Tällä viikolla pullatyttö Luna olisi täyttänyt 7 vuotta ja Arvo 2. Aika hurjaa, että vain viisi seitsemästä "Kauheesta" näki toisen syntymäpäivänsä, jo kaksi on jouduttu lopettamaan.
Grimm alkaa lähennellä vuoden rajapyykkiä, sitä ikää jossa Arvo kuoli, joten aloin pohtimaan mihin sen kanssa ehdin koulutuksellisesti. En kovinkaan kauas. Hyvää tokokoiraa tuskin olisin Arvosta saanut sen huonojen hermojen vuoksi (piippaus olisi todennäköisesti vain pahentunut). Myös äärimmäinen vilkkaus tuotti tokossa omat pään vaivansa. Luultavasti tästä syystä Grimmin kanssa tokoilu on huomattavasti pidemmällä kuin Arvon kanssa koskaan. Toki olen myös oppinut tämän vuoden aikana lajista hurjasti lisää, sekin auttaa.
Agilitykoiranahan Arvo olisi pärjännyt, sillä tasolla jolla minä olisin kyennyt sen kanssa kisaamaan näin aloittelevana harrastajana. Ei meistä mitään huikeita lupauksia olisi tullut, mutta varmasti kyläkisoissa olisi tuloksiakin saatu.
Arvon kanssa sain kokea pintaraapaisun myös hakuun, se oli mahtavaa meistä molemmista heti kättelyssä. Ja koska tottiksessa ei niin tuosta ääntelystä ja vuotamisesta rokoteta, olisi haku voinut ollakin meidän laji. Siinä tapauksessa jos minä olisin sen hermojen vuotamisen kestänyt... :D
Olen pohtinut että mistä johtuu hurjan suuri ero Grimmin ja Arvon kanssa harrastamisessa. Arvon kanssa kaikki oli jotenkin kamalan vakavaa vääntämistä ja turhauduin useasti kun kaikki vaikutti jotenkin niin vaikealta. Grimmin kanssa taas sekä arkielämä, että harrastukset ovat olleet alusta asti paljon rennompia ja fiilis on jostain syystä ihan eri. En osaa laskea sormeani sen yhden syyn kohdalle josta tämä johtuu, mutta hyvä näin. :)
Ilokseni huomasin että rotuyhdistys on petrannut ja alkanut kasata molemmista roduista (bordercollie ja kelpie) terveystietopankkia. Bortsuillahan oli jo aiemmin OCD-tietopankki, joka nyt siirrettiin tuonne terveystietopankin tietoihin. Kelpeillä sen sijaan ei tähän mennessä ole ollut minkäänlaista tietokantaa, joten parannus oikeaan suuntaan on tämäkin, vaikka toki nyt tietopankin ylläpito kuuluu jokaiselle koiranomistajalle ja tästä syystä moni koira jää sinne ilmoittamatta. Itse aion kantaa korteni kekoon ja tuonne Arvon ilmoittaa, heti kun saan aikaiseksi. :D Toivottavasti tämän myötä myös kelpieiden terveystulokset tulevat läpinäkyvämmiksi ja niidenkin sairauksista aletaan puhua oikeilla nimillä, varsinkin kun rekisteröintimäärät kasvavat hurjaa vauhtia vuosi vuodelta ja populaatio lisääntyy.
perjantai 28. marraskuuta 2014
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
VarPSin SM-ryhmän koulutus
Ei ole tullut päiviteltyä aikoihin. Jotenkin on tuntunut ettei päivitettävää ole, vaikka treenattu on kaikkia lajeja (paitsi paimennusta) tasaisesti. Vaan nytpä hiljaisuus väistyköön, koska asiaa on! Tänään ajeltiin Varkauteen parhaassa seurassa Seijan ja Tiian kanssa tokoilemaan VarPSin SM-ryhmän johdolla. Kouluttajina olivat Satu Taskinen, Minna Vilpponen ja Reetta Ihalainen.
Grimm aloitti Minnan silmien alla tekemällä kaukoja. Lähinnä haluttiin neuvoja M-S-M ja I-S-I vaihtoihin. M-S-M on sen verran hyvällä mallilla käsiavulla, että nyt aletaan irrottaa koiraa kädestä ja vahvistetaan käskysanoja, kunhan ensin päätän mitä ne ovat! :D I-S-I on aivan alkutekijöissään, mutta Grimmin kropan hallinta on sen verran hyvää, että siihenkin saatiin pari tosi hyvää vaihtoa. Nyt aletaan vahvistaa pomppua korokkeen avulla ja sitä kautta tehdä siirtymiä tietoisiksi koiralle. Grimm on siitä helppo koira ettei se juurikaan sähellä, joten takajalat on helpohko saada pysymään paikallaan.
Kysyin Minnalta myös neuvoja vireen nostoon "lepo" käskyn alla olon jälkeen. Tähän saatiin yksinkertainen neuvo: överibileet joka kerta kun vapautan koiran levosta. Yksinkertaista! :D No ei ihan, mutta tänään Grimm oli jo paljon tasaisempi vireeltään kuin esim. kesän Oilin koulutuksessa, joten kehitystä on tapahtunut, jes!
Puolen tunnin lepäilyn jälkeen mentiin Reetan oppiin. Aiheena luoksetulo. Siihen on tehty vauhtia pitkin syksyä ja halusin nyt "tuomion" liikkeen nykytilasta. Tein heti kärkeen kokonaisen ALO-luoksarin. Muuten ihan jees, mutta koska näitä on tehty Grimmille ehkä 2 aiemmin kokonaisena, jostain syystä unohdin auttaa tulemaan eteen, joten koira alkoi lopussa empimään ja lopulta päätti vääntää itsensä suoraan perusasentoon. Minun moka. Reetta ei siis ihan koko totuutta nähnyt mutta tarpeeksi kuitenkin. Hän oli sitä mieltä että vauhtia on ihan riittävästi eikä sitä kannata hetsata enää yhtään enempää ettei tulevaisuudessa stopit kärsi. Tehtiin sitten vielä erikseen eteentuloja. Ne ovat muuten hyvällä mallilla, mutta kriteeri ei ole ollut insinööripuuceelle tarpeeksi tarkka. Kriteeriä siis tiukennettiin ja ohjaajaa muistutettiin että siitä tulee myös pitää kiinni että koira pystyy olemaan varma tekemisestään. Hyvä setti!
Taas puolen tunnin lepo ja viimeiseen settiin Satun tarkkojen silmien alle. Otettiin treenin alle seuruu ja ruutu. Seuruu näyttää hyvältä, sitä vaan työstetään sellaisenaan eteenpäin, mutta vasemmalle käännökset menivät syyniin. En ole varmaan kiinnittänyt tarpeeksi huomiota Grimmin takapään käyttöön, mutta nyt kun koiran koordinaatio alkaa olla kehittynyt, on sen aika. Tehtiin minulle ihan järkkyvaikeaa harjoitusta jossa koiran tulisi seisaaltaan pyöriä ohjaajan sivulla vasempaan, niin ettei se missään vaiheessa käy istumaan. Aaaargghhh! Voin kertoa että tuli hiki ja ohjaajaa kehoitettiinkin rauhoittumaan. :D Tosi hyvä harjoitus meille ja tätä sitä tullaan hinkkaamaan kuuri keittiön matolla.
Sitten ruutu. Siihenkin ollaan tehty vauhtia kesän aikana ja nyt vauhti onkin hyvin pitkälti kohdallaan. Halusin kysyä että mitäs sitten tehtäisiin. Tehtiin Grimmille pari ruutua kuten kotitreeneissäkin, mutta ongelmaksi muodostui aluksi se, ettei koira jostain syystä bongannut koko kosketusalustaa eikä palloa ruudusta. Ei vaan nähnyt. Joku katsojista epäili että koska matto on vihreä ja pallo on vihreä, koira ei niitä nää. Mene ja tiedä, mutta näyttämällä pallo, saatiin koira ruutuun. Selvästi siinä oli kuitenkin "joku" juttu. Satun ohjeilla jätettiin ruutuun pelkkä kosketusalusta ja johan alkoi lyyti kirjoittaa! Grimm teki ihan hienoja, siistejä ruutuja pelkällä targetilla. Satu pohti että Grimm jää ilmeisesti silmästään kiinni noihin palkkoihin, joten jätetään ne ruudusta pois. Samasta syystä en pidä Grimmille esim. luoksetulossa leuan alla palkkaa.
Loppuun otettiin vielä kosketusalusta ja tarkennettiin sen kriteeriä. Tässäkin minua muistutettiin että noin tarkan koiran kanssa täytyy ohjaajankin olla tarkka kriteereistä. Ei siis riitä, että kriteerinä on "mene kosketusalustalle", vaan kriteerin on oltava "kosketa alustaa tassullasi". Hyvä muistutus!
Mainiot treenit ennen kaikkea siksi, että opin tuntemaan tuota pientä insinöörilasta taas himpun verran paremmin. Oli myös mukava huomata, että Grimmin vire kantoi koko kolmen tunnin koulutuksen vaikka pojat olivatkin koulutuksen tauot häkeissään hallin seinustalla eivätkä juurikaan malttaneet silmiään ummistaa koska muutaman metrin päässä tapahtui koko ajan jotain. Kiva päivä kivassa seurassa!
Grimm aloitti Minnan silmien alla tekemällä kaukoja. Lähinnä haluttiin neuvoja M-S-M ja I-S-I vaihtoihin. M-S-M on sen verran hyvällä mallilla käsiavulla, että nyt aletaan irrottaa koiraa kädestä ja vahvistetaan käskysanoja, kunhan ensin päätän mitä ne ovat! :D I-S-I on aivan alkutekijöissään, mutta Grimmin kropan hallinta on sen verran hyvää, että siihenkin saatiin pari tosi hyvää vaihtoa. Nyt aletaan vahvistaa pomppua korokkeen avulla ja sitä kautta tehdä siirtymiä tietoisiksi koiralle. Grimm on siitä helppo koira ettei se juurikaan sähellä, joten takajalat on helpohko saada pysymään paikallaan.
Kysyin Minnalta myös neuvoja vireen nostoon "lepo" käskyn alla olon jälkeen. Tähän saatiin yksinkertainen neuvo: överibileet joka kerta kun vapautan koiran levosta. Yksinkertaista! :D No ei ihan, mutta tänään Grimm oli jo paljon tasaisempi vireeltään kuin esim. kesän Oilin koulutuksessa, joten kehitystä on tapahtunut, jes!
Puolen tunnin lepäilyn jälkeen mentiin Reetan oppiin. Aiheena luoksetulo. Siihen on tehty vauhtia pitkin syksyä ja halusin nyt "tuomion" liikkeen nykytilasta. Tein heti kärkeen kokonaisen ALO-luoksarin. Muuten ihan jees, mutta koska näitä on tehty Grimmille ehkä 2 aiemmin kokonaisena, jostain syystä unohdin auttaa tulemaan eteen, joten koira alkoi lopussa empimään ja lopulta päätti vääntää itsensä suoraan perusasentoon. Minun moka. Reetta ei siis ihan koko totuutta nähnyt mutta tarpeeksi kuitenkin. Hän oli sitä mieltä että vauhtia on ihan riittävästi eikä sitä kannata hetsata enää yhtään enempää ettei tulevaisuudessa stopit kärsi. Tehtiin sitten vielä erikseen eteentuloja. Ne ovat muuten hyvällä mallilla, mutta kriteeri ei ole ollut insinööripuuceelle tarpeeksi tarkka. Kriteeriä siis tiukennettiin ja ohjaajaa muistutettiin että siitä tulee myös pitää kiinni että koira pystyy olemaan varma tekemisestään. Hyvä setti!
Taas puolen tunnin lepo ja viimeiseen settiin Satun tarkkojen silmien alle. Otettiin treenin alle seuruu ja ruutu. Seuruu näyttää hyvältä, sitä vaan työstetään sellaisenaan eteenpäin, mutta vasemmalle käännökset menivät syyniin. En ole varmaan kiinnittänyt tarpeeksi huomiota Grimmin takapään käyttöön, mutta nyt kun koiran koordinaatio alkaa olla kehittynyt, on sen aika. Tehtiin minulle ihan järkkyvaikeaa harjoitusta jossa koiran tulisi seisaaltaan pyöriä ohjaajan sivulla vasempaan, niin ettei se missään vaiheessa käy istumaan. Aaaargghhh! Voin kertoa että tuli hiki ja ohjaajaa kehoitettiinkin rauhoittumaan. :D Tosi hyvä harjoitus meille ja tätä sitä tullaan hinkkaamaan kuuri keittiön matolla.
Sitten ruutu. Siihenkin ollaan tehty vauhtia kesän aikana ja nyt vauhti onkin hyvin pitkälti kohdallaan. Halusin kysyä että mitäs sitten tehtäisiin. Tehtiin Grimmille pari ruutua kuten kotitreeneissäkin, mutta ongelmaksi muodostui aluksi se, ettei koira jostain syystä bongannut koko kosketusalustaa eikä palloa ruudusta. Ei vaan nähnyt. Joku katsojista epäili että koska matto on vihreä ja pallo on vihreä, koira ei niitä nää. Mene ja tiedä, mutta näyttämällä pallo, saatiin koira ruutuun. Selvästi siinä oli kuitenkin "joku" juttu. Satun ohjeilla jätettiin ruutuun pelkkä kosketusalusta ja johan alkoi lyyti kirjoittaa! Grimm teki ihan hienoja, siistejä ruutuja pelkällä targetilla. Satu pohti että Grimm jää ilmeisesti silmästään kiinni noihin palkkoihin, joten jätetään ne ruudusta pois. Samasta syystä en pidä Grimmille esim. luoksetulossa leuan alla palkkaa.
Loppuun otettiin vielä kosketusalusta ja tarkennettiin sen kriteeriä. Tässäkin minua muistutettiin että noin tarkan koiran kanssa täytyy ohjaajankin olla tarkka kriteereistä. Ei siis riitä, että kriteerinä on "mene kosketusalustalle", vaan kriteerin on oltava "kosketa alustaa tassullasi". Hyvä muistutus!
Mainiot treenit ennen kaikkea siksi, että opin tuntemaan tuota pientä insinöörilasta taas himpun verran paremmin. Oli myös mukava huomata, että Grimmin vire kantoi koko kolmen tunnin koulutuksen vaikka pojat olivatkin koulutuksen tauot häkeissään hallin seinustalla eivätkä juurikaan malttaneet silmiään ummistaa koska muutaman metrin päässä tapahtui koko ajan jotain. Kiva päivä kivassa seurassa!
keskiviikko 15. lokakuuta 2014
Putkeen! Ja ei niin putkeen.
Eilen aloitettiin uudessa aksaryhmässä. Tiistai sopii meille huomattavasti paremmin treenipäiväksi, joten vaihdoimma siksi ryhmää. Eikä vaihdettu ollenkaan huonoon! Tykkäsin ihan tosi kovasti uudesta porukasta ja kouluttajasta. Tässäpä Katin suunnittelema rata.
Mentiin kuulkaas melkein koko rata, pätkissä tottakai. Ekassa setissä päräytettiin pätkät 1-4, tosin kakkos este suorana, ei takaakiertona ihan vielä, :D sekä 3-6. Ainoa ongelma oli (taas) ohjaajan jumiminen. Grimm napsii esteet hyvin vaikka minä juoksenkin edellä, joten pitäisi vaan luottaa koiraan ja juosta.
Toisessa setissä tehtiin useampi toisto välille 6-8, oli vaikeaa, minulle. :D Halusin harjoitella valssia (joka mulla on ihan kamala), joten räpelsin sitä 7 ja 8 väliin. Räpelsin sen vaan aina niin, että koira ei nähnytkään 8 estettä vaan teki uskomattoman takaakierron 9 esteelle. Hassu elukka. Saatiin kuitenkin onnistumisia ja tästä oli hyvä siirtyä tekemään pussia.
Pussia tehtiin pari toistoa yksittäisenä, ei tuntunut olevan ongelmaa. Grimm päättikin tehdä radan loppuun asti ja itsenäisesti päräytti välin 11-13. Kati oli onneksi pitämässä vielä pussin suuta ja heittämässä lelua, että saadaan onnistunut toisto tähänkin sooloiluun. Tuli sitten tehtyä okserikin ensimmäistä kertaa. :D Rimpu oli vähän liekeissä.
Vaikka meille menikin treenit ihan putkeen, ei samaa voi sanoa sakemanniuroksesta ja omistajastaan viime viikonlopun BH-kokeessa. Olin siis talkoilemassa henkilöryhmässä että saataisi hakuilla ensi kesänäkin pienryhmässä. Ensimmäisessä parissa tottiksella aloitti nuori holsku uros ja parin toinen osapuoli, sakemanniuros aloitti paikkamakuulla. Holskun seuraamiskaavion aikana sakemanni irtosi paikaltaan, kelasi aivan täyteen vauhtiin ja hyökkäsi yhtään kyselemättä holskun kimppuun. Kunnon tappeluhan siitä seurasi. Omistajat saivat koiransa erotettua ja suhteellisen pienillä vaurioilla selvisi molemmat koirat. Luonnollisesti sakemanni viskattiin kentältä pihalle ja kuin ihmeen kaupalla nuori holsku pystyi jatkamaan tottiksensa loppuun. Täytyy kyllä nostaa hattua myös nuorelle holskun ohjaajalle, hienosti kasasi hermonsa ja rauhoitti koiransa heti tilanteen loputtua.
Luulisi että päivän järkytykset olisi tässä, mutta ehei. Tuomarin arvioinnissa tuomarin kommentti välikohtauksesta oli "Tämähän oli tämmöistä normaalia nuorten urosten miekkailua. Koska vahingot oli niin vähäiset niin en minä tästä mitään sanktioita anna." WTF?! Koesäännöissä lukee "Jos
koira joudutaan hylkäämään jossakin kokeen vaiheessa ampumisar- kuuden,
arkuuden tai aggressiivisuuden takia, myös muita koiria kohtaan, tai
jos ohjaaja toimii vilpillisesti, koesuoritus hylätään. Tällaisesta
hylkäämisestä tehdään merkintä koepöytäkirjaan." Tätähän ei noudatettu,
sakemannin suoritusta ei hylätty vaan tuomari pelkästään keskeytti sen
"hallinnan puutteen vuoksi". Todellisuudessa tuollaisesta pitäisi napsahtaa ihan reilu kilpailukielto. Miksi näitä sääntöjä keksitään jos niitä ei
tarvitse noudattaa?!
Ei jösses sentään todellakaan ole normaalia, että koira koetilanteessa (tai yhtään missään tilanteessa!!!) hyökkää aggressiivisesti toisen koiran kimppuun. Tässä kyseisessä tapauksessa vieläpä raskauttavana asianhaarana toimii seikka, että sama sakemanni viskattiin vain muutama viikko takaperin ulos tokokokeesta jo ennen paikkamakuun alkamista, koska yritti hyökätä viereisen koiran kimppuun. Normaaliako?
Lisäksi huolestuttava seikkana voisi nähdä sen, että KoiraNetissä tulee näkymään vain PAKK0, ei mitään syytä miksi.
Niin kauan kun pk-puolella vallitsee vastaavanlainen asenne, että on normaalia jos koirat käyttäytyvät aggressiivisesti ja ovat täysin riittämättömästi koulutettuja koetilanteisiin nähden, näitä hyökkäyksiä sattuu, vieläpä enenevässä määrin. Myös pk-puolella oleva "tuomari on ylijumala" mentaliteetti edesauttaa tällaista käytöstä, koska kisaajat eivät uskalla tehdä valituksia tuomareiden päätöksistä eivätkä uskalla heti paikan päällä kyseenalaistaa koiraansa kohdistunutta vääryyttää ihan vain siitä pelosta, että seuraavissa kisoissa se näkyy omissa pisteissä.
Koska BH-koe on kaikille avoin karvoihin katsomatta, edistää se joo jollain lailla yleistä hallittavuutta kotisessujen keskuudessa, mutta minua ärsyttää ihan jumalattomasti se seikka, että tuon sakemannin kaltaiset koirat, jotka eivät edes harrasta mitään pk-lajia kilpailumielessä, tulevat kokeeseen tittelin toivossa vain pilatakseen mahdollisesti jonkun kisakoiraksi aikovan uran heti alkuun. Todella toivon että kyseinen holsku toipui koettelemuksesta, eikä mennyt koetta loppuun vain adrenaliiniryöpyn turvin ja hyökkäyksen jälkimaininki näkyykin vasta seuraavassa kokeessa.
Montako traumaa, tikkausta tai kentien kuolemantapausta pk-puoli tarvitsee, että se herää nykypäivään? Että ne koirat nyt vaan olisi hyvä kouluttaa, vieläpä niin ja sellaisiksi, ettei niistä tulisi aggressiivisia. Kyllä pitää ihan kaksi kertaa itse miettiä uskaltaako pienen bortsun kanssa lähteä tuohon täysin villiin viidakkoon kokeilemaan onneaan.
maanantai 6. lokakuuta 2014
Häiriköintiä
Tokossa on nyt sellainen ennen näkemättömän hyvä tilanne, että pari kolme kertaa viikossa päästään treenaamaan vakkariryhmässä. Talven halliryhmä pärähti käyntiin viime lauantaina mukavalla porukalla. Halliaikaa on niukalti, mutta kun hyvin suunnitellaan niin kaikki ehtii treenata. Joka viikko ohjelmassa on oman treenin lisäksi jokaisen vuorollaan liikkuroima paikkamakuu ja -istuminen.
Paikkistreenit tuleekin meille tarpeeseen, olen tehnyt varsinkin makuusta Grimmille vähän turhankin rauhallista, suorastaan hieman tylsää. Tyypillä ei ole mitään aikeita lähteä paikaltaan, mutta ei se kovin virkeältäkään näytä. :D Kokeillaan siis talven aikana tehdä hommasta hieman jännempää. Mitään pelkoa ei ole, että Grimm alkaisia pomppia vietereillään, on se niin kuuliainen ja hyvähermoinen kaveri. Tai jos vaikka alkaakin, niin tuon runopojan ruotuun saaminen ei tuottane kummoistakaan ongelmaa. Fiilis edellä yritetään mennä tässäkin.
Toinen ryhmistä on meidän häirikköryhmä. Ryhmä ei ihan just 10kk pennulle istu, mutta hieman räätälöimällä saadaan Grimmillekin häiriötreeniä ja onhan meistä häiriöapua muille. Eilisessä treenissä häiriköintivuorossa oli Mira. Ensin tehtiin patoamisharjoitusta kaikki koirat kentällä. Koira istumaan tai maahan, jätetään koira ja jonkun matkan päästä aletaan lähestyä koiraa jännittävästi hiippaillen lelu kädessä. Kun koira keskittyy ja malttaa, vapautetaan se leluun. Grimmille nämä on ihan ehdottomia juttuja! Se pysyy tosi hyvin paikallaan, mutta sillä on hirmu jännää ja vapautuksen jälkeen tulee kovaa leluun. Hauska harjoitus.
Toisena juttuna tehtiin noutoa lelukasan keskeltä. Grimm ei ehtinyt edes huomata kapulan ympärillä olevia leluja, koska kapula on tehtävä ja tehtävää suorittaessa ei pelleillä. Se on niin huvittava eläin kun ei ressukka raaski päästää kapulasta irti ja pohtii tohkeissaan että kuinka lelun saa napattua suuhunsa kapulan seuraksi. Tämä on niiiin sukuvika, terveisiä vaan setämies Ruffelle. :D
Kolmas juttu oli paikkamakuu aika äärimmäisessä häiriössä. Tämä oli meille vähän liikaa, mutta enhän minä sitä siinä hetkessä osannut ajatella, pöh. Rivissä taisi olla 7 koiraa, meidän viereen sattui vieläpä rivin ainoa ääntelevä koira. Lisäksi Mira pelasi jalkapalloa koirien edessä ja takaa kulki vielä polkupyöräilijöitäkin. Hyvin Grimm kesti, ei se ollut nousemassakaan, mutta pää pyöri kuin hedelmäpeli, tästä päättelin että nyt tuli vähän liikaa kerralla. Eipä tästä muuta kuin ottamaan oppia, ei se koira tuosta rikki mennyt.
Täytyy tästä lähtien miettiä vähän tarkemmin, kuinka paljon Grimmin kanssa näissä treeneissä tekee itse liikkeitä, treenatahan voi muutakin. Eilenkin vein koiran välillä autoon, koska ei tuon ikäinen pentu jaksa odotella tylsistymättä useita minuutteja paikallaan omaa vuoroaan ja osa liikkeistä mm. häiriöseuraaminen jätettiin tekemättä, koska ei se liike ole kasassa muutenkaan, saatikka sitten häiriköintivalmiina.
Tänään töihin ajaessani pidin mielessäin pienet hautajaiset muutamalle vaatekappaleelle, jotka tajusin unohtaneeni tuolin selkänojalle. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, vaatteet ei ole enää iltapäivällä käyttökelpoisia. Oi voi sitä mustavalkoista terroristia. Saapahan emäntäkin harjoitella patoamista kun avaa kotioven, se on nykyään aina yhtä jännittävä hetki. :D
Paikkistreenit tuleekin meille tarpeeseen, olen tehnyt varsinkin makuusta Grimmille vähän turhankin rauhallista, suorastaan hieman tylsää. Tyypillä ei ole mitään aikeita lähteä paikaltaan, mutta ei se kovin virkeältäkään näytä. :D Kokeillaan siis talven aikana tehdä hommasta hieman jännempää. Mitään pelkoa ei ole, että Grimm alkaisia pomppia vietereillään, on se niin kuuliainen ja hyvähermoinen kaveri. Tai jos vaikka alkaakin, niin tuon runopojan ruotuun saaminen ei tuottane kummoistakaan ongelmaa. Fiilis edellä yritetään mennä tässäkin.
Toinen ryhmistä on meidän häirikköryhmä. Ryhmä ei ihan just 10kk pennulle istu, mutta hieman räätälöimällä saadaan Grimmillekin häiriötreeniä ja onhan meistä häiriöapua muille. Eilisessä treenissä häiriköintivuorossa oli Mira. Ensin tehtiin patoamisharjoitusta kaikki koirat kentällä. Koira istumaan tai maahan, jätetään koira ja jonkun matkan päästä aletaan lähestyä koiraa jännittävästi hiippaillen lelu kädessä. Kun koira keskittyy ja malttaa, vapautetaan se leluun. Grimmille nämä on ihan ehdottomia juttuja! Se pysyy tosi hyvin paikallaan, mutta sillä on hirmu jännää ja vapautuksen jälkeen tulee kovaa leluun. Hauska harjoitus.
Toisena juttuna tehtiin noutoa lelukasan keskeltä. Grimm ei ehtinyt edes huomata kapulan ympärillä olevia leluja, koska kapula on tehtävä ja tehtävää suorittaessa ei pelleillä. Se on niin huvittava eläin kun ei ressukka raaski päästää kapulasta irti ja pohtii tohkeissaan että kuinka lelun saa napattua suuhunsa kapulan seuraksi. Tämä on niiiin sukuvika, terveisiä vaan setämies Ruffelle. :D
Kolmas juttu oli paikkamakuu aika äärimmäisessä häiriössä. Tämä oli meille vähän liikaa, mutta enhän minä sitä siinä hetkessä osannut ajatella, pöh. Rivissä taisi olla 7 koiraa, meidän viereen sattui vieläpä rivin ainoa ääntelevä koira. Lisäksi Mira pelasi jalkapalloa koirien edessä ja takaa kulki vielä polkupyöräilijöitäkin. Hyvin Grimm kesti, ei se ollut nousemassakaan, mutta pää pyöri kuin hedelmäpeli, tästä päättelin että nyt tuli vähän liikaa kerralla. Eipä tästä muuta kuin ottamaan oppia, ei se koira tuosta rikki mennyt.
Täytyy tästä lähtien miettiä vähän tarkemmin, kuinka paljon Grimmin kanssa näissä treeneissä tekee itse liikkeitä, treenatahan voi muutakin. Eilenkin vein koiran välillä autoon, koska ei tuon ikäinen pentu jaksa odotella tylsistymättä useita minuutteja paikallaan omaa vuoroaan ja osa liikkeistä mm. häiriöseuraaminen jätettiin tekemättä, koska ei se liike ole kasassa muutenkaan, saatikka sitten häiriköintivalmiina.
Tänään töihin ajaessani pidin mielessäin pienet hautajaiset muutamalle vaatekappaleelle, jotka tajusin unohtaneeni tuolin selkänojalle. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, vaatteet ei ole enää iltapäivällä käyttökelpoisia. Oi voi sitä mustavalkoista terroristia. Saapahan emäntäkin harjoitella patoamista kun avaa kotioven, se on nykyään aina yhtä jännittävä hetki. :D
perjantai 3. lokakuuta 2014
Etsin kunnes löydän sun
Eilen oli ihan huisin hauskaa, Grimm pääsi ensimmäistä kertaa raunioille partioimaan! Ukot olivat oikein hyvin piilossa, suurin osa umppareissa joista jätettiin kuitenkin ovet auki. Grimm sai nähdä kahden ensimmäisen ukon lähdön raunioille päin, siinä kaikki avut mitä sille annettiin. Enempää se ei apuja pyydellytkään. :D
Ensimmäisellä toki lähti liian kovaa, paukaisi kuten hakumetsässä on opetettu "suoraan ja syvään", mutta äkkiä tajusi että tässä miljöössä toimitaan hieman toisella tavalla. Pari ensimmäistä piiloa oli vähän jänniä kun koiran piti mennä niihin itsekin sisään, mutta loput neljä meni jo heittämällä. Yhden umpparin ympärillä koira pyöri ja hyöri ja itkukin vähän pääsi kun ei ukkoa löydy vaikka kuin haisee, mutta uutterasti kun etsi niin siellähän se ukkeli kökötti pimeässä onkalossaan. Oli kyllä niin kivaa, että täytyy päästä tänä vuonna vielä uudelleen raunioille seikkailemaan!
Tokossa mainitsemisen arvoista voisi olla meidän häirikköporukan treenit sunnuntailta. Tehtiin hauskin paikkamakuu evö! Koirien nenän edestä vedettiin lasten kuorma-auto joka oli lastattu täyteen kissanruokaa. :D Voi niitä rekkujen venähtäneitä ilmeitä! Ensin rekka kulki noin metrin päässä koirista, mutta takaisin tullessaan ihan nenän edestä ja se vieläpä pysähtyi jokaisen koiran kohdalla hetkeksi. Grimm the engineer oli lähinnä pöyristynyt moisesta sääntöjen vastaisesta kulkuneuvosta. Olin noin 3-4 metrin päässä ja vahvistin ahkerasti käskyä, koska koira ei todellakaan ollut menossa syömään kissanruokia vaan ennemminkin sen ajatus oli lähteä takavasemmalle ennen kuin rekka suistuu raiteiltaan ja ajaa puuceen varpaat muussiksi. Hyvin kesti silti paikallaan, katsokaa vaikka!
Ensimmäisellä toki lähti liian kovaa, paukaisi kuten hakumetsässä on opetettu "suoraan ja syvään", mutta äkkiä tajusi että tässä miljöössä toimitaan hieman toisella tavalla. Pari ensimmäistä piiloa oli vähän jänniä kun koiran piti mennä niihin itsekin sisään, mutta loput neljä meni jo heittämällä. Yhden umpparin ympärillä koira pyöri ja hyöri ja itkukin vähän pääsi kun ei ukkoa löydy vaikka kuin haisee, mutta uutterasti kun etsi niin siellähän se ukkeli kökötti pimeässä onkalossaan. Oli kyllä niin kivaa, että täytyy päästä tänä vuonna vielä uudelleen raunioille seikkailemaan!
Tokossa mainitsemisen arvoista voisi olla meidän häirikköporukan treenit sunnuntailta. Tehtiin hauskin paikkamakuu evö! Koirien nenän edestä vedettiin lasten kuorma-auto joka oli lastattu täyteen kissanruokaa. :D Voi niitä rekkujen venähtäneitä ilmeitä! Ensin rekka kulki noin metrin päässä koirista, mutta takaisin tullessaan ihan nenän edestä ja se vieläpä pysähtyi jokaisen koiran kohdalla hetkeksi. Grimm the engineer oli lähinnä pöyristynyt moisesta sääntöjen vastaisesta kulkuneuvosta. Olin noin 3-4 metrin päässä ja vahvistin ahkerasti käskyä, koska koira ei todellakaan ollut menossa syömään kissanruokia vaan ennemminkin sen ajatus oli lähteä takavasemmalle ennen kuin rekka suistuu raiteiltaan ja ajaa puuceen varpaat muussiksi. Hyvin kesti silti paikallaan, katsokaa vaikka!
 |
| Lelurekkapaikkis |
Seuruu on ehkä viimein nytkähtänyt hieman eteenpäin. Jos minä tämän joskus valmiiksi saan, lupaan leipoa kakun jokaiselle meitä tässä asiassa auttaneelle. :D Miten ihminen voi olla näin hysteerinen jostain näin yksinkertaisesta ja mitättömästä asiasta?! Tiia videoi meidän seuruuta yksi päivä ja se oikeesti näyttää hyvältä, nyt siihen pitää vaan luottaa! Ja videoida treenejä paljon lisää. Eteentulot on jo aika päheitä, näihin täytyy lisätä matkaa ja vauftia.
Tunnari se vasta eteenpäin puksuttaakin! Tähän täytyy keksiä koko ajan uutta jäynää kun vaikuttaa niin pirun helpolta. Virheitä ei ole tehnyt sitten alkuaikojen. Nyt on tehty muutamia toistoja kentällä, oma edelleen piilossa ja vääriä olen levitellyt.
Ruudussa näyttäisi nyt että vauhti on vakio, eli aika kova! Pystyn jo kierrättämään törpön kautta ruutuun, tosin tarkkana tässä täytyy olla. Tehdään vain kun on kova draivi, sama juttu luoksetuloissa. Niissä vauhti ei ihan vielä ole vakio johtuen varmastikin minun epämääräisestä vapautuksesta.
Aksatiinissakin alkoi talvikausi. Ollaan Grimmin kanssa penturyhmässä jossa myös ohjaajien fysiikka laitetaan koetukselle! Kauden aikana on luvassa ainakin lämmittelyhölkkää ja verkkaa sekä kolme piip-testiä! Niin siistiä! Grimmin putketon kausi jatkuu, mutta tuntuuhan noita kierroksia löytyvän ilman putkiakin. :D
Kotioloissakin Grimm haluaa osoittaa älykkyyttään. Kolmannen työpäivän aikana avatun kaapin oven jälkeen myönnän että koirani osaa avata kaappeja. Tuho on ollut melkomoista, koska kaapista toki vedetään alas kaikki mahdollinen ja kaikki mahdollinen myös tuhotaan. Useampi pussillinen sekalaista tavaraa on karsiutunut elämästäni kaatopaikalle Grimmin askeettisuuden tavoittelun myötä. En minä niitä tavaroita erityisemmin jäänyt kaipaamaan, mutta olishan se kiva jos taloudessa olisi edes yksi kynä jolla kirjoitella hienosti menneistä treeneistä...Juu ja sisustuskin on saanut ihan uuden säväyksen kun kaikki kaapit on teipattu umpeen jeppeteipillä. On tämä tämmöstä. :D
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
Pyjamabanaanit irtoilee
 |
| Pyjamabanaanit pituusjärjestyksessä |
Tällaisella kokoonpanolla vietettiin yksi perjantai-ilta pari viikkoa sitten. Ihan parasta sanoo Grimm. :D Pojat olivat siis illan hoidossa ja olipa meillä mukavaa. Yhden koiran omistajana on huippua saada välillä koiratäydennystä Grimmin seuraksi. Vielä kun hoitopojat ovat kauniisti käyttäytyviä, lenkillä irti pidettäviä ja jaksavat leikkiä puuceen kanssa pitkin iltaa, niin mikäs niitä on katsellessa.
Grimm on ihan uskomattoman huomioon ottava muita koiria kohtaan. Yhtään ei tarvinnut varoa tai olla huolissaan kun 4kk pikkusheltti ja 9kk junnubc painelivat pitkin kankaita. Grimm ei kertaakaan kaatanut Leeviä, ei juossut sen yli tai ollut muutenkaan kovakourainen ja antoi pikkupennun "voittaa" leikeissä ja kiipeillä päällään. Samalla huomioon ottavuudella Grimm kohtelee myös vanhuskoiria, ei koskaan mene niiden iholle tai muutenkaan ärsytä vanhuksia.
Grimm on ihan uskomattoman huomioon ottava muita koiria kohtaan. Yhtään ei tarvinnut varoa tai olla huolissaan kun 4kk pikkusheltti ja 9kk junnubc painelivat pitkin kankaita. Grimm ei kertaakaan kaatanut Leeviä, ei juossut sen yli tai ollut muutenkaan kovakourainen ja antoi pikkupennun "voittaa" leikeissä ja kiipeillä päällään. Samalla huomioon ottavuudella Grimm kohtelee myös vanhuskoiria, ei koskaan mene niiden iholle tai muutenkaan ärsytä vanhuksia.
 |
| Grimmin perusilme |
 |
| Leevin nätti nassu |
 |
| Roopen vähintään yhtä komea puikkonokka |
Yksi vahinkokin iltaan mahtui. Leevi 4kk oli lirauttanut matolle huomaamattani ja Grimm "olen nuorimies" 9kk lirautti niin ikään huomaamattani keittiönkaapin ovelle yrittäessään kusaista Leevin jättämään lätäkköön. Huoooooh. Noh, tämähän on normaalia nuoren uroksen käytöstä kun hormonit heräilevät. Täytynee vahtia hieman tarkemmin mikäli meille vielä pentuja tulee hoitoon. :D
Grimm osoitti myös hurjaa mielenkypsyyttä pitämällä Leeville luu- ja lelukoulua. Leevi pentuleijona rähisi hurjasti Grimmille saatuaan haltuunsa herkullisen ydinluun ja suojeli aarrettaan kaikin keinoin. Grimm otti luun tyynen rauhallisesti Leeviltä pois, söi sitä näennäisesti minuutin, jätti luun ja poistui itse vähän matkan päähän. Leevi syöksyi ajakkana paikalle ja yritti kaapata herkun, mutta joka kerta Grimm esti sen. Ei murissut, eikä näyttänyt hampaitaan, vaan yksinkertaisella valesyöksyllä kertoi Leeville, että sinulla ei ole luuhun oikeutta koska et osaa sen kanssa käyttäytyä. Hetkeen Leevillä ei ollut oikeutta ottaa mitään leluja tai luita lattialta. Kun pikkuLeevi masentui ja luopui luun tavoittelusta, Grimm antoi pennun ottaa se ja kaikki olivat taas onnellisia. :) Sama tosin toistettiin myöhemmin illalla kun Leevin kultainen käytöskirja unohtui taas luun lumoissa. Eipä voi muuta sanoa kuin että on minulla aika hurjan pätevä ja varhaiskypsä koira! Ihan mahtavaa oli seurata Grimmin kärsivällisyyttä pikkuriiviötä kohtaan. <3
Grimm osoitti myös hurjaa mielenkypsyyttä pitämällä Leeville luu- ja lelukoulua. Leevi pentuleijona rähisi hurjasti Grimmille saatuaan haltuunsa herkullisen ydinluun ja suojeli aarrettaan kaikin keinoin. Grimm otti luun tyynen rauhallisesti Leeviltä pois, söi sitä näennäisesti minuutin, jätti luun ja poistui itse vähän matkan päähän. Leevi syöksyi ajakkana paikalle ja yritti kaapata herkun, mutta joka kerta Grimm esti sen. Ei murissut, eikä näyttänyt hampaitaan, vaan yksinkertaisella valesyöksyllä kertoi Leeville, että sinulla ei ole luuhun oikeutta koska et osaa sen kanssa käyttäytyä. Hetkeen Leevillä ei ollut oikeutta ottaa mitään leluja tai luita lattialta. Kun pikkuLeevi masentui ja luopui luun tavoittelusta, Grimm antoi pennun ottaa se ja kaikki olivat taas onnellisia. :) Sama tosin toistettiin myöhemmin illalla kun Leevin kultainen käytöskirja unohtui taas luun lumoissa. Eipä voi muuta sanoa kuin että on minulla aika hurjan pätevä ja varhaiskypsä koira! Ihan mahtavaa oli seurata Grimmin kärsivällisyyttä pikkuriiviötä kohtaan. <3
Tänään käytiin samojen tyyppien kanssa reenailemassa irtoilemista, etenemistä ja hypyn hakemista. Ihan tosi hyvät treenit ja sain vähintään yhtä hyvät neuvot, joilla jatkaa nyt Grimmin alkuopetusta agilitya ajatellen! Rimpukin oli eripätevä, irtoili, eteni ja haki hyppyä edestä ja takaa. Ihan tosi kiinnihän se on minun kädessä, eikä kestä tällä hetkellä yhtään minun liikettä, mutta näitäpä sitä treenaillaan tästä eteenpäin.
torstai 18. syyskuuta 2014
Putkihullu
Eilen käytiin aksaamassa meidän pienryhmässä. Käytän siis nämä pari viimeistä treenikertaa Grimmiin ja jätin Reinon telakalle. Grimm teki agilitya = putkea nyt kolmatta kertaa. Hohhoijaa, en oikein tiedä että mitähän tuosta nyt tuumaisi, saatikka sanoisi.
Kuten otsikko kertookin, koirasta on hyvää vauhtia tulossa putkihullu, ei hyvä. Grimm tuli halliin ajatuksella "putkiputkiputki, jossain täällä se on, putkiputkiputki!!!" ja kyllähän se yrittikin joka välissä sinne putkelle mennä norkoilemaan. Silmät pyöri hedelmäpeliä ja vire oli lähes katosta läpi jo heti kärkeen, siis paras mielentila oppia uutta, eiks je? Not.
Koska Grimmin kanssa on tehty vain tokoa ja hakua, on se turkasen kiinni minun kädessä ja se nyt vaan on ihan ensimmäisenä korjauslistalla mieli sen kanssa agilitya tehdä. Tätäpä lähdin harjoittelemaan namikupilla ja yhdellä esteellä. Hyvin äkkiä tajuttiin että vire on niin korkealla, ettei koira pysty edes syömään. Palkkana oli sentään nakkeja ja maksaa, joten maun puolesta pitäisi olla oikeinkin herkeää. Palkkasin sitä sitten narupallolla, se ainakin kelpasi, tosin tähän vaiheeseen tämäkin oli varmaan virhe, ei se ainakaan laskenut sitä virettä vaikka ihan hienosti tekikin hommia.
Tein Grimmille kaksi settiä, molemmissa ensin etenemistä ja lopuksi putkea, jossa yritin palkata sen joko valmiille lelulle tai heittämällä lelun eteenpäin. Hirveesti se hakee minua heti putken jälkeen, eikä kestä minun liikettä vaan hakeutuu minua kohti, irtoamista on siis treenattava aika hurjasti.
En ole moiseen vireongelmaan koskaan törmännyt, joten soitin treenien jälkeen paniikkipuhelun viisaammalleni ja sain välittömästi ohjeeksi "nyt ne putket piiloon". Jos annan menon jatkua tuolla vireellä ja annan koiran palkata itseään putkilla, käsissäni on kohta putkihullu elukka, joka luultavimmin tuskin edes hyppää kunnolla, vetää hypyistä laakana läpi ja rikkoo itsensä mennessään. Toinen ongelma jota pohdin jo kotimatkalla on, että miten tuollaiselle opettaa esim. kontaktiesteet?! Eihän tuollaisessa mielentilassa olevaa koiraa voi päästää mihinkään, sehän taittaa niskansa ja kaiken harjakaisiksi ei edes opi mitään, koska ei vaan pysty ajattelemaan.
Siispä nyt rauhoitetaan tilanne ja tehdään vissiin useampi kuukausi pelkkää pohjatyötä. Putkia Grimm ei tule näkemään ennen kuin sen taitotaso riittää toimimaan korkeassa vireessä, kuitenkin todistettu on, että se osaa ne putket mennä. :D Tosin silloin tällöin se voi saada mennä treenin päätteeksi yhden putken yhden kerran ihan palkaksi vaan.
Arvon kanssa agility aloitettiin hyvin nuorena (4kk), joten siitä tuli luontaisesti huikean hyvä irtoilija, enkä varmaan tästä syystä osannut ennakoida ollenkaan Grimmin kanssa asiaa. Lähdettiin nyt vähän takki auki tähän uuden lajin korkkaukseen.
Kaikki apu ja treenivinkit on tässä vaiheessa tarpeen, kuin myös se kallisarvoinen treeniseura, joten jos joku tahtoo meidän kanssa lähteä hallille ihmettelemään agilityn saloja, niin olisin kyllä iloinen. :)
Kuten otsikko kertookin, koirasta on hyvää vauhtia tulossa putkihullu, ei hyvä. Grimm tuli halliin ajatuksella "putkiputkiputki, jossain täällä se on, putkiputkiputki!!!" ja kyllähän se yrittikin joka välissä sinne putkelle mennä norkoilemaan. Silmät pyöri hedelmäpeliä ja vire oli lähes katosta läpi jo heti kärkeen, siis paras mielentila oppia uutta, eiks je? Not.
Koska Grimmin kanssa on tehty vain tokoa ja hakua, on se turkasen kiinni minun kädessä ja se nyt vaan on ihan ensimmäisenä korjauslistalla mieli sen kanssa agilitya tehdä. Tätäpä lähdin harjoittelemaan namikupilla ja yhdellä esteellä. Hyvin äkkiä tajuttiin että vire on niin korkealla, ettei koira pysty edes syömään. Palkkana oli sentään nakkeja ja maksaa, joten maun puolesta pitäisi olla oikeinkin herkeää. Palkkasin sitä sitten narupallolla, se ainakin kelpasi, tosin tähän vaiheeseen tämäkin oli varmaan virhe, ei se ainakaan laskenut sitä virettä vaikka ihan hienosti tekikin hommia.
Tein Grimmille kaksi settiä, molemmissa ensin etenemistä ja lopuksi putkea, jossa yritin palkata sen joko valmiille lelulle tai heittämällä lelun eteenpäin. Hirveesti se hakee minua heti putken jälkeen, eikä kestä minun liikettä vaan hakeutuu minua kohti, irtoamista on siis treenattava aika hurjasti.
En ole moiseen vireongelmaan koskaan törmännyt, joten soitin treenien jälkeen paniikkipuhelun viisaammalleni ja sain välittömästi ohjeeksi "nyt ne putket piiloon". Jos annan menon jatkua tuolla vireellä ja annan koiran palkata itseään putkilla, käsissäni on kohta putkihullu elukka, joka luultavimmin tuskin edes hyppää kunnolla, vetää hypyistä laakana läpi ja rikkoo itsensä mennessään. Toinen ongelma jota pohdin jo kotimatkalla on, että miten tuollaiselle opettaa esim. kontaktiesteet?! Eihän tuollaisessa mielentilassa olevaa koiraa voi päästää mihinkään, sehän taittaa niskansa ja kaiken harjakaisiksi ei edes opi mitään, koska ei vaan pysty ajattelemaan.
Siispä nyt rauhoitetaan tilanne ja tehdään vissiin useampi kuukausi pelkkää pohjatyötä. Putkia Grimm ei tule näkemään ennen kuin sen taitotaso riittää toimimaan korkeassa vireessä, kuitenkin todistettu on, että se osaa ne putket mennä. :D Tosin silloin tällöin se voi saada mennä treenin päätteeksi yhden putken yhden kerran ihan palkaksi vaan.
Arvon kanssa agility aloitettiin hyvin nuorena (4kk), joten siitä tuli luontaisesti huikean hyvä irtoilija, enkä varmaan tästä syystä osannut ennakoida ollenkaan Grimmin kanssa asiaa. Lähdettiin nyt vähän takki auki tähän uuden lajin korkkaukseen.
Kaikki apu ja treenivinkit on tässä vaiheessa tarpeen, kuin myös se kallisarvoinen treeniseura, joten jos joku tahtoo meidän kanssa lähteä hallille ihmettelemään agilityn saloja, niin olisin kyllä iloinen. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)