Reenii reenii

Torstaina aksailtiin Reino-Matin ohjaksissa. Reino oli hupaisalla tuulella, tosin meinasin turhauttaa sen menemällä koiran kanssa halliin ennen omaa vuoroamme. Malikan palikka tykkäsi hieman kyttyrää kun joku muu aksasi hänen radallaan ja alkoi haukkua. Opin siis Reinosta taas jotain uutta, ei mennä halliin ennen omaa vuoroamme, niin elämä on hiljaisempaa ja miellyttävämpää.

Meidän akilleen kantapääksi on osoittautunut takaaleikkaukset jo parissakin treenissä. Tällä radalla hinkattiin siis kohtaa 13-16 ihan huolella. Kyllä osaakin olla vaikeaa, molemmille. Kokemattomuuttahan tämä vain meillä kummallakin on, lisää takaaleikkauksia treeniin niin siitä ne alkaa lutviutua. Radasta sinänsä tykkäsin kovasti, sai juosta kuin tuulispää että ehdin malikan hurjaan askelpituuteen mukaan. Kouluttajamme Lukkarisen Jari osaa tehdä huikean hauskoja ja mielenkiintoisia treenejä, aina on tarjolla sekä tekniikkaa että vauhtia.

Rata: Jari Lukkarinen

Tuo radalla juokseminen on jännä juttu, sitä luulee viuhuvansa kuin paraskin Pöyhönen puomin vierusta, mutta kommentit joita olen saanut sekä kouluttajilta, että treenikavereilta ovat "Seuraavalla kerralla juokse kunnolla" tai "Ihmeellistä hiipimistä tuo sinun meno" tai ihan vaan se perinteinen "JUOKSE #¤%#¤#!" Että kyllä nuo ratojen vauhtiosuudet tulee tälle ohjaajalle enemmän kuin tarpeeseen.

Perjantaina olikin Grimmin vuoro treenata. Hilpaistiin siis tokoryhmään ja tehtiinkin ihka oikea treeni. Ensimmäisessä setissä tavoitteena oli kävellä hallissa isojen koirakoiden seassa hihna löysällä ja palkkailla kontaktista. Koska koirani on täydellinen, ei hihna kiristy juuri koskaan eikä herra Kapteeni jouda tavan kansaa katselemaan kun hommissa ollaan, joten tämä oli meille naurettavan helppo homma. Vaikka tiedänkin koirani täydellisyyden, olen silti hieman ihmeissäni että pystyn kävelemään 12 viikkoisen pennun kanssa metrin päästä toisista koirakoista ilman että se ottaa häiriötä muista. 

Toisessa setissä aloiteltiin hieman seuraamisen alkeita ja tehtiin muutama vauhtiluoksetulo. Grimmillä ei ole ehkä koskaan ollut niin hauskaa. Se on hupaisan näköinen pieni eläin kun se juoksee kohti, suu ja silmät levällään, täysillä. 

Kun isot koirat olivat omat treeninsä tehneet, ehdittiin tehdä vielä kolmas kierros pikkujätkälle. Otettiin ensikosketus ruudun ihmeelliseen maailmaan. Aluksi Grimm oli hieman ihmeissään että mikäs peli tämä on, mutta kun tajusi että juostessaan törppöjen keskelle, sieltä löytyy ruokaa ja siitä suoraan minun luo ja sieltäkin saa ruokaa, oli elämä taas pikkukoiran parasta aikaa. Koska koira on pieni, oli myös ruutu pieni, alle metri x metri ja matka pari metriä. 

Lauantaina Grimm meni Samulin pikkukoirien päiväkotiin Gustin seuraksi kun me Tiian kanssa lähdettiin Kuopioon Heikkisen Pirjon koirakoulu Ponderan tokotreeneihin. Mukana oli joukko joensuulaisia tokoilijoita koirineen, sekä muutama kuunteluoppilas. Porukka oli mainio, oli hauskaa ja Pirjo on tosi pätevä kouluttaja joka uskaltaa sanoa asiat suoraan koristelematta. Tykkäsin ja varmasti tulen käymään Pirjon koulutettavana tulevaisuudessa. 

Muita aktiviteetteja pikku puuceen elämässä on ollut hurjat leikit ikätovereiden kanssa. Joensuussa on tällä hetkellä tuttavapiirissä paljon pentuja ja onkin mahtavaa että leikkiseuraa löytyy viikottain. Ainiin, silmätkin on parantuneet! Kortisoni toki jatkuu vielä parisen viikkoa, mutta aika helpolla taidettiin päästä kuitenkin. 

Jäniskevennyksenä Tiian eilen ottama kuva tulevista tokorekuistamme, huomaatte varmaan ryhdistä kumpi on kapteeni ja kumpi kokelas. Grimmin korvat on tällä hetkellä maailman parhautta. Ei tuon suloisempaa ole missään!