keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Putkeen! Ja ei niin putkeen.

Eilen aloitettiin uudessa aksaryhmässä. Tiistai sopii meille huomattavasti paremmin treenipäiväksi, joten vaihdoimma siksi ryhmää. Eikä vaihdettu ollenkaan huonoon! Tykkäsin ihan tosi kovasti uudesta porukasta ja kouluttajasta. Tässäpä Katin suunnittelema rata.


Mentiin kuulkaas melkein koko rata, pätkissä tottakai. Ekassa setissä päräytettiin pätkät 1-4, tosin kakkos este suorana, ei takaakiertona ihan vielä, :D sekä 3-6. Ainoa ongelma oli (taas) ohjaajan jumiminen. Grimm napsii esteet hyvin vaikka minä juoksenkin edellä, joten pitäisi vaan luottaa koiraan ja juosta. 

Toisessa setissä tehtiin useampi toisto välille 6-8, oli vaikeaa, minulle. :D Halusin harjoitella valssia (joka mulla on ihan kamala), joten räpelsin sitä 7 ja 8 väliin. Räpelsin sen vaan aina niin, että koira ei nähnytkään 8 estettä vaan teki uskomattoman takaakierron 9 esteelle. Hassu elukka. Saatiin kuitenkin onnistumisia ja tästä oli hyvä siirtyä tekemään pussia.

Pussia tehtiin pari toistoa yksittäisenä, ei tuntunut olevan ongelmaa. Grimm päättikin tehdä radan loppuun asti ja itsenäisesti päräytti välin 11-13. Kati oli onneksi pitämässä vielä pussin suuta ja heittämässä lelua, että saadaan onnistunut toisto tähänkin sooloiluun. Tuli sitten tehtyä okserikin ensimmäistä kertaa. :D Rimpu oli vähän liekeissä.  

Vaikka meille menikin treenit ihan putkeen, ei samaa voi sanoa sakemanniuroksesta ja omistajastaan viime viikonlopun BH-kokeessa. Olin siis talkoilemassa henkilöryhmässä että saataisi hakuilla ensi kesänäkin pienryhmässä. Ensimmäisessä parissa tottiksella aloitti nuori holsku uros ja parin toinen osapuoli, sakemanniuros aloitti paikkamakuulla. Holskun seuraamiskaavion aikana sakemanni irtosi paikaltaan, kelasi aivan täyteen vauhtiin ja hyökkäsi yhtään kyselemättä holskun kimppuun. Kunnon tappeluhan siitä seurasi. Omistajat saivat koiransa erotettua ja suhteellisen pienillä vaurioilla selvisi molemmat koirat. Luonnollisesti sakemanni viskattiin kentältä pihalle ja kuin ihmeen kaupalla nuori holsku pystyi jatkamaan tottiksensa loppuun. Täytyy kyllä nostaa hattua myös nuorelle holskun ohjaajalle, hienosti kasasi hermonsa ja rauhoitti koiransa heti tilanteen loputtua. 

Luulisi että päivän järkytykset olisi tässä, mutta ehei. Tuomarin arvioinnissa tuomarin kommentti välikohtauksesta oli "Tämähän oli tämmöistä normaalia nuorten urosten miekkailua. Koska vahingot oli niin vähäiset niin en minä tästä mitään sanktioita anna." WTF?! Koesäännöissä lukee "Jos koira joudutaan hylkäämään jossakin kokeen vaiheessa ampumisar- kuuden, arkuuden tai aggressiivisuuden takia, myös muita koiria kohtaan, tai jos ohjaaja toimii vilpillisesti, koesuoritus hylätään. Tällaisesta hylkäämisestä tehdään merkintä koepöytäkirjaan." Tätähän ei noudatettu, sakemannin suoritusta ei hylätty vaan tuomari pelkästään keskeytti sen "hallinnan puutteen vuoksi". Todellisuudessa tuollaisesta pitäisi napsahtaa ihan reilu kilpailukielto. Miksi näitä sääntöjä keksitään jos niitä ei tarvitse noudattaa?!

Ei jösses sentään todellakaan ole normaalia, että koira koetilanteessa (tai yhtään missään tilanteessa!!!) hyökkää aggressiivisesti toisen koiran kimppuun. Tässä kyseisessä tapauksessa vieläpä raskauttavana asianhaarana toimii seikka, että sama sakemanni viskattiin vain muutama viikko takaperin ulos tokokokeesta jo ennen paikkamakuun alkamista, koska yritti hyökätä viereisen koiran kimppuun. Normaaliako?

Lisäksi huolestuttava seikkana voisi nähdä sen, että KoiraNetissä tulee näkymään vain PAKK0, ei mitään syytä miksi.

Niin kauan kun pk-puolella vallitsee vastaavanlainen asenne, että on normaalia jos koirat käyttäytyvät aggressiivisesti ja ovat täysin riittämättömästi koulutettuja koetilanteisiin nähden, näitä hyökkäyksiä sattuu, vieläpä enenevässä määrin. Myös pk-puolella oleva "tuomari on ylijumala" mentaliteetti edesauttaa tällaista käytöstä, koska kisaajat eivät uskalla tehdä valituksia tuomareiden päätöksistä eivätkä uskalla heti paikan päällä kyseenalaistaa koiraansa kohdistunutta vääryyttää ihan vain siitä pelosta, että seuraavissa kisoissa se näkyy omissa pisteissä.

Koska BH-koe on kaikille avoin karvoihin katsomatta, edistää se joo jollain lailla yleistä hallittavuutta kotisessujen keskuudessa, mutta minua ärsyttää ihan jumalattomasti se seikka, että tuon sakemannin kaltaiset koirat, jotka eivät edes harrasta mitään pk-lajia kilpailumielessä, tulevat kokeeseen tittelin toivossa vain pilatakseen mahdollisesti jonkun kisakoiraksi aikovan uran heti alkuun. Todella toivon että kyseinen holsku toipui koettelemuksesta, eikä mennyt koetta loppuun vain adrenaliiniryöpyn turvin ja hyökkäyksen jälkimaininki näkyykin vasta seuraavassa kokeessa.

Montako traumaa, tikkausta tai kentien kuolemantapausta pk-puoli tarvitsee, että se herää nykypäivään? Että ne koirat nyt vaan olisi hyvä kouluttaa, vieläpä niin ja sellaisiksi, ettei niistä tulisi aggressiivisia. Kyllä pitää ihan kaksi kertaa itse miettiä uskaltaako pienen bortsun kanssa lähteä tuohon täysin villiin viidakkoon kokeilemaan onneaan.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Häiriköintiä

Tokossa on nyt sellainen ennen näkemättömän hyvä tilanne, että pari kolme kertaa viikossa päästään treenaamaan vakkariryhmässä. Talven halliryhmä pärähti käyntiin viime lauantaina mukavalla porukalla. Halliaikaa on niukalti, mutta kun hyvin suunnitellaan niin kaikki ehtii treenata. Joka viikko ohjelmassa on oman treenin lisäksi jokaisen vuorollaan liikkuroima paikkamakuu ja -istuminen.

Paikkistreenit tuleekin meille tarpeeseen, olen tehnyt varsinkin makuusta Grimmille vähän turhankin rauhallista, suorastaan hieman tylsää. Tyypillä ei ole mitään aikeita lähteä paikaltaan, mutta ei se kovin virkeältäkään näytä. :D Kokeillaan siis talven aikana tehdä hommasta hieman jännempää. Mitään pelkoa ei ole, että Grimm alkaisia pomppia vietereillään, on se niin kuuliainen ja hyvähermoinen kaveri. Tai jos vaikka alkaakin, niin tuon runopojan ruotuun saaminen ei tuottane kummoistakaan ongelmaa. Fiilis edellä yritetään mennä tässäkin.

Toinen ryhmistä on meidän häirikköryhmä. Ryhmä ei ihan just 10kk pennulle istu, mutta hieman räätälöimällä saadaan Grimmillekin häiriötreeniä ja onhan meistä häiriöapua muille. Eilisessä treenissä häiriköintivuorossa oli Mira. Ensin tehtiin patoamisharjoitusta kaikki koirat kentällä. Koira istumaan tai maahan, jätetään koira ja jonkun matkan päästä aletaan lähestyä koiraa jännittävästi hiippaillen lelu kädessä. Kun koira keskittyy ja malttaa, vapautetaan se leluun. Grimmille nämä on ihan ehdottomia juttuja! Se pysyy tosi hyvin paikallaan, mutta sillä on hirmu jännää ja vapautuksen jälkeen tulee kovaa leluun. Hauska harjoitus.

Toisena juttuna tehtiin noutoa lelukasan keskeltä. Grimm ei ehtinyt edes huomata kapulan ympärillä olevia leluja, koska kapula on tehtävä ja tehtävää suorittaessa ei pelleillä. Se on niin huvittava eläin kun ei ressukka raaski päästää kapulasta irti ja pohtii tohkeissaan että kuinka lelun saa napattua suuhunsa kapulan seuraksi. Tämä on niiiin sukuvika, terveisiä vaan setämies Ruffelle. :D

Kolmas juttu oli paikkamakuu aika äärimmäisessä häiriössä. Tämä oli meille vähän liikaa, mutta enhän minä sitä siinä hetkessä osannut ajatella, pöh. Rivissä taisi olla 7 koiraa, meidän viereen sattui vieläpä rivin ainoa ääntelevä koira. Lisäksi Mira pelasi jalkapalloa koirien edessä ja takaa kulki vielä polkupyöräilijöitäkin. Hyvin Grimm kesti, ei se ollut nousemassakaan, mutta pää pyöri kuin hedelmäpeli, tästä päättelin että nyt tuli vähän liikaa kerralla. Eipä tästä muuta kuin ottamaan oppia, ei se koira tuosta rikki mennyt.

Täytyy tästä lähtien miettiä vähän tarkemmin, kuinka paljon Grimmin kanssa näissä treeneissä tekee itse liikkeitä, treenatahan voi muutakin. Eilenkin vein koiran välillä autoon, koska ei tuon ikäinen pentu jaksa odotella tylsistymättä useita minuutteja paikallaan omaa vuoroaan ja osa liikkeistä mm. häiriöseuraaminen jätettiin tekemättä, koska ei se liike ole kasassa muutenkaan, saatikka sitten häiriköintivalmiina.

Tänään töihin ajaessani pidin mielessäin pienet hautajaiset muutamalle vaatekappaleelle, jotka tajusin unohtaneeni tuolin selkänojalle. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, vaatteet ei ole enää iltapäivällä käyttökelpoisia. Oi voi sitä mustavalkoista terroristia. Saapahan emäntäkin harjoitella patoamista kun avaa kotioven, se on nykyään aina yhtä jännittävä hetki. :D

perjantai 3. lokakuuta 2014

Etsin kunnes löydän sun

Eilen oli ihan huisin hauskaa, Grimm pääsi ensimmäistä kertaa raunioille partioimaan! Ukot olivat oikein hyvin piilossa, suurin osa umppareissa joista jätettiin kuitenkin ovet auki. Grimm sai nähdä kahden ensimmäisen ukon lähdön raunioille päin, siinä kaikki avut mitä sille annettiin. Enempää se ei apuja pyydellytkään. :D

Ensimmäisellä toki lähti liian kovaa, paukaisi kuten hakumetsässä on opetettu "suoraan ja syvään", mutta äkkiä tajusi että tässä miljöössä toimitaan hieman toisella tavalla. Pari ensimmäistä piiloa oli vähän jänniä kun koiran piti mennä niihin itsekin sisään, mutta loput neljä meni jo heittämällä. Yhden umpparin ympärillä koira pyöri ja hyöri ja itkukin vähän pääsi kun ei ukkoa löydy vaikka kuin haisee, mutta uutterasti kun etsi niin siellähän se ukkeli kökötti pimeässä onkalossaan. Oli kyllä niin kivaa, että täytyy päästä tänä vuonna vielä uudelleen raunioille seikkailemaan!

Tokossa mainitsemisen arvoista voisi olla meidän häirikköporukan treenit sunnuntailta. Tehtiin hauskin paikkamakuu evö! Koirien nenän edestä vedettiin lasten kuorma-auto joka oli lastattu täyteen kissanruokaa. :D Voi niitä rekkujen venähtäneitä ilmeitä! Ensin rekka kulki noin metrin päässä koirista, mutta takaisin tullessaan ihan nenän edestä ja se vieläpä pysähtyi jokaisen koiran kohdalla hetkeksi. Grimm the engineer oli lähinnä pöyristynyt moisesta sääntöjen vastaisesta kulkuneuvosta. Olin noin 3-4 metrin päässä ja vahvistin ahkerasti käskyä, koska koira ei todellakaan ollut menossa syömään kissanruokia vaan ennemminkin sen ajatus oli lähteä takavasemmalle ennen kuin rekka suistuu raiteiltaan ja ajaa puuceen varpaat muussiksi. Hyvin kesti silti paikallaan, katsokaa vaikka!

Lelurekkapaikkis
Seuruu on ehkä viimein nytkähtänyt hieman eteenpäin. Jos minä tämän joskus valmiiksi saan, lupaan leipoa kakun jokaiselle meitä tässä asiassa auttaneelle. :D Miten ihminen voi olla näin hysteerinen jostain näin yksinkertaisesta ja mitättömästä asiasta?! Tiia videoi meidän seuruuta yksi päivä ja se oikeesti näyttää hyvältä, nyt siihen pitää vaan luottaa! Ja videoida treenejä paljon lisää. Eteentulot on jo aika päheitä, näihin täytyy lisätä matkaa ja vauftia.

Tunnari se vasta eteenpäin puksuttaakin! Tähän täytyy keksiä koko ajan uutta jäynää kun vaikuttaa niin pirun helpolta. Virheitä ei ole tehnyt sitten alkuaikojen. Nyt on tehty muutamia toistoja kentällä, oma edelleen piilossa ja vääriä olen levitellyt.

Ruudussa näyttäisi nyt että vauhti on vakio, eli aika kova! Pystyn jo kierrättämään törpön kautta ruutuun, tosin tarkkana tässä täytyy olla. Tehdään vain kun on kova draivi, sama juttu luoksetuloissa. Niissä vauhti ei ihan vielä ole vakio johtuen varmastikin minun epämääräisestä vapautuksesta.

Aksatiinissakin alkoi talvikausi. Ollaan Grimmin kanssa penturyhmässä jossa myös ohjaajien fysiikka laitetaan koetukselle! Kauden aikana on luvassa ainakin lämmittelyhölkkää ja verkkaa sekä kolme piip-testiä! Niin siistiä! Grimmin putketon kausi jatkuu, mutta tuntuuhan noita kierroksia löytyvän ilman putkiakin. :D

Kotioloissakin Grimm haluaa osoittaa älykkyyttään. Kolmannen työpäivän aikana avatun kaapin oven jälkeen myönnän että koirani osaa avata kaappeja. Tuho on ollut melkomoista, koska kaapista toki vedetään alas kaikki mahdollinen ja kaikki mahdollinen myös tuhotaan. Useampi pussillinen sekalaista tavaraa on karsiutunut elämästäni kaatopaikalle Grimmin askeettisuuden tavoittelun myötä. En minä niitä tavaroita erityisemmin jäänyt kaipaamaan, mutta olishan se kiva jos taloudessa olisi edes yksi kynä jolla kirjoitella hienosti menneistä treeneistä...Juu ja sisustuskin on saanut ihan uuden säväyksen kun kaikki kaapit on teipattu umpeen jeppeteipillä. On tämä tämmöstä. :D