Sunnuntaita

Ihan mahtavan kuvan otti Kostamon Katja Grimmistä! Pakkohan se oli banneriin läpsäistä, käy niin hyvin satumaiseen teemaan. Muita kuvia tuolta reissulta ei sitten saatukaan. Tai saatiin, monta kymmentä epäselvää ja tärähtänyttä kuvaa kun pikkukelpot ja bc tapasivat jäällä männä viikolla.

Eilen meillä olikin sitten jännää kun shelttimies Roope tuli yöksi kylään. Alkumurjotuksen jälkeen Roopesta kuoriutui oikein oiva ulkoiluystävä, leikkikaveri ja sängyssä nukkuja. Toivottavasti saadaan kaveri meille toistekin pyjamabileisiin.

Grimmin kanssa on pikkuhiljaa opeteltu asioita, leikkimistä, istumista, maahanmenoa, imuteltu on muutamia metrejä sekä harjoiteltu perusasentoon kiepsahdusta ja sitä minun ikuista inhokkiani kapulan pitoa on tapailtu myös. Pitäisi rohkeasti vaikeuttaa noita meidän pikkuharjoituksia, mutta kun siellä mukavuusalueella on niin helppo olla niin eipä sieltä tule hevin lähdettyä pois. Enemmän pitäisi myös saada apukäsiä ja silmiä meidän "treeneihin". Isojen koirien treeneissä käydessä tuppaamme jäämään sinne omaan nurkkaan yksin suhraamaan kun kokeneemmille koirille tarvitaan liikkurointia, apua tai muuten vaan juttelua jostain liikkeestä, eikä näin ollen meille niitä apukäsiä aina jää. 

Emännän treenit sen sijaan sujuvat ja ovat ottaneet harppauksen eteenpäin. Rukkasin saliohjelmaani uuteen uskoon ja jo vain on lihakset niin kipeänä että pelkkä istuminenkin sattuu. Tykkään! Harmillisesti en ehdi käymään salilla kuin 3-4 kertaa viikossa, maastokauden alkaessa luultavasti en sitäkään, joten treeneistä on otettava kaikki irti niillä vähillä kerroilla. Kesällä tosin päästään jo kunnolla lenkkeilemäänkin, sitä odotan jo nyt innolla. Pikkukoiran kanssa kun ei lenkille voi vielä lähteä niin on aerobinen kunto päässyt luvattoman huonoksi. Mielestäni ilman koiraa lenkkeily on edelleen niin mielipuolista, että siihen kelkkaan en lähde.

Maastokaudesta puheenollen, en malttaisi odottaa että päästään Grimmpulan kanssa hakumetsään ekaa kertaa! Arvon kanssa innostuin lajista ihan mielettömästi, tosin Arvo oli äärimmäisen lahjakas hakuilijan alku, joten mikäs siinä innostuessa. Toivon ihan hirween paljon, että Grimm osoittautuisi yhtä innokkaaksi metsässä kirmailijaksi, ilmavainun hakijaksi ja kissanruuan ystäväksi kuin edeltäjänsä. Ihmisiähän se jo rakastaakin enemmän kuin mitään muuta maailmassa, joten se loota voidaan ruksia ominaisuuksien osalta huoletta.