Kuplassa

Toissa keskiviikkona tehtiin Satun ohjeilla stoppia ja ruutua. Ruudussa ei liene mitään muuta vikaa kuin se, että en ole treenannut sitä kuureittain. Ajatus selkeästi paranee kun teen ruutua kunnon kuurin ja sitten ylläpidän sitä jonkun aikaa. Tähän asti olen tupannut tekemään ruutua ns. treenien hupinumerona, joten siinä ei ole ollut kunnollista suunnitelmallisuutta ja jatkumoa ja näin se hieno eteneminen on joka kerta hajonnut jossain vaiheessa.

No entäs stopit sitten, huhhuijaa. Jossain vaiheessa ne olivat säpäkät, mutta just silloinhan ne kannattaa jättää treeneistä pois, eiks je? No ei kannata. Taisteluista huolimatta en ole saanut stoppeja jämäkäksi taas, joten kysymään asiaa Satulta. Näytin miltä nykytekeminen näyttää ja Satun kommentti "Mä haluisin että toi koira näyttäs siltä, että se ois hengissä" kertonee kaiken tarpeellisen liikkeen nykytilasta. :D

Satu käski myös ohjaajan näyttää siltä, että se olisi elossa ja kun tämä osuus saatiin kuntoon ja otin kaikki apukeinot käyttöön, saatii hurjan hienoja stoppeja. Pystyttiin yhdistämään tätä jo samassa treenissä liikkeestä seisomiseen, joten olen hurjan tyytyväinen. Lopputulemana, jos ohjaaja on eläväinen niin kyllä kai se koiraankin tarttuu. :D Voi jestas näitä aloittelijan mokia...

Viime keskiviikkona olikin sitten Outin vuoro nuijia järkeä tähän lanttuun. En ottanut  mitään erityisiä liikkeitä syyniin vaan halusin lisää intoa, motivaatiota ja monipuolisuutta tekemiseen. Tämä siksi, koska vaikka Grimm on ihan taitava ikäisekseen ja tekee useimmiten hienoa työtä, valahtaa se selvästi välillä jonnekin omaan kuplaansa ja silloin me ei olla hommissa yhdessä. Ulkopuolinen ei tätä välttämättä edes huomaa mitenkään, mutta minä tunnen sen selvästi. En vaan ole keksinyt mikä tuon kuplan tekee. Outi osasi ensimmäisenä ihmisenä selittää minulle asian niin, että se valkeni minulle kunnolla. Voi olla, että tuo pikkuinen tiedon murunen oli tärkein oppi koko keväänä.

Tehtiin Grimmille ensin juttuja lelulla hetsaamalla. Tässä tuo kuplan muodostuminen huomattiin selvästi. Vaikka usein ajatellaan, että kun koira näkee lelun, se tekee nopeammin, innokkaammin ja halukkaammin. Joo, ei meillä. Koira jää niin auttamattomasti jumiin siihen leluun, että se tekee kaiken hitaammin ja puolittain, lasittuneella katseella höystettynä. Rotuominaisuushan tämä on, eikä suinkaan siis johdu pelkästä lelun näkemisestä, vaan siihen liittyy muitakin paimenkoiralle tyypillisiä ajatuksia ja lisäksi minun toiminta. Outi selitti asian niin, että jotkut tällaiset koirat oikeasti päänsä sisällä luulee juoksevansa kovaa, vaikka ne todellisuudessa tulevat lähes hiipimällä. Tästä päästään kysymykseen: Miten sinä selität koiralle, että juokse lujempaa tänne minun luo, kun se koira jo luulee tulevansa kuin tuulispää? :D

Noh, summa summarum, lelut pois käsistä. Johan tästä on keskusteltu esim. ruudun opetuksessa. Satu on kehottanut jättämään suorapalkat pois, Reija on kieltänyt lelujen pitämisen kädessä kun koira juoksee ruutuun jne. Kyllä minä opin, uskokaa pois.

Ja tähän täytyy sanoa, että Grimmille esim. lelujen ripottelu pitkin kenttää ei ole ongelma. Sitäkin on tehty ja itseasiassa silloin Grimm keskittyy työntekoon kovemmin. Tämä johtuu siitä, että koira työskentelee pois päin "kielletyistä" houkutuksista. Joten ongelmaa ei voi ratkaista esim. sillä, että minulla olisi aina leluja käsissä, se ei vaan mene niin.

Tuo kuplan muodostuminen on aiheuttanut myös sen, että minä olen alkanut olla aktiivisempi koiraa kohtaan, joka on tietysti aina huono treenatessa. Siis kun Grimm menee kuplaansa, minä yritän villitä, hetsata ja repiä sitä sieltä pois, siinä kuitenkaan onnistumatta, koska en ole tiennyt mistä tuo kupla johtuu. Outin kanssa tehtiin muutamia harjoituksia ihan pentutreeniä namipalkalla, jotta sain ideasta kiinni, kuinka alkaa murtaa tuota kuplaan vajoamista ja myös passivoittaa itseäni.

On kyllä ollut huippua saada neuvoja tyypeiltä, jotka tuntee bortsut ja niiden rotuominaisuudet. Joensuussa bortsuja, ainakin harrastussellaisia, on tosi vähän ja suurin osa kouluttajista nostaa lähes suorilta kädet pystyyn Grimmin rotuominaisuuksien edessä. Kannattaa siis muistaa, ettei mikään tietty rotu ole avain onneen ja maineeseen. Ihan itse ne on nämäkin opeteltava kouluttamaan. :D

Ja vielä lopuksi selvennän, että Grimm ei ole vaikea koira missään suhteessa. Se on helppo kotikoira ja tosi helppo kouluttaa. Kuten Satukin sanoi "Se on kiva koira koska se vastaa koulutukseen niin hyvin". Vaikeaa sen sijaan on minulla vielä näin aloittelijana ymmärtää syy-seuraussuhteita tässä paimenkoiraviidakossa.

Silimät harmaantuu

Huomasin muutama viikko sitten Grimmin molemmissa silmissä (silmän pinnalla) pienet (toisessa hyvin pieni piste, toisessa 1mmx3mm) harmaat alueet. Alueet on sellaiset ettei kukaan sivullinen niitä tietämättä edes huomaisi. Tottahan toki ajattelin, että koira on välittömästi sokeutumassa ja kiikutin elukan lääkäriin. Koska Aho (tienoon ainoa silmäspesialisti) oli lomalla, kuinkas muutenkaan, vein Grimmin normilääkärillemme. Eipähän sieltä saatu muuta kuin antibioottirasvat ilman diagnoosia.

Kun sitten männäviikolla tuo pieni piste alko laajentua, googletin itselleni taas hysterian ja soitin ajan Aholle. Diagnoosina lipidikeratopatia, kansankielellä kolesterolikiteet. Ne ovat siis silmän pinnalle tulevia kertymiä, joihin on yleensä syynä liian vahva ruoka. Näköä ne eivät haittaa, eivätkä ole siis mitenkään vaarallisia. Aho sanoi, että koirasta voi näyttää samalta kuin ihminen katsoisi hieman likaisten rillien läpi.

Saatiin ohjeeksi siirtyä vähäksi aikaa vähärasvaiselle ruokavaliolle, ts. Grimm saa nyt hetken aikaa mummoruokaa. Siitä voi olla apua ja alueet voi hävitä, tai sitten ei. Eipä nuo ole normaalia elämää häirinneet, joten ei niillä niin väliä. Yritin ottaa kuvia silmistä, mutta silmämuna kiiluu sen verran ettei ainakaan minun kameroilla alueita saa vangittua.

Grimm syö tällä hetkellä ProBooster Adult Mini & Medium nappulaa, jossa on rasvaa 15% ja proteiinia 25%. Mietin, että voisikohan kiteet kantaa jo aiemmilta ajoilta jolloin Grimm vielä söi ihan turkasen vahvaa Orijen Whole Prey Adultia, jossa on rasvaa 18% ja proteiinia jäätävät 38%. Meillä ei ollut mitään tarvetta noin vahvalle ruualle ja lisäksi Orijen on mielestäni törkeän ylihinnoiteltua, joten vaihdoin sen pois poikkeen. Toki myös raakaa lihaa syödään nappulan rinnalla ja aion kyllä jatkaa lihan syöttämistä vaikka sieltä sitä rasvaa tuleekin. Nappulan osalta pysymme hyväksi havaitussa ProBoosterissa, tilasin sen light versiota säkillisen (kun oli tarjouksessakin). Rasvaa tuossa ruuassa on 10%. Katsotaan kuinka se meidän tarpeisiin hetkellisesti istuu.

Lisäksi lueskelin netin kaikkitietävästä maailmasta, että jotkut ovat syöttäneet koiralleen B-15 vitamiinia noiden kolesterolikiteiden vuoksi. Eipähän tuosta mitään haittaakaan mahda olla, joten saatan minä sellaistakin kokeilla.

Treeneistäkin pitäisi kirjoitella. Keskiviikkona Varkaudessa Satu kouli tätä aloittelevaa haahuilijaa vähän parempaan kuosiin, mutta jottei nämä postaukset venyisi liian pitkiksi, niin siitä seuraavassa.

Lisäksi hetkellistä ärsytystä ja masennusta aiheutti aamulla verhojen takaa paljastunut valkoinen luonto. Meillä on taas tätä ¤%/"#¤% valkoista sontaa joka paikka täynnä, eikä näin ollen ulkokenttäkausi alkanut kamalan vahvasti. Tämä susiraja on vähän huono paikka harrastaa...  

Ekat möllit

Keskiviikkona VarPSilla keskityttiin tekniikkaan.

Jäävät. Liikkeestä maahan on muuten kisavalmis, mutta tahdon, että maahanmeno on enemmän pläts. Tähän saatiinkin hyvä kikka joka toimi heti ekasta yrittämästä. Olen toki ennenkin tehnyt näitä käsiavulla, mutta käsi on ollut väärässä paikassa. Nyt se korjattiin oikeaan kohtaan ja johan pelittää. Seisomaan jääminen on unohtunut täysin, koska ollaan keskitytty enemmän tuohon maahanmenoon. Lähdettiin taas ihan vauvatreeneistä liikkeelle. Saatiin hyviä stoppeja peruuttamalla, joten tämä meni kotitreeniin.

Seuruu. Seuraaminen on ihan hyvää, nyt kun sain Grimmin luopumaan painamisesta. Inan se edistää, joten lähdettiin vaatimaan oikeaa paikkaa. Lisäksi otettiin häiriöitä mukaan kentällä hengailevien ihmisten muodossa, silti kontakti on pidettävä. Edistämistä saatiin kuriin ja kontaktikaan ei pudonnut loppua kohden.

Kaukoissa tein tällä kertaa vain I-M-I siirtymiä. Matkaa on tällä hetkellä n. 7m. Hyvin tekee! M-S-M vaihtoja tehdään metrin päästä. Ainakin tällä hetkellä etenee ihan kivasti ja takajalat ei hievahda. En pidä kiirettä.

Torstaina ja perjantaina lähinnä humputeltiin treeneissä ja vaalittiin vaan hyvää pössistä ja harjoitettiin hirmuista saalistamista. :D

Lauantaina oli mahtispäivä. Ensin käytiin kannustamassa Tiia ja Gust huikeaan ykköstulokseen VarPSilla ja siitä siirryttiin mökille, jossa puuceepojat näkivät piiiitkästä aikaa toisensa ja voi että niillä oli kivaa! Porkkautuivat vedessä (rannassa oli 5m sulaa), keksivät hauskan leikin ja juoksivat itsensä väsyksiin. Tai noh, Grimmin mielestä kaikki hyytyi taas liian aikaisin. :D

Tänään käytiin meidän ensimmäisissä möllitokoissa, ilmoitin Grimmin nakkiluokkaan. Oli ihan tosi hauskaa! Nakkiluokan liikkeet olivat 1min paikkamakuu valitsemansa matkan päästä, lyhyt seuruu, luoksetulo ja hyppy joko uusilla tai nykyisillä säännöillä, oma valinta. 

Kehätarkissa ja luoksepäästävyydessä  ei ihmeitä, iloinen veikko oli mielissään kun joku häntä kopeloi. :D

Paikkamakuussa en halunnut lähteä paria metriä kauemmas koirasta, koska (kuten videolta huomaa) häiriö oli melkomoinen. Perusasennossa odottelua täytyy treenata todella paljon, siinä huomio herpaantuu koko ajan. Luultavasti ennakoi jotain, tai kyllästyy kun losahtaa maahan ennen aikojaan ja joudun jumppaamaan sitä edes takaisin. Maahanmeno (sitten kun käsken) hyvä. Joudun antamaan myös tuplakäskyn kun nousee istumaan juuri kun olen jättämässä koiraa. Makuun aikana Grimm on aavistuksen ahdistunut ja painaa päätään alas. Kehuin sitä kerran. Istumaan nousu ei ihan niin viimeistelty kuin haluan, joten tämä treeniin. 

Seuruussa pikkuisen kontakti prakailee, muuten ihan kiva, myös ohjaaja osasi kääntyä, heh. :D Olisin jopa toivonut pidempää seuruuta.

Luoksetulo. Ihan kiva luoksari, mitä nyt pk-koiran alku viuhahtaa suoraan sivulle, vaikkei ole sitä ikinä ennen tehnyt ja vaikka jopa yritin auttaa sitä käsilläni tulemaan eteen. :D Kuinka ollakaan, tästä juteltiin juuri edellisenä päivänä Tiian kanssa! Kotkailee myös jätössä hieman.

Hyppy. Halusin tehdä uusilla säännöillä, koska niillä sitä aikanaan kisataankin. Kerran ollaan tuota hyppyä harjoiteltu ja luoksetulon jälkeen olin jo täysin varma, että suoraan sivullehan se tulee, joten en edes yrittänyt auttaa eteen. Kotkailee tässäkin hieman. Ihan kiva hyppy, eipä siinä mittään. :D

Mölleihin lähdettiin harjoittelemaan kisamaista tilannetta, tarvitaan sitä molemmat. Etukäteen päätin, että ei mitään väliä kuinka liikkeet menee, nyt on pääasia vireen kestolla ja sosiaalisella palkkauksella ja molemmat toimi hyvin! Enkä ole ollenkaan pahoillani siitäkään, että myös liikkeet olivat suht siistejä ja tehtiin muutama hyvä perusasentokin! Lähdettiin heti meidän suorituksen jälkeen ilmaisutreeneihin, joten sain kuulla jälkikäteen että oltiin sijoituttu tilalle 1/12, kivaa sekin. :)

Mietin tuon suoraan sivulle tulon kanssa, että taidan antaa tulla vaan, koska koira sitä itse tarjoaa ja vieläpä ihan kivasti. Pk-kisoihin lähdetään kuitenkin myöhemmin, aikaisintaan vuoden päästä, joten ehdin rakennella sille uudella käskyllä eteentulon. Näin myös tokossa virheen mahdollisuus vähenee kun yksi liikkeen osanen jää pois liikkeen lopusta.

Tunnaripohdintoja

Ihan on mahdotonta tämä laiskuus blogin päivittämisessä. Muutamaan viikkoon en ole käynyt lukemassa juuri muidenkaan blogeja, joten on aika tormistautua.

Joensuun valtasi hetkittäinen kevät muutamaksi viikoksi. Ai että se oli ihanaa aikaa. Sitten tuli taas taivaan täydeltä lunta ja talvi jatkui, mälsää. Nyt sitten elellään rapakeliaikaa. Mikä sen ihanampaa onkaan kuin luututa kaulaansa myöten kurassa oleva koira muutaman kerran päivässä. :D Tule jo kesä! Täällä ei pääse vieläkään pihalle treenaamaan, joka masentaa suuresti...

Välillä näytti jo tältä...

...nyt lähinnä tältä.

Sitten Rimpun tunnariin. Tunnari on ollut meillä aina ns. vahva liike ja siihen on tehty pohjia jo hyvin pienestä lähtien. Aluksi tehtiin kotona etsimisharjoituksia leluilla, tämä ihan siksi, että koira hoksaa etsimisen ajatuksen. Toki tässä pohjustettiin tunnarin lisäksi esineruutua, kaksi kärpästä ja silleen. :D Sitten siirryttiin ulos. Hajustin ulkoilun yhteydessä pennun huomaamatta kädessä kävyn tai metsän kepin (n. tunnarin kokoisen) ja kun koira oli kauempana, tiputin sen maahan paikkaan jossa oli hieman muitakin risuja tai käpyjä. Kutsuin koiraa, osoitin maata (seisaaltani) ja sanoin etsi. Kun merkkasi oman tai nosti sen, hirmuiset juhlat. Tämä oli pikkuRimpusta hurjan kivaa.

Kävyistä ja kepeistä siirryttiin kapuloihin kun etsiminen ja rauhallinen haistelu oli selkärangassa.  Kesä piiloteltiin omaa ja pikkuhiljaa tuotiin piilotetun läheisyyteen kasa vääriä. Vähitellen kasaa lähdettiin levittämään. Nyt hallikaudella oma on ollut vuoroin piilossa, vuoroin näkösällä ja vääriä paljon sikin sokin oman ympärillä. On myös tehty ns. tavaratunnaria, jossa kapulat on kaiken maailman romun keskellä, että homma pysyisi mielenkiintoisena. Näitä tehtiin kuitenkin varmaan hieman liian kauan ja nyt kun oli aika ottaa järjestelmät (esim. rivi ja kellotaulu) käyttöön, en osannutkaan tehdä onnistuneita treenejä. 

Järjestelmät ovat Grimmille selvästi vaikeita, vaikka kellotaulu onkin meille helpompi kuin rivi. Koira meni kapuloille aikalailla suu auki ja mielentila oli hieman väärä. Tällaisia neuvoja me ollaan matkan varrella kerätty työkalupakkiimme:
- Tärkeintä oikea mielentila. Grimmille mielentila tehtiin jo metsässä, eikä se nähnyt kapulan kapulaa, ennen kuin haistelu oli oikeanlaista, määrätietoista, varmaa ja rauhallista.

- Ohjaaja aluksi lähellä kapuloita, ettei koira ota painetta tuomisesta, nythän halutaan vahvistaa nimenomaan nenätyötä, treenataan tuomista erikseen.
- Vauhtia ja matkaa treenataan aluksi jättämällä koira kauas ja kutsumalla koira etsimään, ohjaaja lähellä kapuloita. Näin koiralla ei ole kiire kapuloilta pois. Tämä vasta sitten kun koira osaa haistella rauhallisesti ilman vauhtia.
- Jos koira ei löydä omaa ja esim. lärppii paljon muita tai jopa tuo pari väärää, kutsutaan pois ja näytetään että täälläpä se oma olisi ollut, etsi ensi kerralla tarkemmin. Koira pääsee heti perään yrittämään uudelleen, oman paikka vaihdetaan, ettei mene muistipeliksi.
- Ole selkeä. Jos koira tuo väärän, voivottele ja jos tuo oman vaikkakin lärppimisen jälkeen, kehu vuolaasti. Vahvista siis oikeaa toimintaa myös kertomalla ei toivotusta toiminnasta.
-  Treeneissä mieluiten aina enemmän kapuloita kuin kokeessa. Toki kisamaisiakin tunnareita tehdään sitten kun liike on varmempi, mutta kun koira oppii treeneissä haistelemaan esim. 20 tikkua, ei kokeessa 6 tikkua ole sille mitään.
- Toistot minimiin. Tunnaria koskee sama kuin kaikkea muutakin tokoa, älä jauha liikaa. Jos ensimmäinen toisto on hyvä, jätä siihen ja siirry seuraavaan liikkeeseen. 
- Ajattele koirakohtaisesti. Jos koira on vilkas ja hektinen luonteeltaan, älä tee tunnaria ensimmäisenä liikkeenä, vaan päästele hieman höyryjä tekemällä pari muuta liikettä alle. Näin koira luultavasti pystyy keskittymään hieman paremmin haisteluun.
- Älä ole liian steriili. Hajusta myös väärät kapulat ihmisen hajulla (ei tietenkään omalla :D). Pyydä treenikaveria tai esim. lapsia käsittelemään vääriä kapuloita ennen treeniä, että nekin haisevat "tuoreelta ihmiseltä". Kokeessa et voi tietää käsitteleekö liikkuri kapuloita pihdeillä vai käsin.
- Ylitreenaa. Hajusta välillä väärät vaikkapa lihapullalla, näin koira joutuu oikeasti keskittymään. Tai tee välillä tunnari tulitikuilla. Myös tässä koira joutuu todella keskittymään koska tikkuset ovat niin pieniä, että hajukin on pientä. Tulitikkutunnarissa ei myöskään voi räiskää, vaan myös nostoon täytyy keskittyä. Tulitikkutunnarissa kannattaa tosin ottaa rotuominaisuudet huomioon. Treenikaveri kaiveli snakusterinsa parrasta sen oman, mutta nousipahan kuitenkin oikea tikku. :D
- Pilko. Harjoittele haistelu erikseen, pito erikseen, tuonti erikseen ja vauhti erikseen. Tunnari on varmasti herkin tokon liikkeistä, joten älä kiirehdi ja ahneuksissasi ryssi tätä, korjaaminen on aina tuskallista ja pidempi prosessi kuin se, että liikkeeseen olisi tehty pohjat huolella ja kiirehtimättä.
- Varioi. Tee erilaisia kuvioita tikuista, vaihtele määrää, kun lumet sulaa käytä metsän keppejä ja käpyjä. Tuo häiriöksi tokovermeet keskelle tunnaria (törppöjä, ruutunauhaa, noutokapuloita). Tee tunnaria myös kostealla maalla, koepäivänä kun ei aina paista. Harjoittele pitkässä nurmessa, kylmällä ilmalla, kuumalla ilmalla, myös lumihankeen voi piilottaa omaa.

Hyvänä muistisääntönä voisi pitää, että tunnarikapulat otetaan treeniin vasta kun tunnetila ja etsiminen ovat koiralla selkärangassa. Nämä voidaan tehdä täysin ilman tunnaritikkuja ja näin vältetään väärän tunnetilan siirtyminen itse tikkuihin. Think outside of the box. :)

Grimmin tunnari etenee hyvin, edelleen se on hieman kiireinen rivissä, mutta parantaa kuin sika juoksuaan. Toki tässä vaiheessa täytyy todeta, että Grimmin kaltaiselle koiralle tunnari on hyvä liike, koska tuollaiset koirat eivät sähellä, hermo pitää, osaavat keskittyä missä vaan ja ovat pehmeitä suustaan. Kertaakaan ei ole meidän kapuloista löytynyt pienintäkään lommoa hampaista. Huh. Pääsen siis suhteellisen helpolla kun itse maltan mieleni enkä ahnehdi. Vilkkaalle, hektiselle koiralle saa varmasti tehdä tuplamäärän työtä.

Grimm toivottaa kaikille hyviä tunnarihaisteluita ja hauskaa pääsiäistä!

Fyssarilla ja niiiiin pihalla!

Viimeksi on käyty fyssarilla viime kesänä, joten ajattelin, että nyt on aika tsekata onko jotain huomion arvoista. Halusin myös varmistaa, että johtuuko Grimmin järkyttävän levällään oleva istuma-asento eli "munien tuuletus" jostain fysiologisesta. Silja kävi Grimmin läpi hännästä nenänpäähän ja olihan siellä takareisissä sekä lannerangassa kireyttä. Samoin Silja sanoi, että Grimm tekee arjessa jatkuvasti jotain, joka aiheuttaa etureisien kuormitusta ja jumitusta. Sehän hyppii kovin ihmisiä vasten (hyi minua kun en ole kieltänyt), joten karsitaanpa se nyt ensin pois ja katsotaan auttaako.

Silja katsoi Grimmin istumisen ja oli sitä mieltä, että osa jalat levällään lehottamisesta on ihan opittua, koska koira kyllä pystyy istumaan nätimminkin. "Kunhan nyt vaan jotenkin huolimattomasti tähän läjäytän ahterini niin palkkaa heruu." Kiinnitetään tähän nyt treenatessa huomiota, josko saataisi ne sukukalleudet vähän syvemmälle jalkojen väliin...Osasyyksi Silja myös huomioi, että kun on kyseessä nuori, menevä koira, niin voi jopa olla, että elukka on huomannut, että näin horottamalla pääsee nopeammin liikkeelle. Saa ns. ponkaistua itsensä kätevämmin ylös. Ja tästä päästäänkin perusasennon palkkaukseen. Grimm on opetettu olemaan perusasennossa aktiivinen palkkaa kohtaan, joten se saa palkan itse ylös ponkaisemalla. Voisiko tässäkin olla pieni osa joka kannustaa tuohon jalkojen levittelyyn? Myös jumit voivat toki asiaan vaikuttaa ja tähän saatiinkin kotiläksyä!

Silja suositteli ostamaan tasapainotyynyn. Toivon että Grimm muistaa vielä pikkupoikana oppimansa 2on2offin, niin päästäisi vähän oikomaan tämän opettelussa. :D Alan siis opettaa Grimmiä istumaan tasapainotyynylle, jolloin se ei (luultavasti) kykene lehottamaan perseellään miten sattuu, vaan sen on vedettävä jalat kiinni kroppaan, ettei se tippuisi tyynyltä. Samalla sain ahaa-elämyksen, että minähän jatkan kaukojen opettamista sillä samalla tyynyllä! Heti tänään painelen tasapainotyynykauppaan ja huomenna aloitetaan! Kyllä tässä on vähälle aikaa saanut suurentaa treenikassin kokoa, kun sieltä löytyy nykyään kaiken maailman romua. Kylässä käynyt eikoiraihminenkin kysyi treenikassimme nähdessään että "onko tuo menossa jonnekin roskiin?". Tyydyin sanomaan että ei, se on meidän tarpeellinen treenikassimme. Keskustelu aiheesta oli sitten siinä.

Fyssarilla (kuten kaikkialla muuallakin) Grimmin käytös oli jälleen ensiluokkaista ja rauhoittui hienosti kun Silja alkoi hieroa. Minun ei tarvinnut edes käskeä koiraa makuulleen, riitti kun Silja puheli "käyhän siihen pitkäkseen" ja bordercollie lakosi. Ihan mahtavaa kun ei tarvitse lässyttää, kovistella, hikoilla, pelata namipaloilla tai tehdä muitakaan taikatemppuja, että koira toimisi näissä arjen tilanteissa. Minä niin tykkään tuosta koirasta! Kuukauden päästä mennään uusintakäynnille ja katsotaan onko jumit helpottaneet.

Sitten pihalle. Koska Varkaudesta tuli viesti, että kouluttaja on äkillisesti sairastunut, ei lähdetty turhaan ajelemaan vaan mentiin kotikaupungissa erään koulun kentälle treenaamaan. Minähän en ajatellut, että viimeksi ollaan treenattu pihalla, ööööö, viime syksynä, joten se saattaisi vaikuttaa koiraan pikkuisen. Noh, tässäpä tulee.

Alkuun kisamainen treeni. Kaksi liikettä liikkuroituna ja kolmannen alusta palkka. Tämä oli meille eka liikkuroitu ikinä. Mjoo, en ensinnäkään viritellyt kunnolla, joten koira oli jo kentälle tullessa ihan kahvilla. Eihän sillä ressukalla ollut hajuakaan mitä ollaan tulossa tekemään, niinpä vaikka koira teki niin hyvin kun osasi, ei esim. kontaktista ollut tietoakaan. Tiedetäänpä mitä tänään treenataan, nii. Muuten liikkeiden ja pössiksen osalta meni ihan jees!

Sitten heti putkeen normitreeni:
Ruutu: lähempää muutama toisto, joista pari ilman alustaa. Hyvin haki paikalle. Lopuksi kaaaaaukaa tuoli kiertämällä suorapalkalle.
Tunnari: "tavaratunnari". Kaikki treenikaverin rojut läjään kentälle, oma piiloon niiden alle ja väärät leviteltiin romukasan eteen. Tää oli huippu, haisteli keskittyneesti, nosti pään kun kentän poikki kulki lenkkeilijä. Onneksi pidin pokkani ja olin hiljaa, koska hetimiten koira painoi pään alas ja jatkoi siitä mihin jäi. Hyvä haistelu, ei koskenut tavaroihin eikä vääriin ja nosti oman.
Luoksetulo: Tää oli huonompi kuin hallissa, tuli lyhemmältäkin matkalta vinoon. Nyt hitsi vie appari taakse katsomaan, ei saa olla senttiäkään vinossa että tulee palkkaa.

Tehtiin vielä tauon jälkeen ilmaisut.  Näitä on tehty nyt muutaman viikon ajan 1-3 kertaa viikossa, josko ne etenisi pikkuhiljaa. Tarvittaisi paljon vieraita maalimiehiä, selkeästi on ottanut tutut parhaiksi kamuikseen ja vaikka kaikilta ahneesti ottaakin palkan, niin kyllä huomaa kun on vieraan luona.

"Purukumilla paikkasimme sen..."

Meidän biisissä tosin purukumi tarkoittaa hiirimattoa. :D Ruutuun saatiin siis heti korjausvinkki joka toimii kuin unelma! Tiia, alahan siis lampsia sinäkin kauppaan sitä hiirimattoa hankkimaan. Tai pölli sellainen töistä, kuten minä tein. Ihanan ilmaista. ;)

Varkauteen lähtiessä otin hiirimaton messiin, vaikka en ehtinyt koiralle koko mattoa näyttääkään kotona. Ennen omaa vuoroamme tein Grimmin kanssa hallin nurkassa muutamia toistoja hiirimattotargettia. Koska koira tajusi homman välittömästi ja kriteerikin oli moitteeton, päätin että eikun heti treenin alle vaan.

Ensimmäisenä ruutu. Kuulema suorapalkalle painuu aika ajoissa hyvin matalaksi, luultavasti siis kyttää lelua. Tämä täytyy ottaa seurannan alle, jos vauhti hidastuu tippaakaan, niin harvennetaan suorapalkkaa. Lähempää tehtiin paikan hakemista. Kerran haki ohi alustasta ja korjasi itse, en palkannut. Toista kertaa ei tehnyt samaa virhettä, on se epeli. :)

Sitten nouto. En ole tätä koskaan kouluttajalle näyttänyt, joten halusin tietää mitä mieltä tästä ollaan. Vauhti on ok, pääsee se nopeamminkin, mutta ei välttämättä ole tarvis. Tämähän kuulosti minun korviini siltä, että vauhtia lisätään. :D Siihen saatiinkin ihan kiva treenivinkki, joka auttoi samalla kapulan suuhun nostoon. Grimm hieman aluksi asetteli kapulaa suuhunsa, mutta parilla toistolla se saatiin paremmaksi. Nyt vaan tehdään noutoja niiiiin pitkältä matkalta kuin mahdollista, käytännössä kapula toiseen päähän kenttää niin alkaa vauhtia löytyä.

Lopuksi käännöksiä. Ihan k-a-r-m-e-i-t-a. Noh, eipä olla treenattu. Pyrkii aina yliyrittämään ja kääntyy liikaa ollen sitten persaus minun jalkojen takana käännöksen jälkeen. Voisi melkein sanoa, että täyskäännös on paras, oikealle ei käänny käytännössä ollenkaan, tekee vain sellaisen mutkan, huoh. Näistä en jaksa nyt stressata, vaan tehdään ensin se perusasento kuntoon ja luulen, että nämä on sen jälkeen helpompi treenata. Toki takapäänkäyttötreenejä jatketaan.

Loppuun vielä rivissä paikkikset. Nähdäkseni nämä on edenneet kivasti, ainakin Grimmillä on hyvä pössis, eikä se paina päätään maahan enää ollenkaan, jei. Maltan pysyä lähempänä, kehua ja palkata paljon, mutta haen kuitenkin vaikeutta rivistä. Valkkaan aina oman suunnitelman mukaan meidän paikan. Jos haluan tehdä lisää matkaa, jäädään reunaan, mutta jos päätän pysyä lähellä, mennään keskelle ja mahdollisesti pyydän päästä vieläpä jonkun ääntelevän tai levottoman koiran viereen.

Maanantaina tein hallilla Grimmille vissiin ekaa kertaa palkattomuustreenin. Vain pari liikettä ja kolmannen aloituksesta pallo. Hyvin tuli mukana vaikka pään päällä oli iso kysymysmerkki ja silmistä paistoi "missä liksa?!". En tiedä johtuiko tästä vai mistä, mutta lopputreenin (josta sai normaalisti palkkaa) Rimpu oli ihan villinä, puri minulta sormet verille ja roikkui tekstiileissä. Tykkäsin! :D

Loppuviikon omissa treeneissä tehtiin:
ruutu: ruudun paikka oli uusi, toisella puolen hallia, ei ongelmaa ja hyvin haki paikalleen.
luoksetulo: eeeei ihan vielä valmis, edelleen pitkältä matkalta vino. Pidennetään metri metriltä.
tunnari: todella hyvä, tässä täytyy nyt edetä. Taidan ottaa Varkauden treeniin.
seuruu: tää on niin rikki. Treenataan nyt vähän aikaa ilman häiriöitä, että saadaan kuntoon.
leikkiä: ihan hullu, parasta. :D

Nyt on kiva alkaa kokeilemaan kuinka pikkukoira reagoi näihin erinäisiin asioihin ja mistä asioista sitä potkua saa aina asteen verran lisää. Treenikaverit tolkuttavat, ettei Grimmin moottori ole hiipumaan päin ja että kyllä sen vire tulee pk-tottiksenkin kestämään, joten pitäisi varmaan itsekin höllätä jotain ruuvia ja alkaa luottamaan siihen.

Raippaa ja sapiskaa...

...on ohjaajalle jaettu Varkaudessa viikottain. Kyllä toko pitää kuulkaas ihmisen nöyränä. :D Pari viikkoa oli taukoa, ettei päästy käymään, mutta muuten on kyllä reissattu keskiviikkotreeneissä. Tähän mennessä ollaan laitettu perusasento ja paikkamakuu täysin alkutekijöihin ja samalla ohjaajalle väännetään rautalangasta kuinka koiralle kaiken tulee olla mustavalkoista ja sitä pirskatin harmaata aluetta pitäisi oppia välttämään kuin ruttoa. Paljon olen oppinut vaikka matka on vasta alussa ja nyt sitten minun vastuulla olisi opettaa ne opit Grimmille.

Päätin että Grimm starttaa tokokokeet vasta uusilla säännöillä. Ei ole mitään järkeä kiirehtiä ihan vaan siksi, että saataisi oikeus avoon sääntöjen vaihtuessa, onhan uusi alo-luokka mukavampi liikkeiltäänkin.

Eilen omissa treeneissä seuruu oli ihan käsittämättömän huonoa. Edisti ja kontakti tippui sen minkä ehti. Korjailtiin sitä tekemällä paljon käännöksiä ja lopuksi vielä perusasennossa häiriötreenillä, petrasi hyvin. Tänään aamutreeneissä seuruu oli taas kuitenkin ihan yhtä hyvää kuin ennenkin, mikä lie aivopieru tuo eilinen. Sai kylläkin tajuamaan, että variaatioita täytyy tehdä paljon enemmän kuin tähän asti.

Perusasennossa huomio on Grimmin oikeassa takajalassa. Minä pystyn itse toteamaan "huonot" toistot vain siten, että kokeilen onko koiran jalka omani takana. Niinpä oli luksusta kun hallilla appari katsoi selän takana koiran takajalkoja ja minä pystyin keskittymään koiran etupäähän. Ylhäältä päin ongelmaa on vaikea havaita (siksihän tässä tilanteessa ollaan). Kyllä se jalka vielä saadaan korjattua oikeaan paikkaan, uskon näin, vaikka työtä se vaatii näköjään aikalailla. 

Ruudussa hyvä vauhti ja asenne, mutta treenikaverin vinkistä kävin miettimään kosketusalustan kriteeriä. Kun sen täytyy olla niin tiukka, että koira tosiaan koskee alustaan, aiheuttaa se monesti sen, että hieman ennen ruutua koira hidastaa varmistaakseen osumisen. Saako se tässä palkan siis ruutuun hidastamisesta? Jään nyt ehkä pohtimaan tätä ja toivottavasti viisaammat osaa kertoa kuinka edetä.

Luoksetulo on hyvä. Eteentulo on varmistunut huomattavasti ja onnistuu jo pidemmältäkin matkalta. Tässä avain oli kriteeri ja siinä pysyminen. Niiden avulla koiran vauhti ja varmuus suorittaa on parantuneet. Vauhti on nyt hyvä, sitä ei tarvitse olla yhtään enempää stoppeja ajatellen.

Lopuksi tein eilen merkkiä/merkin kiertoa kapulahäiriöllä. Merkin ja kiertojen erottelussa ei ole koskaan ollut ongelmaa, mutta kapuloiden kanssapa on. Kotona onnistuu jo hyvin yhden kapulan häiriö, kapula on siis jossain lojumassa minun ja merkin välissä ja siihen ei saa kiinnittää huomiota. Lähtökohta oli se, että sanoinpa mitä vaan, koira ampaisi kapulalle "Ihan varppina sanoit hae, sanoitpas!". Nyt yksi kapula voidaan jo ohittaa, mutta selvästi koiran ajatukset on edelleen kapulassa vaikka muuten hyvin suorittaakin annetut tehtävät. Useamman kapulan laittaminen merkin ympärille oli niii-in liikaa. Rimpun silmät pyöri kuin hedelmäpeli ja epävarmuus paistoi jokaisessa askeleessa. Palataan siis miedompaan häiriöön. Tästä lähtien niitä kapuloita vaan ilmestyy meidän treeneihin, tehtiinpä me mitä liikettä vaan, ne on työvälineitä eikä niihin saa kiinnittää huomiota. Veikkaan että sama tie käydään lelujen, merkkien ym. objektien kanssa. Kohtahan meillä on kenttä täynnä rojua... :D

Tänään lopuksi tehtiin pari tunnaria. Oma piilossa ja väärät läjässä muutaman kymmenen sentin päässä. Toisella toistolla meinasin säikähtää kun kesken haistelun joku tuli halliin sisään ovi paukahtaen, mutta tässä ei onneksi ongelmaa, jatkoi haistelua. Tunnetila on juuri oikea, vääriä ei räplätä ja oma löytyy joka kerta, hyvä.