Raunioita ja raparallia

Ei pitäisi pitää taukoa näissä päivityksissä, ko mittään en ennee muista mitä on tehty, vuan haitannoonko tuo. Männä viikolla käytiin ekaa kertaa rauniokoiraradalla. Meillä on tässä ihan lähellä hienot puitteet, parin kilometrin päässä on rajavartiolaitos, jonka maastoissa tuo rauniokoiraratakin piilee. Meillä on siis ammunnat ja jännät onkalot omasta takaa!

Laukauksia ollaan jokunen kuultu hieman kauempaa, ei tuottanut minkäänlaista reaktiota pennussa. Sen sijaan Grimmin mielestä pellin päällä kävely oli maailman jännittävintä. Pelti täytyi ylittää että päästiin konttailemaan betonisista kaivonrenkaista tehtyihin tunneleihin. Onneksi mukana oli hurja pelastuskoiran alku Riio, jolle rauniot oli jo tuttua huttua. Yhdessä siis selvittiin pellinrumiluksesta. Riio taisi jopa vähän brassailla Grimmille tanssimalla pellin päällä. Hetken aikaa kiipeiltiin erinäisten elementtien ja röykkiöiden päällä ja sitten jatkettiin riehumista pienen lenkin merkeissä. Katja sai otettua pojista pari kuvaakin.

kOrvakaverit :)

Ei tämän suloisempaa ole missään!

Ei me vissiin muuta ihmeellistä olla tehty, leikitty kamusien kanssa, taivallettu luonnonhelmassa etenkin Tiian ja Gustin seurana, hilluttu ja välillä opeteltu jotain uutta. Kertomisen arvoista on, että huomenna Grimm saa vihdoin ekat rokotuksensa! Kortisonia syödään enää pikkiriikkisellä annoksella ensi viikkoon ja sitten sekin loppuu, jei!

Kovasti tässä jo odotellaan ulkokenttien sulamista/kuivumista. Eilen käytiin yhdellä koulun kentällä ja olipas vain niin mutaista hommaa että odotellaan seuraavaa urheilukenttäkeikkaa muutama viikko. Toisaalta, tällä hetkellä on pääasia, että pentu saa uusia kokemuksia ja tottuu häiriöihin ja ennen kaikkea pelleilee minun kanssa muusta välittämättä. Siihen ei kummoisia puitteita tarvita. Onneksi meillä (minulla) hienohelmoilla on kaksi hallia joissa rampata, toinen kivituhkapohjainen ja valtavan suuri, toinen keinonurmipohjainen ja puolet pienempi. Molempi parempi!

Viikon treenit

Myö on tehty vaikka mitä! Kalsaritokoissa olen päättänyt ottaa seuraavan askeleen ja viskata mukavuusalueeni nurkkaan homehtumaan. Alan (heti tänään) edetä pikku harjoituksissamme, koska pentu on väläytellyt muissakin treeneissä sellaista lahjakkuutta että olisi suoranainen rikos haaskata nämä lahjat tekemällä koirasta nami- ja käsiriippuvainen.

Torstaina Reino-Matti treenasi alla olevaa rataa itsenäisissä treeneissä kouluttajamme ollessa työmatkalla. Väli 13-15 oli v-a-i-k-e-a. Väännettiin esteelle 13 saksalaista ihan ratakiskosta ja ei vaan meinannut upota minun koordinaatioon. En kiireessäni malttanut odottaa Reinoa ja eihän se ohjaus sillä tavalla toimi. Suskin avustuksella saatiin monen monen plörinän jälkeen onnistumisiakin. Onneksi Reino kestää toistoja, se alkaa ainoastaan kiroilemaan minulle jos ei edetä radalla tarpeeksi, vaikka saisi palkkaakin. Reinolle paras palkka on kun saa tehdä lisää. Rataa tehdessään Reino on hipihiljainen, mutta siirtymillä ja odottaessa se tykkää huutaa minulle päin naamaa. Muuten mali oli taas oikein mainiolla tuulella, jopa niin hyvällä että luovutti minulle ensimmäistä kertaa ikinä lelun kesken taistelun, woop woop! Nykyään uskallan jo palkata sen kädestäkin, siitäkin rasti seinään. Tosin nyt Suski ei saa kuvattua Top 5 paniikkipalkkaukset videota meistä, joka piti laittaa facebookiin.

Rata: Jari Lukkarinen

Aksatreenien jälkeen Grimm pääsi syömään iltaruokansa halliin. Treenattiin perusasentoon kiepsahtamista, imuteltiin pidempiä matkoja, istuttiin ja leikittiin. Lisäksi irtoiltiin muutaman toiston verran suoria namikipolle. Noissa Grimm tarvitsee aina useamman toiston alle, pari ensimmäistä menee tuumaillessa vaikka juokseekin kupille koko matkan. Vasta parin harjoitustoiston jälkeen alkaa moottori hyrräämään ja vauhti kasvaa. 

Perjantaina tokoiltiin taas ryhmässä. Teemana oli merkki ja ohjatun suunnat. Jostain syystä olen osannut opettaa molemmille aiemmille koirilleni merkin kaatamisen, siksi olin innoissani kun sain vihdoin hyvät vinkit joilla merkin opetus onkin tosi helppoa. Grimm alkoikin tarjota hienosti merkille menoa lyhyeltä matkalta. Tästä on hyvä jatkaa kotona. Merkki on yksi niitä harvoja asioita joita opetan sheippaamalla, muuten olen luopunut tuosta jo muodista pois menneestä opetustyylistä lähes tyystin. 

Toisessa setissä laitettiin ohjatun suunnat alulle. Lähetin merkiltä samassa linjassa olevalle namikipolle vasemmalle. Vaikka läheteltiinkin koko ajan vasemmalle, hämäyksenä oikealla oli apuohjaaja ja tyhjä namikippo. Vaan eipä mennyt pikku puucee halpaan, hah! Hieno ajatus saatiin muhimaan kauniiseen päähän.

Koska Tiia koulutti meitä hurjalla tehokkuudella, jäi aikaa vielä kolmanteen settiin. Isommat koirat tekivät palkattomuustreeniä, mutta me oltiin erilaisia nuoria ja saatiin palkata kaikesta. Kaikkien piti valita kolme liikettä, meillä ne olivat luoksetulo, istuminen ja henkilöryhmä. Luoksetulot olivat oikein napakat ja istumiset tasalaatuisen täydellisiä. Henkilöryhmä oli meille niin sikamaisen helppo, että sitä päätettiin vaikeuttaa ihan kunnolla. Oli kyykyssä olevaa, taputtavaa, puhuvaa ja hyppivää ihmistä. Meinasin haljeta ylpeydestä kun pieni koira paransi kuin sika juoksuaan, piti hienon kontaktin ja sulki häiriöt kauniiden silmiensä ja hassujen korviensa ulkopuolelle, ihan huikeaa! Tyyppi on 3,5kk vanha, mitähän siitä vielä tuleekaan, ihan huimaa ajatellakin. Kiitos jälleen kerran Marika ja Kimmo kun olen saanut tämän timantin perheeseeni.

Lauantaina se hurjan odotettu päivä sitten koitti, me päästiin maastoon, iiiiiihhh! Kausi startattiin samalla hurjan mukavalla porukalla jolla viime kesänä humputeltiin pitkin metsiä. Kyllä nämä ihmiset on tämän harrastuksen suola ja sokeri. Kiitti tyypit! Grimmille tehtiin neljä pakoa putkeen. Kaksi ensimmäistä pakenin minä, kaksi seuraavaa toinen maalimies. Grimm ei voinut käsittää miten elämä on niin hauskaa, ihmisiä, juoksemista, kissanruokaa, hillumista ja loputtomasti kehuja. Tällaisia pakoja ei toki voi paimenelle montaa kertaa tehdä, ettei ovela pentu ala pelaamaan silmillään nokkansa sijaan. Siksi täytyykin edetä kieli keskellä suuta, olla pikkukoiraa ovelampi ja kehitellä sille jo seuraavalle kerralle uusia jekkuja, en malttaisi odottaa!

Sunnuntaita

Ihan mahtavan kuvan otti Kostamon Katja Grimmistä! Pakkohan se oli banneriin läpsäistä, käy niin hyvin satumaiseen teemaan. Muita kuvia tuolta reissulta ei sitten saatukaan. Tai saatiin, monta kymmentä epäselvää ja tärähtänyttä kuvaa kun pikkukelpot ja bc tapasivat jäällä männä viikolla.

Eilen meillä olikin sitten jännää kun shelttimies Roope tuli yöksi kylään. Alkumurjotuksen jälkeen Roopesta kuoriutui oikein oiva ulkoiluystävä, leikkikaveri ja sängyssä nukkuja. Toivottavasti saadaan kaveri meille toistekin pyjamabileisiin.

Grimmin kanssa on pikkuhiljaa opeteltu asioita, leikkimistä, istumista, maahanmenoa, imuteltu on muutamia metrejä sekä harjoiteltu perusasentoon kiepsahdusta ja sitä minun ikuista inhokkiani kapulan pitoa on tapailtu myös. Pitäisi rohkeasti vaikeuttaa noita meidän pikkuharjoituksia, mutta kun siellä mukavuusalueella on niin helppo olla niin eipä sieltä tule hevin lähdettyä pois. Enemmän pitäisi myös saada apukäsiä ja silmiä meidän "treeneihin". Isojen koirien treeneissä käydessä tuppaamme jäämään sinne omaan nurkkaan yksin suhraamaan kun kokeneemmille koirille tarvitaan liikkurointia, apua tai muuten vaan juttelua jostain liikkeestä, eikä näin ollen meille niitä apukäsiä aina jää. 

Emännän treenit sen sijaan sujuvat ja ovat ottaneet harppauksen eteenpäin. Rukkasin saliohjelmaani uuteen uskoon ja jo vain on lihakset niin kipeänä että pelkkä istuminenkin sattuu. Tykkään! Harmillisesti en ehdi käymään salilla kuin 3-4 kertaa viikossa, maastokauden alkaessa luultavasti en sitäkään, joten treeneistä on otettava kaikki irti niillä vähillä kerroilla. Kesällä tosin päästään jo kunnolla lenkkeilemäänkin, sitä odotan jo nyt innolla. Pikkukoiran kanssa kun ei lenkille voi vielä lähteä niin on aerobinen kunto päässyt luvattoman huonoksi. Mielestäni ilman koiraa lenkkeily on edelleen niin mielipuolista, että siihen kelkkaan en lähde.

Maastokaudesta puheenollen, en malttaisi odottaa että päästään Grimmpulan kanssa hakumetsään ekaa kertaa! Arvon kanssa innostuin lajista ihan mielettömästi, tosin Arvo oli äärimmäisen lahjakas hakuilijan alku, joten mikäs siinä innostuessa. Toivon ihan hirween paljon, että Grimm osoittautuisi yhtä innokkaaksi metsässä kirmailijaksi, ilmavainun hakijaksi ja kissanruuan ystäväksi kuin edeltäjänsä. Ihmisiähän se jo rakastaakin enemmän kuin mitään muuta maailmassa, joten se loota voidaan ruksia ominaisuuksien osalta huoletta.

Reenii reenii

Torstaina aksailtiin Reino-Matin ohjaksissa. Reino oli hupaisalla tuulella, tosin meinasin turhauttaa sen menemällä koiran kanssa halliin ennen omaa vuoroamme. Malikan palikka tykkäsi hieman kyttyrää kun joku muu aksasi hänen radallaan ja alkoi haukkua. Opin siis Reinosta taas jotain uutta, ei mennä halliin ennen omaa vuoroamme, niin elämä on hiljaisempaa ja miellyttävämpää.

Meidän akilleen kantapääksi on osoittautunut takaaleikkaukset jo parissakin treenissä. Tällä radalla hinkattiin siis kohtaa 13-16 ihan huolella. Kyllä osaakin olla vaikeaa, molemmille. Kokemattomuuttahan tämä vain meillä kummallakin on, lisää takaaleikkauksia treeniin niin siitä ne alkaa lutviutua. Radasta sinänsä tykkäsin kovasti, sai juosta kuin tuulispää että ehdin malikan hurjaan askelpituuteen mukaan. Kouluttajamme Lukkarisen Jari osaa tehdä huikean hauskoja ja mielenkiintoisia treenejä, aina on tarjolla sekä tekniikkaa että vauhtia.

Rata: Jari Lukkarinen

Tuo radalla juokseminen on jännä juttu, sitä luulee viuhuvansa kuin paraskin Pöyhönen puomin vierusta, mutta kommentit joita olen saanut sekä kouluttajilta, että treenikavereilta ovat "Seuraavalla kerralla juokse kunnolla" tai "Ihmeellistä hiipimistä tuo sinun meno" tai ihan vaan se perinteinen "JUOKSE #¤%#¤#!" Että kyllä nuo ratojen vauhtiosuudet tulee tälle ohjaajalle enemmän kuin tarpeeseen.

Perjantaina olikin Grimmin vuoro treenata. Hilpaistiin siis tokoryhmään ja tehtiinkin ihka oikea treeni. Ensimmäisessä setissä tavoitteena oli kävellä hallissa isojen koirakoiden seassa hihna löysällä ja palkkailla kontaktista. Koska koirani on täydellinen, ei hihna kiristy juuri koskaan eikä herra Kapteeni jouda tavan kansaa katselemaan kun hommissa ollaan, joten tämä oli meille naurettavan helppo homma. Vaikka tiedänkin koirani täydellisyyden, olen silti hieman ihmeissäni että pystyn kävelemään 12 viikkoisen pennun kanssa metrin päästä toisista koirakoista ilman että se ottaa häiriötä muista. 

Toisessa setissä aloiteltiin hieman seuraamisen alkeita ja tehtiin muutama vauhtiluoksetulo. Grimmillä ei ole ehkä koskaan ollut niin hauskaa. Se on hupaisan näköinen pieni eläin kun se juoksee kohti, suu ja silmät levällään, täysillä. 

Kun isot koirat olivat omat treeninsä tehneet, ehdittiin tehdä vielä kolmas kierros pikkujätkälle. Otettiin ensikosketus ruudun ihmeelliseen maailmaan. Aluksi Grimm oli hieman ihmeissään että mikäs peli tämä on, mutta kun tajusi että juostessaan törppöjen keskelle, sieltä löytyy ruokaa ja siitä suoraan minun luo ja sieltäkin saa ruokaa, oli elämä taas pikkukoiran parasta aikaa. Koska koira on pieni, oli myös ruutu pieni, alle metri x metri ja matka pari metriä. 

Lauantaina Grimm meni Samulin pikkukoirien päiväkotiin Gustin seuraksi kun me Tiian kanssa lähdettiin Kuopioon Heikkisen Pirjon koirakoulu Ponderan tokotreeneihin. Mukana oli joukko joensuulaisia tokoilijoita koirineen, sekä muutama kuunteluoppilas. Porukka oli mainio, oli hauskaa ja Pirjo on tosi pätevä kouluttaja joka uskaltaa sanoa asiat suoraan koristelematta. Tykkäsin ja varmasti tulen käymään Pirjon koulutettavana tulevaisuudessa. 

Muita aktiviteetteja pikku puuceen elämässä on ollut hurjat leikit ikätovereiden kanssa. Joensuussa on tällä hetkellä tuttavapiirissä paljon pentuja ja onkin mahtavaa että leikkiseuraa löytyy viikottain. Ainiin, silmätkin on parantuneet! Kortisoni toki jatkuu vielä parisen viikkoa, mutta aika helpolla taidettiin päästä kuitenkin. 

Jäniskevennyksenä Tiian eilen ottama kuva tulevista tokorekuistamme, huomaatte varmaan ryhdistä kumpi on kapteeni ja kumpi kokelas. Grimmin korvat on tällä hetkellä maailman parhautta. Ei tuon suloisempaa ole missään!