Hakuja oli viikolla kaksi, fyssarikäyntejä on ollut kaksi, tokojakin on ollut varmaan kaksi (siis hävettävän vähän), enkä ole jaksanut kaiken kiireen (ja lukuisten muiden tekosyiden) keskellä kirjata treenejä ylös, joten eihän niistä enää mitään muista.
Haussa ollaan pikkuhiljaa treeni treeniltä laitettu maalimiestä syvemmälle metsään. Viime treenissä maalimiehiä oli molemmilla puolilla. Tässäkin lajissa taisimme törmätä pienimuotoiseen ongelmaan nimeltä kiltti koira. Mennään siis metsässä koira hihnassa ja kun koira ottaa hajun, palataan joko vähän matkaa tai jopa keskilinjalle asti ja lähetetään koira ukolle. Pari ekaa ukkoa meni oikein mallikkaasti, mutta sitten alkoi vähän tökkiä.
Grimm menee innoissaan ja tohinalla minun kanssa metsässä ja on innoissaan kun saa hajun. Mutta sitten kun vienkin sen pois hajulta, pennun vire muuttuu täysin ja se onkin lenkillä minun kanssa. Se tepastaa hihnassa ja sillä on kivaa kun täällä näin kävellään. Kun käännän koiran takaisin ukkoa kohti ja lähetän, Grimm ei välttämättä lähdekään. Pohdittiin että tämä käytös liittyy varmastikin tuohon hajulta pois viemiseen. Meneekö herkkä koira epävarmaksi kun se tekee "löydön" ja sitten se viedäänkin sieltä pois, eikä enää sen takia lähdekään pistolle kun ei tiedä onko se luvallista?
Olen nyt yrittänyt kaivella röyhkeyttä kotona tekemällä tuollaisia samanlaisia lähetyksiä ruokakupille. Voi että on vaikeaa, kun eihän kiltti koira vastusta ja nojaa pantaan vaan odottaa kiltisti että se päästettäisi luvan kanssa kupille. Phuuuuuuhhh...Nyt meinaa keinot olla vähissä ja hyvät neuvot olisi paikallaan, kuinka saada tuollainen runopoika tuhmailemaan.
Tokossahan olen tässä jo onnistunut jollain tasolla, mutta en olisi uskonut että haussa vastaan tulee tavallaan sama asia eri muodossa. Tai sitten tämä vaatii vaan pirusti niitä toistoja alle, samalla tavalla tokossakin tehdään tuon tyyppiselle vauhti. Liike ensin varmaksi ja vauhti tulee sitä kautta itsestään. Jatketaan siis kokeilevaa treenausta. On tämä kerrassaan jännää tämä bordercollien kanssa eläminen.
Fyssarilla ollaan käyty myös. Grimm tosiaan törmäsi pentujen kimppalenkillä pari viikkoa takaperin puuhun ja luultavasti tämän seurauksena vasen pakara on jumissa. Sitä on nyt hoidettu parin hierontakerran verran ja kolmaskin aika on varattuna. Jos vielä silloinkaan jumi ei ole helpottanut, taidan varata ajan lääkäriin.
Rimpulaa ei ole tarvinnut kyllä hieronnassa hävetä, se vaan on niin lunkki ja kotonaan missä vain. Yhtä ainuttakaan herkkua ei ole tarvinnut syöttää ja kertaakaan sitä ei ole tarvinnut minnekään houkutella. Ensimmäisellä kerralla tyyppi katsoi että täti istui lattialle, menenpä minäkin. Heli alkoi vaan saman tien hieroa pentua ja pentu kävi makoilemaan ja oli siinä koko ajan. Ihan järjetöntä miten upea ja vaivaton koira voi olla!
Hieronnan jälkeen käytiin katsomassa heposia jotka laiduntavat fyssarin pihapiirissä. Oli aika jännää. Kun ystävälliset ja uteliaat kopukat lähtivät tulemaan meitä kohti, Grimm sai aikamoisen paskahalvauksen ja olisi rynnännyt toiseen ulottuvuuteen ellei hihna olisi jarruttanut. Hevoset menettivät äkkiä meihin mielenkiintonsa ja pentukin rentoutui kun vähän aikaa möllötettiin paikoillaan. Tässäkään en syöttänyt yhtään namua enkä höpötellyt turhia, Grimm sai itse omaan tahtiinsa päättää mitä tekee, hihnan määräämissä mitoissa tosin.
Uuu, tokosta sen verran että vihdoin aloitettiin Suskin vetämä tokon jatkokurssi! Kyllä, ilmoitin pentuni suoraan jatkokurssille ja se oli vallan oikea ratkaisu. Ekalla kerralla olikin meille ajankohtaista asiaa stopin muodossa. Saatiin vaihdettua ruoka palloon ja nyt alkoi käsimerkkikin pelittää. Toisen setin aiheena oli hyppy. Grimm teki pikkupikku hyppyä namualustalle ja oikein hyvin tekikin! Parilla viimeisellä toistolla alkoi jo kääntyä luonnostaan hypyn jälkeen minuun päin, huippua! Kurssi on siitä hyvä, että kertojen välissä on vähintään pari viikkoa väliä, joten ehtii hyvin treenatakin, kunhan vaan saa itseään niskasta kiinni, heh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti