Itsepäistä

Keskiviikkona hakumetsässä tapahtui kummia, tai siltä se aluksi tuntui. Mentiin tekemään tuttuun maastoon tuttua risteilytreeniä. Grimmille laitettiin ensimmäistä kertaa etukulman ukko piiloon 50 metriin, muut näkösällä edelleen. Grimm tuli totuttua höyryä keskilinjalle ja lähti kiitämään ensimmäistä kulmaa kohti. Noin 30 metrin kohdalla pentu huomasi, että eihän täällä ketään ole ja kääntyi katsomaan minua aikeissa tulla kysymään neuvoa. Saatoin penskaa noin puoleen väliin matkaa jolloin otti hajun ja löysi ukon.

Toinen ja kolmas pisto meni ihan hyvin, mutta sen jälkeiset pistot menivätkin alamäkeen. Pentu kävi jokaisella maalimiehellä, mutta ei suostunut syömään enää yhdelläkään, kävi vain kääntymässä ja läksi juoksemaan seuraavalle. Positiivista tässä treenissä oli se, että Grimm leikki sekä viimeisellä ukolla, että vielä keskilinjalla toisena maalimiehenä olleen tyypin kanssa hurjan hyvin!

Nuo lopputreenin hätäiset pistot selittyvät minun omalla mielialallani, ahdistuin treenin edetessä enemmän ja enemmän, enkä tajunnut puhaltaa peliä poikki vaan jatkoin treeniä. Tietysti tuollainen herkkä koira ahdistuu samaa tahtia ja näinhän se sitten näkyy, hätäisenä säheltämisenä.

Koulutuksessahan yleisesti käytetään mantraa "kun yksi asia vaikeutuu, muita helpotetaan". Kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt osata vaatia se piilossa oleva ukko 30 metriin, jolloin pentu olisi ehtinyt saada siitä varmastikin hajun, olisi löytänyt sen ja näin saanut varmuuden työlleen. Ei koira onneksi yhdestä pieleen menneestä treenistä rikki mene ja ennen kaikkea tässä opittiin enemmän kuin menetettiin.

Tuota kyseistä treeniä on nyt analysoitu monen kokeneen hakuharrastajan ja bc-omistajan kanssa. Onneksi on ihmisiä joiden kanssa pohtia näitä asioita juurta jaksain, niin ne ratkaisut löytyy! Tajusin itsekin tuota pohtiessani asioita joita olisi pitänyt ajatella jo aikoja sitten. Mitä tuollainen risteilytreenaaminen koiralle opettaa? Mitä koira kuvittelee risteillessään tekevänsä? Mistä koira itseasiassa saakaan palkan tuollaisessa treenissä?

Paimenlinjainen bc käyttää aina ensisijaisesti silmiään jos siihen annetaan mahdollisuus. Grimmillä on hyvä vainu ja se käyttää kyllä nokkaansa tehokkaasti, mutta ensisijaisesti se on vahva silmäkoira. Tämän todettuani tuntuu sulalta hulluudelta että sille tehdään hakutreenejä, joissa se "etsii" silmällään. Vaikka ukot onkin niin näkyvillä, ettei niitä tarvitse juurikaan etsiä niin eipä se koira tuossa juuri muutakaan ajattele.

En osta ajatusta että Grimm olisi epävarma maalimiehillä tai risteillessään. Jos se olisi, ei se kiipeilisi myöskään keskilinjalla ihmisten syliin ja luuttuaisi naamoja, tai suostuisi leikkimään ryhmäläisten kanssa. Se myöskin juoksee oikein hyvin ja vauhdilla takarajalle kun ukko on näkyvissä. Esineruudussa se ei kysy minulta apua kertaakaan vaikka ei esinettä heti löydäkään. Tosin myös esineruudussa hän ei etene vielä 20 metriä kauemmas ilman pientä apua. Minusta tämä johtuu vain siitä, ettei se vielä ymmärrä, että kauempaakin voi löytää, ei siitä että olisi epävarma.

Sitten jos mietitään, mistä koira itseasiassa saakaan palkan. Ihmisten välillä juoksemisesta. Ei ihme että vauhtia on ihan omiksi tarpeiksi eikä herkut maistu. Ei vaan ehdi syömään kun juokseminen on niin kivaa. Grimmin kasvattaja pukikin tämän hyvin sanoiksi "Sähän teet siitä viestikoiraa". Siltähän se tosiaan näyttää, noin sitä pikkuRuffeakin aluksi viestille koulutettiin.

Vaikka väitetään että risteilyllä ei ole mitään tekemistä etsimisen kanssa, niin onhan sillä. Ei ehkä ihmisen näkökulmasta mutta koiran kyllä. Jollainhan se koira ne maalimiehet bongaa, silmillään. Eihän se niille muuten menisi eikä niitä edes löytäisi.

Yksi ongelma lisää, jonka tässä metodissa nään, on se laatikon muodostuminen. Grimm viihtyy maalimiehellä muutaman sekunnin, miten ihmeessä jonkun maalimiesparan pitäisi sitä pystyä metsässä kuljettamaan esim. imuttamalla?! Onnea yritykseen, voin kertoa jo nyt ettei tule tapahtumaan.

Niinpä lopputulema on: ukot piiloon. Tästä lähtien minä päätän, että Grimmille risteillään niin että ukot on vähintään jossain puun tai puskan takana, jopa ihan kokonaan pressun alla piilossa. Näin uskon että Grimmin vire saadaan hieman tasaisemmaksi, juokseminen ei ole enää pääasiassa vaan se alkaa saamaan palkan etsimisestä ja luulen että alkaa viihtymään hieman paremmin myös maalimiehillä, koska sieltä ei ole niin jumalaton kiire pois. Uskon myös että tälläkin metodilla on mahdollista saada luotisuorat pistot, kunhan edetään maltilla.

Tällä tyylillä hakukoiran rakentaminen on paljon hitaampaa, mutta uskon että se palkitsee sitten muutaman vuoden kuluttua jos työ tehdään huolella. Mikäs kiire meillä.