Sunnuntaina lähdettiin päiväksi Selkielle jonne Väyrysen Tarja tuli kouluttamaan meille hakua. Grimmille otin erikseen ensin rataa ja loppupäivästä ilmaisut, koska halusin tuomion molempien nykytilasta.
Rataa ollaan tehty aika tylsästi ja samalla kaavalla viime syksy. Tarja pyysi ensin näyttämään kaksi pistoa kuten ollaan tehty ja siitä eteenpäin hän kertoisi kuinka jatketaan. Siispä ukot etukulmiin valmiiksi ja koira estradille. Äänellä nostettiin molemmat ukot suoraan ja hienosti, näistä siis suorapalkka.
Ukot 3-6 otettiinkin sitten pimeänä, eli ilman mitään apuja. Ukot piileksivät 30-40 metrissä. Pikkuisen tämä näkyi koiran vauhdissa epävarmuutena, koska nyt piti osata upota itse suoraan ja syvään ja luottaa, että siellä ne ukot lymyää. Hienosti kuitenkin käytti nokkaansa ja juoksi suoraan kunnes sai hajun ja löysi ukkelit. Jollain pistolla taisi tehdä kiekuran, liekkö tarkasti jonkun vanhan hajun, mutta löysi kuitenkin itsenäisesti maalimiehelle.
Muutama källikin jäppiselle saatiin aikaiseksi. Alueella oli useampikin umppari pressun alla, mutta ukot olivat joko umpparin etupuolella tai takana. Grimmin on ihan hyvä totutella, että näitä alueelta löytyy ja ihme kyllä se ei jäänyt niihin kiinni ollenkaan. Tarkasti kyllä jokaisen, joka matkalle sattui, mutta ei jäänyt niitä ihmettelemään.
Viitoselle lähetettäessä Grimmillä oli oma ajatus, koskapa ampaisi lähetyksestä etuviistoon. Lähti kuitenkin niin epävarmasti että kutsuin heti takaisin, palkkasin ruualla ja lähetin uudelleen. Tämä lähetys oli onnistunut, mutta koira tosiaan otti hajun etuviistosta ja löysi sitä kautta ukolle. Välittömästi sain noottia tuosta koiran syöttämisestä. Olen tehnyt sitä, jottei koiran usko loppuisi, eikä se luulisi tehneensä mitään väärin. Tarja nauroi, että ei sitä hyysätä tarvitse. Koiralla on hyvä motivaatio, eikä se tarvitse ruokapaloja sotkemaan suoritustaan. :D Totta. Siispä ruuat pysyy tästä eteenpäin taskussa radalla.
Minun oma liike oli ratkaisevassa osassa radalla. Tarja sanoi, että
minun on ehdottomasti alettava liikkua ja paljon eteenpäin keskilinjaa.
Grimm hakee minusta jonkun verran tukea lähtiessään ukolle, mutta sille
täytyy nyt opettaa, ettei haittaa vaikka "käännän koiralle selkäni" ja
kävelen pois päin. Parilla pistolla tähän saatiin jo heti varmuutta.
Ihan huikeinta aloittelijamaisuutta osoitin heti kärkeen, kun lähetin
koiran matkaan, Tarja sanoi minulle "Liiku!", minä parkaisin "Minne?!".
:D Tähän sain vastauksen, että ihan minne vaan, kunhan liikut. :D
Hyviä huomioita Tarjalta ja tosi hyvää oli se, että radan aikana kaikki meidän "jutut" tulivat esiin. Siis kaikki asiat, joihin halusin neuvoa ja joita olin pohtinut, saatiin näkösälle ja sain niihin vastaukset. Nyt jätetään turhat avut pois ja mennään pimeillä ukoilla. Aluksi 30-40 metrissä, siitä pikkuhiljaa takalinjaa kohti hivuttaen. Ääniä voidaan käyttää yksittäisillä ukoilla jos maasto on tosi hankala, mutta Joensuun seudullahan sellaisia on todella vähän, meillä kun on suurimmaksi osaksi tätä tasaista kangasta jossa näkyvyys on hyvä.
Kysyin myös käsi"avusta" lähetyksessä. Siis kun ohjaaja lähetyksessä istuttaa koiran ja alkaa sitten osoittaa koiran pään vieressä kädellään suuntaa johon koiransa toivoo ponkaisevan. Olen meidän treeniryhmästä ainoa, joka ei käytä kättä apuna lähetyksessä. Sanoin Tarjalle, että jätin sen jo viime kesänä pois, koska mielestäni se vain häiritsi koiraa, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mihin päin koira lähtee. Tämä havaittiin useammankin koiran kohdalla tuossa koulutuksessa. Huomattavasti enemmän on väliä sillä, mihin suuntaan koiran kroppa (ei pelkkä rintamasuunta vaan koko kroppa) osoittaa. Tarja sanoi, että hänen uusin koiransa, 7kk malipentu, on ensimmäinen koira jolle hän ei näytä kädellä suuntaa. En siis ehkä täysin metsässä ole mielipiteeni kanssa ja aion jatkaa näin. :)
Ilmaisuissa ei ollut ongelmia, mutta Tarja teki täysin samat huomiot kuin radallakin. Olen palkannut Grimmiä rullan tuonnista, koska sillä alkoi olla tosi kova kiire ukolle palkkaa hakemaan, eikä rulla meinannut aina sattua käteen asti, eikä koira meinannut malttaa tulla sivulle, että saan sille liinan perään. Rullan tuonnista palkatessa on kuulema niin suuri riski, että koira alkaa valeilmaista, ettei sitä toinna jatkaa. Siispä vaan vaaditaan se rulla käteen ja koira sivulle maltilla. Mikä minua taas vaivaa?! Tokossa tai arjessa en ikinä koskaan milloinkaan hyväksy koiralta tuommoista malttamattomuutta tai hutilointia, vaan kaikki tehdään kunnolla. Miksi sallin tämä hakumetsässä?! Noh, siihen tarvittiin tasan yksi toisto kun rulla tuli hienosti käteen ja koira lompsahti hienosti sivulle istumaan, eikä se vaatinut edes yhtäkään ylimääräistä käskyä (en katsonut oliko PA suora, ei mitään väliä). Kiltit koirat rules!
Liikkuminen on ilmaisuissa vielä suuremmassa roolissa. Tässä joudun ottamaan keskilinjalla ihan juoksuaskelia, että ehdin liikkua tarpeeksi pitkälle. Tarjan mukaan Grimm työskentelee luontaisesti tosi hienosti alueella eteenpäin, joten en saa pilata tätä hienoutta kököttämällä paikallani tai liikkumalla lyhyitä pätkiä. Hyvä treeni! Kyllä näillä neuvoilla päästään jo pitkälle tänä kesänä.
Grimmin kanssa on mahdottoman kiitollista harrastaa hakua, koska se on niin liikuttavan onnellinen jo pelkästä maalimiehen löytämisestä. Voi sitä hännän vispausta ja intona hillumista. Uskon, että pelkkä maalimiehen rakkaus riittäisi sille palkaksi, mutta syötetään toki ruokaakin, ahneesti kun syö sitäkin. :)
Sitten niitä kuvvii. Tänään käytiin läpivalaisemassa koira nenästä häntään saakka. Kyynärät pitäisi olla priimaa, selkä oli myös puhdas. Lonkat on tosi siistit ja tiiviit, mutta ei A kumpikaan matalien lonkkamaljojen vuoksi. Sen näin jo ihan omallakin silmälläni. Aho ei ollut yhtään huolissaan ja sanoi, että oikein mainiot lonkat kaikkeen käyttöön ja näin minäkin ajattelen. Toki jokainen toivoo koirilleen A:n lonkkia, mutta ihan kaikkea ei voi aina saada. Minä olen oikein tyytyväinen siihen, että voidaan jatkaa näiden meidän lajien harrastamista ja muuta normaalia elämää täysillä tulipa sieltä mitä kirjaimia hyvänsä. Sitä kun kuoppaa pari koiraa ennen aikojaan, niin ei jaksa ihan joka asiasta murehtia, vaan osaa iloita ja olla onnellinen pienemmästäkin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti