut olivat sen verran liekeissä ettei ne suostuneet hiljentämään vauhtia. Kepeille vienti sen sijaan onnistui meiltä ekaa kertaa täydellisesti, jes! Täytyy vaan opetella jäämään vähän kauemmas kepeistä ja antaa Reinon itse hakea ne, koska sen se selvästi osaa. Huippuhyvä fiilis jäi treeneistä!

Meillä on Reinon kanssa myös uusi hauskuus. Suskin luvalla olen alkanut opettaa Reinolle sirkustemppuja aina halliin pääsyä odotellessamme. Temppuilu estää malia turhautumasta ja haukkuminen vähenee huomattavasti. Jos Reino saa toteuttaa itseään ja purkaa turhaumaansa haukkumalla tarpeeksi kauan, ei sitä saa enää hiljaiseksi koko treenin aikana, joten mieluummin tehdään höpötemppuja. Eilen opeteltiin kieppiä, peruuttamista ja läpsyä. Aika jäykkä tuommoinen iso koira osaa olla! Tämä onkin ihan hauskaa jumppaa, tiedä vaikka tästä olisi hyötyä kääntymiseen hypyilläkin. Käsiapujen ja käskyjen kanssa täytyy hieman miettiä etten mene sotkemaan Reinon tokopohjaa.

Aksan jälkeen käytiin Grimmin kanssa lenkillä Pärnän maastoissa ja leikittiin hallissa. Mietin lenkillä ollessamme, että olisiko ollut järkevämpää leikkiä ensin ja mennä lenkille vasta sitten, mutta hyvin jaksoi penne roikkua narupallossa lenkin jälkeenkin. Illalla oli kotona taas väsynyttä pentua, varmaan viikonloppu vielä hieman painoi jaloissa. Tänään käytiin lyhyesti leikkimässä hallilla ja sen jälkeen lähdettiin Riio-kelpien kanssa seikkailemaan uusiin maastoihin.

Huomasin viikolla että meillähän on alkaneet hampaat irtoilla! Vasta yksi etuhammas on tippunut ja mietinkin että vaihtaisinko lelut pehmeämpiin tai jättäisin ne hetkeksi kokonaan pois, koska Arvo oli todella pehmeäsuinen, suorastaan hellä hampaiden vaihtumisen aikaan. Grimm on eri mieltä, se repii narupalloja ja naruleluja minkä ehtii, joten näillä mennään. Jos pehmeyttä alkaa ilmetä niin vaihdetaan lelut sitten. Loppuun kuva bordercollietaljasta. Jostain syystä kaikki koirani ovat viihtyneet tässä asennossa. 

bordercollietalja

BÄÄÄ-ÄÄ-ÄÄÄÄ!

Sunnuntaina oli Woollandiassa pentupäivä Wenjan ja Taimin pentusille. Matkaan päräytettiin jo hyvissä ajoin perjantaina kokoonpanolla minä ja Grimm sekä Ruffe ja Gust perheineen. Ensimmäinen yö vietettiin Heinolassa leirintäalueella tilavassa 6 hengen mökissä. Ihan vaan vinkiksi, että näin ei sesonkiaikaan kannattaa käyttää noita hyödykseen, ovat todella edullisia ja koirilla oli luksusoltavat kun ei tarvinnut olla hihnassa koko aikana. Leirintäalueella oli melko hiljaista nääs tähän aikaan vuodesta.

Lauantaiaamuna klo 6 meidät herätti pikkupentukello ja aamupäivällä lähdettiin ajelemaan Somerolle Woollandiaan. Edellisiltana Somerolle oli ajellut Kuopiosta myös Grimmin siskolikka pikkuLyyti, joten pentupainit senkun jatkuivat. Sen verran penturiehassa pidettiin taukoa että pennut pääsivät lampaille! Jokainen teki pari settiä apukoirien kanssa ja kyllähän ne ipanat kiinnostuivat valtavasti villaelukoista, hienoa! Taisi tämä emäntäkin kiinnostua tuosta touhusta, kuinkahan tässä vielä käy. Marika sai otettua pari otostakin meistä lampailla.

Lauantain ohjelmaan kuului vielä kymmenien pikkukaritsojen ihastelua, yhden karitsan syntymä ja päästiinpä me avuksi korvamerkitsemään isompia karitsojakin. Tuota touhua olisi jaksanut vaikka koko illan. Tosin illan pimetessä ei tarvinnut unta houkutella kun oltiin saunottu ja syöty älyttömän hyvää ruokaa. Ei valvonut pikkupoikakaan kun valot sammutettiin, sitä kun vetää sata lasissa kevyen 16h niin alkaa puuceen pentukin jo väsähtää, heh.

Sunnuntaina hyvin nukutun yön jälkeen meno senkun kiihtyi. Mestoille saapui loputkin pennut, siis kaikki 12 pentua oli paikalla, huikean kivaa! Siihen kun lisättiin tilan omat koirat sekä muutama vieraileva aikuinen bc niin tiluksilla juoksenteli iloisesti sekaisin ainakin 25 bordercollieta. Voitte uskoa että Grimm ei ole koskaan ollut noin onnellinen, oli kaveria joka nurkalla.

Sunnuntaina pennut pääsivät taas lampaille, Grimm tarvitsi vain yhden setin koska kiinnostus oli herännyt jo edellisenä päivänä. Kaikki pennut kiinnostuivat kyllä, kuka enemmän kuka vähemmän, mutta tästä se jokaisella lähtee!

Tiluksille saapui myös Minna Grimmin isän Uunon kanssa, olipa mahtava nähdä taas Grimmin molemmat vanhemmat töissä! Ovat niin vaikuttava näky lampailla että sitä katsoessa suorastaan lumoutuu. Minna piti pentusille myös pienen koulutuksen jossa harjoiteltiin luoksetuloja sekä kontaktikävelyä häiriössä, rankan päivän päätteeksi juuri sopiva setti, oli kivaa! Minnalta sain myös hurjan hyviä vinkkejä Grimmin eteenpäin viemiseen tokossa, pikkupoika kun näyttäisi olevan kopio isästään luonteensa puolesta. Nyt siis jätetään kaikki tarkka piipertäminen nurkkaan ja riehutaan vaan hetken aikaa ja tehdään hurjasti vauhtia niin hyvä tulee!

Ennen kotimatkalle lähtöä puristeltiin pennuista viimeisetkin mehut ja kaikki parikymmentä bordercollieta pöläytettiin metsään lenkille, kyllä vain oli vauhtia ja riemua. Koirien osalta kotimatka sujui ketarat kattoa kohden. Omistajat vain haaveilivat moisesta, loppumatkasta oltiin jo niin nuutuneita ettei jaksettu edes suuta avata. Kyllä tuntui ihanalta pötkähtää puolen yön aikaan omaan sänkyyn. Kiitos kaikille viikonloppuun osallistuneille, kyllä ne ihmiset tekee näistä reissuista elämyksiä. Erityisesti kiitos Marikalle ja Kimmolle kun mahdollistitte tällaisen hauskuuden, en malta odottaa seuraavaa kertaa!