Kun istuu töissä kaikki päivät koneella ja istuu kotona osan illoista koneella, niin ei ihan ekaksi tule mieleen istua vielä vähän lisää koneella ja päivittää blogiaan. Varsinkaan kun sain töistä joululahjaksi aktiivisuusrannekkeen, joka kertoo ihan joka minuutin jonka istun. Voin kertoo että liikaa. :( Siitä siis johtuu tämä radiohiljaisuus, mutta kerrottakoon nyt viimeisimmät kun niitä kuulumisia on ihan toivottukin. :D Ja tästä lähtien päivityksiä tulee taas vähintään viikon välein!
Viikko sitten lauantaina oltiin Muuttorannan Nooran vetämässä TopTeam-koulutuksessa, jossa suoritettiin ensin ohjaajien fysiikkatreenit (oli kivat!) ja sitten päästettiin koirat baanalle. Rata oli kiva hypäri (en löytänyt kuvaa nyysittäväksi kenenkään blogista), joka saatiin tehtyä osapuilleen kokonaan keppejä lukuunottamatta. Menin koulutukseen vinkumaan että Grimm ei irtoa ja on ihan kädessä kiinni ja ja ja. Eipähän vaan Nooran silmien alla ollut. :D Koira ryntäili ja irtoili sen minkä ehti, eikä kouluttaja ymmärtänyt yhtään mikä ongelma. Saatiin opetettua putkijarru ja pari kivaa ohjausta. Pääasia kuitenkin oli että meillä oli Rimpun kanssa ihan huippukivaa! Tykkäsin kovasti Nooran tsemppaavasta otteesta.
Seuraava agilitykoulutus olikin heti maanantaina kun mentiin Leinosen Niinan oppiin. Niina on tunnetusti hyvin tekninen kouluttaja ja niin oli nytkin. Jos agility olisi meidän päälaji, olisi Niina parhaita kouluttajia opettamaan ohjaustekniikoita. Tykkään tosi paljon hänen armottomuudestaan ja siitä, että asiat tehdään kunnolla tai niitä ei tehdä ollenkaan. Eihän me sitten päästy kuin muutama hullu este koko radalta kun jäätiin vääntämään japanilaista ja jotain muuta vinkuintialaista. :D Olin tosi tyytyväinen siihen, että Grimmin vire kesti oivasti koko pitkän setin, vaikka molemmat ollaan osaamattomia ja niin ollen toistoja tuli hirmuinen määrä pienille pätkille ja koira joutui odottelemaan pitkiäkin aikoja kun Niina yritti vääntää ratakiskosta minulle jalkojen ja olkapään asentoa.
Tiesin jo Nooran koulutukseen mennessäni että nämä tulevat olemaan tältä erää meidän viimeiset aksat, mutta koska Nooran koulutuksen jälkeen oli niin uskomaton pössis, hehkutin etten raaskikaan lopettaa. Noh, Niinan koulutuksessa tajusin sen raa'an tosiasian, että kuinka paljon minulla olisi työtä edessä, jos meinaan saada Grimmistä, ja ennen kaikkea minusta kisavalmista kauraa. Joten ihmisen on vain myönnettävä oma kuolevaisuutensa ja luovuttava jostain kivasta, että muulle kivalle jäisi enemmän aikaa. Kyllä se vaan on niin, että kolme lajia näin alkutekijöissään on liikaa, varsinkin kun yksi niistä on haku. On eri asia sitten, kun Grimm on taitava tokossa ja haussa (kyllä, siitä tulee taitava ;)), mutta tällä hetkellä en vain pysty panostamaan kolmeen lajiin niin täysillä kun haluaisin ja minusta ei vain ole humputteluharrastajaksi.
Minulla toki on kotona pikku A sekä 2by2 kepit, joten saan tehtyä kuureja silloin kun aikaa on ja saadaan me käytyä hallilla humputtelemassa agihumppaa aina aika ajoin. Putkia tulee käytettyä jonkun verran tokon treenaamiseen, joten Rimpu saa kyllä niitä rakkaita putkeloitaan vielä juosta.
Onhan se tavallaan harmi kun koira on lupaava ja agilityssa nopea ja tykkää lajista kuin hullu puurosta, jättää käyttämättä kaikki se potentiaali. Mutta pitää myös muistaa, että Grimm on myös aika lupaava tokossa ja haussa. :) Onhan tässä tällä hetkellä tiettyä luopumisen tuskaa, mutta kun tiedän mitä ensi vuonna on luvassa harrastusrintamalla, korvautuu tuska huippukivalla odotuksella. ;) Ensi vuosi voisi tulla jo!