Pöllöpanta! |
Viikko sitten käytiin Varkaudessa Taskisen Satun koulutuksessa. Muistiinpanoja ei ole, joten katsotaan mitä muistan enää viikko koulutuksen jälkeen..
Aluksi katsottiin maahan jättöjä. Ovat olleet vinoja kautta linjan viime aikoina luoksarissa ja kaukoissa. Meillähän oli sama ongelma noin vuosi sitten. Silloin se johtui Grimmin takajalkojen harottamisesta perusasennossa ja silloinkin sitä korjattiin Satun kanssa. Nyt huomattiin, että hieman samaa vaivaa on alkanut esiintyä taas, tosin ei läheskään niin pahana. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että ennen kuin tälle yritän mitään tehdä, käytän Grimmin fyssarilla. Tarkastetaan onko sillä esim. reidet jumissa, jolloin istuminen ei vaan onnistu kunnolla.
Tämän jälkeen Satu toivoi, että meillä olisi "oikeitakin" ongelmia, joten latasin tiskiin kaukojen ekan nousun. Tämä prakaa kisamaisena kun Grimm jää vähän kiinni liikkuriin eikä kuuntele minua. Muut vaihdot menee sitten hyvin, mutta eipä se paljon lämmitä jos eka on aina epävarma ja huono. Satu teki överihäiriötä, seisoi, heilui, istui, makasi kyljellään, pomputti tennispalloa ja höpötti samalla kun minä tein istumaan nousuja. Kyllä muuten jääti ja jähmäsi. Ei pysty, ei kykene, ei sitten millään. Korjattiin, otettiin uudelleen, väännettiin ja oltiin ehdottomia, joten alkoihan sieltä tulla niitäkin "kyl mä pystyn!" toistoja. Saatiin pari onnistunutta ja päätettiin laittaa Grimm lepäämään hetkeksi, sen verran rankkoja nämä "simputukset" sen pääkopalle on. Tällä kertaa treeni oli myös niin vaikea Grimmin korvien välille, että sillä oli uskokin hieman koetuksella. Ei vaikea osaamistason vuoksi, vaan sen vuoksi, että se joutuu taistelemaan ulos tuolta kuplastaan jossa se jää silmästään kiinni kaikkeen. Vaatii varmasti koiralta paljon taistella vahvaa perimässä tullutta piirrettä vastaan.
Hauskin toisto, joka sai muun porukan repeämään, oli kun käskin Grimmiä istumaan maasta ja koiralla nytkähti suuresti vain pää kuin strutsilla. Kyynärät pysyi jämerästi maassa. Satu sanoi, että niin, se on bortsu. Se luuli nousevansa, vaikka kroppa päätti ihan muuta. :D
Sain kotiläksyksi opettaa Grimmille kaukoihin joku valmistelu, että mielentilan saa oikeaksi ennen maahan jättöä. Näin Grimmin on helpompi keskittyä kun tietää mitä on tulossa. Koulutuksessa ei alettu tätä opettaa, vaan käytin siellä Grimmin jo valmiiksi osaamaa käsitargettia merkkaamaan kaukoja. Täytyy vielä miettiä jätänkö sen käyttöön, vai vaihdanko, koska käyttäisin käsitargettia mielelläni myös ennen noutoa kotkailun kitkemiseksi.
Jostain syystä tuolla myös innostuin niin kovin yhdestä onnistuneesta toistosta, että viskasin Grimmille palkan. Tähän sain heti neuvon, että noin kyyläävälle koiralle ei passaa kyllä palkkaa viskoa. Saman vinkinhän antoi Oili jo liikkeestä istumiseen. Aloittelijan moka jälleen. Mutta kotona käytetään edelleen vain takapalkkaa, se toimii meillä niin hienosti.
Toisen setin alussa kokeiltiin tuota kaukojen ekaa vaihtoa uudelleen testiksi, että onko ajatustyötä tapahtunut levon aikana. Kuulkaas oli. Tyyppi teki hienon istumaan nousun häiriöstä huolimatta, joten jätettiin heti siihen ettei aleta sössiä. :D
Sitten nouto. Kerroin Satulle Oilin viikko sitten antaman tylyn tuomion meidän noudon nykytilasta. Oltiin nyt viikko sitä treenailtu paremmaksi, joten halusin Satulta kommentit edistymisestä ja vinkkejä jatkoon. Tein yhden kisamaisen noudon, jonka aikana jo huomasin Satun ilmeestä, että nyt ei hyvä heilu. :D Satu sanoi, että tässä on nyt jätetty pari välivaihetta opettamatta kokonaan, johon totesin, että eipä yllätä enää yhtään. :D Tämä alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus tässä minun koiran kouluttelussa.
Ei ollut parantunut juurikaan nouto, vaan Satun tuomio oli, että hän ei tykkää Grimmin kapulalle menosta. Lisäksi kapula oli niin kevyt, että Grimm syöksyi siihen jalat edellä ja kapula lensi metrin eteenpäin. Jes, uutta ongelmaahan tähän just tarvittiinkin. :D Lisäksi Grimm pyöräytti kapulaa kerran tuodessaan, eli pito ei todellakaan ole vielä hyvä.
Olen tehnyt noutoa nyt viikon tosi kevyellä, pienellä kapulalla. Satu sanoi, että juurikin tuosta saadaan aikaan tämä uusi ongelma jossa Grimm alkaa syöksyä jalat edellä kapulaan, kapula lentää ja sitten alkaa sen pyydystely. Siispä palataan normikapulaan.
Kapulalle menoja tehtiin hetsaamalla. Viskasin kapulan, pidin pannasta kiinni ja päästin menemään vasta kun vastusti kunnolla. Tuontia parannettiin apparin avulla. Appari pitää koiraa pannasta kapula toisessa kädessään. Minä menen reilun matkan päähän ja sanon noutokäskyn, jolloin appari tarjoaa koiralle kapulan ja päästää sen matkaan. Näistä vauhtipalkka, koska Grimm ei ole valmis vielä sivulle palautuksiin. Vissiin tuosta liian nopeasta noudon kasaan läjäämisestä johtuu tuo pyöräyttäminen.
Pitotreenejä jatketaan edelleen. Nyt pystyy jo kotona sisätiloissa kiertämään tuolin tunnaritikku suussa. Pienin askelin eteenpäin. :)
Ihanaa, että meitä kolmisen viikkoa vaivanneet lähes -30 pakkaset on nyt mennyttä! Heti otettiin ilo irti ja lähdettiin jäälle oikein porukalla.
Järkyttävät ilmeet :D |
Samat kaverit tulivat meille eilen päivähoitoon. Vaikka neljän koiran ulkoilutus metsässä ei olekaan ongelma, niin huomasin kyllä, että kaksi koiraa on minulle tarpeeksi. Kolme on liikaa, neljä silkkaa hulluutta. :D
Jono |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti