Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruudun opetus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruudun opetus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Mitäs on tullut tehtyä?

Nyt kun ei olla hetkeen käyty koulutuksissa tai oikeastaan missään, niin ei ole tullut päivitettyä meidän tekemisiä. Kertoillaan vaikka, että mitä on tehty ja missä ollaan menossa.

Ruutu on ollut viime aikoina varmaan suurin päänvaiva, mutta nyt on ehkä löydetty sopiva kombo jolla paikka saadaan priimaksi...ehkä. :D Kun aloin treenata "Tiltun metodilla", sain ruudun paikan nopeasti taakse keskelle. Siitä paikka alkoi nopeasti yleistyä taakse keskelle tai taakse oikealle. Tästä paikka yleistyi todella nopeasti vain taakse oikealle huolimatta siitä missä palkka oli. Näin:


Hienoa, eikö? Tuossa kyseisessä treenissä otin törpöt pois, koska epäilin, että Grimm hakee merkkejä. Ei hakenut. Sitten ajateltiin, että se väistää minua, koska vein palkan aina koiran vasemmalta tuonne taakse keskelle. Ei väistänyt. Kokeilin myös viedä palkkaa vasempaan takanurkkaan, ei mitään vaikutusta. Muutenhan tuo paikka olisi kokeessa ihan hyväksyttävä, mutta kun Grimm haki osan toistoista jopa ruudun ulkopuolelle, niin eihän tuo voinut jatkua.

Hain ensin paikkaa takaisin keskelle lähettämällä koiraa ruutuun sivunauhan vierestä. Koira siis seisomaan ruudun viereen, itse etunauhan tuntumaan ja siitä "ruutuun". Aluksi tein mokan ja katsoin koiraa samalla kun annoin käskyn. Jännä ettei bortsu mennyt keskelle kun sitä tuijottaa. :D Kun tajusin katsoa itse sitä kohtaa johon koiran halusin menevän, alkoi homma toimia.  

Tällä hetkellä tehdään ruutuja niin, että ekalla toistolla on kosketusalusta, loput ilman. Koska kuten Satu pohti, tällä hetkellä Grimmille ei tarvittaisi tässä liikkeessä yhtään epäonnistumista, joten kosketusalustalla varmistetaan että treeni alkaa priimalla toistolla. Palkkaus Tiltun tyyliin. Hakee vielä hieman oikealle, mutta paikka on parantunut jo huomattavasti.  Huh, on tässä ollut keksimistä, mutta tuskin vieläkään voi sanoa, että lähellekään kaikki olisi kokeiltu. :D

Toinen juttu johon panostetaan tällä hetkellä on liikkeiden välit. Näitä on treenailtu vaikka miten, mutta kaikissa hommissa sama ajatus = liikkeiden välit täytyy tehdä koiralle merkitseväksi, että koira tuntisi ne tärkeäksi ja viitsisi "suorittaa" ne kunnolla.

Kolmas aihe on meitä ihan liian kauan aikaa vaivannut istumisen kotkailu. Olen palannut paikkaistumisessa huomattavasti takaisin päin ja tällä tavalla saanut istumisasennon taas ryhdikkääksi. En vaan saanut up-temppua toimimaan, joten Grimm lienee vain epävarma ja hieman ahdistunut. Ette varmaan ylläty enää tekään kun sanon, että tässä on nyt taas jätetty joku vaihe treenaamatta. :D Ei voi enää kuin nauraa itselleen. Paikkaistumista täytyisi tehdä nyt paljon, että saisin sen puuttuvan palasen loksahtamaan kohdalleen. Kävin tämän saman homman läpi paikkamakuussa, mutta eipähän käynyt mielessä, että istuminen täytyy opettaa ihan erikseen ja alusta saakka. Kyllä se kuulkaas on vaan niin, että se ensimmäinen kisakoira joutuu opettamaan ohjaajaansa kantapään kautta. Onneksi nuo rekut ei paremmasta tiedä... ;)

torstai 4. helmikuuta 2016

Rutan!

Kattokaa, Rundi osaa! 
...ja Grimmiä ällöttää...
Otsikko tulee siitä, että olen "etelän" reissuilla kuullut jonkun verran ruotsinkielisiä tokokäskyjä ja ne kuulostaa paljon kivemmilta kuin suomenkieliset. :D Miettikää nyt: rutan, sidan, lik, komma, jne. Mietin jopa hetkittäin, että seuraavalle koiralle tulisi ruotsinkieliset käskyt. Siihen (pennun tuloon) tosin on vielä niin pitkä aika, että riittäköön pennun pään menoksi se, että sen nimi on päätetty jo yli vuosi sitten. :D

Sanoitko oikeesti, että ruotsiksi?!
Itse asiaan, eli siihen ruutuun. Olen täälläkin kirjoitellut, valitellut, hihkunut, iloinnut, kironnut meidän ruudun opettelua. Hermoromahdus asian suhteen tapahtui sitten pari päivää sitten. En ole oikein koskaan saanut opetettua Grimmille ruutua varmaksi ja viime aikoina (ylläripylläri kun koe lähestyy) se on alkanut turhauttaa ihan kunnolla.

Heti treenin jälkeen soitin "minäperunkaikkikokeetenkäteeenääikinämitään" puhelun viisaammalleni. Järkevämpää(?!) raivota ihmiselle kuin treeneissä koiran kuullen. Vastaukseksi sain, että eikun lusikka kauniiseen käteen ja treenaa lisää, muu ei auta. :D

Kun sitten puhelimessa aloin käymään läpi meidän treenimetodeja ja treenitiheyttä alkoi kuvio selvitä. Minulla on mennyt tässä hommassa niin sanotusti puurot ja vellit sekaisin. Olen opettanut koiraa kerralla useammalla metodilla luullen osaa niistä palkkauskeinoiksi. Lisäksi olen yrittänyt vahvistaa ruudun paikkaa metodilla, jolla sitä ei missään nimessä edes voi opettaa.

Aloitetaan ihan alusta. Kun ruutua lähdetään opettamaan, täytyy ensin rakentaa motivaatio ruutua kohtaan. Tätähän tehdään monesti suorapalkalle juoksuttamalla. Tällä saadaan hyvä vauhti ja koiralle ajatus "mene törppöjen ja narun luo, ne on merkitseviä". Vasta Satun koulutuksessa pari viikkoa sitten tajusin tämän kun Satu kertoi parillekin aloittelevalle koiralle ruudun opetuksen vaiheet teoriassa. Tähän saakka olen luullut, että koira oppii motivaation lisäksi ruudun paikkaa. Ei pidä paikkaansa.

Vasta kun koiran motivaatio ruutua kohtaan on tosi hyvä, aletaan kertomaan koiralle, että sen halutaankin menevän tiettyyn kohtaan ruudussa. Tähän onkin sitten montaa sorttia keinoja. On mm. näyttöruutua, kosketusalustaa ja uusimpana itselleni "Tiltun metodi". Sanon sitä Tiltun metodiksi, koska häntä pidemmälle en metodin historiaa tiedä. :D Toivottavasti kukaan ei tästä loukkaannu.

Grimmille ruutu on opetettu alun pitäen kosketusalustalla. Tein alustaa liian kauan, jolloin Grimm alkoi ajatella, että kosketusalusta = ruutu. Grimm myös jää hieman kiinni silmästään alustaan, joten tästä päätettiin luopua. Tilalle otettiin näyttöruudut. Aluksi tämä tuntui toimivan, mutta pian huomasin, että vaikka välillä menee hienosti, niin ihan yhtä hyvin välillä voi mennä myös ihan miten sattuu. Näiden metodien rinnalla tehtiin koko ajan myös suorapalkkaa koska pelkään aina Grimmin vireen laskevan ja vauhdin hidastuvan. Aina vain siltikin tuntui, että vaikka vauhti on jees, niin koko ajan ruudussa mättää joku.

Kun minulle tuo Tiltun metodi ensimmäistä kertaa kerrottiin, luulin sitä palkkauskeinoksi. Voitte jo arvata miten pieleen tällä oletuksella voidaankaan mennä. :D Avataan hieman. Tiltun metodissa koiralla tulee olla motivaatio ruutua kohtaan. Sen tulee osata mennä ruutuun, paikalla ei ole niin suurta merkitystä tässä vaiheessa. Tällä nimenomaan aletaan viilaamaan tarkkaa paikkaa siellä ruudun sisällä asettamalla palkka ruudun takaosaan samalla kun koira vielä seisoo ruudussa. Näin annetaan koiralle aikaa ajatella oma sijoittumistaan ja seuraavilla toistoilla se toivottavasti alkaakin vastaamaan koulutukseen hakeutumalla (ihmisen mielestä) parempaan paikkaan (lelun kohtaan) ruudussa.

Kun tosiaan luulin, että tuo mainitsemani metodi on palkkaamiskeino, tein edelleen näyttöruutuja, joihin käytin tätä palkkaussysteemiä. En voi edes kuvitella miten harmaalla alueella tässä ollaan liikuttu, kun koiralta on vaadittu tarkkaa paikkaa vaikka sillä ei ole siitä sitä harmaata aavistusta parempaa. Lisäksi kun sijoittuminen on ollut (ihmisen mielestä) väärä, koira on jätetty palkkaamatta ja pyydetty korjaamaan. Ihmettelen suuresti, että on Grimmillä edelleen kaiken tämän jälkeenkin oikeasti hyvä motivaatio ruutua kohtaan. Huh.

Puhelun aikana kävi myös ilmi, että en treenaa ruutua lähellekään tarpeeksi. Näin talviaikaan mukavuudenhaluisena ruututreenejä on tullut vain 2-3 treeniä viikossa. Tässä vaiheessa sitä pitäisi treenata vähintään 6-7 treeniä viikossa, mieluummin enemmänkin. Vaikka talvisin treenipaikan löytäminen osaa olla kiven alla, varsinkin niin, että treenikertoja tulisi 10/vko, niin kyllä etsivä löytää. Nyt on treenipaikka ruututreenejä varten, kunhan pakkaset pysyvät maltillisina eikä tule kamalan liukasta.

Kun sain purettua kaikki nuo opetusmetodit erilleen, sain myös analysoitua ensimmäistä kertaa mikä niissä on meille hyvää ja huonoa. Tajusin, että olen ihan turhaan hinkannut suorapalkkaa, koska tässä vaiheessa vähempikin riittää.

Valitsin meille opetusmetodiksi tuon Tiltun metodin ja kyllä se vaan toimii. Kolmen treenin jälkeen Grimm menee aina aivan takanauhan tuntumaan, kun aiemmin ongelmana oli etunauhan päällä pyörähtely ja ruudun keskiosaan jääminen. Toki paikka siellä takanauhan alueella vielä elää keskiosan ja oikean reunan välillä. Jostain syystä Grimm ei mene koskaan ruudun vasempaan reunaan. :D Puhelimessa mulle sanottiin, että parissa treenissä alkaa näkymään selviä tuloksia ja minähän kehtasin väittää vastaan vaikka itsekin aina toitotan, että tokossa metodin toimivuus näkyy heti.

Vaikka tällä hetkellä vaikuttaa hyvältä, niin ollaan vielä ihan alkutekijöissä. Nyt parin viikon kuuri, paljon treenejä alle ja sitten aletaan varmaan olla jo vahvemmalla pohjalla. Tuskin saan tätä kuukaudessa kasaan, mutta uskon saavani ruudun siihen kuntoon, että sillä voi kisaamaan lähteä. Nähtäväksi jää. :D

Loppuun jäniskevennys. Kumpi tässä photobombasi kumpaa? :D