Rundi - nyt

Pikkunen PPR. Kuva: Marika Klossner

Rundi alias PPR on majaillut meillä nelisen kuukautta. Ajattelin vähän kirjoittaa sen kotiutumisesta ja ylipäätään pohtia koiran sopeutumista ja ihmisten asettamia odotuksia kotia vaihtavaa koiraa kohtaan.

Rundi syntyi puolet pienempänä kuin sen sisarukset. Eihän siitä tiennyt jääkö se edes henkiin. Niinpä se jäi kasvamaan Woollandiaan kun sisarukset läksivät uusiin koteihinsa. Noh, henkiin jäi ja kasvatti samalla pieneen sieluun sellaisen sisun, että oksat pois. ;)

Ollaan tultu siihen tulokseen, että Rundilla lienee joku pieni kehitysvamma. Olenkin jo aiemmin kirjoittanut sen hyvin suorista takajaloista, mutta myös sen oppimiskyky ja huomiokyky ovat hieman erilaiset kuin muilla koirilla. Marika tituleeraa Rundia "onnelliseksi" koiraksi ja sellainen se juuri onkin. Aina onnellinen hömppä, joka näkee maailman ihan omien kakkuloidensa läpi. Sen ainutlaatuisuus ei elämää haittaa millään muotoa, mutta harrastaminen sen kanssa voisi olla hieman haasteellista. Me ollaan opeteltu pikkujuttuja omaan tahtiin ja kyllä se tuntuu kaiken oppimansa muistavan.

Rundi tuli meille kodista, jossa sen elämä oli ihan mallillaan, mitä nyt sille ei ollut antaa henkilökohtaista aikaa, joka on ymmärrettävää kun siitä ei työkoiraa oltu tekemässä. Usein paimeniksi suunniteltuja koiria aletaan kouluttaa kunnolla vasta vuoden kantturoilla, joten Rundi sai elää vapaaherran elämää muutamaa lampailla käytyä kertaa lukuunottamatta meille tuloonsa saakka. Perusluonteeltaan Rundi on hirmuisen hyvähermoinen, kiltti, erittäin sosiaalinen seuraeläin ja pienestä koostaan huolimatta se pitää huolen, että se huomataan.

Jokainen meistä on nähnyt sellaisen B-luokan leffan jossa hieman tollo maalaisserkku tulee kaupunkilaisserkkunsa luo kylään ja pistää koko korttelin sekaisin. Jep, siltä se tuntui kun Rundi meille asteli. :D Se on se hillbilly joka käy paskantamassa naapurin Irman portaille, läpsäyttää kyläkaupan kassaneidin meijereitä kuin bongorumpuja, tönii kavereitaan hyväntahtoisesti mutta hiukan liian kovaa, röyhtäilee kovaan ääneen ruokapöydässä ja pitää kovinta mekkalaa luokkahuoneessa saaden opettajan jakamattoman huomion. Rundi. :D

Ensimmäisen elinvuotensa kymmenen koiran laumassa eläneenä, se on hyvin leimautunut muihin koiriin, ei niinkään ihmiseen. Meille tullessaan tuo pieni riivinrauta ei kokenut minua millään muotoa tarpeelliseksi, saatikka kiinnostavaksi olennoksi.

Ihmisen tarpeellisuus alkoi valjeta Rundille kun sen aiemmin kokema vapaaruokinta loppui, koska meillä koirat saavat ruokaa kaksi kertaa päivässä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt saamaan sen huomiota, vaan Rundille täytyi opettaa, että ihmisen kasvot ovat katselemisen arvoiset. Opetin sille siis kontaktin. Oli jännä seurata miten Rundi koetti viimeiseen saakka ratkaista ongelman itse. Sillä ei käynyt mielessäkään, että se voisi tehdä minun kanssa yhteistyötä. Oletteko koskaan nähneet dokumenttia, jossa verrattiin erilaisilla pulmilla kotikoiran ja suden (sekä korpin) ongelmanratkaisukykyä? Rundi käyttäytyi aluksi kuin se eläinkokeen susi. Suosittelen muuten kaivamaan sen dokumentin jostain, oli tosi mielenkiintoinen.

Ensimmäisen kuukauden Rundilla oli kova meno päällä. Se haastoi koko ajan Grimmiä leikkiin, tosin niiden leikki oli alussa hyvin kiihkeää ja muutamia kertoja päättyikin parin sekunnin rähäkkään. Nämä tilanteet annoin poikien setviä keskenään, koska kumpikaan ei ole riidanhaluinen ja molemmilla on niin hyvä hermorakenne, ettei nuppi keitä yli. Hienosti tyypit hoitivatkin homman, rähäkän jälkeen leikki jatkui heti minuutin päästä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nykyään noita ei enää satu kun ovat tutustuneet kunnolla.

 

Grimm piti Rundille muutaman luukoulun. Grimm ei siedä, että meillä omitaan tavaroita tai ruokaa, joten se tekee tuon selväksi jokaiselle koiralle joka meille tulee. Rundi ei kyllä koskaan ole yrittänytkään uhmata Grimmiä, mutta lienee joskus havitellut lähimmäisensä luuta tai ahnehtinut omaansa. Nykyään Rundikin tietää, että meiltä ei luut syömällä lopu ja ruokaakin saa joka päivä, joten niistä ei tarvi olla huolissaan. :D

Täytyy myöntää, että aluksi Rundin tempaukset turhauttivat aikalailla. Se räpelsi ihan koko ajan jotain. Nuori energinen koira täysin uudessa ympäristössä yrittää sopeutua ja tahtoo tutustua kaikkeen, mieluiten hampaillaan. Ensimmäisen kuukauden ajan se yritti jatkuvasti bylsiä peittoja, tyynyjä ja suurempia pehmoleluja. Harmitti kun tästä toiminnasta joutui kieltämään suhteellisen topakasti ja Grimm parka otti sen kovin itseensä. Ei se tajua, että voi torua vain toista. Pikkuhiljaa tuo toiminta jäi pois ja nykyään bylsimistä tapahtuu aniharvoin. Kyse on siis ollut varmastikin opitusta tavasta ja suuren elämänmuutoksen aiheuttamasta stressistä.

Rundi myös joi järkyttäviä määriä vettä. Puhutaan siis litroista vuorokaudessa. Lisäsin vesikuppien määrää ja täytin niitä ahkerasti useita kertoja päivässä. Vasta parin kuukauden meillä elon jälkeen veden kittaaminen vähentyi. Olin ihan satavarma, että elukkaparalla on joku sisäelin poksahtamaisillaan, mutta tuokin lienee jonkunlainen stressireaktio.

Mietin myös, että Rundia saattoi närästää ruokintamallin yhtäkkinen muutos, koskapa tuon juomisen lisäksi se nuoli ihan pakkomielteisesti mattoja ja lakanoita. Jos en kieltänyt ja välillä vaikka kielsinkin, saattoi tehdä tuota niin kauan, että pelkäsin lakanan menevän puhki. En tullut hommanneeksi mitään närästyslääkkeitä ja tämäkin tapa on hiipunut näiden kuukausien saatossa. Vielä välillä Rundi muistaa nuoleksia lakanaan tai mattoon suuren märän läntin, mutta uskoo jo kun nätisti kehottaa lopettamaan.

Alussa mitkään kehoitukset, kiellot, tai kutsut ei menneet läpi, tyyppi vaan jouhevasti jatkoi sitä mitä olikin tekemässä. Yleensä jotain ei-toivottua. :D Onhan ymmärrettävää, että tyyppi, joka on tottunut touhuamaan aamusta iltaan maalla mitä ikinä huvittaa ja tuhlaamaan energiaansa tasaisesti pitkin päivää, oli aika ihmeissään kun yhtäkkiä pitikin vain levätä 8 tuntia päivässä + yöt päälle ja seuraelämää saa arkisin vasta iltapäivällä.

Ensimmäiset viikot oltiinkin kaikki (paitsi Rundi) ihan poikki. Kukaan ei nukkunut kun Rundi juhli yöt, että malttoi nukkua sitten päivät. Lopulta oli pakko laittaa tuo villielukka yöksi portin taakse ja voi halleluja mikä päätös se olikin. Ajattelin, että koiraparka kärsii siellä yksinään, mutta katin kontit. Sinne se meni ihan iloisesti ilman minkäänlaista houkuttelua ja oli hipihiljaa koko pitkän yön. Myös Grimm rentoutui tästä vaihdoksesta ja palasi sänkyyn nukkumaan. Kaiken kaikkiaan Rundi nukkui portin takana kolmisen viikkoa ja sen jälkeen meillä on vietetty täysin rauhallisia öitä.

Rundi viettää edelleen työpäivät portin takana kun taas Grimm saa olla missä haluaa. Aluksi kokeilin pitää Rundiakin koko asunnossa, mutta kun kotiin tullessa oli läppäristä lähtien kaikki lattialla ja tuhottu, sekä keittiön pöydällä juhlittu, niin päätin, että se ei siellä portin takana niin paljoa kärsi. Seuraavan kerran Rundi saa kokeilla vapaata yksinelämää keväällä kun plakkariin pärähtää 1,5 vuotta. Nyt taitaa olla bortsupojan pahin ikä käynnissä, kotibileet on heti pystyssä kun emäntä lähtee kotoa. Grimmhän oli tismalleen yhtä hirveä (ellei hirveämpikin) tuhotessaan kaiken tuossa iässä.

Rundin tulo vaikutti yllättävän paljon myös Grimmiin. Toki se oli hurjan sosiaalisena tyyppinä silmin nähden onnellinen saadessaan leikki- ja seurustelukaverin, mutta jos Grimm olisi saanut itse valita kaverinsa, olisi se valinnut ehkä jonkun "sivistyneemmän" tyypin. :D Rundi on se bilehile jota koulunkäynti ei juuri kiinnosta eikä se hirveästi säännöistä piittaa. Grimm taas on se urheilijapoika ja luokan priimus, jolle säännöt on elämän eliksiiri. Kivasti ne on saaneet rakennettua yhteisen sävelen ja varmasti kumpikin on antanut myönnytyksiä. Grimm ei enää mm. ihan niin helposti lähde inhon vallassa pois kun Rundi ryysää humaltuneen teinitytön elkein sen kylkeen kiinni makaamaan.

Grimmin sääntörakkaudesta on myös hurjasti hyötyä. Se tulee heti kielimään minulle kun Rundi tekee pahojaan. Tällä tavalla olen saanutkin pelastettua monen monta tavaraa terroristin kidasta. :D Uskomaton tyyppi. <3

Huvittaa suuresti kuulla ja lukea, kuinka jotkut väittävät kotia vaihtavilla koirilla olevan hirmuisia "stereotypioita" tai käytösongelmia. Pistää suorastaan vihaksi kun ihmiset mielestään "pelastavat" näitä koiria ja "korjaavat" ne. Ne koirat ei ole koskaan pyytäneet päästä pelastetuiksi, eikä niissä ole mitään valtakunnan korjattavaa. Kyllä suurin osa näistä väitetyistä "stereotypioista" häviää täysin itsestään kunhan koiran stressi tasaantuu ja se kotiutuu ja kunhan se oppii täysin uuden elinympäristön elämän tyylin. En tiedä onko tuo tietämättömyyttä, oman egon pönkitystä vai ihan vaan pätemisen tarvetta, mutta en arvosta tippaakaan. Itsekkäistä syistähän näitä rekkuja (pentuja tai aikuisia) kotiin raahataan.

Heti kun tuodaan tällainen rekku kotiin aletaan tuputtaa sille "meidän tapoja" mentaliteetillä, että kaikki mitä koira nyt on, on väärin ja se on äkkiä muutettava. Lisäksi jos koiralla jotain harrastetaan ja kenties kisataankin, muistetaan jokaisen tuloksen jälkeen hehkuttaa miten suuren työn ihminen onkaan tehnyt, että on saanut koiranreppanan tähän saakka.

Myönnän itsekin, että aluksi oli vaikea hyväksyä joitain Rundin muualla oppimia asioita, esim. sitä, että se haukahtelee terävästi innostuessaan ja leikkiessään, on hyvin esiintyvä ja tilaa vievä persoona ja menee melko päättömästi joka paikkaan. Koira kyllä muokkautuu aikanaan ympäristönsä mukaiseksi, mutta jotkut asiat on vain hyväksyttävä ja niiden kanssa on opittava elämään. Eihän tällaisesta koirasta koskaan tule "minun näköistä" ja sillä tulee aina olemaan niitä tiettyjä pieniä juttuja, jotka itse olisi ohjannut toiseen suuntaan jo pikkupentuna, mutta ei se siitä tee yhtään huonompaa koiraa.

Meidän elämä on nyt melko mallillaan. Viimein 3-4kk jälkeen voi sanoa, että tyyppi on täysin kotiutunut. Sen tajuaa vasta muistellessaan näitä asioita taaksepäin. Ainahan Rundi on ollut meillä kuin kotonaan, mutta se, että maalaiskoira oppi kaupunkilaisten tavat ja rutiinit, vei aikaa. Täytyy kyllä myöntää, että turkasen helppo kotikoirahan Rundi on.

Paljonkaan ei olla harrastamiseen satsattu, mutta hauskaa meillä on ollut. Rundi ei ole edelleenkään minun koira, mutta on sovittu, että se jää meille "toistaiseksi" voimassa olevalla sopparilla. Susiraja saa siis pitää maskottinsa ja tarina jatkuu. :)

ystävät Urpå ja tosiUrpå