Seuraamisklinikka

Käytiin viikonloppuna kuuntelemassa Mia Skogsterin seuraamisklinikkaa ja tykkäsin kyllä kovasti. Seuraamisen rakentamista käsiteltiin pennusta aikuisuuteen ja aloittelijasta kisavalmiiseen. Sain hyviä vinkkejä ruuan arvon sekä vireen nostamiseen pennulle. Grimm on ahne, mutta ainahan ahneuteen kannattaa kannustaa lisää.

Skogster on hyvä luennoitsija ja oli hienoa seurata hänen viimeisen päälle viilattua kehonhallintaansa esimerkkejä näyttäessään. Siinä ei ollut yksikään sormi harallaan tai askel vinossa, vaan kaikki oli hallittua ja etukäteen suunniteltua joten koirallakin on parhaat mahdollisuudet onnistua. Miten ihmeessä sitä saisi joskus omat joka suuntaan harottavat ulokkeensa ja viuhtovat askelensa samaan kuosiin?!

Luennolla puhuttiin paljon koiran henkisestä valmiudesta ja kasvusta. Vaikka tottis olisikin valmis kisaikään mennessä, ei koiran pää ole. Mia vie omat koiransa BH-kokeeseen vasta noin pari vuotiaana. Siihen mennessä kokeenomaista treeniä ja harjoittelurutiinia on tullut jo paljon ja liikkeet ovat varmoja myös äärimmäisissä häiriöissä.

Sen lisäksi, että liian moni lähtee aivan liian nuorella koiralla kokeeseen, lähdetään kokeeseen myös aivan liian heppoisella treenillä. Pohjia ei tehdä kunnolla ja tästä johtuen ongelmat alkavat näkyä viimeistään parin vuoden päästä ja koiran kisaura hiipuu ennen kuin on päässyt kunnolla alkuunkaan.

Menetettäisikö mitään jos kisaikää nostettaisi lajista riippumatta puolella vuodella? Mielestäni ei, korkeintaan saataisiin kokeisiin valmiimpia ja kypsempiä koiria. Skogster korosti, että kiire ei saa olla mihinkään. Tässä onkin aiheeseen sopiva hyvä kirjoitus Pipa Pärssiseltä  "Kaikki ennätykset on jo tehty". Vaikka kisauran starttaisikin kolme vuotiaana, on koiralla monen monta hyvää vuotta kilpailla ja saavuttaa kaikki mikä saavutettavissa on.

Jos lähistölläsi (tai vähän kauempanakin) järjestetään Skogsterin seuraamisklinikka, suosittelen menemään olitpa sitten toko tai pk-harrastaja. Joensuussa paikalla oli sankoin joukoin molempia ja kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä koulutuksen antiin.

Loppuun päivitys Grimm von Reippaan silmätulehdustilanteesta. Lääkitys on purrut sen verran että turvotusta ei enää ole. Silmäluomet näyttävät kylläkin edelleen ihan kukkakaalilta. Toivotaan että loppuviikkoa kohden pennun suloinen ulkomuotokin palautuu ja päästään normielämään kiinni. Tällä hetkellä oikeastaan ainoa aktiviteettimme on ulkoilu, leikkiessä aina tassu tai lelu osuu silmään ja sitten tulee itku, ei kiva.