perjantai 22. toukokuuta 2015

Mie en nää, mut kyl miun nivelet kesttää...

...sanoi Grimm kun keskiviikkona nurmitreeniin pääsi ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Päätin että päivitän blogia vasta kun Liman on lausunut meille luustokuvat ja menihän tuohon kaksi viikkoa. Mutta tulos oli odottamisen arvoinen: lonkat B/B ja kyynärät 0/0! Jihuu! Kyllä me näillä kuulkaas pärjätään!

Keskiviikkona päästiin vihdoin korkkaamaan VarPSin kesäkauden treenit ja laitettiinkin heti hommat isoilleen. Ajeltiin Kuvansiin SM-ryhmän treeneihin nurmikentälle. Laitettiin pystyyn neljä kehää vieri viereen, että saadaan kunnolla kisafiilistä ja häiriötä. Treeneissä oli 12 osallistujaa, siispä suurimmat tokotreenit joissa ollaan koskaan oltu.

Kaikki kehät pyörivät yhtä aikaa ja kaikki myöskin liikkuroituna. Voisi luulla että pientä maalaispoikaa pyörryttää, mutta vielä mitä, ei Rimpu kiinnittänyt häiriöön juurikaan huomiota. Enemmän häiriötä otti emäntä. :D Toki Grimmin liikkeet olivat hieman hitaampia ja epävarmempia, koska me ei olla ikinä oltu tuollaisessa tilanteessa, mutta oli tosi hienoa huomata että tyyppi tekee mieluiten hommia minun kanssa eikä kaipaile muualle.

Ensimmäisessä kehässä tehtiin pari liikkeestä seisomista. Vielä tämä ei ole niin 100% varma kuin haluan, joten reeniä reeniä lissää. Lisäksi tehtiin kokeenomainen alon luoksetulo. Tehtiin jäynä häiriön maksimoimiseksi. Jätin Grimmin istumaan selin viereiseen kehään päin jossa juuri meidän kohdalla, ihan Grimmin selän takana oli koira makaamassa ruudussa. Liikkuri vielä käskytti meidän liikkeen niin, että Grimmillä oli mahdollisuus mennä lankaan takana olevan ruudussa makaavan koiran seuruu-käskyyn. Ei mennyt lankaan siihen, mutta menipä lankaan liikkurin käskyyn ja varasti. Uusi yritys, jossa liikkuri käskytti useampaan kertaan ja vasta pienen odotuksen jälkeen kutsuin koiraa. Tämä oli hyvä, eikä tullut edes suoraan sivulle vaan napsahti eteen istumaan. Tästä suoraan toiseen kehään.

Toisessa kehässä tehtiin ruutua ja hyppyä. Ensimmäisellä ruutuun lähetyksellä lähti viereisen kehän törppöjä päin, ei siis bongannut ruutua nurmikosta ollenkaan. Näytettäessä tajusi ja löysi ruutuun. Vauhti oli epävarman oloinen, mutta en kiinnittänyt siihen mitään huomiota koska se johtui yksinomaan tuosta, että nurmella maailma näyttäytyy koiran silmään ihan erilaisena. Hyppy tehtiin uusien sääntöjen alon mukaisena luoksetulohyppynä. Tässä taas huomattiin kokemattomuus liikkuria kohtaan hirmuisena nykimisenä kun odotti käskyä. Noin vietereiltä en päästä sitä hyppäämään vaan taas käskytettiin ja heiluin ja huokailin hypyn toisella puolella. Kun vihdoin sai luvan tulla, tuli tosi kivasti eteen. Hyppy oli hieman epävarma, joka taas johtuu tuosta kokemattomuudesta. Lissee reennii tähänki kohtaan. Tästä suoraan kolmanteen kehään.

Kolmannessa kehässä vuorossa toisen kerran ruutu ja nouto. Ruutu oli jo nyt varmempi, tehtiin pari toistoa paikan hakua lyhyemmällä matkalla. Nouto taas oli huikea esitys Grimmin syvimmästä kiintymyksestä noutokapulaa kohtaan. Annoin ennen heittoa istu-käskyn koska kotkaili jo ennen ensimmäistä heittoakaan. Heitettäessä pehva pysyi maassa mutta koiran korkeus laski puoleen kun koko elukka painui kotkailemaan ja liikuttipa porsas vielä toista etutassuaankin kuin kaivaen lähtökuoppaa. Silmät pyörivät kuin hedelmäpeli kun muisti että ilman kontaktin ottamista ei pääse noutamaan. Hain kuitenkin kapulan itse ja yritettiin uudelleen. Toinen heitto oli parempi, ei liikkunut mutta edelleen kotkaili. Otti kuitenkin kontaktin kuten olen vaatinut, joten pääsi noutamaan. Ei ehkä olisi ollut aihetta. Otin jopa luovutuksen eteen ja sekin tuli kauniisti. Hyvää tässä on siis se, ettei Grimm ole enää silmästään niin kiinni, mutta tuo odotusarvo noutamiseen on hurja ja minun täytyy alkaa vaatimaan siltä vielä enemmän kapulasta luopumista mikäli meinaan saada tuon kotkailun kuriin. Kapulan heiluttelua, viskomista ja emännän juoksemista kapulan perään siis luvassa. :D

Vielä otettiin putkeen se neljäskin kehä, jossa tehtiin tunnari ja seuruu. Tunnari oli hieno! Kapuloita laitettiin kymmenkunta. Tehtiin alku liikkuroituna. Jätin koiran kauemmas, menin itse lähemmäs kapuloita ja kutsuin sieltä haistelemaan. Lyhyt siisti, hirmuisen keskittynyt haistelu ja oma suoraan käteen. Ihan huippu suoritus tuollaisessa häiriössä. Ja nimenomaan tuo suuri häiriö sai Grimmin keskittymään noin kympillä. Siitä viimeisenä seuruu. Oli jo puhaltanut parhaan puhtinsa pihalle, mutta ihan siistiä seuruuta. Tehtiin liikkuroitua alo-seuruuta. Aluksi käännöksissä kontakti tipahteli, mutta tämä korjaantui kun käännöksiä tihennettiin. Perusasennot oli ihan hirveitä. Huomaa ettei olla taas keskitytty tähän yhtään. Roiski ihan miten sattuu ja osan jätti tekemättäkin. Tiiättehän työ, reenii reenii... :D

Kun kaikki olivat saaneet yksilöliikkeet tehtyä, otettiin paikkamakuut kahdessa ryhmässä: ensin alempien luokkien koirat, sitten ylemmät. Grimm makasi bortsun ja kelpien välissä kaksi minuuttia. Kävin välipalkkaamassa pari kertaa. Tämä kaipaisi edelleen minulta uskallusta ja luottoa koiraan. En siis epäile että se paikaltaan lähtisi, ei ole yhtään sen oloinen, mutta tässä näkyy minun kokemattomuus.

Huh, paljon opin tuosta treenistä itsestäni ja siitä kuinka kokematon todella vielä olen. Hämäännyin aluksi täysin, enkä meinannut ensimmäisessä kehässä saada aivojani päälle millään. En kuunnellut ensimmäisessä kehässä liikkuria juuri ollenkaan ja tein vähän mitä sattuu. Nämä treenit on siis minulle itsellekin ihan hirmu tärkeitä. Välillä tekisi mieli huokaista että voi Grimm parka minkä tunarin on kaverikseen saanut, mutta mitäpä sitä koiraansa säälimään kun ei se paremmastakaan tiedä. :D Hauskaahan meillä oli ja nyt tiedän kuinka suunnittelen seuraavan treenin. Tämä oli meille täysin uusi maailma ja jotenkin siellä SM-tason koirakoiden seassa vaan räpellettiin, jäätiin henkiin ja taisin minä jonkun evl-liikkeen oikeinkin liikkuroida. :D 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti