Koulutuskysymyksiä

Viime keskiviikon hakutreenit oli hulvattomat. En ehtinyt käyttää Grimmiä lenkillä ennen treenejä, joten jätkällä oli hiukkapikkuisen energiaa. Treenin teemana oli, mikäpä muu kuin risteily. Grimm juoksutti maalimiehiä ihan aikuisten oikeasti. Veti hirveetä höyryä keskilinjalle ja kun päästin sen ekalle ukolle en voinu muuta ku nauraa. Elukka paineli aivan täysillä ekalle ukolle, pyörähti samantien kannoillaan ja kaahasi toiselle ukolle. Ei syönyt palkkaa sielläkään vaan kääntyi välittömästi ja lähti porhaltamaan taas vasemman puolen ukkoparkaa kohti joka juoksi henkitoreissaan kohti seuraavaa pistettä. Ei ehtineet maalimiehet oikein siirtyillä Grimmin mukana kun pikkupojasta juokseminen oli vaan niiiiin siistiä. Oli suorastaan huvittavaa katsoa kun maalimiesparat heittäytyivät vuoronperään kenttään nähdessään koiran jälleen kääntyvän ja nelistävän kohti. Kouluttajan kommentti "Vittu sielt se taas tulee" tiivisti hyvin tämän setin. Grimm ei vissiin syönyt yhtäkään nakkia noilla pistoillaan, juoksi vaan ku viitapiru. Katseltiin tuota meininkiä noin kuuden piston verran ja pistettiin peli poikki ettei juokse itseään näännyksiin. Mutta saatiin kuulkaas syvennettyä matkaa keskilinjalta alueen takareunaa kohti ihan kivasti, voin kertoo.

Toisella setillä areenalle tepastelikin jo hieman rauhoittunut epeli. Nyt malttoi syödä ja jopa leikkiä (ruualla) maalimiehen viihdyttäessä. Tämä oli oikein mallikas setti. Lelulla leikkiminen on metsässä vielä vähän out, ei malta keskittyä, joten sitä täytyy treenata erikseen, jos jaksaa.

Vaan tulipahan todettua että tästä lähtien todellakin ehdin käyttää koiran lenkillä ennen treenejä. Vaikka tuo meno kuinka viihdyttävää olikin, niin eihän se pidemmän päälle hyvä ole että koira kaahaa ku löyhämielinen pitkin kannasta. Positiivista tuossa ekassa setissä oli se, että Grimm kuitenkin kävi joka kerta maalimiehen luona! Ekalla risteilytreenillä ei malttanut mennä sinnekään asti kun huomasi että täällähän voi vaan juosta. Kehitystä siis! Myös se on positiivista, että Grimm ei säädä metsässä mitään muuta, ei haistele, kuseksi eikä lähde omille teilleen. Pistot ovat viivasuoria, vaikkakin mielipuolisia.

Tokoiltukin ollaan, muistan vain viimeisimmät kimppatreenit joten raportti niistä. Olen alkanut työstämään Grimmille luoksetulon stoppia ja olen hyvin yllättynyt kuinka vaikeaa se on. Aiemmille koirilleni tarvitsi heittää pari nakkia ja idea valkeni. Grimmille olen koettanut jo pariakin tekniikkaa enkä ole tyytyväinen mihinkään niistä, ei vaan toimi. On tehty lyhyestä matkasta namun heittoa vartaloavulla useammallakin tavalla. Parhaiten toimi tyyli jossa lähetän koiran kiertämään törppöä, käännyn siihen selin ja kun koira tulee kohti, käännyn koiraa päin ja vartaloavulla pysäytys. Mutta tämäkään ei ollut niin hyvä että haluaisin jatkaa näin.

Grimm taitaa olla niitä koiria jolle temput on opetettava ensin ilman vauhtia lähellä ja vasta kun itsevarmuus löytyy, voidaan tehdä vauhti ja lisätä matkaa. Stoppeja työstetään siis nyt käytännössä lähes ilman vauhtia ja käsiavulla. Taidan kyllä kokeilla sheipata tämän vaikka ajatus hieman ällöttääkin. Vinkkejä ajattelevan koiran koulutuksesta otetaan vastaan!

Lisäksi imuteltiin häiriön kera. On vähän vaikeaa. En ole löytänyt oikeaa kohtaa palkata, palkkaan ilmeisesti liian harvakseltaan, joten huomio herpaantuu. Petrataan siis tässäkin. Imutuksen asenne ja idea on kylläkin taas löytynyt, siitä tykkään!

Tehtiin myös ruutua kosketusalustalla. Tässä pitää rohkeasti kasvattaa matkaa ja alkaa edetä, koira kyllä osaa juosta sille alustalle. Myös tähän toivoisin hippasen enemmän vauhtia. Menee kyllä laukalla mutta ei raivona, aikaa menee siis jälleen kerran ajatteluun. Ehkä se vauhti kasvaa kunhan liike tulee varmemmaksi.

Olen unohtanut kokonaan kertoa, että me käydään myös pentukurssia! Ikävä kyllä kurssi on lauantaisin, joten parina kertana haku on mennyt kurssin edelle. Kurssilla on opeteltu peruskäskyjen lisäksi luopumista, luoksetuloja, kontaktia, hihnakävelyä, höpötemppuja, leikkimistä, sheippaamista ja kaikkea muuta pennulle tarpeellista. Ihan kivaa on ollut ja osa ihan tarpeellistakin, tuleepahan leikittyä Grimmin kanssa kunnon häiriössä ja kurssin ainoana koirana Grimm on myös opiskellut häkissä oloa.

Herätämme kummastusta seurakoirien seassa kun joka tempun tai osion välissä laitan koiran häkkiin ettei se tylsistyisi jalkojeni juuressa ja alkaisi luuttuamaan keinonurmelta muilta jääneitä makupaloja ja muita ihania hajuja. Mielestäni treenikentällä koira on treenimoodissa, myös pentuna, koska sen opettamiseenhan olen suuren osan treeniajasta käyttänyt. Lopun aikaa pentu voi levätä häkissä, saa ilmaista häkkiopetusta samalla.

Häkkiopetuksesta aasinsillalla autossa kiljumiseen. Grimm on alkanut availla äänijänteitään treeneissä vuoroa odotellessaan. Ilmeisesti sen mielestä on berberistä että muut treenaa ja hän happanee häkissään. On muuten todella kimakka ja ärsyttävä ääni tuolla maailman täydellisimmällä pennulla, huoh. En ole tehnyt asialle mitään, koska minun autolle ryysääminen ja koiralle karjuminen tuo pidemmän päälle enemmän haittaa kuin hyötyä. Odotan, luotan ja toivon kaikki sormet ristissä että tuo on ohimenevää ja elukka hiljenee. Ellei näin tapahdu, täytyy palkata joku paukuttamaan häkkiä joka kerta kun elukka älähtää. Vapaaehtoisia?

Tuli taas niin järkyttävän pitkä postaus, että pakko laittaa kevennykseksi Grimmin eka selfie: