Kuuntele!

Keskiviikkona tein pienen kisamaisen johon kuului luoksetulo, tunnari ja törpönkierto. Luoksetulo oli aika hyvä, pitäisi vaan muistaa, että AVOssa koira jätetään maahan...Tunnari on ollut viimeaikoina pähee, joten otin ensimmäistä kertaa kisamaisena. Tikut oli vähän liian lähellä, joten ravasi tikuille, lärppäsi hieman oman viereistä ja toi oman laukalla. Törpönkierron tein myös ehkä ekaa kertaa kisamaisena. Yksittäisenä liikkeenä toimii hyvin, mutta kisamaisena meitä aiemmin vaivannut kaarros palasi. Saatiinpahan taas treenattavaa.

Torstaiaamuna lenkkeiltiinkin sitten tällaisessa kelissä:

 

Torstaina jatkettiin myös treenejä. Tehtiin ensin paikkaistuminen, vähän kotkailee, mutta muuten ei mainittavaa.

Yksilöt aloitin tunnarilla. Mietin että riskillä vedetään koska ruutu oli n. 5m päässä tikuista vasemmalla. Päätin kuitenkin pelata upporikasta ja rutiköyhää. Hetsasin Grimmiä, lähetin vauhdista ja ruutuunhan se läksi. Stoppasin pari kertaa ja yritin saada tikuille, mutta ei enää tajunnut. Kutsuin pois, uusi hetsaus ja lähetys. Lähti jälleen ruutua kohti, mutta sain käännettyä tikuille. Hyvä haistelu ja toi oman. Kolmannella lähetyksellä jätti ruudun rauhaan ja kävi hakemassa oman tikun. Seuraavan kerran täytyy päättää mitä treenaan ja pysyä siinä. Nyt piti tehdä menovauhtia tikuille, mutta tämä menikin häiriötreeniksi. Pysy suunnitelmassa!

Sitten EVL:n kierto-hyppy-noutoa. Tein pelkkää kiertoa, koska Grimmillä on niin suuri palo hyppyjä ja kapuloita kohtaan. Ensin kiertoa hyppyjen välistä, ei ongelmaa, kierrot oli tiiviitä, joten lisäsin kapulat. Tästähän se jumppa sitten alkoi. Heti ensilähetyksestä kapuloille vaikka valmistelin olevinaan hyvin. Stoppasin ja käskin tiputtaa kapulan, jolloin tiputti kapulan, kääntyi ja leiskautti hypyn itselleen palkaksi. Stoppasin taas ja uusi kiertokäsky. Kun tässä oltiin törpölle päin menossa, sama hypätä matkalla ja kappas, kapula! Tuumasi Grimm ja taas se seisoi kapula suussa. Taas sama jumppa ja nyt sain kiertämään. Vielä toinen tällainen, mutta kolmannella kerralla teki vain kaarroksen kapulaa kohti ja kiersi törpön. Huh huh, tuli kuulkaas hiki, molemmille. :D

Sitten ruutu. Oltiin jumpattu jo aivot kierossa koko alkutreeni, joten tein helppoa ja vauhdikasta, alustaa ja suorapalkkaa.

Viimeisenä seuruu. Otin tähän avuksi namipalkan, koska lelupalkka ei selvästikään auttanut. Namilla sainkin Grimmille parissa treenissä ajatuksen siitä, että minuun ei saa koskea. Toki tätä täytyy jatkaa jonkun aikaa, mutta suunta on jo selvästi parempi.

Rundin kanssa tuli todettua, että vieraita koiria saa kentällä olla samaan aikaan, mutta jos sieltä löytyy leikkikaveri treenailemasta, se vie vielä voiton vinkupalloista. Kahdesti yritti mennä kamua moikkaamaan, mutta tuli kutsumalla pois. Tässäpä meille "treenailtavaa".

No joo...

...nillitys sikseen ja treenaamaan. Itse oon sanonu joskus Tiialle, että ei me koskaan mitään luovuteta. Tehdään vaan parempi suunnitelma, kirjotetaan se paperille ja lähdetään treeneihin. Niinpä kun olin aikani rypenyt, soittelin vähän sinne ja tänne, tein uuden suunnitelman, sain uusia (tuttuja) treenikavereita kimppaan ja nyt on talveksi valoisammat näkymät tokon suhteen. Itseasiassa paremmat näkymät kuin vielä kertaakaan harrastusurani aikana.

Syyskuussa lenkillä

Lokakuun maisemia

Marraskuun alkua

Survoin itseni vajaaseen tokoryhmään loppuvuodeksi. Tänään oli ensimmäiset treenit ja olipa kiva neljän hengen porukka ausseineen ja bortsuineen. Rundi pääsi humppaamaan uusilla leluilla leikkimistä, se menee ihan pähkinöiksi vinkupalloistaan. Lisäksi tehtiin istumista ja luoksetulo. Oikein kivasti humppapoikaa pystyy pitämään jo hallissakin irti vaikka vieressä treenaa toinen koira, ei yrittänytkään sinne päin. On kyllä suuri harmi, ettei Rundista tule harrastuskoiraa, tuossa pienessä koirassa elää sinnikäs sielu ja vahva moottori joilla pääsisi taivaisiin. Toivottavasti kaikki Myrsky Tiikeri- pennut ovat perineet samat ominaisuudet ja saavat omistajansa ylpeiksi pelkällä olemuksellaan. :) Rundi on myös petrannut lenkeillä ja nyt tehdään irti ohituksia jo niin, että me ollaan lenkkipolulla ja toinen koirakko/juoksija pururadalla muutaman metrin päässä, jihuu!

Grimm treenasi sitten seuraavaa:

Alkuun paikkaistuminen, aika ehkä minuutin. Ei ollut liikkuria, joten vähän omaan tahtiin mentiin. Liikutti kerran toista etutassua ja tsiikasi kerran molempien puolien kaverit, mutta ei jäänyt silmästään kiinni. Pössis ihan hyvä.

Seuruu. Voi että sitä painamisen määrä. Tein lelu pään vasemalla puolella pientä pätkää. Alku oli ihan hirveää, mutta kun säädin lelun paikkaa, alkoi loppua kohti parantua. Kyllä tätä saadaan jumpata ihan muutamakin treeni ennen kun on kunnossa. Juoksussa edisti niin että meinasi järki lähteä.

Ruutu. Miten tää voi olla aina vaan rikki? No joo, ei olla treenattu taas aikoihin, joten siksihän se nyt on rikki, mutta jotain muutakin outoa tässä minusta on. Tein alustalla, ilman alustaa (ei löytänyt kunnolla paikkaa) ja suorapalkalle. En saanut hyvää treeniä tähän, blaaah.

Paikkiksen käskytys. Pyysin liikkuroituna EVL:n paikkiksen käskytykset. Ensin sivulta maahan, ei jäänyt kiinni liikkuriin vaan tipahti suoraan maahan, hyvä Grimm! Jotain siis parempaankin päin. :D Sitten maasta sivulle, tämän jo arvasi että liimaa maahan eikä nouse. Nosti toisen kyynärpään ja kyseli että näinkö piti? No ei pitänyt vaan otettiin uusiksi pari kertaa kunnes nousi kertaheitolla täpäkästi. Tätä täytyy vielä avustaa käsitargetilla. Tämän jälkeen jätin hetkeksi istumaan, kävin kääntymässä jonkun matkan päässä ja tehtiin vielä paikkiksen toinen osio kaukokäsky maahan. Meille on ollut hitsin vaikea se liikkuri selän takana, mutta eipä ollut tänään! Tipahti kerralla maahan noin kuudesta metristä käskytettynä, hyvä Grimmmmm! Näitäkin on vaan jumpattava paljon paljon lisää.

Törpön kierto/kapula kuuntelu. Mokasin heti. Viskasin kapulan koiran juoksulinjalle ja kun lähetin kiertoon, luulin koiran menevän kapulalle, vaikka se oli vain hyppäämässä sen yli. Ennen kuin tajusin tämän, ehdin jo pysäyttää koiran, jolloin se totta maar pysähtyi suoraan kapulan kohdalle ja nappasi sen suuhunsa. Tämän seurauksena jouduttiinkin sitten tekemään pari toistoa, ennen kuin sain koiran taas ymmärtämään ajatuksen. Aloittelija mikä aloittelija, luulee olevansa koiraansa nokkelampi, mutta kompastuu omiin kengännauhoihinsa, jes. :D Mutta sain myös hienoja kiertoja aikaan, kaarros on pienentynyt hurjasti ja kapula jäi huomiotta.

Loppuun pari puhelimesta löytynyttä kuvaa alkusyksyltä. Jaan kuvia jonkun verran facebookissa, mutta tänne en niitä koskaan muista postailla. Olishan nämä kuivat päivitykset hieman värikkäämpiä parin kuvan kera. Kuvissa myös Rundin sydänystävä pihis Sohvi. Noilla kahdella on aivot vaan niin samalla sähkökäyrällä. :D

Grimm ravistaa...

...ja Rundi perässä.

Koiraharrastusmasennus

Sellaisen syövereihin olen sukeltanut viimeisen parin viikon aikana. Haussa masennusta aiheuttaa treenien junnaaminen ja etenemättömyys. Kesä on tullut treenailtua melkolailla mukavuusalueella kun ei itsellä ole tietotaitoa edetä sopivassa määrin. Joko mennään liian lujaa, tai sitten ei edetä ollenkaan. Kultainen keskitie puuttuu.

Tokossa asia onkin paljon suurempi. Pohjois-Karjalassa on järjestetty tokomöllit viimeksi vissiin neljä vuotta sitten (seuraavia ei ole näköpiirissä), kisamaisista treeneistä täällä ei ole kuultukaan, häiriötreeneistäkin hyvin vähän. Järjestäytyneitä treeniporukoita on vain pieni kourallinen, joista tavoitteellisia vielä vähemmän. Tasokkaita kouluttajia näillä main käy ehkä kerran kahdessa vuodessa, joskus näissäkin tapauksissa kouluttaja joudutaan perumaan, koska ei ole osallistujia.

Joensuussa on kaksi hallia joissa harrastaa. Toisessa olisi tilaa ja aikaakin, mutta yhdistys on keskittynyt agilityyn ja tokoharrastajia ei juurikaan löydy, että sinne saisi jatkuvan, aktiivisen ryhmän. Miinuksena tämä halli on kylmä, joten talvella siellä ei välttämättä tarkene huonostikaan. Toinen halli on puolilämmin, mutta pieni ja käytännössä siellä on mahdollista treenata vain loppuviikkoisin. Tässä tilastoja susirajalta. Ei ihan hirveästi jätä tavoitteelliselle harrastamiselle sijaa, jossa treenit kolmesti viikossa ei vaan riitä.

Olen itse mielestäni hyvinkin aktiivinen ja yrittänyt järjestää sitä ja ehdottaa tätä, mutta ei tuollaista kivirekeä kukaan pysty perässään vetämään, saatikka että se olisi millään tavalla järkevää edes yrittää. Näiden ongelmien lisäksi täytyisi vielä saada edes yksi jatkuva ja yhtä tavoitteellinen porukka, jonka kanssa treenit sujuisivat. Se ei vain ole onnistunut, koska Joensuun seudulla oikeasti tavoitteellisia tokoilijoita lienee kymmenkunta, joista puolet treenailee käytännössä omalla takapihallaan ja loput ei tule toimeen keskenään.

Ihmisiä tästä ei pidä syyttää, vaan vallitsevaa kulttuuria. Toko on Pohjois-Karjalassa vielä niin lapsenkengissä, ettei täällä monikaan edes tiedä miltä sellainen ihannesuoritus oikeasti näyttää ja mitä kaikkea täytyisi treenata että päästäisi edes lähelle. Toko on työläs ja aikaavievä laji jos sitä haluaa tavoitteellisesti harrastaa, veikkaan että tämä on osasyynä miksi harva sen täällä ykköslajikseen valitsee.

Kun Grimm tuli minulle, ajattelin lapsellisesti, että kun on itse innostunut, niin saa innostettua muita mukaan tähän harrastukseen. Juu, ei mene niin. Itseasiassa tämän suurimman masennuksen aiheuttaa nyt se, ettei se oma innostus ja treenaaminen riitä nostamaan edes itseä sille tasolle jolle tiedän meissä olevan potentiaalia. Yksin pääsee vain tiettyyn pisteeseen. Sen jälkeen ainoa mahdollisuus on treenata hyvässä porukassa mikäli tahtoo päästä sen seuraavan askelen eteenpäin. Minä olen nyt sen seuraavan askeleen kynnyksellä ja se ovi vaan lävähtää kiinni nenän edessä kerta toisensa jälkeen.

Olen ajellut tokon eteen lukemattomia kilometrejä sen opin ja ryhmän perässä, sekä uhrannut aika julmetun määrän rahaa että pääsisin eteenpäin laadukkaasti. Nyt aletaan olla siinä pisteessä, ettei se vaan enää riitä. Kuten Oili minulle sanoi "Kyl sä sen TVA:ksi saat, mutta siitä on hankala päästä enää pidemmälle jos sä et saa treenattua näitä asioita". Ja "näitä asioita" ei vaan voi treenata yksin.

Olen ajatellut valioitumista aina "välietappina" matkalla sinne jonnekin. Sellaisena asiana, joka vaan tulee siinä matkan varrella, en niinkään tavoiteltavana itseisarvona. Mutta nyt näyttäisi, että niin kauan kun haluan harrastaa Pohjois-Karjalassa, valioituminen on se päätepiste, jonka jälkeen ei oikein ole mahdollisuuksia, kuten se on ollut kaikille muillekin tokoilijoille täällä. En todellakaan kuvittele, että pääsisin minkään porukan tukemana esim. SM-kisojen finaaliin ensimmäisen harrastusrekkuni kanssa, mutta arvokisoihin pitäisi paukut riittää hyvinkin.

Kahteen viikkoon en ole tokoa tehnyt, koska en vaan keksi mistä sitä motivaatiota enää saa ammennettua tuon valaistumisen jälkeen. Minulle sanottiin, että omia tavoitteita täytyy laskea sille tasolle, mitä täällä voi saavuttaa, eikä pitää niitä siellä mihin oma ja koiran potentiaali ehkä riittäisi. Vaikeaa on perfektionistille. Miksi jatkaa, jos tietää, että homma jää kuitenkin tavallaan puolitiehen? Missä kohtaa on järkevää todeta, ettei kannata enää yrittää olla hyvä tai yrittää ollenkaan?

Oililla + Jessicalla = Sipoossa

Pari viikkoa sitten nappasin työpaikalta pari sisääntehtyä vapaata ja ajelin keskiviikkona illasta Sipooseen ekaa kertaa kyydissä kaksi rekkua. Hieman matkalla mietin, kuinka suuren järkytyksen Sipoon pojat saavat kun nyt energisiä vieraita olisi kaksi, mutta huoli oli turha. Rundi on sellainen sydänten sulattaja ja leikin lähettiläs, että vakavamielinen Gustkin heittyi vapaalle ja paini antaumuksella pari päivää Rundin kanssa. :) Hienosti mahtui neljä suunnilleen saman ikäistä urosta saman katon alle ilman mitään ongelmia. :)

Heti ekana iltana haluttiin ottaa pojista kimppakuva. Kompastuskiveksi osoittautui se, ettei Rundille ole opetettu...noh, arvaatte varmaan:

 

Päätin siis opettaa Rundin istumaan. Helpottaahan se elämää kun sen saa hetkittäin pysymään paikallaan. :D Sen lisäksi Rundi on opetellut kontaktia, käsikosketusta ja törpönkiertoa. Hyvin mielissään se on kun saa lihapullaa höpötempuista, mutta eniten se arvostaa kun saa olla ihmisen kanssa ja lähellä. Rundi alkaa olla myös jo jollain tavalla luotettava irtolaislenkkeilijä. Luopuu aika kivasti ohikulkijoista (paitsi pyörätiellä) ja tulee kutsuttaessa luo (vaikka vaatiikin välillä 2-3 kutsua). :D

Noh, mutta sitä tokoa. Torstaiaamuna ajeltiin katsastamaan Jessican uudet koulutustilat. En ole tavannut Jessicaa aiemmin, mutta tykkäsin kovasti hänen napakasta otteestaan. Paljon saatiin aikaan reilussa puolessa tunnissa!

Ensimmäisenä pureuduttiin liikkeiden väleihin, joista olen jauhanut jo useammassa postauksessa tekemättä asialle mitään. Jessican mielestä Grimmiä on turha hilluttaa, tai lähinnä minun on ihan turha hirveästi hillua ja kiljahdella. Riittää että lyhyesti kiitän koiraa ja lähdetään kohti seuraavaa liikettä, tekemistähän tuo koira arvostaa. Hirmuinen hilluminen ja kiljahtelu voi saada koiran hieman ahdistuneeksi, joten jätetään se vähemmälle.

Tiia huomautti jo aiemmin, että Grimmillä on liikkeiden väleissä liikaa aikaa ja Jessica oli samaa mieltä. Vapautuksen jälkeen Grimm bongailee törpöt, ruudun, mahdolliset kentän laidalta löytyvät aksaesteet, jne. ja jää näihin myös silmästään kiinni. Tulee kyllä minun mukana, mutta selvästi ajatukset harhailee noissa muissa asioissa. Tähän ratkaisuna vapautuksen jälkeen kehun koiran mutta lähden välittömästi kävelemään koirasta pois päin kohti seuraavan liikkeen lähtöpaikkaa, jolloin koiralla ei ole aikaa jäädä haaveilemaan.

Kolmantena asiana liikkeiden välit kuljetaan "tässä" käskyn alla, jolloin Grimm saa kyllä katsella ympärilleen, mutta ei saa ottaa askeltakaan objekteja kohti. Tämän ymmärsi kyllä kertatreenillä, oikein hyvä.

Tästä siirryttiin seuraamiseen. Painaa, poikittaa, edistää, mitä näitä nyt on. Minun makuun myös pää on väärässä asennossa minun jalkaani vasten kun toivoisin sen olevan suoraan ylöspäin. Jessica sanoi, että Grimm hieman kyttää palkkaa. Seuratessaan vaanii ja odottaa "kohta se patukka lentää". Tähän ratkaisuna palkka ei enää lennäkään, vaan palkkaan tästä lähtien aika pitkän jakson koiran vasemmalta puolelta. Lisäksi tehdään paljon lyhyitä käännöspätkiä avustaen koira oikeaan paikkaan. 

Sitten noudon palautuksia. Aiemmin tuotin kaikki palautukset eteen, mutta päätin sittemmin vaihtaa ne tokoon suoraan sivulle. Alkuun Grimmille oli hankalaa kun kapula osui minun jalkaan ja sen seurauksena perusasento jäi vajaaksi. Otettiin paljon apuja käyttöön ja näillä saatiin ihan siistejä palautuksia. Tällä jatketaan ja välillä kokeillaan kokonaisena liikkeenä tilannekatsaus.

Halusin myös vinkkejä peruutus harjoituksiin. Grimm peruuttaa hyvin, mutta armottoman vinoon. Tähän ratkaisuna etu- tai sivupalkka, riippuen siitä mihin päin koira on vino. Lisäksi lyhennän omaa askeltani, että koiran on helpompi pysyä mukana.

Viimeisenä jäävä seisominen. Kerroin, että en ole mielestäni saanut Grimmiä ihan täysin ymmärtämään seisomisen kriteeriä ja siksi koira seisoo hyvin "kevyen" oloisesti, eikä niin jämäkästi että luottaisin siihen joka tilanteessa. Ajatukseni osoittautui oikeaksi ja lähdettiin ihan alkeista taas rakentamaan stoppia. Paikallaan seisomisen ideaa vahvistettiin vetämällä hieman Grimmin kaulassa olevasta hihnasta "stop" käskyn alla. Kyllä se jo vähän alkoi vastustaa kun tajusi idean.

Huh mikä paketti oppia saatiin kotiin viemisiksi ja toko ei suinkaan loppunut tähän. :D Tähän väliin jäniskevennyksenä sisustukseen sopivia koiria:

Gust

Rundi

Perjantaina ajeltiin Oilille treenaamaan. Grimmille muodostui kunnon häiriö/kuuntelutreeni. Aloitettiin perusasennossa kuuntelulla. Grimmiä huijattiin kaiken maailman sanoilla ja vain käskyihin "maahan" ja "sivu" sai reagoida. Asiasta tuli todella vaikeaa siinä vaiheessa kun meidän eteen heitettiin kapula, jota Oili potki ympäriinsä. Voi sitä jähmeyden ja jumin määrää jota bordercollie voi kokea yhden kapulan vuoksi. Oli ihan hirveän vaikeaa jumpata ylös-alas, mutta päästiin me tässä johonkin.

Seuraavaksi Grimmiä kiusattiin merkki-kapula erottelulla. Heitin kapulan merkin viereen ja sen jälkeen lähetys merkille. Ei ollut helppoa tämäkään pienelle bortsulle. Kyllä piti jumpata ihan urakalla, että saatiin koira merkille kertalähetyksellä. Huh. Oilin sanoin minulla on melkomoinen urakka edessäni tämän aiheen piirissä, mutta tämä on vain tehtävä, ei ole vaihtoehtoja. Onneksi en ole ainoa asian kanssa painiva, treeniseuralaiset Minna ja Annakaisa hihittelivät kehän laidalla kokemuksen syvällä rintaäänellä. :D Lopuksi tehtiin kunnon setti häiriötreeniä kaikki kimpassa, nämä on aina hurjan kivoja!

Myös Rundi pääsi humputtelemaan A-Qilityn halliin. Se sai luopua muista koirista, tehdä vähän kontaktihumppaa ja käsikosketusta. Eipä paljon maalaispojan päätä huimannut. 

Hurjan kiva oli koko reissu taas, harmi kun välimatka on niin tylsän pitkä. Tosin (hyvin) pientä vertailua tehneenä, asuntojen hinnat Itä-Uudellamaalla on hyvin pitkälti samat kuin Joensuussa. ;) Voi todeta, että Joensuun hintataso on ihan törkeä...

Rundi!

PPR - PikkuPoikaRundi - meillä vain Rundi tuli ilahduttamaan meidän arkea "vähäksi aikaa" Somerolta. Olen jo jonkun aikaa valitellut, miten kiva olisi jos Grimmillä olisi kaverikoira. Harmillisesti kuitenkin aika on ihan liian aikainen pennun ottamiseen. Somerolla käydessäni Marika vihjaisi, että Rundi voisi lähteä opettelemaan kaupunkilaiskoiran elämää, joten tässä sitä ollaan, Rundi tuli taloon!

Rundi!

Rundi on vuoden ikäinen Grimmin serkkupoika. Koska tiesin, että sukuunsa tulleella poikasella on yhtä rautaiset hermot kuin Grimmilläkin ja myöskin yhtä hyvä huumorintaju, en epäillyt hetkeäkään etteikö pojat tulisi hienosti juttuun. 

Yhdessä leikitään...

...ja yhdessä voidaan nukkuakin

Aamutunnelmat. Grimm ei arvosta kameroita ja Rundi on ihan itsensä näköinen. :D

Rundin kanssa on tullut todettua myös tosiasia, että jos koiralla on hyvät hermot, ei siltä mitään puutu. Maalaispoika tuotiin rivitalolähiöön aktiivisesti harrastavan koiran kaveriksi, mutta eipä ole Rundin päätä paljoa huipannut. Mitään se ei pelkää, mitään se ei kummemmin ihmettele ja mitään se ei kyseenalaista (ellei luoksetuloa lasketa :D). Tyyppi ei ole vissiin koskaan ennen kävellyt edes asfalttitiellä, saatikka nähnyt pyöräilijöitä, mopoja tai kaupan valomainosta, mutta niin se vaan on täällä meillä kuin kotonaan. Uskomaton jätkän pätkä. :)

Yhteiseen taipaleeseen meinasi tulla pieni ruttu heti alkuunsa kun tiistaina tulin töistä kotiin vain huomatakseni, että Rundi (näin uskon) oli tyhjentänyt keittiönpöydän lattialle, mukana mm. läppäri ja muuta kivaa sälää. Onneksi läppäri toimii, vain hiiren johto oli purtu poikki. Siitä lähtien Rundi on ollut portin takana työpäivät ja olen jättänyt sille hurjan määrän luita, kartonkipakkauksia ym. pureskeltavia ajan kuluksi. Vuoden ikäiselle energiselle koiralle mahtaa olla aikamoinen muutos joutua yhtä-äkkiä olemaan työpäivät sisällä nukkumassa kun on koko elämänsä tottunut humppaamaan maalla. Mutta hyvin on tottunut, tuhoilut olivat ainakin tällä erää siinä.

Rundi on käynyt muutaman kerran lampailla, mutta muuten sitä ei ole kouluteltu. Me ollaan muutaman kerran leikitty ja tänään käytiin ekaa kertaa hallillakin. Yllättävän kivasti se lähtee leikkimään ihmisen kanssa. Leikkii yhtä hyvin leluilla kuin myös pelkästään minun kanssa pelaten, ei siis haittaa jos unohdan lelut kotiin, lähtee kyllä mukaan leikkiin silti. 

Mitään temppuja en ole sille opettanut, ainoastaan luoksetuloa vahvistan päivittäin. Siinä onkin siinä mielessä hommaa, koska Rundilla on kuulemani mukaan Somerolla oikein fanijoukko joka sitä rapsuttelee, joten Rundi kyllä rakastaa ihmisiä ja myös muita koiria. Edistystä on kuitenkin viikon aikana selvästi tapahtunut, joten täytyy olla luottavainen. Minähän en harrasta minkäänlaista hihnalenkkeilyä, eikä Grimm ole hihnaa nähnytkään varmasti viikkoihin, joten myös Rundi on suurimman osan ajasta irti (paitsi pyöräteillä) vaikka luoksetulo ei täydellinen olekaan. 

Rundi on siis meillä "lainassa", eikä tullut jäädäkseen, mutta ihan parissa viikossa tai kuukaudessakaan ei taida noin kiva kaveri meiltä pois päästä. Katsotaan mitä me yhdessä keksitään ja mihin kaikkeen ryhdytään. Jos meillä molemmilla rahkeet riittää niin kyllähän hälle jotain tokohumppaa tarjotaan pureksittavaksi, mutta kaikki aikanaan :)

Eka tokokoe

Ajeltiin lauantaina Kuopioon Viiksi-Areenalle meidän molempien ekaan viralliseen tokokokeeseen. Tuomarina toimi Kaisa Poutanen. Koe oli samalla Pohjois-Savon piirinmestaruuskoe, johon osallistuttiin Grimmin kanssa VarPSin joukkueessa. Ennen koetta ei jännittänyt, mutta voi hyvänen aika että kehässä sitten jännittikin ihan karmeen paljon, huh.

Paikkamakuu 9. Grimm kyttäili hallissa lentäviä kärpäsiä ja minä yritin murhaavasti tuijottaa koiraa koko paikkiksen ajan, että se luopuisi saalistusaikeistaan. Perusasentoon nousuun tuplakäsky, koska kärpänen oli edelleen hollilla..
Seuraaminen 10. Tätä sain kuin sainkin korjattua hieman mölleistä. Edelleen alkaa keulia puolessa välin kun yrittää niin kovaa.
Liikkeestä maahanmeno 10. Ei ollut yhtä hyvä kun mölleissä. Olosuhteista johtuen tiesin kyllä ettei tule olemaan salamana maassa, joten ei yllättänyt.
Luoksetulo 9. Pääsi yllättämään kun käännyin ja koira harottaa miten sattuu. Vissiin anaalit räjähti noilla paikkeilla, jatkohumua seurasi kaukoissa...
Kapulan pito 10. Tuomari kävi nauramaan kun Grimm katsoi häntä kapula suussaan.
Kaukot 8. Tässä sitä anaalien(?) ihmettelyä suuremmalla kaavalla...Hienoa että kuitenkin teki ja kuunteli, hyvä Grimm!
Hyppy 10. Eipä mittää, istui, hyppäsi ja tuli.
Kokonaisvaikutus 9. Tuomari tykkäsi Grimmistä, sanoi että liikkeet osaatte niin hyvin että ylempiin luokkiin vaan ja sassiin.

Yhteensä siis ALO1 187 pistettä. Samalla voitettiin piirinmestaruus-kultaa VarPSin joukkueessa. Hyvä meijän joukkue (kuva alla)!

Minä&Grimm, Outi&Reaper, Reija&Redo ja Satu&Titti ja Piu

Perinteinen mitali-/palkintopönötys

Halli näyttäisi olevan vanha kasvihuone, joten lämpöä piisasi enemmän kuin tarpeeksi. Pisteitä meillä ei lähtenyt osaamattomuuden vuoksi yhtään, siihen olen tosi tyytyväinen. Paikkiksen jälkeen olin hieman synkissä tunnelmissa, mutta onneksi treenikaverit potkivat (kirjaimellisesti) perseelle ja sieltä sitä taas noustiin. Kiitti tyypit, kannustus on aina tärkeetä!

Videolta näkyy treenattavia asioita, mm. liikkeiden välit, niille on nyt tehtävä jotain. Mutta tyytyväinen olen, tyytyväinen koiraan, (aika) tyytyväinen omaan käytökseen, tyytyväinen meidän osaamistasoon ja tyytyväinen siihen, että on saanut treenata kivassa porukassa, joka on auttanut eteenpäin. 

Seuraaviin kokeisiin ei ole kiire. Treenaillaan rauhassa liikkeet kuosiin ja kokeeseen voisi ajatella menevänsä joulu-helmikuussa nyt kun huomattiin, että näihin ei kuole. ;)

Samana päivänä Grimmin äitimuori Wenja ja kämppis Jymy pääsivät paimennuksen SM-kisojen finaaliin! Onnea vielä Marika!

Tokomöllit

Käytiin torstaina Varkaudessa mölleissä. Homma lähti kivasti lapasesta jo heti halliin tullessa. Avo-luokka oli juuri loppunut kun toin Grimmin halliin. Se oli hihnassa, mutta hihna roikkui maassa, koska eihän hihnalla ole meidän elämässä mitään virkaa ollut koskaan. Grimm bongasi heti keskellä kehää ison merkkikartion, hyppäsi paikoiltaan väliaidan yli kehään ja lähti viilettämään hirmuista kyytiä kohti kartiota aikomuksenaan palkata itsensä hienolla törpön kierrolla. Kiltti koira kuitenkin tuli heti rääkäistessäni takaisin samaa reittiä kiertämättä kartiota aivan liekeissä "Näätkö, siellä se on, mennään!". Pidin tukevalla otteella hihnasta kiinni paikkamakuun alkuun saakka...

On normaalia, että Grimmiä täytyy pitää esim. tokohypyn läheisyydessä käskyn alla, muuten se käy sen leiskauttamassa ihan vaan kun on niin kivaa. Videolla näkyy, että Grimm bongaa luoksetulon jälkeen putken A-esteen alla. Ei ole mitään merkitystä, että putki on rytyssä. Sen toinen pää näkyy, joten mieli halajaa sinne sisään. Grimm on juossut kerran hallissa seinän vierellä olevaan putkeen, jonka toinen pää oli taitettuna seinää päin. Jep, ei tarvi montaa kertaa arvata miten siinä kävi. Ei ainakaan pimeys pelota. :D Olkaa siis huolellisia kun laittelette hallissa ylimääräisiä putkia seinustoille, treeneissä voi olla putkihullu koira, jonka päätä ei ajatukset vaivaa kun se putken pään näkee. Parin seuraavan liikkeen välillä saankin sitten veivata sitä perusasentoon kun koiralla on ihan muut mielessä.

Paljonhan siellä on korjattavaa, kaikkea ei toki ehditä saada kuntoon ennen kisoja, mutta tässäpä huomioita tulevia treenejä varten.

Seuraaminen on aika ruman näköistä edelleen, painaa ja poikittaa ja tämähän aiheuttaa mm. liikkeestä maahanmenossa vinoon jäämisen. Eipä tälle tähän hätään hirmusia ehdi tehdä, mutta toivottavasti jotain kuitenkin. Temponvaihteluihin olen tyytyväinen, niissä seuraa kivasti.

Seuraamista ollaan korjailtu muistuttelemalla, että koiran tulee seurata vasenta jalkaa. Jos vain oikea liikkuu, vasemman pysyessä paikallaan, ei koira saa lähteä liikkeeseen mukaan. Lisäksi olen tehnyt perusasennossa kumartelua. En siis itse liiku, kumarrun vain eteenpäin ja tähänkään liikkeeseen koira ei saa lähteä mukaan. Näistä sain huomautella yllättävän monta kertaa, ennen kuin hoksasi. Lisäksi ollaan tehty "oikealle käännös seis" muutaman askeleen seuruun jälkeen. Täytyy nyt palkkailla sitä vain suoraan vasemmalle, josko tuo painaminen sillä helpottuisi.

Liikkeiden välit. Edelleen minä veivaan ja vatkaan, enkä vaan vaadi koiraa perusasentoon, huh huh. :D Jos tulevaisuudessa jää haaveilemaan noita putkia, niin täytyy varmaan huomauttaa asiasta.

Luoksetulossa Grimm on taas alkanu kaartaa, en varmastikaan tehnyt tarpeeksi kauan siivekkeen kanssa tai lelun taakse viskaamista. Noita siis luvassa tulevissa treeneissä.

Kapulan pidossa oma moka, että jäin liian kauas koirasta ja se joutui loikkaamaan minua kohti ottaakseen kapulan, muuten siisti.

Sitten se hyppy...Tässä näkyi kuinka ohjaaja jäätyy koetilanteessa. Ei missään nimessä olisi pitänyt antaa koiran hypätä, mutta aivot raksahti päälle vasta siinä kohtaa kun se oli jo tulossa. Tuo ennakointihan ei ole Grimmille uutta, sitä ei vaan ole taas hetkeen treenattu, joten saan potkaista ihan omaan nilkkaani tässäkin. Kivasti ennakoi tänään treeneissä myös luoksetuloa, joten kyllä tuolle porsastelulle on laitettava välitön piste.

Paikkamakuu oli siisti, jätti liikkurin huomiotta ja tipahti kivasti kerralla maahan, sekä nousi tassuttamatta (muistaakseni) ylös, edistystä.

Kaukoihin olen hitsin tyytyväinen, ne on menneet eteenpäin, samoin sosiaalinen palkka.

Minna oli suopea tuomari ja antoi meille 196 pistettä. Kaiken kaikkiaan jäi tosi hyvä mieli. Jännitin hirmuisesti paikkamakuussa, mutta yksilöliikkeissä en enää ihan niin paljoa. Tosin kisapaikkana oli tuttu treenihalli ja treenikaverit ympärillä, joten se varmasti auttoi.