Kuplassa

Toissa keskiviikkona tehtiin Satun ohjeilla stoppia ja ruutua. Ruudussa ei liene mitään muuta vikaa kuin se, että en ole treenannut sitä kuureittain. Ajatus selkeästi paranee kun teen ruutua kunnon kuurin ja sitten ylläpidän sitä jonkun aikaa. Tähän asti olen tupannut tekemään ruutua ns. treenien hupinumerona, joten siinä ei ole ollut kunnollista suunnitelmallisuutta ja jatkumoa ja näin se hieno eteneminen on joka kerta hajonnut jossain vaiheessa.

No entäs stopit sitten, huhhuijaa. Jossain vaiheessa ne olivat säpäkät, mutta just silloinhan ne kannattaa jättää treeneistä pois, eiks je? No ei kannata. Taisteluista huolimatta en ole saanut stoppeja jämäkäksi taas, joten kysymään asiaa Satulta. Näytin miltä nykytekeminen näyttää ja Satun kommentti "Mä haluisin että toi koira näyttäs siltä, että se ois hengissä" kertonee kaiken tarpeellisen liikkeen nykytilasta. :D

Satu käski myös ohjaajan näyttää siltä, että se olisi elossa ja kun tämä osuus saatiin kuntoon ja otin kaikki apukeinot käyttöön, saatii hurjan hienoja stoppeja. Pystyttiin yhdistämään tätä jo samassa treenissä liikkeestä seisomiseen, joten olen hurjan tyytyväinen. Lopputulemana, jos ohjaaja on eläväinen niin kyllä kai se koiraankin tarttuu. :D Voi jestas näitä aloittelijan mokia...

Viime keskiviikkona olikin sitten Outin vuoro nuijia järkeä tähän lanttuun. En ottanut  mitään erityisiä liikkeitä syyniin vaan halusin lisää intoa, motivaatiota ja monipuolisuutta tekemiseen. Tämä siksi, koska vaikka Grimm on ihan taitava ikäisekseen ja tekee useimmiten hienoa työtä, valahtaa se selvästi välillä jonnekin omaan kuplaansa ja silloin me ei olla hommissa yhdessä. Ulkopuolinen ei tätä välttämättä edes huomaa mitenkään, mutta minä tunnen sen selvästi. En vaan ole keksinyt mikä tuon kuplan tekee. Outi osasi ensimmäisenä ihmisenä selittää minulle asian niin, että se valkeni minulle kunnolla. Voi olla, että tuo pikkuinen tiedon murunen oli tärkein oppi koko keväänä.

Tehtiin Grimmille ensin juttuja lelulla hetsaamalla. Tässä tuo kuplan muodostuminen huomattiin selvästi. Vaikka usein ajatellaan, että kun koira näkee lelun, se tekee nopeammin, innokkaammin ja halukkaammin. Joo, ei meillä. Koira jää niin auttamattomasti jumiin siihen leluun, että se tekee kaiken hitaammin ja puolittain, lasittuneella katseella höystettynä. Rotuominaisuushan tämä on, eikä suinkaan siis johdu pelkästä lelun näkemisestä, vaan siihen liittyy muitakin paimenkoiralle tyypillisiä ajatuksia ja lisäksi minun toiminta. Outi selitti asian niin, että jotkut tällaiset koirat oikeasti päänsä sisällä luulee juoksevansa kovaa, vaikka ne todellisuudessa tulevat lähes hiipimällä. Tästä päästään kysymykseen: Miten sinä selität koiralle, että juokse lujempaa tänne minun luo, kun se koira jo luulee tulevansa kuin tuulispää? :D

Noh, summa summarum, lelut pois käsistä. Johan tästä on keskusteltu esim. ruudun opetuksessa. Satu on kehottanut jättämään suorapalkat pois, Reija on kieltänyt lelujen pitämisen kädessä kun koira juoksee ruutuun jne. Kyllä minä opin, uskokaa pois.

Ja tähän täytyy sanoa, että Grimmille esim. lelujen ripottelu pitkin kenttää ei ole ongelma. Sitäkin on tehty ja itseasiassa silloin Grimm keskittyy työntekoon kovemmin. Tämä johtuu siitä, että koira työskentelee pois päin "kielletyistä" houkutuksista. Joten ongelmaa ei voi ratkaista esim. sillä, että minulla olisi aina leluja käsissä, se ei vaan mene niin.

Tuo kuplan muodostuminen on aiheuttanut myös sen, että minä olen alkanut olla aktiivisempi koiraa kohtaan, joka on tietysti aina huono treenatessa. Siis kun Grimm menee kuplaansa, minä yritän villitä, hetsata ja repiä sitä sieltä pois, siinä kuitenkaan onnistumatta, koska en ole tiennyt mistä tuo kupla johtuu. Outin kanssa tehtiin muutamia harjoituksia ihan pentutreeniä namipalkalla, jotta sain ideasta kiinni, kuinka alkaa murtaa tuota kuplaan vajoamista ja myös passivoittaa itseäni.

On kyllä ollut huippua saada neuvoja tyypeiltä, jotka tuntee bortsut ja niiden rotuominaisuudet. Joensuussa bortsuja, ainakin harrastussellaisia, on tosi vähän ja suurin osa kouluttajista nostaa lähes suorilta kädet pystyyn Grimmin rotuominaisuuksien edessä. Kannattaa siis muistaa, ettei mikään tietty rotu ole avain onneen ja maineeseen. Ihan itse ne on nämäkin opeteltava kouluttamaan. :D

Ja vielä lopuksi selvennän, että Grimm ei ole vaikea koira missään suhteessa. Se on helppo kotikoira ja tosi helppo kouluttaa. Kuten Satukin sanoi "Se on kiva koira koska se vastaa koulutukseen niin hyvin". Vaikeaa sen sijaan on minulla vielä näin aloittelijana ymmärtää syy-seuraussuhteita tässä paimenkoiraviidakossa.