Ristiin rastiin

Kolmessa viimeisimmässä hakutreenissä aiheena on ollut risteily. Yritetään siis istuttaa pienten hakukoiran taimien päähän mantraa "suoraan ja syvään". Koska tavoitteena on nyt vauhti ja suorat pistot, helpotetaan hommaa niin, että ukot on täysin näkösällä. Siis kaksi ukkoa, yksi molemmille puolin keskilinjaa ja sitten vaan laitetaan koira "risteilemään" niiden väliä. Ukot siis siirtyvät joka pistolla sekä eteenpäin että syvemmälle. Ajatuksena on, että koiraa ei ohjata mitenkään, vaan sen tulee itse tajuta tie ukolta ukolle. Kuulostaa helpolta, mutta koiran näkövinkkelistä asia ei olekaan ihan niin yksinkertainen.

Grimmin treenit on menneet oikein mainiosti viime viikon tapaturmaa lukuun ottamatta. Toiseksi viimeiselle ukolle juostessa poika parka löi polvensa kovaa kantoon. Katse oli tietysti suoraan maalimiehessä kun kipu viilsi puuceen polvea ja pienen koiran aivot luonnollisesti ajattelivat, että tuo akka aiheuttaa kipua, tehkää itse hommanne. Koira linkutti kolmijalkaisena keskilinjalle minun ja kouluttajan luo. Sattuupas sopivasti, että kouluttajamme on eläinlääkäri, joten hän kävi koiran jalan läpi nopeasti. Surkeutta kesti tasan minuutin ja sitten stagella olikin taas iloinen pikkuduunari. Jalka siis vain kolahti, ei sen kummempaa. Jouduin saattamaan Grimmin aika pitkälle että se suostui menemään kyseiselle maalimiehelle, mutta sinne päästyään sillä oli taas hirmu kivaa. Myös viimeiselle maalimiehelle porhalsi suorinta tietä, ei kylläkään enää huippunopeasti mutta laukaten kuitenkin. Huh, ei traumoja tästäkään.

Tänään Grimm risteili kaksi lyhyttä settiä. Olen tullut siihen tulokseen, että motivaatio, vauhti ja aivot jaksavat paremmin kaksi lyhyttä kuin yhden pitkän rupeaman, joten tällä suunnitelmalla jatketaan hetki. Mittari näytti +27 treenien alkaessa mutta hyvin jaksoi kaikki koirat (ja ihmiset) siitä huolimatta. En oikein ymmärrä tätä valtavaa kohkaamista, että heti jos mittari näyttää hellelukemia, on koira pidettävä sisällä vankina ja otettava ulos vasta keskiyöllä ettei sille vain tulisi hiki. Viime kesänä tehtiin Arvon kanssa aksaa läpi kesän, meidän ohjatuissa treeneissä ei ollut hellerajaa ja silti joka koira jaksoi tehdä oikein mallikkaasti. Toki on koiria turkin tai muun fyysisen ominaisuuden vuoksi, jotka eivät hellettä kestä, mutta kyllä tuommoinen keskivertoelukka jaksaa treenit tehdä helteelläkin eikä se siitä aivan kuitiksi heity, kunhan nesteytys on kunnossa. Näin kuumalla voi myös lenkkeillä kevyesti, koira irti ja lähellä vesistöä että viilennystä on tarjolla.

Jokainen toki tyylillään, mutta ihmettelen kovin, että otetaan kesäksi lajiin kuin lajiin treenipaikka ja sitten kun on kauneimmat ilmat, ollaan poissa "koska on niin kuuma". Kuulostaa joo kärjistetyltä ja tiedän että kesällä monet mökkeilee, laittaa pihaa, on sairauksia joiden takia ihminen ei kestä hellettä ym., mutta tässä nillittäessäni tarkoitankin perusterveitä jamppoja jotka eivät vain tahdo hikoilla harrastuksen vuoksi, nih.

Tänään myös tokoiltiin porukalla. Hulluhan sitä pitää olla että kampeaa tokotreeneihin klo 9 lauantaiaamuna ja lähes heti perään painuu hurjassa kuumuudessa juoksemaan pitkin metsiä nakit taskussa. Grimm teki yhden hyvän setin ohjatun suuntia, pelkkää vasenta tosin, koska näitä ollaan treenattu vain paristi aiemmin. Vaihdettiin namikippo leluun ja johan alkoi hyrräämään, hyvä! Sitten imutusta. Minä olen kadottanu koko imutuksen idean jostain syystä ja pyysin Tiiaa katsomaan mikä on pielessä. Noh, parikin asiaa, mutta saatiin ne jo paljon paremmalle mallille ja nyt vaan reeniä! Loppuun pyysin objektiivisia silmiä katsomaan Grimmin liikkumista ja ei, se ei onnu edelleenkään.

Olen kuvausten jälkeen tuijottanut tuota pentuparkaa silmä kovana josko se vaikka vähän ontuisi, mutta ei onnu ei. Grimmin olkakuvat siis kävivät pyörähtämässä Kai Skuttnabbilla ja hänen mielestään koiraa ei tulisi varoa yhtään. Pitäisi elää normaalia pikkukoiran elämää ja syödä nivelravinnetta kuukausi, ottaa uudet kuvat ja lähettää ne hänelle katsottavaksi. Näin siis toimitaan, paitsi että vähäsen varon koska olen hysteerikko. En anna Grimmin leikkiä nyt kuukauteen muiden hurjapäiden kanssa enkä tieten tahtoen mene sille palloja viskomaan. Muuten eletään normisti, harrastetaan, humputellaan ja käydään lenkeillä päivittäin. Jos en kerta näillä aktiviteeteilla saa koiraa ontumaan niin tuskin tuo kovin kipeä on.

Puuduttavan pitkän postauksen jäniskevennyksenä pari kuvaa. Grimm on nääs alkanut opetella lukemaan. Kun tarjolla ei ole lastenkirjoja, lukemiseksi kelpaa emännän treenirepusta kaivettu treenipäiväkirja (insinöörin alku avaa itse myös vetoketjut) sekä tietysti koira-aiheiset lehdet ja mainokset. Alemmassa kuvassa on purettu myös joku reissukassi pitkin lattioita, ajatteli olla avulias tottakai...