Luonnollisesti

Heti kärkeen varoitus: tässä postauksessa ei puhuta (ehkä) tippaakaan koirista, vain luonnonkosmetiikasta. :D Tämä taitaa ollakin minun sarjassaan ensimmäinen koiraton postaus evö. Ette välttämättä halua edes lukea moisesta "ituhippeilystä", mutta minä innostuin asiasta niin kovin, että pakko kirjoittaa aiheesta. :D

Olen jo jonkun aikaa yrittänyt vältellä parabeeneja, mineraaliöljyjä, silikoneja ym. joidenkin tahojen tuomitsemia aineksia kosmetiikassa. Kun kemikaalicocktail julkaisi listan PHMB:tä sisältävistä tuotteistaan, lensi monta purkkia omastakin kaapista roskiin. Vaikka lista on viime vuodelta ja osa yrityksistä on varmaan aineen tuotteistaan poistanutkin, liian suuri osa lienee poistanut sen vain INCI-listoiltaan. Ylläreitä löytyi listalta useampi, onhan esim. Tummelilla ja Elmexillä hyvin turvallinen imago kymmenien vuosien takaa.

Koska PHMB on vain yksi monista epäilyttävistä aineista, päätin tehdä loikan synteettisestä kosmetiikasta luonnonmukaiseen useammassa tuotteessa, siinä järjestyksessä kun nykyiset purnukat loppuvat. Ekologisuuden ym. roskan, joka auttaa nukkumaan yönsä paremmin lisäksi syynä on hankala ihoni, sekä kemikaalien kehoon kertymisen pelko. Vanhuus ei tule yksin, vaan tuo mukanaan joukon asioita joita kammoksua. :D

Olen jo parin vuoden ajan käyttänyt Mádaran alumiinitonta deodoranttia. Karkeasti sanottuna, jos deodorantissa ei lue "alumiiniton", niin kyllähän se alumiinia sisältää. Alumiinin epäillään imeytyvän elimistöön ja varsinkin naisilla tuovan korkeamman rintasyöpäriskin, koskapa se kainalo sattuu olemaan tissin naapuri. Minä hikoilen paljon ja nämä alumiinittomat deodorantit eivät kykene pitämään hikoilua kunnolla kurissa. Niinpä käytän tätä lähinnä töissä. Urheillessa ja juhliessa luotan mieluummin alumiinipitoiseen Rexonaan. Jos ei hikoile paljoa, tässäpä hyvä perusdödö arkeen ja juhlaan. Tuotteen yrttimäinen haju haihtuu pois hetken päästä kainaloon laitosta. Kuivuminen ei ole nopeinta mahdollista.

Seuraava luonnonkosmetiikan ostokseni oli kasvorasva. Ihoni on "nuorekkaan" rasvainen, mutta pintakuiva. Voidetta, joka hillitsisi rasvoittumista tarpeeksi, ei vaan ole olemassa, mutta ihan ok perus geelivoide on Korres Pomegranate. Kevyt (talvisin jopa liian kevyt), nopeasti imeytyvä ja miellyttävän tuoksuinen, mutta mielestäni ylihintainen ominaisuuksiin nähden. En myöskään pitänyt epähygieenisestä lasipurkista josta rasva täytyy "kaivaa" sormella.

Korresta korvaamaan löysin Mádaran Deep moisture gelin. Koostumus on erittäin miellyttävä ja geeli imeytyy sekunneissa ihoon. Tähän astisista 20 vuoden naamarasvakokeiluista ehdottomasti paras tuote. Pumppupullo on kätevä ja geeli on hyvin riittoisaa, yksi painallus riittää. Hinta ei ole juurikaan edukkaampi kuin Korresin rasvalla, mutta Sokoksen mitkälie-etulappupäivät ilahduttivat ja sain rasvan -40% alella. :D

Kaikki yllä olevat tuotteet ovat myynnissä vain Sokoksella Joensuussa. En ole shoppailuihminen, enkä käy edes Joensuun keskustassa kuin noin neljä kertaa vuodessa, joten näiden asioiden valossa näin kovin hankalana tämän luonnonkosmetiikkaan siirtymiseni. Kunnes päivänä eräänä törmäsin Prisman kemppariosastolla kokonaiseen luonnonkosmetiikkaosioon. Hyvä Prisma! Hyllystä löytyy neljää eri merkkiä: Lavera, Erboristica, Sante ja Urtekram. Eikä muuten hinnatkaan päätä huimanneet. Olin puulla päähän lyöty, että luonnonkosmetiikkaa saa lähes samaan hintaan kuin markettikamaa. Joko ymmärrätte innostuneen pakon kirjoittaa aiheesta? :D

Aloitetaan hoitoaineesta, luonnonkosmetiikan hankalimmasta tuotteesta. Täysin luonnollisin aineksin kun on lähes mahdotonta tehdä hoitoainetta joka silottaa, selvittää ja pitää hiukset sähköttöminä. Synteettisissä hoitoaineissa nämä kaikki onnistuvat hiuksen päälle muodostuvan kalvon avulla. Tästä syystä suurin osa luonnonkosmetiikan hoitoaineista ei omaa sertifikaattia, yleensä niihin on lisätty joku pieni sähköisyyttä tms. poistava ainesosa. Kuitenkin myös täysin sertifioituja hoitoaineitakin löytyy, esim. Santelta.

Sante Family Glanz on osa Santen markettisarjaa, kuitenkin ihan samaa luonnonkosmetiikkaa kuin kanssasisarensa Sante Brilliant Care, joka on huomattavasti kalliimpi. Hintaan 4,95€ tuote on mielestäni mainio vaikkakin purtilon 150ml koko on melko pieni. Koostumus on jämäkkä, ei yhtään liuru. Levittyy hiuksiin hyvin, on riittoisa ja lopputulos on hyvä. Minulla on paksut, värjätyt, pitkät hiukset, jotka ei takkuunnu arjessa juuri ollenkaan. Jos käytän hyvin vahvaa hoitoainetta, alkaa hiukset kuitenkin valua pitkin päätä. Santen hoitoaine selvittää hiukset kuten synteettisetkin hoitoaineet, sähköisyyttä ei myöskään ole havaittavissa, eikä kiiltokaan ole kärsinyt. Toki nyt on takana vasta muutama pesu. Ainoa pieni miinus tulee vienosta makeasta tuoksusta. Olen itse raikkaiden kukkaistuoksujen ystävä. Luonnonkosmetiikassa tosin tuoksut näyttäisivät olevan niin mietoja, ettei niitä hetken päästä edes enää huomaa, annettakoon tämä siis anteeksi.

Menin Prismassa niinkin villiksi, että ostin myös Santen Family sarjan hammastahnan. Luonnollisia hammastahnoja näytti olevan äkkiseltään lähes joka merkillä, sekä fluorillisena, että fluorittomana. Koska jouduin vinttaamaan Elmexit roskiin oli hammastahnalle tilausta ja Santen fluorillinen versio on vaikuttanut ihan asialliselta. Järkytys tahnan suolaisesta alkumausta haihtui ekalla pesulla. Kun jaksaa hieman aikaa harjata, alkumaku vaihtuu mietoon mintun makuun. Tahna vaahtoaa, mutta ei yhtä paljon kuin synteettiset tahnat, eikä myöskään ole yhtä tuju. Hintaan 2,80€ ihan kokeilemisen arvoinen tapaus.

Urtekramilta ostin kaksi tuotetta, suihkugeelin ja vartalovoiteen. Valitsin nämä, koska Urtekramilla on Aloe Vera sarja ja minä tyttö se tykkään kaikesta missä on aloe veraa. :D Vaihtoehtoina Urtekram tarjoaa ruususarjaa, sekä täysin hajusteetonta sarjaa. 

Suihkugeelin jäätävä 500ml koko epäilytti ensin, mutta koska aloe vera, niin ostin. Tuoksu on miedon sitruunainen ja koostumus oikein miellyttävän jämäkkä geeli, tämä ei liurua sormien välistä. Suihkugeeli ei juurikaan vaahtoa, mutta se taitaa olla luonnonkosmetiikalle yleistä. Silti säärien sheivailu onnistuu tällä oikein kivasti. Iho ei jää kuivan oloiseksi, eikä tuoksukaan jää "asumaan" iholle. Hintaa tuolla järkälemäisen kokoisella purtilolla on 5,45€.

Saman sarjan lotioni tuoksuu yhtä sitruunaiselle ja on yhtä mukavan jämäkkää koostumukseltaan. Silti rasva leviää mahdottoman hyvin, on riittoisaa ja imeytyy nopeasti. Talvikuiva ihoni kiittää tästä vaihdoksesta. Kivan pumppupullon hinta on 5,60€, eli täysin vastaava kuin aiemmin käyttämäni Nivean rasva.

Urtekramia myy myös Citymarketit, mutta heillä pullot ovat ikävästi normishampoiden ja -rasvojen seassa, joten täytyy tietää jo etukäteen mitä etsiä.

Viimeisenä ostoksena kärriin livahti Erboristican kuorintavoide. Erboristican purnukoiden ulkonäkö ei houkuttele ostamaan tuotteita, mutta onneksi pääsin yli tuosta esteettisestä pulmasta. Kuorintavoide on koostumukseltaan kermaista. Rakeet ovat pieniä, pyöreitä ja niitä on riittävästi. Pyöreydellä tarkoitan, että ne eivät raasta ihoa kulmikkuudellaan vaan ovat miellyttävän hierovia. Pois pestessä voide jättää jälkeensä huikean pehmeän fiiliksen iholle, tykkään tosi paljon. Ainoa miinus on "tuoksuttomuus". Voide haisee hieman ummehtuneelle, mutta annan sen anteeksi koska tuote on muuten niin miellyttävä, eikä haju jää ihoon pesun jälkeen. Hinta tälle täydellisyyttä hipovalle tuotteelle on 4,95€.

Jos luonnonkosmetiikka yhtään kiinnostaa, suosittelen vahvasti lukemaan aiemmin mainitsemani kemikaalicocktailin lisäksi Karkkipäivän blogia. Olen käyttänyt Karkkipäivän hakukenttää tehdäkseni täsmähakuja haluamiini tuotteisiin. Jo hakemalla sanoilla kuten "shampoo" tai "ripsiväri" saa vaikka kuinka lukemista. Tästä syystä en tarkemmin tuotteita tai niiden valmistajia kuvaile, koska Karkkipäivässä kaikki löytyy jo valmiiksi kirjoitettuna. Sieltä olen saanut kipinän kokeilla näitä, sekä suurimman osan tiedostani asiaan liittyen.

Otan ehdottomasti vastaan myös tuotevinkkejä, jos joku muukin näitä käyttää. Seuraavat vaihdokkaat luonnolliseen suuntaan ovat naamanpesuaine, shampoo ja ripsiväri. Luonnollisia meikkejä ei Prismat ikävä kyllä myy, joten joudun minäkin taas keskustaan taipumaan. Ja suatanpa näistähhii oman kirjoituksensa sitten aikanaan rustailla. :)

Kotiläksyt tehtynä

Rundi hulmuaa

Viikko sitten käytiin Oililla. Katsottiin ensimmäisenä noudon tilaa. Viime kerralla aiheesta tuli sapiskaa, joten oli kiva kuulla, että nyt oli kotiläksyt tehty ja nouto mennyt eteenpäin. Pito oli hyvä, ei pyöräyttänyt kapulaa kertaakaan paikallaan eikä liikkeessä. Säännöt sanoo, että koira saa korjata kerran kapulan asentoa suussaan ilman pistemenetyksiä. Mutta koska koiralle ei voi tuollaista mitenkään selittää, niin turhien pisteiden menetysten takia päätin ettei sitä kertaakaan hyväksytä meillä.

Myös palautukset on menneet eteenpäin. Sen sijaan Grimm kahmaisee edelleen kapulan kädestä ja uusimpana menee välillä tassut edellä kapulalle. Osa kapuloille menoista oli hyviä, mutta välillä se jää kapulaan kiinni ja nautiskelee kapulastaan liikaa siellä ollessaan ja silloin tuhmakoira tykkää tönäistä kapulaa jaloillaan.

Huomauttamalla saatiin kapulan kädestä ottaminen siistimmäksi. Samoin huomautettiin kunnolla jokaisesta kapulaan törmäyksestä. Grimmillä ei ole kiire minun luo takaisin kapulan kanssa, koska kapula on sille edelleen liian tärkeä ja palkka jo itsessään. Se tulee kyllä laukalla, mutta huolimattomasti. Kapulaa lähdettiin tekemään toissijaiseksi siten, että kun koira on puolen metrin päässä kapulasta, alan kutsua sitä villisti. Tässä ajoituksen täytyi sattua kohdalleen, koska jos kutsuin liian ajoissa, kilttipoika tuli tyhjänä takaisin. Näitä siis jatketaan edelleen kotiläksyinä ja toivotaan, että kuukauden päästä on taas pari osasta paremmalla tolalla.

Treeniä jatkettiin noutoteemalla, seuraavaksi vuorossa ohjattu. Olen tehnyt vasta pohjia leluilla ja halusin kuulla Oilin mielipiteen, kuinka edetä tässä. Kapulat kannattaisi muuten lisätä meidän treeniin lelujen tilalle välittömästi, mutta parin kokeilun perusteella Grimm törmää tässä kapulaan usein. Kapulaan törmäämisestä koiraa täytyy huomauttaa joka kerta ja tässä vaiheessa se ei olisi reilua, koska Grimm ei osaa ohjattua, joten kapuloita oteta vielä mukaan vaan jatketaan leluilla siihen saakka kunnes nouto on paremmalla tolalla. Suunnat Grimmillä on jo hyvin hanskassa, ei mennyt kertaakaan lankaan vaikka viskoin leluja merkiltä sivuille.

Juteltiin Oilin kanssa merkin kriteeristä ohjattuun liittyen. Oili oli sitä mieltä, että Grimmille on saatava pommin varma kriteeri merkille, ennen kuin ohjattua lähdetään vaikeuttamaan, muuten mennään taas väärässä järjestyksessä. Sain kotiläksyksi pelata Grimmin kanssa merkkileikkiä, jossa koiralle kerrotaan selvästi, että sen halutaan seisovan siinä pienellä alueella merkin takana.

Kimppatreenissä tehtiin tällä kertaa kaukoja. Koiria oli neljä, kaikki nenä samaan suuntaan n. metrin välein neliömuodostelmassa. Kaksi koiraa oli siis aina jonossa, samoin kuin niiden koirien ohjaajatkin. Tein pelkkää I-M-I. Pari kertaa Grimm jähmäsi, mutta kun kävin nostamassa pannasta istumaan, teki taas kunnolla.

Loppuun vielä evl-paikkis, jossa ylläripylläri Grimm kotkaili istumisen. Sain kotiläksyksi opettaa Grimmille up-tempun, jolla voin kertoa kauempaakin tai piilosta, että hei hei kaveri, pää pystyyn. Tämän opettaminen on osoittautunut hieman haasteelliseksi, koska Grimmhän ei kotkaile kotona, eikä silloin kun minä olen sen lähellä. Opeta siinä sitten, että nostappa pääsi vielä ylemmäs kun tyyppi istuu jo valmiiksi kuin tinasotilas. :D Läksin opettamaan tätä luopumisen kautta tuomalla namikättä koiran leuan alle. Tässä vaiheessa en tiedä yhtään, mitä loppujen lopuksi tuolla veivaamisella sille opetan. :D

Istuu se tämäkin, vaikka sitten lelukorissa....

Reissulla harrastettiin myös ABC-shoppailua. Enpä olis vielä viikko sitten arvannut, että sisustan kylppäriä huoltoasemalta ostamilla tuotteilla. Pöllöt on vaan niin iiiiihh. :D

Kylppäripöllöt!

Ruutuhommelit meillä on sillä tolalla, että kotipihassa hakee jo tosi kivasti takanauhan tuntumaan joka kerta, mutta hallissa tehtynä oli vielä liian hapokasta. Oli selvästi liian vaikeaa, koskapa jäi kiinni kentällä oleviin merkkeihin. Niihinhän se ajatus jämähti ja ruudussa haki sitten mihin sattuu. Jälleen kerran ei voi nillittää kun tyyppi ei vielä osaa varmasti. Tehdään siis varmemmaksi kotona ja hallilla helpotettuna.

Rutan!

Kattokaa, Rundi osaa! 

...ja Grimmiä ällöttää...

Otsikko tulee siitä, että olen "etelän" reissuilla kuullut jonkun verran ruotsinkielisiä tokokäskyjä ja ne kuulostaa paljon kivemmilta kuin suomenkieliset. :D Miettikää nyt: rutan, sidan, lik, komma, jne. Mietin jopa hetkittäin, että seuraavalle koiralle tulisi ruotsinkieliset käskyt. Siihen (pennun tuloon) tosin on vielä niin pitkä aika, että riittäköön pennun pään menoksi se, että sen nimi on päätetty jo yli vuosi sitten. :D

Sanoitko oikeesti, että ruotsiksi?!

Itse asiaan, eli siihen ruutuun. Olen täälläkin kirjoitellut, valitellut, hihkunut, iloinnut, kironnut meidän ruudun opettelua. Hermoromahdus asian suhteen tapahtui sitten pari päivää sitten. En ole oikein koskaan saanut opetettua Grimmille ruutua varmaksi ja viime aikoina (ylläripylläri kun koe lähestyy) se on alkanut turhauttaa ihan kunnolla.

Heti treenin jälkeen soitin "minäperunkaikkikokeetenkäteeenääikinämitään" puhelun viisaammalleni. Järkevämpää(?!) raivota ihmiselle kuin treeneissä koiran kuullen. Vastaukseksi sain, että eikun lusikka kauniiseen käteen ja treenaa lisää, muu ei auta. :D

Kun sitten puhelimessa aloin käymään läpi meidän treenimetodeja ja treenitiheyttä alkoi kuvio selvitä. Minulla on mennyt tässä hommassa niin sanotusti puurot ja vellit sekaisin. Olen opettanut koiraa kerralla useammalla metodilla luullen osaa niistä palkkauskeinoiksi. Lisäksi olen yrittänyt vahvistaa ruudun paikkaa metodilla, jolla sitä ei missään nimessä edes voi opettaa.

Aloitetaan ihan alusta. Kun ruutua lähdetään opettamaan, täytyy ensin rakentaa motivaatio ruutua kohtaan. Tätähän tehdään monesti suorapalkalle juoksuttamalla. Tällä saadaan hyvä vauhti ja koiralle ajatus "mene törppöjen ja narun luo, ne on merkitseviä". Vasta Satun koulutuksessa pari viikkoa sitten tajusin tämän kun Satu kertoi parillekin aloittelevalle koiralle ruudun opetuksen vaiheet teoriassa. Tähän saakka olen luullut, että koira oppii motivaation lisäksi ruudun paikkaa. Ei pidä paikkaansa.

Vasta kun koiran motivaatio ruutua kohtaan on tosi hyvä, aletaan kertomaan koiralle, että sen halutaankin menevän tiettyyn kohtaan ruudussa. Tähän onkin sitten montaa sorttia keinoja. On mm. näyttöruutua, kosketusalustaa ja uusimpana itselleni "Tiltun metodi". Sanon sitä Tiltun metodiksi, koska häntä pidemmälle en metodin historiaa tiedä. :D Toivottavasti kukaan ei tästä loukkaannu.

Grimmille ruutu on opetettu alun pitäen kosketusalustalla. Tein alustaa liian kauan, jolloin Grimm alkoi ajatella, että kosketusalusta = ruutu. Grimm myös jää hieman kiinni silmästään alustaan, joten tästä päätettiin luopua. Tilalle otettiin näyttöruudut. Aluksi tämä tuntui toimivan, mutta pian huomasin, että vaikka välillä menee hienosti, niin ihan yhtä hyvin välillä voi mennä myös ihan miten sattuu. Näiden metodien rinnalla tehtiin koko ajan myös suorapalkkaa koska pelkään aina Grimmin vireen laskevan ja vauhdin hidastuvan. Aina vain siltikin tuntui, että vaikka vauhti on jees, niin koko ajan ruudussa mättää joku.

Kun minulle tuo Tiltun metodi ensimmäistä kertaa kerrottiin, luulin sitä palkkauskeinoksi. Voitte jo arvata miten pieleen tällä oletuksella voidaankaan mennä. :D Avataan hieman. Tiltun metodissa koiralla tulee olla motivaatio ruutua kohtaan. Sen tulee osata mennä ruutuun, paikalla ei ole niin suurta merkitystä tässä vaiheessa. Tällä nimenomaan aletaan viilaamaan tarkkaa paikkaa siellä ruudun sisällä asettamalla palkka ruudun takaosaan samalla kun koira vielä seisoo ruudussa. Näin annetaan koiralle aikaa ajatella oma sijoittumistaan ja seuraavilla toistoilla se toivottavasti alkaakin vastaamaan koulutukseen hakeutumalla (ihmisen mielestä) parempaan paikkaan (lelun kohtaan) ruudussa.

Kun tosiaan luulin, että tuo mainitsemani metodi on palkkaamiskeino, tein edelleen näyttöruutuja, joihin käytin tätä palkkaussysteemiä. En voi edes kuvitella miten harmaalla alueella tässä ollaan liikuttu, kun koiralta on vaadittu tarkkaa paikkaa vaikka sillä ei ole siitä sitä harmaata aavistusta parempaa. Lisäksi kun sijoittuminen on ollut (ihmisen mielestä) väärä, koira on jätetty palkkaamatta ja pyydetty korjaamaan. Ihmettelen suuresti, että on Grimmillä edelleen kaiken tämän jälkeenkin oikeasti hyvä motivaatio ruutua kohtaan. Huh.

Puhelun aikana kävi myös ilmi, että en treenaa ruutua lähellekään tarpeeksi. Näin talviaikaan mukavuudenhaluisena ruututreenejä on tullut vain 2-3 treeniä viikossa. Tässä vaiheessa sitä pitäisi treenata vähintään 6-7 treeniä viikossa, mieluummin enemmänkin. Vaikka talvisin treenipaikan löytäminen osaa olla kiven alla, varsinkin niin, että treenikertoja tulisi 10/vko, niin kyllä etsivä löytää. Nyt on treenipaikka ruututreenejä varten, kunhan pakkaset pysyvät maltillisina eikä tule kamalan liukasta.

Kun sain purettua kaikki nuo opetusmetodit erilleen, sain myös analysoitua ensimmäistä kertaa mikä niissä on meille hyvää ja huonoa. Tajusin, että olen ihan turhaan hinkannut suorapalkkaa, koska tässä vaiheessa vähempikin riittää.

Valitsin meille opetusmetodiksi tuon Tiltun metodin ja kyllä se vaan toimii. Kolmen treenin jälkeen Grimm menee aina aivan takanauhan tuntumaan, kun aiemmin ongelmana oli etunauhan päällä pyörähtely ja ruudun keskiosaan jääminen. Toki paikka siellä takanauhan alueella vielä elää keskiosan ja oikean reunan välillä. Jostain syystä Grimm ei mene koskaan ruudun vasempaan reunaan. :D Puhelimessa mulle sanottiin, että parissa treenissä alkaa näkymään selviä tuloksia ja minähän kehtasin väittää vastaan vaikka itsekin aina toitotan, että tokossa metodin toimivuus näkyy heti.

Vaikka tällä hetkellä vaikuttaa hyvältä, niin ollaan vielä ihan alkutekijöissä. Nyt parin viikon kuuri, paljon treenejä alle ja sitten aletaan varmaan olla jo vahvemmalla pohjalla. Tuskin saan tätä kuukaudessa kasaan, mutta uskon saavani ruudun siihen kuntoon, että sillä voi kisaamaan lähteä. Nähtäväksi jää. :D

Loppuun jäniskevennys. Kumpi tässä photobombasi kumpaa? :D

Rundi - nyt

Pikkunen PPR. Kuva: Marika Klossner

Rundi alias PPR on majaillut meillä nelisen kuukautta. Ajattelin vähän kirjoittaa sen kotiutumisesta ja ylipäätään pohtia koiran sopeutumista ja ihmisten asettamia odotuksia kotia vaihtavaa koiraa kohtaan.

Rundi syntyi puolet pienempänä kuin sen sisarukset. Eihän siitä tiennyt jääkö se edes henkiin. Niinpä se jäi kasvamaan Woollandiaan kun sisarukset läksivät uusiin koteihinsa. Noh, henkiin jäi ja kasvatti samalla pieneen sieluun sellaisen sisun, että oksat pois. ;)

Ollaan tultu siihen tulokseen, että Rundilla lienee joku pieni kehitysvamma. Olenkin jo aiemmin kirjoittanut sen hyvin suorista takajaloista, mutta myös sen oppimiskyky ja huomiokyky ovat hieman erilaiset kuin muilla koirilla. Marika tituleeraa Rundia "onnelliseksi" koiraksi ja sellainen se juuri onkin. Aina onnellinen hömppä, joka näkee maailman ihan omien kakkuloidensa läpi. Sen ainutlaatuisuus ei elämää haittaa millään muotoa, mutta harrastaminen sen kanssa voisi olla hieman haasteellista. Me ollaan opeteltu pikkujuttuja omaan tahtiin ja kyllä se tuntuu kaiken oppimansa muistavan.

Rundi tuli meille kodista, jossa sen elämä oli ihan mallillaan, mitä nyt sille ei ollut antaa henkilökohtaista aikaa, joka on ymmärrettävää kun siitä ei työkoiraa oltu tekemässä. Usein paimeniksi suunniteltuja koiria aletaan kouluttaa kunnolla vasta vuoden kantturoilla, joten Rundi sai elää vapaaherran elämää muutamaa lampailla käytyä kertaa lukuunottamatta meille tuloonsa saakka. Perusluonteeltaan Rundi on hirmuisen hyvähermoinen, kiltti, erittäin sosiaalinen seuraeläin ja pienestä koostaan huolimatta se pitää huolen, että se huomataan.

Jokainen meistä on nähnyt sellaisen B-luokan leffan jossa hieman tollo maalaisserkku tulee kaupunkilaisserkkunsa luo kylään ja pistää koko korttelin sekaisin. Jep, siltä se tuntui kun Rundi meille asteli. :D Se on se hillbilly joka käy paskantamassa naapurin Irman portaille, läpsäyttää kyläkaupan kassaneidin meijereitä kuin bongorumpuja, tönii kavereitaan hyväntahtoisesti mutta hiukan liian kovaa, röyhtäilee kovaan ääneen ruokapöydässä ja pitää kovinta mekkalaa luokkahuoneessa saaden opettajan jakamattoman huomion. Rundi. :D

Ensimmäisen elinvuotensa kymmenen koiran laumassa eläneenä, se on hyvin leimautunut muihin koiriin, ei niinkään ihmiseen. Meille tullessaan tuo pieni riivinrauta ei kokenut minua millään muotoa tarpeelliseksi, saatikka kiinnostavaksi olennoksi.

Ihmisen tarpeellisuus alkoi valjeta Rundille kun sen aiemmin kokema vapaaruokinta loppui, koska meillä koirat saavat ruokaa kaksi kertaa päivässä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt saamaan sen huomiota, vaan Rundille täytyi opettaa, että ihmisen kasvot ovat katselemisen arvoiset. Opetin sille siis kontaktin. Oli jännä seurata miten Rundi koetti viimeiseen saakka ratkaista ongelman itse. Sillä ei käynyt mielessäkään, että se voisi tehdä minun kanssa yhteistyötä. Oletteko koskaan nähneet dokumenttia, jossa verrattiin erilaisilla pulmilla kotikoiran ja suden (sekä korpin) ongelmanratkaisukykyä? Rundi käyttäytyi aluksi kuin se eläinkokeen susi. Suosittelen muuten kaivamaan sen dokumentin jostain, oli tosi mielenkiintoinen.

Ensimmäisen kuukauden Rundilla oli kova meno päällä. Se haastoi koko ajan Grimmiä leikkiin, tosin niiden leikki oli alussa hyvin kiihkeää ja muutamia kertoja päättyikin parin sekunnin rähäkkään. Nämä tilanteet annoin poikien setviä keskenään, koska kumpikaan ei ole riidanhaluinen ja molemmilla on niin hyvä hermorakenne, ettei nuppi keitä yli. Hienosti tyypit hoitivatkin homman, rähäkän jälkeen leikki jatkui heti minuutin päästä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nykyään noita ei enää satu kun ovat tutustuneet kunnolla.

 

Grimm piti Rundille muutaman luukoulun. Grimm ei siedä, että meillä omitaan tavaroita tai ruokaa, joten se tekee tuon selväksi jokaiselle koiralle joka meille tulee. Rundi ei kyllä koskaan ole yrittänytkään uhmata Grimmiä, mutta lienee joskus havitellut lähimmäisensä luuta tai ahnehtinut omaansa. Nykyään Rundikin tietää, että meiltä ei luut syömällä lopu ja ruokaakin saa joka päivä, joten niistä ei tarvi olla huolissaan. :D

Täytyy myöntää, että aluksi Rundin tempaukset turhauttivat aikalailla. Se räpelsi ihan koko ajan jotain. Nuori energinen koira täysin uudessa ympäristössä yrittää sopeutua ja tahtoo tutustua kaikkeen, mieluiten hampaillaan. Ensimmäisen kuukauden ajan se yritti jatkuvasti bylsiä peittoja, tyynyjä ja suurempia pehmoleluja. Harmitti kun tästä toiminnasta joutui kieltämään suhteellisen topakasti ja Grimm parka otti sen kovin itseensä. Ei se tajua, että voi torua vain toista. Pikkuhiljaa tuo toiminta jäi pois ja nykyään bylsimistä tapahtuu aniharvoin. Kyse on siis ollut varmastikin opitusta tavasta ja suuren elämänmuutoksen aiheuttamasta stressistä.

Rundi myös joi järkyttäviä määriä vettä. Puhutaan siis litroista vuorokaudessa. Lisäsin vesikuppien määrää ja täytin niitä ahkerasti useita kertoja päivässä. Vasta parin kuukauden meillä elon jälkeen veden kittaaminen vähentyi. Olin ihan satavarma, että elukkaparalla on joku sisäelin poksahtamaisillaan, mutta tuokin lienee jonkunlainen stressireaktio.

Mietin myös, että Rundia saattoi närästää ruokintamallin yhtäkkinen muutos, koskapa tuon juomisen lisäksi se nuoli ihan pakkomielteisesti mattoja ja lakanoita. Jos en kieltänyt ja välillä vaikka kielsinkin, saattoi tehdä tuota niin kauan, että pelkäsin lakanan menevän puhki. En tullut hommanneeksi mitään närästyslääkkeitä ja tämäkin tapa on hiipunut näiden kuukausien saatossa. Vielä välillä Rundi muistaa nuoleksia lakanaan tai mattoon suuren märän läntin, mutta uskoo jo kun nätisti kehottaa lopettamaan.

Alussa mitkään kehoitukset, kiellot, tai kutsut ei menneet läpi, tyyppi vaan jouhevasti jatkoi sitä mitä olikin tekemässä. Yleensä jotain ei-toivottua. :D Onhan ymmärrettävää, että tyyppi, joka on tottunut touhuamaan aamusta iltaan maalla mitä ikinä huvittaa ja tuhlaamaan energiaansa tasaisesti pitkin päivää, oli aika ihmeissään kun yhtäkkiä pitikin vain levätä 8 tuntia päivässä + yöt päälle ja seuraelämää saa arkisin vasta iltapäivällä.

Ensimmäiset viikot oltiinkin kaikki (paitsi Rundi) ihan poikki. Kukaan ei nukkunut kun Rundi juhli yöt, että malttoi nukkua sitten päivät. Lopulta oli pakko laittaa tuo villielukka yöksi portin taakse ja voi halleluja mikä päätös se olikin. Ajattelin, että koiraparka kärsii siellä yksinään, mutta katin kontit. Sinne se meni ihan iloisesti ilman minkäänlaista houkuttelua ja oli hipihiljaa koko pitkän yön. Myös Grimm rentoutui tästä vaihdoksesta ja palasi sänkyyn nukkumaan. Kaiken kaikkiaan Rundi nukkui portin takana kolmisen viikkoa ja sen jälkeen meillä on vietetty täysin rauhallisia öitä.

Rundi viettää edelleen työpäivät portin takana kun taas Grimm saa olla missä haluaa. Aluksi kokeilin pitää Rundiakin koko asunnossa, mutta kun kotiin tullessa oli läppäristä lähtien kaikki lattialla ja tuhottu, sekä keittiön pöydällä juhlittu, niin päätin, että se ei siellä portin takana niin paljoa kärsi. Seuraavan kerran Rundi saa kokeilla vapaata yksinelämää keväällä kun plakkariin pärähtää 1,5 vuotta. Nyt taitaa olla bortsupojan pahin ikä käynnissä, kotibileet on heti pystyssä kun emäntä lähtee kotoa. Grimmhän oli tismalleen yhtä hirveä (ellei hirveämpikin) tuhotessaan kaiken tuossa iässä.

Rundin tulo vaikutti yllättävän paljon myös Grimmiin. Toki se oli hurjan sosiaalisena tyyppinä silmin nähden onnellinen saadessaan leikki- ja seurustelukaverin, mutta jos Grimm olisi saanut itse valita kaverinsa, olisi se valinnut ehkä jonkun "sivistyneemmän" tyypin. :D Rundi on se bilehile jota koulunkäynti ei juuri kiinnosta eikä se hirveästi säännöistä piittaa. Grimm taas on se urheilijapoika ja luokan priimus, jolle säännöt on elämän eliksiiri. Kivasti ne on saaneet rakennettua yhteisen sävelen ja varmasti kumpikin on antanut myönnytyksiä. Grimm ei enää mm. ihan niin helposti lähde inhon vallassa pois kun Rundi ryysää humaltuneen teinitytön elkein sen kylkeen kiinni makaamaan.

Grimmin sääntörakkaudesta on myös hurjasti hyötyä. Se tulee heti kielimään minulle kun Rundi tekee pahojaan. Tällä tavalla olen saanutkin pelastettua monen monta tavaraa terroristin kidasta. :D Uskomaton tyyppi. <3

Huvittaa suuresti kuulla ja lukea, kuinka jotkut väittävät kotia vaihtavilla koirilla olevan hirmuisia "stereotypioita" tai käytösongelmia. Pistää suorastaan vihaksi kun ihmiset mielestään "pelastavat" näitä koiria ja "korjaavat" ne. Ne koirat ei ole koskaan pyytäneet päästä pelastetuiksi, eikä niissä ole mitään valtakunnan korjattavaa. Kyllä suurin osa näistä väitetyistä "stereotypioista" häviää täysin itsestään kunhan koiran stressi tasaantuu ja se kotiutuu ja kunhan se oppii täysin uuden elinympäristön elämän tyylin. En tiedä onko tuo tietämättömyyttä, oman egon pönkitystä vai ihan vaan pätemisen tarvetta, mutta en arvosta tippaakaan. Itsekkäistä syistähän näitä rekkuja (pentuja tai aikuisia) kotiin raahataan.

Heti kun tuodaan tällainen rekku kotiin aletaan tuputtaa sille "meidän tapoja" mentaliteetillä, että kaikki mitä koira nyt on, on väärin ja se on äkkiä muutettava. Lisäksi jos koiralla jotain harrastetaan ja kenties kisataankin, muistetaan jokaisen tuloksen jälkeen hehkuttaa miten suuren työn ihminen onkaan tehnyt, että on saanut koiranreppanan tähän saakka.

Myönnän itsekin, että aluksi oli vaikea hyväksyä joitain Rundin muualla oppimia asioita, esim. sitä, että se haukahtelee terävästi innostuessaan ja leikkiessään, on hyvin esiintyvä ja tilaa vievä persoona ja menee melko päättömästi joka paikkaan. Koira kyllä muokkautuu aikanaan ympäristönsä mukaiseksi, mutta jotkut asiat on vain hyväksyttävä ja niiden kanssa on opittava elämään. Eihän tällaisesta koirasta koskaan tule "minun näköistä" ja sillä tulee aina olemaan niitä tiettyjä pieniä juttuja, jotka itse olisi ohjannut toiseen suuntaan jo pikkupentuna, mutta ei se siitä tee yhtään huonompaa koiraa.

Meidän elämä on nyt melko mallillaan. Viimein 3-4kk jälkeen voi sanoa, että tyyppi on täysin kotiutunut. Sen tajuaa vasta muistellessaan näitä asioita taaksepäin. Ainahan Rundi on ollut meillä kuin kotonaan, mutta se, että maalaiskoira oppi kaupunkilaisten tavat ja rutiinit, vei aikaa. Täytyy kyllä myöntää, että turkasen helppo kotikoirahan Rundi on.

Paljonkaan ei olla harrastamiseen satsattu, mutta hauskaa meillä on ollut. Rundi ei ole edelleenkään minun koira, mutta on sovittu, että se jää meille "toistaiseksi" voimassa olevalla sopparilla. Susiraja saa siis pitää maskottinsa ja tarina jatkuu. :)

ystävät Urpå ja tosiUrpå

Satua

Kattokaa miten ylisöpön pannan Suski teki Grimmille:

Pöllöpanta!

Rundi käyttää pelkkiä valjaita, joten sekin sai pränikät Hurtan valjaat kun Grimmin vanhat oli hieman kitsaat. Rundi pääsi tänään elämänsä ensimmäiselle "citykävelylle". Ei käyty keskustassa, vaan käveltiin kaksi tuntia omakotilähiöissä ja lenkkipoluilla. Vastaantulijoita oli paljon ja Rundia kiinnostaa kaikki. Tähän pitäisi paneutua. Tutuissa maastoissa onnistuu jo koirienkin ohitukset irti parin metrin päästä, mutta vieraalla maalla näköjään kaikki on taas huikeeta. Jätkät selvästi tykkäsi kun oli paljon puskapostia luettavana ja koko ajan tapahtui jotain kun ihmiset olivat liikkeellä sankoin joukoin. Herätin varmasti iloa kanssaihmisissä Rundin kulkiessa fleksissä ja Grimm oli irti... :D Tykkään itse silloin tällöin kävellä lähiöissä ja katsella erilaisia omakotitaloja ja pihoja. 

Viikko sitten käytiin Varkaudessa Taskisen Satun koulutuksessa. Muistiinpanoja ei ole, joten katsotaan mitä muistan enää viikko koulutuksen jälkeen..

Aluksi katsottiin maahan jättöjä. Ovat olleet vinoja kautta linjan viime aikoina luoksarissa ja kaukoissa. Meillähän oli sama ongelma noin vuosi sitten. Silloin se johtui Grimmin takajalkojen harottamisesta perusasennossa ja silloinkin sitä korjattiin Satun kanssa. Nyt huomattiin, että hieman samaa vaivaa on alkanut esiintyä taas, tosin ei läheskään niin pahana. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että ennen kuin tälle yritän mitään tehdä, käytän Grimmin fyssarilla. Tarkastetaan onko sillä esim. reidet jumissa, jolloin istuminen ei vaan onnistu kunnolla.

Tämän jälkeen Satu toivoi, että meillä olisi "oikeitakin" ongelmia, joten latasin tiskiin kaukojen ekan nousun. Tämä prakaa kisamaisena kun Grimm jää vähän kiinni liikkuriin eikä kuuntele minua. Muut vaihdot menee sitten hyvin, mutta eipä se paljon lämmitä jos eka on aina epävarma ja huono. Satu teki överihäiriötä, seisoi, heilui, istui, makasi kyljellään, pomputti tennispalloa ja höpötti samalla kun minä tein istumaan nousuja. Kyllä muuten jääti ja jähmäsi. Ei pysty, ei kykene, ei sitten millään. Korjattiin, otettiin uudelleen, väännettiin ja oltiin ehdottomia, joten alkoihan sieltä tulla niitäkin "kyl mä pystyn!" toistoja. Saatiin pari onnistunutta ja päätettiin laittaa Grimm lepäämään hetkeksi, sen verran rankkoja nämä "simputukset" sen pääkopalle on. Tällä kertaa treeni oli myös niin vaikea Grimmin korvien välille, että sillä oli uskokin hieman koetuksella. Ei vaikea osaamistason vuoksi, vaan sen vuoksi, että se joutuu taistelemaan ulos tuolta kuplastaan jossa se jää silmästään kiinni kaikkeen. Vaatii varmasti koiralta paljon taistella vahvaa perimässä tullutta piirrettä vastaan.

Hauskin toisto, joka sai muun porukan repeämään, oli kun käskin Grimmiä istumaan maasta ja koiralla nytkähti suuresti vain pää kuin strutsilla. Kyynärät pysyi jämerästi maassa. Satu sanoi, että niin, se on bortsu. Se luuli nousevansa, vaikka kroppa päätti ihan muuta. :D

Sain kotiläksyksi opettaa Grimmille kaukoihin joku valmistelu, että mielentilan saa oikeaksi ennen maahan jättöä. Näin Grimmin on helpompi keskittyä kun tietää mitä on tulossa. Koulutuksessa ei alettu tätä opettaa, vaan käytin siellä Grimmin jo valmiiksi osaamaa käsitargettia merkkaamaan kaukoja. Täytyy vielä miettiä jätänkö sen käyttöön, vai vaihdanko, koska käyttäisin käsitargettia mielelläni myös ennen noutoa kotkailun kitkemiseksi.

Jostain syystä tuolla myös innostuin niin kovin yhdestä onnistuneesta toistosta, että viskasin Grimmille palkan. Tähän sain heti neuvon, että noin kyyläävälle koiralle ei passaa kyllä palkkaa viskoa. Saman vinkinhän antoi Oili jo liikkeestä istumiseen. Aloittelijan moka jälleen. Mutta kotona käytetään edelleen vain takapalkkaa, se toimii meillä niin hienosti.

Toisen setin alussa kokeiltiin tuota kaukojen ekaa vaihtoa uudelleen testiksi, että onko ajatustyötä tapahtunut levon aikana. Kuulkaas oli. Tyyppi teki hienon istumaan nousun häiriöstä huolimatta, joten jätettiin heti siihen ettei aleta sössiä. :D

Sitten nouto. Kerroin Satulle Oilin viikko sitten antaman tylyn tuomion meidän noudon nykytilasta. Oltiin nyt viikko sitä treenailtu paremmaksi, joten halusin Satulta kommentit edistymisestä ja vinkkejä jatkoon. Tein yhden kisamaisen noudon, jonka aikana jo huomasin Satun ilmeestä, että nyt ei hyvä heilu. :D Satu sanoi, että tässä on nyt jätetty pari välivaihetta opettamatta kokonaan, johon totesin, että eipä yllätä enää yhtään. :D Tämä alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus tässä minun koiran kouluttelussa.

Ei ollut parantunut juurikaan nouto, vaan Satun tuomio oli, että hän ei tykkää Grimmin kapulalle menosta. Lisäksi kapula oli niin kevyt, että Grimm syöksyi siihen jalat edellä ja kapula lensi metrin eteenpäin. Jes, uutta ongelmaahan tähän just tarvittiinkin. :D Lisäksi Grimm pyöräytti kapulaa kerran tuodessaan, eli pito ei todellakaan ole vielä hyvä.

Olen tehnyt noutoa nyt viikon tosi kevyellä, pienellä kapulalla. Satu sanoi, että juurikin tuosta saadaan aikaan tämä uusi ongelma jossa Grimm alkaa syöksyä jalat edellä kapulaan, kapula lentää ja sitten alkaa sen pyydystely. Siispä palataan normikapulaan.

Kapulalle menoja tehtiin hetsaamalla. Viskasin kapulan, pidin pannasta kiinni ja päästin menemään vasta kun vastusti kunnolla. Tuontia parannettiin apparin avulla. Appari pitää koiraa pannasta kapula toisessa kädessään. Minä menen reilun matkan päähän ja sanon noutokäskyn, jolloin appari tarjoaa koiralle kapulan ja päästää sen matkaan. Näistä vauhtipalkka, koska Grimm ei ole valmis vielä sivulle palautuksiin. Vissiin tuosta liian nopeasta noudon kasaan läjäämisestä johtuu tuo pyöräyttäminen.

Pitotreenejä jatketaan edelleen. Nyt pystyy jo kotona sisätiloissa kiertämään tuolin tunnaritikku suussa. Pienin askelin eteenpäin. :)

Ihanaa, että meitä kolmisen viikkoa vaivanneet lähes -30 pakkaset on nyt mennyttä! Heti otettiin ilo irti ja lähdettiin jäälle oikein porukalla.

Järkyttävät ilmeet :D

Samat kaverit tulivat meille eilen päivähoitoon. Vaikka neljän koiran ulkoilutus metsässä ei olekaan ongelma, niin huomasin kyllä, että kaksi koiraa on minulle tarpeeksi. Kolme on liikaa, neljä silkkaa hulluutta. :D 

Jono

Taas tuli tukkapöllyä

Käytiin Lahdessa taas saamassa sapiskaa Oililta. Oili oli päättänyt, että kaikki tekee kisamaisen treenin. Grimm teki luonnollisesti AVOn. Tällä kertaa vire ja ilme oli paremmat kuin viikko sitten mölleissä.

Aloitettiin ruudulla. Teki tismalleen samanlaisen ruudun kuin viikko sitten mölleissä, paitsi nyt oli jo vauhtia eri tavalla. Grimm haki samalla tavalla hieman liian eteen ja aika reunaan ruudussa. Tein tällä kertaa liikkeen kokonaisena, hyvin maahan, ennakoi perusasentoa kun kävelin viereen. Oili sanoi, että tällaisia ruutuja ei vaan saa hyväksyä. Olipahan mikä kisamainen hyvänsä, niin tuo paikka on korjattava, eikä koiralle saa jäädä sellainen mielikuva, että tuollainen suoritus on ok.

Sitten seuruu. Tässä oli myös pitkä hidas osio. Ei tullut moitteita, kivaa seuruuta. Nyt ei painanutkaan, jee! Meille ei vaan ole hyväksi aloittaa kisasuoritusta seuruulla, joku liike pitäisi saada siihen alle. Harmittavasti Pohjois-Karjalassa ja Savossakin on hirmu harvoin sekoiteltu alempien luokkien liikejärkkää. En tiedä mistä moinen johtuu. Toisihan se vähän mielenkiintoa kaavamaisuuteen.

Liikkeestä seis. Stoppasi hyvin, yksi jalka oli jäänyt huonoon asentoon, joten liikautti sitä hieman, mutta muuten ei sanomista. Istuikohan viiveellä perusasentoon? En muista.

Luoksetulossa ei mainittavaa, eikä myöskään törpön kierrossa, vaikka minun makuun edelleen törpön kierrossa vähän kaartaa sivulle tullessa. Hyppy ja liikkeestä istu/maahan ei muistaakseni kuuluneet ohjelmaan tällä kertaa. Nää pitäs kirjottaa ylös heti, muuten käy juuri näin, että unohdan mitä edes tehtiin. :D

Kaukot oli jälleen muuten hyvät, mutta jälleen eka nousu jäi vajaaksi, koska hieman ihmetteli liikkuria ja jäi sitten kuuntelemati se minun käsky. Tämä täytyy ottaa nyt tehotreeniin. Tästäkin Oili sanoi, että näitä ei vaan saa hyväksyä. Koiraa on huomautettava joka kerta ja vaadittava siltä kunnollista tekemistä.

Vielä lopuksi nouto. Tätähän en ole juurikaan treenaillut, koska olen pitänyt sitä meille tosi helppona. Nyt perusasento jäi tosi auki ja kun liikkeen jälkeen Oili kysyi "Onko se tehnyt tuota kapulan pyörittelyä kauankin?", minun ilme oli tällainen:

Olen kyllä aina tiennyt, että Grimmillä on hento ote kapuloista, esim. metsku saattaa pari kertaa kalahtaa kun koira kiikuttaa sitä minulle. Koskaan Grimmin kapuloissa, ei edes tunnareissa ole ollut yhtä ainoaa hampaan jälkeä, joten olin kuin puulla päähän lyöty, ettäkö minun täydellinen insinööripoika puljaisi kapulaa suussaan. :D No puljaahan se. Tekee sen vain niin hienoisesti, etten ole huomannut.

Lähdettiin testaamaan ongelmaa sillä, että laitoin Grimmin istumaan ja tunnaritikun sen suuhun. Oili sanoi, että kokeileppa vetää tikkua sivulle. Kokeilin ja sehän solahti koiran suusta pois kuin vettä vaan. Että sellainen pito meillä. :D Tämä juontaa juurensa Grimmin pentuaikaan, kun yritin sille opettaa kapulan pitoa, menetin hermoni ja sain aikaan sellaisen paineen, että olin varma etten saa koskaan sille noutoa opetettua. Silloin päätin, että ei me mitään "pidä"-käskyä tarvita, pelkkä noutokäsky riittää (miten niin ongelman kiertämistä???). Noh, sillä päästiin tänne saakka. :D Nyt ensimmäinen kotiläksy oli opettaa koiralle erillinen pitokäsky. Enhän muuten pääse huomauttamaan huonosta pidosta noudon aikana.

Oili sanoi myös, ettei tykkää yhtään Grimmin tavasta kahmaista kapula minun kädestä. Grimm siis oikein tokkaa kapulaan kiinni. Tämä kielii siitä, että kapula on Grimmille edelleen liian tärkeä. Tästähän olen kirjoittanut ennenkin, että Grimmille tosiaan kapula on ihan yhtä hyvä palkka kuin lelu, ellei parempikin. Toinen kotiläksy on siis opettaa nätimpi kapulan otto.

Seuraavaksi Grimm istumaan minun viereen ja viskoin sille tunnaritikkua. Joka kerta kun tikkua tuodessaan korjasi sen asentoa suussaan, huomautin. Ja kyllä muuten alkoi hentoisia hampaanjälkiäkin tulla kun oltiin muutama heitto tehty. Saalis kun iskee päälle ja ei ole kriteerit selvillä, niin näin siinä sitten käy. Kun sanoin Oilille, että Grimm ei ole koskaan ennen tehnyt hampaanjälkiä tikkuun, johon Oili vastasi, että ei varmaan, mutta on juuri sellainen koira joka niitä alkaa tekemään ellei tätä ongelmaa korjata nyt heti.

Simputettiin vielä sen verran, että laitettiin Grimmille tunnaritikku suuhun ja Oili käski saada koira juoksemaan. Lähetin sen kiertämään törppöä ja Oilia. Heti kiertoon lähtiessä Grimm sylkäisi tikun suustaan, käsky ei ole siis sille todellakaan tarpeeksi selkeä.

Käytännössä sain kotiläksyksi opettaa Grimmille koko nouto ihan uusiksi. Onneksi siihen tuskin menee paria viikkoa kauempaa, mutta onhan tässä taas nähtävissä aloittelijan kädenjälki. On hypitty aika monen osasen yli ja läjätty liike kasaan hätäisesti. Jotenkin sitä on vaan sortunut siihen typerään ajatukseen, että "mutta sehän tuo sen kapulan ihan kivasti, eikös se riitä?". No ei riitä.

Parasta tässä oli tuon koiran kestävyys. En ikikuuna päivänä uskaltaisi tehdä tällaisia treenejä kotona. Sitä simputettiin aika tavalla heti tuon kisamaisen treenin päälle puoli tuntia putkeen, eikä se saanut edes juurikaan palkkaa tuon treenin aikana, mutta silti se oli kuin hangon keksi "Anna tulla vaan, mitä sit tehdään!". Se ei mene tippaakaan rusinaksi vaikka sitä huomauttelee kuinka ja vaikka se laitetaan mokaamaan ja korjaamaan ja vaikka se jää ilman palkkaa. Äitinsä poika, on se vaan niin superhieno kaveri. :) Ihan parasta mitä tällainen alati sössivä aloittelija voi käsiinsä saada.

Oili moitti myös liikkeiden alkuPAt. Näissähän oli suuria ongelmia jo viikko sitten ja nyt ne on vaan laitettava kuntoon. Tässäkään ei voi hyväksyä tuollaista puolivillaista haahuilua. Jos koira ei tule kerralla kunnolla sivulle, ei se saa tulla siihen ollenkaan. Se ajetaan pois ja sen jälkeen annetaan sen yrittää uudelleen. 

Huilattiin Minnan ja Tiian treenien ajan ja sen jälkeen katsottiin vielä lisää ruutua. Oili sanoi, että koira kyllä tietää missä se oikea paikka on, mutta sillä on joku "juttu", joka tekee ruudusta rauhattoman. Pari kolme metriä ennen ruutua Grimm hidastaa ja alkaa miettimään hurjasti jotain. Tämä vaihe täytyy saada tuhottua pois, jolloin saadaan koira juoksemaan kovaa nekin viimeiset metrit ja sen mieli rentoutumaan. Nyt Grimm menee ruutuun hieman väärässä mielentilassa.

Tehtiin myös muutama stoppausharjoitus lelun kanssa, koska ruudun stoppi ei ole vielä kovinkaan varma. Grimm ei kuuntele tarpeeksi. Näitä täytyy vaan tehdä lisää.

Lopuksi tehtiin paikallaolot. Saatiin häiriökavereiksi seuraavan ryhmän koiria. Ensin parin minuutin istuminen. Ei kotkaillut taaskaan. En tajua mikä ihmeparantuminen tässä on tapahtunut, mutta hei, kaikki on kotiinpäin. :D Sitten EVL-paikkis. En mennyt istumisen ajaksi piiloon, koska halusin puuttua asiaan heti jos alkaa kotkailla. Ei kotkaillut. Hieman epävarma kakkososan maahanmeno, muuten ei mainittavaa.

Ei kuulkaas lopu treenattavat asiat kesken kun opettaa kaikki liikkeet kahteen kertaan. :D On tämä nykyään työläs laji. Ei millään riitä, että koira osaa pelkät liikkeet, vaan treenattavaa olisi vaikka viikon jokaiselle päivälle.

Möllit

Käytiin tänään oman seuran mölleissä tarkastamassa mitä kaikkea sinne kisoihin täytyy vielä treenata. Noh, katsellaan ensin tämä video ja analysoidaan sitten.

Istuminen: Otin tämän oikein videolle (erillinen video jota en jakanut), että saan todisteita yleisölle karmeasta kotkailusta, josta aina valittelen. Arvaatte varmaan...Ei kotkaillu yhtään vaan istua napotti oikein mallikkaasti koko minuutin. Mitä lie tässä tapahtunut.

Seuruu: Näköjään aina kisatilanteessa hieman painaa koska yrittää niin kovaa. Meille sopisi jos ennen seuruuta olisi pari liikettä. Kuitenkin hyvää perustekemistä. Käännökset tein jotenkin hätäisesti, ne ei tuntuneet hyviltä, menköön jännityksen piikkiin. Kiva oli päästä kokeilemaan peruutus ekaa kertaa kisamaisena, sen jälkeistä perusasentoa täytyy vielä vahvistaa. Hidas käynti puuttui kaaviosta kokonaan.

Liikkeestä seisominen: Tämän päätin jo etukäteen tehdä istumisena, koska mielestäni seisominen ei ole vielä niin waffa, enkä halunnut alkaa sitä jauhaa tuolla kehässä, siellä riitti muutenkin "treenaamista". Istumisessa annoin tietoisen avun, vaikka näyttää siltä, ettei sitä ois ehkä tarvittu.

Luoksetulo: Alkuperusasennossa ihme säätämistä. Kyllä taas huomaa, ettei näitä oo treenattu yhtään aikoihin. Maahan hieman hitaasti, muuten ihan siisti suoritus. Kaarrosta ei juuri ollenkaan, jei!

Liikkeestä istu/maahan: Tuomari oli unohtanut arpoa tämän etukäteen, joten asento arvottiin juuri ennen meidän liikesuoritusta. Istuminen napsahti, mutta enhän halunnut tehdä tätä kahdesti, joten sanoin tekeväni maahanmenon. Se onnistui kivasti, jos ei oteta huomioon taas alkuPA:n kanssa säätämistä...

Ruutu: Olin päättänyt etukäteen, että teen vain ruutuun lähetyksen, että näen, löytääkö Grimm sinne. Matka tuntui lyhyeltä. Bongasi ruudun hyvin ja menikin sinne suoraan. Kovin epävarma tämä vielä on kisamaisena. Tämä oli tosin ensimmäinen kerta kun ruutua tein kisamaisena, joten ihmekös tuo. Treeneissä en olisi hyväksynyt tuota kohtaa johon Grimm stoppasi, mutta tässä kohtaa se oli hyväksyttävä. 

Nouto: Huomaa, ettei meillä ole treeneissä koskaan liikkeiden aluissa törppöjä, niitä piti ihmetellä lähes joka liikkeen alussa. AlkuPA oli taas säätämistä, itse nouto ihan kiva. Palauttaessa piti kiertää se vieressäni ollut törppö. Harmi, koska kaarrosta ollaan poistettu treeneissä ahkerasti ja se on alkanut tuottaa tulosta, joten ilman törpön kiertämistä tämä olisi ollut aika siisti. LoppuPA hieman vino. 

Kaukot: Tajusin, ettei olla koskaan tehty kaukoja niin, että liikkuri on koiran näkökentässä, heh. No ei ne siitä jääneet kiinni, vaikka ensimmäinen vaihto olikin huono. Muuten ihan kivat vaihdot. Palkkasin tämän, koska luulin, että meidän suoritus loppui. :D 

Hyppy: Tässäpä ei mittään, hyppy ku hyppy. Tämänkin jälkeen kyselin "oliko se siinä?". No ei ollut vieläkään. :D

Merkin kierto: Aloituspaikalle tullessa valmistelin liikettä "tehdään kierrä", jolloin Grimm kiertää aloituspaikan merkin. :D Jälleen alkuPA säätöä ja aloitusmerkin ihmettelyä. Kaarros merkillä pienentynyt (tosin matkakin oli lyhyt), mutta taas sivulle kiertämällä vieressäni ollut merkki.

Sitten vielä liikkeiden välit. Ei tuntuneet hyvältä. Koira oli jotenkin pihalla. Nämä täytyy ottaa taas kunnolla treeniin. Kehäsuunnittelu ei ollut mennyt tuolla ihan nappiin, siirtymät olivat pitkät kuin nälkävuosi, eestaas kävelyä tuli hirveästi. Liikkeiden välit kestivät muutenkin turkasen pitkään ja koiraa täytyi makuuttaa pitkiä aikoja. Siihen nähden olen tyytyväinen meidän suoritukseen ja Grimmin vireen kestoon. Harjoitteluahan tämä on kaikilta osapuolilta. 

Ikuinen mielenpeikkoni vire kesti lähes 11 minuuttia kestäneen suorituksen. Videolta tosin huomaa, että heti kun Grimmin vire alkaa hieman laskemaan, minä tulen hulluksi ja alan kiljua ja hillua. Tämäkin täytyy ottaa treeniin. Ei käy laatuun tuollainen sekoilu jatkossa. :D 

Häiriöitä ei olla treenattu lähellekään tarpeeksi. Grimm katseli liikkureita, yleisöä ja ihmetteli niitä aloitusmerkkejä. Tämä ei kuitenkaan ole suurin ongelmamme, kunhan taas otetaan treeniin nuo alkuPAt jotka oli järkyttäviä. Koira pälyilee kaikkialle muualle paitsi minuun, mutta ihmeen hyvin lähtee kuitenkin jokaiseen liikkeeseen mukaan vaikka ajatus onkin osaksi jossain ihan muualla. Kymmenet teipit lattiassa ei olleet kuitenkaan mikään ongelma, hyvä.

Vaikka useampi on jo sanonut, että eikun nyt vaan kisailmoa täyttämään, niin ei olla vielä menossa. Treenaillaan rauhassa nuo muutamat tärkeimmät asiat kuntoon ja katsellaan sitten niitäpähän virallisia kinkereitä. :)