Kukas se taas kahmii koiralleen harvinaisen sairauden?! Jep, that´s me! Grimmin lääkekuuria on neljä päivää syöty ja silmiä rasvailtu, joten aloin ihmetellä kun ei silmät parane. Siispä soitin lääkäriin. En luottolääkärilleni, vaan silmiin erikoistuneelle lääkärille, jonka tiesin tasan tarkkaan kertovan missä mennään.
Jo puhelimessa lääkäri sanoi että eipä kuulosta normaalilta, joten lähdettiin käymään ihan paikan päällä. Ammattitaidosta kielii jo se, että lääkäri vilkaisi kerran lampulla koiran silmään ja totesi, että eihän tämä ole niinkään silmätulehdus, vaan juveniili pyoderma, toisin sanoen penturokko. Tauti on sen verran harvinainen, että monet eläinlääkärit eivät edes tunnista sitä. Vein siis koirani oikeaan paikkaan, onneksi.
Lääkitykset surukseni tuplaantuivat. Nyt syödään kahta antibioottia kaksi kertaa päivässä, pistetään(!!) kortisonia niskaan kahdesti vuorokaudessa ja rasvaillaan silmiä neljä kertaa vuorokaudessa. Alkaa olla kuulkaas huumori koetuksella, voin kertoa. Onko se nyt #%¤#/¤# niin liikaa pyydetty että minäkin saisin joskus elää koiran kanssa huoletonsa elämää, häh?!
Tosiasiahan on se, että kun kaksi koiraa kuolee käsiin vuoden sisällä, niin se jättää jälkensä. Minä en pysty varmasti enää koskaan ottamaan pentua sinisilmäisen optimistisesti ja toiveikkaana, vaan aina takaraivossa kalvaa epäilys. Tosin tällaiseen en osannut minäkään varautua.
Minä en ole pistänyt ikinä koskaan ketään millään, joten tästä saattaa tulla melko jännää kun yritän kaksi kertaa päivässä pitää juhlivaa pikkukoiraa paikallaan ja tyrkätä neulaa niskaan. Ei naurata edes ajatella asiaa...Kaikki neulojen kanssa toimeen tulevat voivat nyt heti antaa vinkkejä, että millä tästä selvitään.
Penturokko ei ole tarttuva, joten aika turhaan ollaan tässä karanteenissa kärvistelty vajaa viikko. Varsinkin kun Grimm ei ole omasta mielestään sairas koskaan ollutkaan. Se vetää sata lasissa aamusta iltaan ja energian määrä on vain tuplaantunut kun sillä ei ole tällä viikolla ollut leikkikavereita. Katsotaan josko joku uskaltautuisi meidän leikkikaveriksi vielä tällä viikolla.
Ei ole todellista! Miten tää homma nyt toimii? Lääkekuurien jälkeen ikuisesti ohi? Jälkivaikutuksia? On sulla tuuri... Voit ruveta mun kanssa kultakala-harrastajaksi, jos se olisi helpompaa.
VastaaPoistaSe piikittäminen on yllättävän helppoa. Jos se vaan pysyy paikoillaan, niin niskanahasta pihtiote ja sormien alle tökkäät. Vähän ikävästi napsahtaa, mutta siihen tottuu. Piikittelin Brutkua aikoinaan.
Kunhan vaivan hoitaa lääkkeillä (kortisoni) kerralla kuntoon niin ei pitäisi uusia ikinä. On nimenomaan pentujen vaiva. Jälkivaikutuksiakaan ei pitäisi olla, ellei sitten kortisoni tee häiriöitä kasvuun. Kultakalat alkaa kuulostaa houkuttelevalta, ajattelin myös postimerkkeilyä, sen luulisi olevan leppoisa harrastus.
PoistaEi kaloja... Meillä oli niitä "akvaariollinen" ku muutettiin tänne, mutta pikkuhiljaa lähes kaikki kuolivat yksitellen pois. Pitkä muuttomatka aiheutti niille stressiä, joka ilmeisesti laukaisi kalatuberkuloosin jota jotkut kalat kantaa. Ja sitten tietty tarttui kaikkiin. Nyt niitä on 3 ja lisää ei voi ottaa koska todennäköisesti nuo kolmekin kantaa sitä tautia. Ei niitä raski tappaa, mutta tuskin ne aidosti viihtyykään noin pienessä parvessa :(
PoistaNo kylläpäs on kaikkea... Mut hei, eikös se ole pääasia että koira tuntee olonsa terveeksi :) Harmi tuo kortisoni, mutta jos kuuri on lyhyt ja annostus pieni, niin tuskin(?) vaikuttaa kehitykseen.
VastaaPoistaEhdottomasti pääasia on nyt se, että pikkukoira ei ole kipeä. Kortisoniannoksen pienuudesta en osaa sanoa, tuo ei ehkä ole ihan pieni annos jonka se saa, mutta toivotaan ettei kuuri pitkity ja sitä kautta pelastetaan mitä pelastettavissa on.
Poista