Lauantaiaamuna klo 6 meidät herätti pikkupentukello ja aamupäivällä lähdettiin ajelemaan Somerolle Woollandiaan. Edellisiltana Somerolle oli ajellut Kuopiosta myös Grimmin siskolikka pikkuLyyti, joten pentupainit senkun jatkuivat. Sen verran penturiehassa pidettiin taukoa että pennut pääsivät lampaille! Jokainen teki pari settiä apukoirien kanssa ja kyllähän ne ipanat kiinnostuivat valtavasti villaelukoista, hienoa! Taisi tämä emäntäkin kiinnostua tuosta touhusta, kuinkahan tässä vielä käy. Marika sai otettua pari otostakin meistä lampailla.
Sunnuntaina hyvin nukutun yön jälkeen meno senkun kiihtyi. Mestoille saapui loputkin pennut, siis kaikki 12 pentua oli paikalla, huikean kivaa! Siihen kun lisättiin tilan omat koirat sekä muutama vieraileva aikuinen bc niin tiluksilla juoksenteli iloisesti sekaisin ainakin 25 bordercollieta. Voitte uskoa että Grimm ei ole koskaan ollut noin onnellinen, oli kaveria joka nurkalla.
Sunnuntaina pennut pääsivät taas lampaille, Grimm tarvitsi vain yhden setin koska kiinnostus oli herännyt jo edellisenä päivänä. Kaikki pennut kiinnostuivat kyllä, kuka enemmän kuka vähemmän, mutta tästä se jokaisella lähtee!
Tiluksille saapui myös Minna Grimmin isän Uunon kanssa, olipa mahtava nähdä taas Grimmin molemmat vanhemmat töissä! Ovat niin vaikuttava näky lampailla että sitä katsoessa suorastaan lumoutuu. Minna piti pentusille myös pienen koulutuksen jossa harjoiteltiin luoksetuloja sekä kontaktikävelyä häiriössä, rankan päivän päätteeksi juuri sopiva setti, oli kivaa! Minnalta sain myös hurjan hyviä vinkkejä Grimmin eteenpäin viemiseen tokossa, pikkupoika kun näyttäisi olevan kopio isästään luonteensa puolesta. Nyt siis jätetään kaikki tarkka piipertäminen nurkkaan ja riehutaan vaan hetken aikaa ja tehdään hurjasti vauhtia niin hyvä tulee!
Ennen kotimatkalle lähtöä puristeltiin pennuista viimeisetkin mehut ja kaikki parikymmentä bordercollieta pöläytettiin metsään lenkille, kyllä vain oli vauhtia ja riemua. Koirien osalta kotimatka sujui ketarat kattoa kohden. Omistajat vain haaveilivat moisesta, loppumatkasta oltiin jo niin nuutuneita ettei jaksettu edes suuta avata. Kyllä tuntui ihanalta pötkähtää puolen yön aikaan omaan sänkyyn. Kiitos kaikille viikonloppuun osallistuneille, kyllä ne ihmiset tekee näistä reissuista elämyksiä. Erityisesti kiitos Marikalle ja Kimmolle kun mahdollistitte tällaisen hauskuuden, en malta odottaa seuraavaa kertaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti