Hupfifta

Tein tänään huomion että tokotreeneihin pitäisi tehdä mukaan eväät ja varmaan telttakin alkaisi olla asiallinen varuste jos treenit tästä vielä pitenee. Tänä aamuna lähdettiin pienellä porukalla perinteisesti treenaamaan klo 9 ja hupfifta heijaa takaisin kotona olin klo 14 vaikka ajomatkoihin upposi vaivaiset 10min. Enin aika ei suinkaan mennyt treenaamiseen vaan juorua...siis treenien analysointiin.

Ensin käytiin tekemässä Noljakan koululla tokot. Grimm teki ruutua, tässä täytyy seuraavalla kerralla ottaa taas yksi askel etteen päin, on niin varma. Vähän seuruuta ja pari metskunoutoa, molemmat hyvät, metallikapulakin pysyy hyvin ja kolisematta suussa. Lopuksi tunnari. Vähän jo levitettiin kasaa, oma piilossa nurmikossa. Ihmettelin kun oli vaikeaa, juoksi pari kertaa kapuloiden yli eikä haistellut niitä ollenkaan. Sen sijaan etsi kapulaa puskasta jossa se joskus aiemmin on ollut. Lähetin pari kertaa uudelleen niin löytyihän se oma sieltä. Tein vielä toisen ja tällä kertaa fokus oli parempi. Myöhemmin tajusin että mepä ei ollakaan koskaan haisteltu kapuloita märältä nurmelta, joten sehän se syyksi luultavasti valikoitui hieman omituiseen käytökseen. Tästä lähtien siis myös märän nurmen tunnareita mukaan.

Koululta ajeltiin Onttolaan tekemään pudotettua, esineitä sekä Grimmille hajuhaun alkeita. Treenin aikana satoi, joten esineissä näkyi luultavasti sama märän maan outous. Grimmille tuotti vaikeuksia haistella janalla. Otettiin pari janaa, molemmilla appari kävi janan päässä näyttämässä esineen, jolloin esineet tuli vauhdilla ja kivasti käteen asti. Otetaan siis toisenkin kerran sateella esineitä.

Hajuhakua Grimm harjoitteli kolmen ukon verran. Tuulta ei ollut yhtään, kreppi ei heilahtanutkaan, joten tosi lähelle piti mennä ennen kuin pentu sai hajun. Tällä kertaa vire oli juuri sellainen kuin haluankin sen olevan, viihtyi todella hyvin maalimiehillä, vaikka kaksi heistä oli täysin tuntemattomia, mutta oli silti todella sähäkkä. Tämä siis viimeistään kumoaa väitteen koiran epävarmuudesta maalimiehillä. Viimeisellä pistolla olin liian kokeileva, en ollut varma oliko Grimm saanut hajun mutta päästin sen silti irti. Eihän se ollut, kylläkin juoksi silti suoraan, teki lopussa pienen kiemuran ja löysi maalimiehen. Seuraavassa treenissä varmistelen paremmin koiran elekielestä tuon hajun saamisen. Hyvä treeni, sain taas tosi hyviä vinkkejä kahdelta kokeneelta hakuilijalta ja uskoa hajuhaun kokeilemiseen.

Lopuksi käytiin vielä Onttolan maastoissa terapialenkkeilemässä Tiian ja poikien kanssa. Gust oli saanut eilen lähdöt lähistöllä asuvilta kuudelta(!!!) irlanninsusikoiralta, jotka ovat terrorisoineet Jyrinkylän metsiä jo jonkun aikaa mm. ajaen keväällä Ruffenkin parin kilometrin matkan kotiin. Onneksi jälleen selvittiin säikähdyksellä. Kaikenlaista sanon minä...Noh, mutta Gust sai Grimmiltä Mammanpojat ry:n järjestämää vertaistukea ja me Tiian kanssa jatkettiin juorui...asiallista keskustelua ajankohtaisista aiheista. ;)