Raippaa ja sapiskaa...

...on ohjaajalle jaettu Varkaudessa viikottain. Kyllä toko pitää kuulkaas ihmisen nöyränä. :D Pari viikkoa oli taukoa, ettei päästy käymään, mutta muuten on kyllä reissattu keskiviikkotreeneissä. Tähän mennessä ollaan laitettu perusasento ja paikkamakuu täysin alkutekijöihin ja samalla ohjaajalle väännetään rautalangasta kuinka koiralle kaiken tulee olla mustavalkoista ja sitä pirskatin harmaata aluetta pitäisi oppia välttämään kuin ruttoa. Paljon olen oppinut vaikka matka on vasta alussa ja nyt sitten minun vastuulla olisi opettaa ne opit Grimmille.

Päätin että Grimm starttaa tokokokeet vasta uusilla säännöillä. Ei ole mitään järkeä kiirehtiä ihan vaan siksi, että saataisi oikeus avoon sääntöjen vaihtuessa, onhan uusi alo-luokka mukavampi liikkeiltäänkin.

Eilen omissa treeneissä seuruu oli ihan käsittämättömän huonoa. Edisti ja kontakti tippui sen minkä ehti. Korjailtiin sitä tekemällä paljon käännöksiä ja lopuksi vielä perusasennossa häiriötreenillä, petrasi hyvin. Tänään aamutreeneissä seuruu oli taas kuitenkin ihan yhtä hyvää kuin ennenkin, mikä lie aivopieru tuo eilinen. Sai kylläkin tajuamaan, että variaatioita täytyy tehdä paljon enemmän kuin tähän asti.

Perusasennossa huomio on Grimmin oikeassa takajalassa. Minä pystyn itse toteamaan "huonot" toistot vain siten, että kokeilen onko koiran jalka omani takana. Niinpä oli luksusta kun hallilla appari katsoi selän takana koiran takajalkoja ja minä pystyin keskittymään koiran etupäähän. Ylhäältä päin ongelmaa on vaikea havaita (siksihän tässä tilanteessa ollaan). Kyllä se jalka vielä saadaan korjattua oikeaan paikkaan, uskon näin, vaikka työtä se vaatii näköjään aikalailla. 

Ruudussa hyvä vauhti ja asenne, mutta treenikaverin vinkistä kävin miettimään kosketusalustan kriteeriä. Kun sen täytyy olla niin tiukka, että koira tosiaan koskee alustaan, aiheuttaa se monesti sen, että hieman ennen ruutua koira hidastaa varmistaakseen osumisen. Saako se tässä palkan siis ruutuun hidastamisesta? Jään nyt ehkä pohtimaan tätä ja toivottavasti viisaammat osaa kertoa kuinka edetä.

Luoksetulo on hyvä. Eteentulo on varmistunut huomattavasti ja onnistuu jo pidemmältäkin matkalta. Tässä avain oli kriteeri ja siinä pysyminen. Niiden avulla koiran vauhti ja varmuus suorittaa on parantuneet. Vauhti on nyt hyvä, sitä ei tarvitse olla yhtään enempää stoppeja ajatellen.

Lopuksi tein eilen merkkiä/merkin kiertoa kapulahäiriöllä. Merkin ja kiertojen erottelussa ei ole koskaan ollut ongelmaa, mutta kapuloiden kanssapa on. Kotona onnistuu jo hyvin yhden kapulan häiriö, kapula on siis jossain lojumassa minun ja merkin välissä ja siihen ei saa kiinnittää huomiota. Lähtökohta oli se, että sanoinpa mitä vaan, koira ampaisi kapulalle "Ihan varppina sanoit hae, sanoitpas!". Nyt yksi kapula voidaan jo ohittaa, mutta selvästi koiran ajatukset on edelleen kapulassa vaikka muuten hyvin suorittaakin annetut tehtävät. Useamman kapulan laittaminen merkin ympärille oli niii-in liikaa. Rimpun silmät pyöri kuin hedelmäpeli ja epävarmuus paistoi jokaisessa askeleessa. Palataan siis miedompaan häiriöön. Tästä lähtien niitä kapuloita vaan ilmestyy meidän treeneihin, tehtiinpä me mitä liikettä vaan, ne on työvälineitä eikä niihin saa kiinnittää huomiota. Veikkaan että sama tie käydään lelujen, merkkien ym. objektien kanssa. Kohtahan meillä on kenttä täynnä rojua... :D

Tänään lopuksi tehtiin pari tunnaria. Oma piilossa ja väärät läjässä muutaman kymmenen sentin päässä. Toisella toistolla meinasin säikähtää kun kesken haistelun joku tuli halliin sisään ovi paukahtaen, mutta tässä ei onneksi ongelmaa, jatkoi haistelua. Tunnetila on juuri oikea, vääriä ei räplätä ja oma löytyy joka kerta, hyvä.