Herättiin turkasen aikaisin aamulla ja lähdettiin Seijan ja Polan kanssa Heikkisen Pirjon luo tokoilemaan. Aamulla tuntui että tällainen rahtautuminen on ihan järjen vastaista, mutta kyllä kannatti lähteä! Liikkeiksi olin valinnut kehään tulot, koska mielestäni Grimmillä on fokus kaikessa muussa paitsi minun kanssa tekemisessä kun tullaan kentälle, sekä paikkamakuu, jossa olen jo jonkun aikaan arvellut Grimmillä olevan hieman tylsää. Ekaan settiin:
Kehään tulo saatiin korjattua kertaheitolla, kyse oli niin pienestä asiasta, ettei tätä edes jääty treenaamaan. Sen sijaan Pirjo halusi nähdä meidän seuruuta. Nyt on uskottava, että se on oikeasti hyvää (vaikka itse sanonkin), koska Pirjokin sitä kehui. Toki täyskäännökset on vielä aivan levällään, niitä on treenattava paljon, mutta muuten oikein priimaa tekemistä.
Koska itse seuruussa ei ollut ongelmaa, vaan ongelma on lähinnä se, että olen juminut treenaamaan sitä mukavuusalueelleni, lähdettiin vaikeuttamaan hommaa ihan kunnolla. Tehtiin huomattavasti pidempää matkaa kuin mitä minä olen tehnyt, meni ihan törkyhyvin! Kontaktiaan ei pudota, ei lähde seilaamaan mihinkään suuntaan, eikä myöskään ennakoi palkkaa, huippua! Alo-seuraaminen menisi tällä hetkellä (pallo kainalossa) oikein reippaasti.
Seuraavaksi tehtiin häiriötä seuruuseen. Pirjo käveli meidän edessä ja takana, huhuili ja huuteli. Aluksi Grimm hieman hämääntyi, mutta petrasi hyvin. Näitä on tehtävä aika paljon, koska takana oleva häiriö sai Grimmin painamaan jalkaani ja tätä en halua. Sitten taas edessä oleva häiriö sai Grimmin keulimaan, tätä nyt varsinkaan en halua. Hyvin kyllä korjasi paikan taas oikeaksi kun käskytin uudelleen.
Ehdittiin tehdä vielä palkasta luopumista perusasennossa ja askelsiirtymiä luopumisen kautta. Kyllä on taas tämä koiranohjaaja ryysinyt jonkun askeleen koulutuksessaan, on nimittäin aika lapsenkengissä meillä tämä homma. :D Hyvin lähti kuitenkin oppimaan, että palkkaa ei toivomalla tipu, vaan hommat on tehtävä ensin. Askelsiirtymät oli aika hyviä. Tästä en voi edes ottaa itselleni kunniaa, Grimmin kropanhallinta vaan on niin järkyttävän hyvää näissä jutuissa. Tosi hyvä harjoitus meille!
Ekan setin loppuun otettiin vielä patoamisen kautta perusasentoon tuloja. Grimmin perusasentoon tulo on häirinnyt minua jo jonkin aikaa. Se on sellaista pikkukivaa asettautumista ja vaikka koira tekeekin sen innolla, ei se tunnu säpäkältä ja voimakkaalta. Näihin saatiin lelun avulla patoamalla kivasti jännitettä, tätä on tehtävä kuuri. Tästä olikin hyvä lähteä lepäilemään hetkeksi.
Toiseen settiin otettiin teemaksi paikkamakuu. Rivissä olivat vain Grimm ja Pola, mutta meidän ongelmat tulivat oikein kivasti tässä selville. Olen tiennyt aina, että Grimm jää monesti makaamaan tosi rumasti, siis sen takajalat sojottaa milloin minnekin ja koko koira on ihan banaani, mutta enpä ole saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään. Onneksi on Pirjo joka laittaa sen lusikan kauniiseen käteeni. :D
Ongelmia oli useampia. Ihan aluksi Grimm tulee monesti sivulleni istumaan niin, että sen takajalka on minun takana, pohjettani vasten. Tämän vuoksi se menee maahan banaanille jalkani ympärille. Näyttää rumalta ja voin kuvitella ettei ole koirallekaan helppo asento. Korjauksena voidaan seuruuttaa koira paikkisriviin, jolloin se istuu suoraan eikä minun jalan ympärille. Lisäksi appari katsomaan että koira on suorassa, koska tätä ei todellakaan itse näe. Toinen tekniikka, jota aion kokeilla, on palkka koiran vasemmalla puolella maassa, jolloin banaanille meno ei ainakaan aiheudu minulta odotetusta palkasta.
Kaukojen jätössä (joka on siis täysin samanlainen rutiini kuin paikkamakuussa), Grimm menee maahan aina suoraan ja todella säpäkästi, mutta paikkamakuussa maahanmeno on banaanille ja tassuttamalla. Luuuuultavasti ehdin sanoa Grimmille aina ennen kaukoja vihjesanan "kaukot", jolloin se tietää mitä on tulossa. Paikkamakuurivissä Grimm toki myös tietää mitä on tulossa, joten se Pirjonkin mukaan tylsistyy jo ennen kuin saan sen maahan. :D Tässä olin siis oikeassa, että sen mielentila on väärä, ja luultavasti jo perusasennossa istuessaan koira ajattelee "hohhoijaa, taas tätä".
Tästä päästäänkin siihen, miksi koiralla on tylsää. Jälleen kerran ylivarovainen ohjaaja pyörii mukavuusalueellaan eikä uskalla vaikeuttaa harjoitusta. Grimmillä on siis tylsää koska treenit on aina liian helppoja. Vaikeutettiin siis tätäkin ihan kertaheitolla, jätin Grimmin makaamaan ja menin piiloon. Koira oli heti skarpimpi ja sen mielenkiinto oli itse työssä. Piilopaikkiksia olen toki tehnyt ennen tätäkin, mutta piilossaoloaika on ollut 5-15sek. Lisäksi kehitettiin Grimmille joitakin ylläreitä, joita voin kokeilla paikkamakuun jätöissä, näillä pitäisi myös saada mielenkiintoa hommaan lisää.
Ensimmäisen paikkamakuun lopussa kun läksin koiraa kohti, Grimm meni hieman sijaiselle ja alkoi nuuhkia maata. Tämä ratkesi sillä, että kehun koiraa kun lähden kävelemään sitä kohti, ilme oli heti ihan eri. Hyvä!
Huh huh, kyllähän tuossa taas saatiin työnsarkaa. Ja lisää on tulossa, koska huomenna lähdetään VarPSille tokoilemaan! Tätä herkkua riittääkin koko kevään joka keskiviikko, ihan mahtavaa!!! Veikkaan että kotiläksyt ei tule ainakaan vähenemään. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti