Mustavalkoista punaisella täplällä

Kello on kymmenen illalla ja syön tässä kirjoittaessani salin jälkeistä proteiini-iltapalaa. En ole koskaan käynyt salilla näin myöhään, yleisestihän klo 22 on nukkumaanmenoaikani, mutta nyt parin viikon ajan olen harrastanut aikamoista yökukkumista. Kääntöpuolena olen nuokkunut töissä, koska tämän ikäinen koneisto vaatisi vähän enemmän unta. Yllättävän hyvin treenikin kulki iltamyöhällä.

Treenien kulkemiseen auttoi varmasti tunnin päikkärit jotka otin pentujen kimppalenkin jälkeen. Käytiin taas kuuden ihmisen ja kuuden pennun voimin 1,5h käveleksimässä metsässä. Loppulenkistä Grimmin valkoinen niska oli aivan verinen kun Siri bc lennätti hampaitaan ihan urakalla ja pyyhki lopuksi suunsa Grimmiin, hieno nainen. Katja otti muutaman kuvankin lenkiltä. Kuten kuvista näkyy, melko mustavalkoista tuo meidän meininki on, mutta onneksi väriläiskänä on mukana ollut ihana Sampo faarao. Ihan vielä ei 13-viikkoinen uskalla tuohon hurjimpaan myllytykseen mukaan, mutta joka kerta pikkumies on rohkeampi eikä mene kauaakaan kun on kasvanut ohi kaikista paimenista eikä mustavalkoisilla ole mitään jakoja pärjätä juoksukisassa.

Mustavalkohippaa

Emännät ja Grimmin perusilme

The Korva, korvaton ja Grimm

 

Sampo

Kaikkee muutakin on tehty, pääsiäisenä oltiin paikallisen yhdistyksen järjestämällä kaksipäiväisellä hakuleirillä. Grimm sai harjoitella molempina päivinä parin ukon verran tuuli-ilmaisulla etsimistä. Tyyppi oli ekana päivänä ihan lenkillä kun ei ollut hajuakaan mitä täällä ollaan tekemässä. Hirveen kivaa sillä oli silti, ainahan sillä on. Ukot oli siis hyvin piilossa ja lähdettiin partioimaan niitä kohti koira irti. Ensimmäisenä päivänä oli tosi vaikea lukea koiraa, että milloin se sai hajun. Aluksi pentu hieman hätkähti kun saavuttiin piilolle ja pressu alkoikin liikkua, mutta kun alta paljastui ihminen niin pikkupoika meni ihan pähkinöiksi. Kiipeili maalimiehen sylissä ja nuoleksi rillit kissanruokakielellään.  

Toisena päivänä koiran lukeminen olikin jo huomattavasti helpompaa. Huomasin heti kun Grimm otti hajun ukosta 15m ennen piiloa. Ressukka ei tiennyt mitä hajulle tulisi tehdä, joten jatkoi lenkillä oloa ja loppusuoritus oli samanlainen kuin ensimmäisenä päivänä. Tosin maalimies oli kaatuneen puunrungon takana ja kun Grimm kampesi rungon yli, se jäi roikkumaan ylisuurista pk-liiveistään oksaan. Säikähdin että tästä se trauma saatiin, mutta mitä vielä! Pentu nuoleksi ja hillui niin innoissaan maalimiehen lumoissa ja söi kissanruokaa ettei se koskaan huomannut kiinni jääneensäkään vaan sain kaikessa rauhassa irrotella liivit koiralta. On se hauska pentu ja oli kiva huomata että edistystä tapahtui jo yhdessä yössä!

Haluan pitää sillä noita liivejä alusta asti, että pentu ehdollistuisi niihin. Arvon kanssa tuo toimi kuin unelma, kun sille laittoi liivit päälle, se tiesi tasan mitä ollaan tultu tekemään ja alkoi välittömästi skannailla maastoa nenällään.

Pikkupojan isot liivit