Makkeeta mahan täyeltä

Sitäpä sitä saatiin viikko sitten kun perhe Grönholm päräytti vierailulle neljäksi päiväksi. Saatiin täydennystä myös Turun suunnalta, joten laatuseura oli taattua. :) Treenailtiin tokoa, lenkkeiltiin jäällä ja vietettiin aikaa, kylläpä oli huisin kiva viikonloppu! Harmillisesti kuvia tai videota treeneistä ei tullut otettua kun koko ajan touhotettiin muuta. :D Meillä täällä susirajalla on edelleen näin paljon lunta:

Kolmen ensimmäisen päivän pääteemat minulla oli liikkeiden välit ja ruutu.
Liikkeiden väleissä keskityttiin saamaan Grimm aktiiviseksi minua kohtaan. En saanut pyydellä, en nalkuttaa, enkä hakea koiralta kontaktia, vaan Grimmin täytyi olla se, joka otti aktiivisen roolin saadakseen palkkansa. Nämä paranivat jo tuon kolmen päivän aikana huomattavasti. Toki tarvitaan vielä paljon treeniä, että tästä saadaan rutiini, mutta hyvä alku!

Ruudussa en saanut perjantaina omaa asennetta varmaksi. Sainkin aiheellisen palautteen, että Grimmin kaltaisen koiran kanssa täytyy itse mennä peilin kautta treeneihin. Jos oma naama näyttää yhtään epävarmalta koska ei osata, ei treeni tule onnistumaan ihan varmasti. Tämä huomattiin heti seuraavina päivinä. Kun tulin treeneihin asenteella "tää menee hitsin hyvin", niin se meni. :D Siispä kokeisiin peili taskuun mukaan. ;) Ruudun paikka on alkanut vahvistua kivasti. Käytän edelleen joka treenin ekalla toistolla kosketusalustaa, muut toistot ilman ja palkka aina koiran taakse. Nyt tarvitaan enää itsevarmuutta suorittamiseen niin vauhti kestää myös koetilanteen.

Tehtiin myös jonkun verran paikkaistumisia. Olen pysytellyt muutaman metrin päässä Grimmistä ja näin se kykenee istumaan kotkailematta kovassakin häiriössä. Täytyy nyt vaan pidentää matkaa metri kerrallaan. We can do it!

Häiriökaukoissa Grimm on aika hyvä I-M-I vaihdoissa. Tehtiin sekä rivissä, että liikkuroituna. Tein myös ihan läheltä muutaman M-S-M vaihdon, hyvin meni nekin vaikka seisomaan nousu on vielä vireen noustessa aika etupainoinen. Hallissa en jostain syystä koskaan muista laittaa kaukoihin takapalkkaa joka toimii meillä ihan parhaiten ja saa koiran ajatuksen taakse. Tässä on skarpattava, ei heittopalkkaa kyyläkoiralle, murr.

Luoksetulon ja kaukojen jättöjä treenasin lähtemällä juoksemaan ja kutsumalla koiran luokse yllärinä. Näitä ei passaa montaa tehdä ellen halua, että ihana koirani ampaisee kisoissa ekalla kaukojen vaihdolla innoissaan sivulle. :D

Noudon palautukset on parantuneet paljon, mutta kisamaisena jää edelleen välillä auki. Myös kapulan nostot olivat nyt siistejä ja törmäily on jäänyt pois.

Maanantaina Grimm teki kisamaisena AVOn. Tarkoitus oli tehdä kahdessa osassa, mutta koska unohdettiin tehdä seuruu niin se oli sitten yksinään kolmannessa setissä. Liikkeiden välit olivat jo aika kivat, vain kerran taisi huomio herpaantua. Paikkaistumista ei tehty.

Sain itse palautetta, että olen sellainen "kiltti kisaaja", joka kuuntelee liikaa liikkuria/tuomaria ja näin jättää helposti koiran oman onnensa nojaan liikkeiden väleissä. Lisäksi tämä "kiltti kisaaja" noudattaa liian kirjaimellisesti liikkurin osoittamia lähtöpaikkoja. Asetun aina kiltisti ihan törpön viereen vaikka tasan tarkkaan tiedän, että Grimm ei pysty tulemaan minun sivulle jos törpön ja minun väli on hyvin pieni. Tämähän on kaikki kokemattomuutta ja aloittelijalle varmasti tyypillistä käytöstä. Näissä on itse petrattava ja muutettava itsensä "itsekkääksi kisaajaksi" joka on kehässä koiraansa varten eikä huomioi muuta eikä muita.

Noh, mutta kisamainen meni sitten tälleen (en muista enää liikejärkkää):

Liikkeestä seis: Meni maahan. Seuruu oli hyvää vaikka eka liike. Ei painanut, siitä iso plussa. Lämppäys meni siis aika nappiin, jee! Ei voi olla pahoillaan, lisää vaan asentoerottelua.

Nouto: Muuten hyvä, mutta seisoin ihan lähetystörpön vieressä, joten palautus jäi vajaaksi. Oma moka.

Liikkeestä istu: PerusGrimmiä, ihan hyvä. Eikä painanut seuruussa, jeee.

Hyppy: Laitettiin este vahingossa 60cm, mutta eipä tainnut Grimm edes huomata. Tässä ei kommentoimista.

Ruutu: Ruudussa oli kosketusalusta jonka Grimm näki vasta ruutuun mennessään ja riemastui siitä kovin. :D Vauhti on vielä epävarma, mutta laukalla kuitenkin.

Toinen setti:
Törpön kierto: Kaarros on hävinnyt, jihuu! Ihan kiva.

Kaukot: Viereiselle kentälle tuli koira aksaamaan. Eka nousu hyvä, iso plussa! Sen sijaan ekaan maahanmenoon tuplakäsky koska kuunteli aksaajia. Teki kuitenkin loput vaihdot ihan kivasti.

Luoksetulo: Saisi toki lähteä räjähtävämmin, mutta perusmeitä, tasaista ja varmaa. :D

Seuruu: Huomasi kyllä, että eipä oo treenattu aikoihin. Ei painanut, siitä plussaa. Seinää/putkea päin kävellessä, sekä käännöksissä kontakti petti, murr. Kontaktin pettämistä ei olekaan ollut aikoihin. Täytyy laittaa hetimiten kuntoon.

Lopputulemana yksi liike nollattiin, ehkä silti oltais saatettu raapaista ykkönen. Pientä laittoahan tämä vaatisi, mutta ei tätä enää paljoa kannata oikeasti viilata ja puunata. Pakko sinne kokeeseen on vaan mennä, että päästään joskus eteenpäin.

Kun liikkeiden väleihin ei tarvinnut käyttää niin paljoa energiaa, niin pystyin keskittymään enemmän omaan tekemiseen ja se näkyi. En mokaillut, enkä säätänyt. Ja hei, en säätänyt kertaakaan alkuperusasentoja. Edistystääääääh. :D

LeNkillä

Ihanan aurinkoisista kevätpäivistä on saatu nauttia tämä viikko. Sitä nautintoa välittyy niin huikean paljon noista Rundin kuvista, että pakko oli tulla jakamaan ne teillekin. :D Kuvien teema näyttäisi olevan "kieli". Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut Mari Karpow.

Mitäs on tullut tehtyä?

Nyt kun ei olla hetkeen käyty koulutuksissa tai oikeastaan missään, niin ei ole tullut päivitettyä meidän tekemisiä. Kertoillaan vaikka, että mitä on tehty ja missä ollaan menossa.

Ruutu on ollut viime aikoina varmaan suurin päänvaiva, mutta nyt on ehkä löydetty sopiva kombo jolla paikka saadaan priimaksi...ehkä. :D Kun aloin treenata "Tiltun metodilla", sain ruudun paikan nopeasti taakse keskelle. Siitä paikka alkoi nopeasti yleistyä taakse keskelle tai taakse oikealle. Tästä paikka yleistyi todella nopeasti vain taakse oikealle huolimatta siitä missä palkka oli. Näin:

Hienoa, eikö? Tuossa kyseisessä treenissä otin törpöt pois, koska epäilin, että Grimm hakee merkkejä. Ei hakenut. Sitten ajateltiin, että se väistää minua, koska vein palkan aina koiran vasemmalta tuonne taakse keskelle. Ei väistänyt. Kokeilin myös viedä palkkaa vasempaan takanurkkaan, ei mitään vaikutusta. Muutenhan tuo paikka olisi kokeessa ihan hyväksyttävä, mutta kun Grimm haki osan toistoista jopa ruudun ulkopuolelle, niin eihän tuo voinut jatkua.

Hain ensin paikkaa takaisin keskelle lähettämällä koiraa ruutuun sivunauhan vierestä. Koira siis seisomaan ruudun viereen, itse etunauhan tuntumaan ja siitä "ruutuun". Aluksi tein mokan ja katsoin koiraa samalla kun annoin käskyn. Jännä ettei bortsu mennyt keskelle kun sitä tuijottaa. :D Kun tajusin katsoa itse sitä kohtaa johon koiran halusin menevän, alkoi homma toimia.  

Tällä hetkellä tehdään ruutuja niin, että ekalla toistolla on kosketusalusta, loput ilman. Koska kuten Satu pohti, tällä hetkellä Grimmille ei tarvittaisi tässä liikkeessä yhtään epäonnistumista, joten kosketusalustalla varmistetaan että treeni alkaa priimalla toistolla. Palkkaus Tiltun tyyliin. Hakee vielä hieman oikealle, mutta paikka on parantunut jo huomattavasti.  Huh, on tässä ollut keksimistä, mutta tuskin vieläkään voi sanoa, että lähellekään kaikki olisi kokeiltu. :D

Toinen juttu johon panostetaan tällä hetkellä on liikkeiden välit. Näitä on treenailtu vaikka miten, mutta kaikissa hommissa sama ajatus = liikkeiden välit täytyy tehdä koiralle merkitseväksi, että koira tuntisi ne tärkeäksi ja viitsisi "suorittaa" ne kunnolla.

Kolmas aihe on meitä ihan liian kauan aikaa vaivannut istumisen kotkailu. Olen palannut paikkaistumisessa huomattavasti takaisin päin ja tällä tavalla saanut istumisasennon taas ryhdikkääksi. En vaan saanut up-temppua toimimaan, joten Grimm lienee vain epävarma ja hieman ahdistunut. Ette varmaan ylläty enää tekään kun sanon, että tässä on nyt taas jätetty joku vaihe treenaamatta. :D Ei voi enää kuin nauraa itselleen. Paikkaistumista täytyisi tehdä nyt paljon, että saisin sen puuttuvan palasen loksahtamaan kohdalleen. Kävin tämän saman homman läpi paikkamakuussa, mutta eipähän käynyt mielessä, että istuminen täytyy opettaa ihan erikseen ja alusta saakka. Kyllä se kuulkaas on vaan niin, että se ensimmäinen kisakoira joutuu opettamaan ohjaajaansa kantapään kautta. Onneksi nuo rekut ei paremmasta tiedä... ;)

Luonnollisesti

Heti kärkeen varoitus: tässä postauksessa ei puhuta (ehkä) tippaakaan koirista, vain luonnonkosmetiikasta. :D Tämä taitaa ollakin minun sarjassaan ensimmäinen koiraton postaus evö. Ette välttämättä halua edes lukea moisesta "ituhippeilystä", mutta minä innostuin asiasta niin kovin, että pakko kirjoittaa aiheesta. :D

Olen jo jonkun aikaa yrittänyt vältellä parabeeneja, mineraaliöljyjä, silikoneja ym. joidenkin tahojen tuomitsemia aineksia kosmetiikassa. Kun kemikaalicocktail julkaisi listan PHMB:tä sisältävistä tuotteistaan, lensi monta purkkia omastakin kaapista roskiin. Vaikka lista on viime vuodelta ja osa yrityksistä on varmaan aineen tuotteistaan poistanutkin, liian suuri osa lienee poistanut sen vain INCI-listoiltaan. Ylläreitä löytyi listalta useampi, onhan esim. Tummelilla ja Elmexillä hyvin turvallinen imago kymmenien vuosien takaa.

Koska PHMB on vain yksi monista epäilyttävistä aineista, päätin tehdä loikan synteettisestä kosmetiikasta luonnonmukaiseen useammassa tuotteessa, siinä järjestyksessä kun nykyiset purnukat loppuvat. Ekologisuuden ym. roskan, joka auttaa nukkumaan yönsä paremmin lisäksi syynä on hankala ihoni, sekä kemikaalien kehoon kertymisen pelko. Vanhuus ei tule yksin, vaan tuo mukanaan joukon asioita joita kammoksua. :D

Olen jo parin vuoden ajan käyttänyt Mádaran alumiinitonta deodoranttia. Karkeasti sanottuna, jos deodorantissa ei lue "alumiiniton", niin kyllähän se alumiinia sisältää. Alumiinin epäillään imeytyvän elimistöön ja varsinkin naisilla tuovan korkeamman rintasyöpäriskin, koskapa se kainalo sattuu olemaan tissin naapuri. Minä hikoilen paljon ja nämä alumiinittomat deodorantit eivät kykene pitämään hikoilua kunnolla kurissa. Niinpä käytän tätä lähinnä töissä. Urheillessa ja juhliessa luotan mieluummin alumiinipitoiseen Rexonaan. Jos ei hikoile paljoa, tässäpä hyvä perusdödö arkeen ja juhlaan. Tuotteen yrttimäinen haju haihtuu pois hetken päästä kainaloon laitosta. Kuivuminen ei ole nopeinta mahdollista.

Seuraava luonnonkosmetiikan ostokseni oli kasvorasva. Ihoni on "nuorekkaan" rasvainen, mutta pintakuiva. Voidetta, joka hillitsisi rasvoittumista tarpeeksi, ei vaan ole olemassa, mutta ihan ok perus geelivoide on Korres Pomegranate. Kevyt (talvisin jopa liian kevyt), nopeasti imeytyvä ja miellyttävän tuoksuinen, mutta mielestäni ylihintainen ominaisuuksiin nähden. En myöskään pitänyt epähygieenisestä lasipurkista josta rasva täytyy "kaivaa" sormella.

Korresta korvaamaan löysin Mádaran Deep moisture gelin. Koostumus on erittäin miellyttävä ja geeli imeytyy sekunneissa ihoon. Tähän astisista 20 vuoden naamarasvakokeiluista ehdottomasti paras tuote. Pumppupullo on kätevä ja geeli on hyvin riittoisaa, yksi painallus riittää. Hinta ei ole juurikaan edukkaampi kuin Korresin rasvalla, mutta Sokoksen mitkälie-etulappupäivät ilahduttivat ja sain rasvan -40% alella. :D

Kaikki yllä olevat tuotteet ovat myynnissä vain Sokoksella Joensuussa. En ole shoppailuihminen, enkä käy edes Joensuun keskustassa kuin noin neljä kertaa vuodessa, joten näiden asioiden valossa näin kovin hankalana tämän luonnonkosmetiikkaan siirtymiseni. Kunnes päivänä eräänä törmäsin Prisman kemppariosastolla kokonaiseen luonnonkosmetiikkaosioon. Hyvä Prisma! Hyllystä löytyy neljää eri merkkiä: Lavera, Erboristica, Sante ja Urtekram. Eikä muuten hinnatkaan päätä huimanneet. Olin puulla päähän lyöty, että luonnonkosmetiikkaa saa lähes samaan hintaan kuin markettikamaa. Joko ymmärrätte innostuneen pakon kirjoittaa aiheesta? :D

Aloitetaan hoitoaineesta, luonnonkosmetiikan hankalimmasta tuotteesta. Täysin luonnollisin aineksin kun on lähes mahdotonta tehdä hoitoainetta joka silottaa, selvittää ja pitää hiukset sähköttöminä. Synteettisissä hoitoaineissa nämä kaikki onnistuvat hiuksen päälle muodostuvan kalvon avulla. Tästä syystä suurin osa luonnonkosmetiikan hoitoaineista ei omaa sertifikaattia, yleensä niihin on lisätty joku pieni sähköisyyttä tms. poistava ainesosa. Kuitenkin myös täysin sertifioituja hoitoaineitakin löytyy, esim. Santelta.

Sante Family Glanz on osa Santen markettisarjaa, kuitenkin ihan samaa luonnonkosmetiikkaa kuin kanssasisarensa Sante Brilliant Care, joka on huomattavasti kalliimpi. Hintaan 4,95€ tuote on mielestäni mainio vaikkakin purtilon 150ml koko on melko pieni. Koostumus on jämäkkä, ei yhtään liuru. Levittyy hiuksiin hyvin, on riittoisa ja lopputulos on hyvä. Minulla on paksut, värjätyt, pitkät hiukset, jotka ei takkuunnu arjessa juuri ollenkaan. Jos käytän hyvin vahvaa hoitoainetta, alkaa hiukset kuitenkin valua pitkin päätä. Santen hoitoaine selvittää hiukset kuten synteettisetkin hoitoaineet, sähköisyyttä ei myöskään ole havaittavissa, eikä kiiltokaan ole kärsinyt. Toki nyt on takana vasta muutama pesu. Ainoa pieni miinus tulee vienosta makeasta tuoksusta. Olen itse raikkaiden kukkaistuoksujen ystävä. Luonnonkosmetiikassa tosin tuoksut näyttäisivät olevan niin mietoja, ettei niitä hetken päästä edes enää huomaa, annettakoon tämä siis anteeksi.

Menin Prismassa niinkin villiksi, että ostin myös Santen Family sarjan hammastahnan. Luonnollisia hammastahnoja näytti olevan äkkiseltään lähes joka merkillä, sekä fluorillisena, että fluorittomana. Koska jouduin vinttaamaan Elmexit roskiin oli hammastahnalle tilausta ja Santen fluorillinen versio on vaikuttanut ihan asialliselta. Järkytys tahnan suolaisesta alkumausta haihtui ekalla pesulla. Kun jaksaa hieman aikaa harjata, alkumaku vaihtuu mietoon mintun makuun. Tahna vaahtoaa, mutta ei yhtä paljon kuin synteettiset tahnat, eikä myöskään ole yhtä tuju. Hintaan 2,80€ ihan kokeilemisen arvoinen tapaus.

Urtekramilta ostin kaksi tuotetta, suihkugeelin ja vartalovoiteen. Valitsin nämä, koska Urtekramilla on Aloe Vera sarja ja minä tyttö se tykkään kaikesta missä on aloe veraa. :D Vaihtoehtoina Urtekram tarjoaa ruususarjaa, sekä täysin hajusteetonta sarjaa. 

Suihkugeelin jäätävä 500ml koko epäilytti ensin, mutta koska aloe vera, niin ostin. Tuoksu on miedon sitruunainen ja koostumus oikein miellyttävän jämäkkä geeli, tämä ei liurua sormien välistä. Suihkugeeli ei juurikaan vaahtoa, mutta se taitaa olla luonnonkosmetiikalle yleistä. Silti säärien sheivailu onnistuu tällä oikein kivasti. Iho ei jää kuivan oloiseksi, eikä tuoksukaan jää "asumaan" iholle. Hintaa tuolla järkälemäisen kokoisella purtilolla on 5,45€.

Saman sarjan lotioni tuoksuu yhtä sitruunaiselle ja on yhtä mukavan jämäkkää koostumukseltaan. Silti rasva leviää mahdottoman hyvin, on riittoisaa ja imeytyy nopeasti. Talvikuiva ihoni kiittää tästä vaihdoksesta. Kivan pumppupullon hinta on 5,60€, eli täysin vastaava kuin aiemmin käyttämäni Nivean rasva.

Urtekramia myy myös Citymarketit, mutta heillä pullot ovat ikävästi normishampoiden ja -rasvojen seassa, joten täytyy tietää jo etukäteen mitä etsiä.

Viimeisenä ostoksena kärriin livahti Erboristican kuorintavoide. Erboristican purnukoiden ulkonäkö ei houkuttele ostamaan tuotteita, mutta onneksi pääsin yli tuosta esteettisestä pulmasta. Kuorintavoide on koostumukseltaan kermaista. Rakeet ovat pieniä, pyöreitä ja niitä on riittävästi. Pyöreydellä tarkoitan, että ne eivät raasta ihoa kulmikkuudellaan vaan ovat miellyttävän hierovia. Pois pestessä voide jättää jälkeensä huikean pehmeän fiiliksen iholle, tykkään tosi paljon. Ainoa miinus on "tuoksuttomuus". Voide haisee hieman ummehtuneelle, mutta annan sen anteeksi koska tuote on muuten niin miellyttävä, eikä haju jää ihoon pesun jälkeen. Hinta tälle täydellisyyttä hipovalle tuotteelle on 4,95€.

Jos luonnonkosmetiikka yhtään kiinnostaa, suosittelen vahvasti lukemaan aiemmin mainitsemani kemikaalicocktailin lisäksi Karkkipäivän blogia. Olen käyttänyt Karkkipäivän hakukenttää tehdäkseni täsmähakuja haluamiini tuotteisiin. Jo hakemalla sanoilla kuten "shampoo" tai "ripsiväri" saa vaikka kuinka lukemista. Tästä syystä en tarkemmin tuotteita tai niiden valmistajia kuvaile, koska Karkkipäivässä kaikki löytyy jo valmiiksi kirjoitettuna. Sieltä olen saanut kipinän kokeilla näitä, sekä suurimman osan tiedostani asiaan liittyen.

Otan ehdottomasti vastaan myös tuotevinkkejä, jos joku muukin näitä käyttää. Seuraavat vaihdokkaat luonnolliseen suuntaan ovat naamanpesuaine, shampoo ja ripsiväri. Luonnollisia meikkejä ei Prismat ikävä kyllä myy, joten joudun minäkin taas keskustaan taipumaan. Ja suatanpa näistähhii oman kirjoituksensa sitten aikanaan rustailla. :)

Kotiläksyt tehtynä

Rundi hulmuaa

Viikko sitten käytiin Oililla. Katsottiin ensimmäisenä noudon tilaa. Viime kerralla aiheesta tuli sapiskaa, joten oli kiva kuulla, että nyt oli kotiläksyt tehty ja nouto mennyt eteenpäin. Pito oli hyvä, ei pyöräyttänyt kapulaa kertaakaan paikallaan eikä liikkeessä. Säännöt sanoo, että koira saa korjata kerran kapulan asentoa suussaan ilman pistemenetyksiä. Mutta koska koiralle ei voi tuollaista mitenkään selittää, niin turhien pisteiden menetysten takia päätin ettei sitä kertaakaan hyväksytä meillä.

Myös palautukset on menneet eteenpäin. Sen sijaan Grimm kahmaisee edelleen kapulan kädestä ja uusimpana menee välillä tassut edellä kapulalle. Osa kapuloille menoista oli hyviä, mutta välillä se jää kapulaan kiinni ja nautiskelee kapulastaan liikaa siellä ollessaan ja silloin tuhmakoira tykkää tönäistä kapulaa jaloillaan.

Huomauttamalla saatiin kapulan kädestä ottaminen siistimmäksi. Samoin huomautettiin kunnolla jokaisesta kapulaan törmäyksestä. Grimmillä ei ole kiire minun luo takaisin kapulan kanssa, koska kapula on sille edelleen liian tärkeä ja palkka jo itsessään. Se tulee kyllä laukalla, mutta huolimattomasti. Kapulaa lähdettiin tekemään toissijaiseksi siten, että kun koira on puolen metrin päässä kapulasta, alan kutsua sitä villisti. Tässä ajoituksen täytyi sattua kohdalleen, koska jos kutsuin liian ajoissa, kilttipoika tuli tyhjänä takaisin. Näitä siis jatketaan edelleen kotiläksyinä ja toivotaan, että kuukauden päästä on taas pari osasta paremmalla tolalla.

Treeniä jatkettiin noutoteemalla, seuraavaksi vuorossa ohjattu. Olen tehnyt vasta pohjia leluilla ja halusin kuulla Oilin mielipiteen, kuinka edetä tässä. Kapulat kannattaisi muuten lisätä meidän treeniin lelujen tilalle välittömästi, mutta parin kokeilun perusteella Grimm törmää tässä kapulaan usein. Kapulaan törmäämisestä koiraa täytyy huomauttaa joka kerta ja tässä vaiheessa se ei olisi reilua, koska Grimm ei osaa ohjattua, joten kapuloita oteta vielä mukaan vaan jatketaan leluilla siihen saakka kunnes nouto on paremmalla tolalla. Suunnat Grimmillä on jo hyvin hanskassa, ei mennyt kertaakaan lankaan vaikka viskoin leluja merkiltä sivuille.

Juteltiin Oilin kanssa merkin kriteeristä ohjattuun liittyen. Oili oli sitä mieltä, että Grimmille on saatava pommin varma kriteeri merkille, ennen kuin ohjattua lähdetään vaikeuttamaan, muuten mennään taas väärässä järjestyksessä. Sain kotiläksyksi pelata Grimmin kanssa merkkileikkiä, jossa koiralle kerrotaan selvästi, että sen halutaan seisovan siinä pienellä alueella merkin takana.

Kimppatreenissä tehtiin tällä kertaa kaukoja. Koiria oli neljä, kaikki nenä samaan suuntaan n. metrin välein neliömuodostelmassa. Kaksi koiraa oli siis aina jonossa, samoin kuin niiden koirien ohjaajatkin. Tein pelkkää I-M-I. Pari kertaa Grimm jähmäsi, mutta kun kävin nostamassa pannasta istumaan, teki taas kunnolla.

Loppuun vielä evl-paikkis, jossa ylläripylläri Grimm kotkaili istumisen. Sain kotiläksyksi opettaa Grimmille up-tempun, jolla voin kertoa kauempaakin tai piilosta, että hei hei kaveri, pää pystyyn. Tämän opettaminen on osoittautunut hieman haasteelliseksi, koska Grimmhän ei kotkaile kotona, eikä silloin kun minä olen sen lähellä. Opeta siinä sitten, että nostappa pääsi vielä ylemmäs kun tyyppi istuu jo valmiiksi kuin tinasotilas. :D Läksin opettamaan tätä luopumisen kautta tuomalla namikättä koiran leuan alle. Tässä vaiheessa en tiedä yhtään, mitä loppujen lopuksi tuolla veivaamisella sille opetan. :D

Istuu se tämäkin, vaikka sitten lelukorissa....

Reissulla harrastettiin myös ABC-shoppailua. Enpä olis vielä viikko sitten arvannut, että sisustan kylppäriä huoltoasemalta ostamilla tuotteilla. Pöllöt on vaan niin iiiiihh. :D

Kylppäripöllöt!

Ruutuhommelit meillä on sillä tolalla, että kotipihassa hakee jo tosi kivasti takanauhan tuntumaan joka kerta, mutta hallissa tehtynä oli vielä liian hapokasta. Oli selvästi liian vaikeaa, koskapa jäi kiinni kentällä oleviin merkkeihin. Niihinhän se ajatus jämähti ja ruudussa haki sitten mihin sattuu. Jälleen kerran ei voi nillittää kun tyyppi ei vielä osaa varmasti. Tehdään siis varmemmaksi kotona ja hallilla helpotettuna.

Rutan!

Kattokaa, Rundi osaa! 

...ja Grimmiä ällöttää...

Otsikko tulee siitä, että olen "etelän" reissuilla kuullut jonkun verran ruotsinkielisiä tokokäskyjä ja ne kuulostaa paljon kivemmilta kuin suomenkieliset. :D Miettikää nyt: rutan, sidan, lik, komma, jne. Mietin jopa hetkittäin, että seuraavalle koiralle tulisi ruotsinkieliset käskyt. Siihen (pennun tuloon) tosin on vielä niin pitkä aika, että riittäköön pennun pään menoksi se, että sen nimi on päätetty jo yli vuosi sitten. :D

Sanoitko oikeesti, että ruotsiksi?!

Itse asiaan, eli siihen ruutuun. Olen täälläkin kirjoitellut, valitellut, hihkunut, iloinnut, kironnut meidän ruudun opettelua. Hermoromahdus asian suhteen tapahtui sitten pari päivää sitten. En ole oikein koskaan saanut opetettua Grimmille ruutua varmaksi ja viime aikoina (ylläripylläri kun koe lähestyy) se on alkanut turhauttaa ihan kunnolla.

Heti treenin jälkeen soitin "minäperunkaikkikokeetenkäteeenääikinämitään" puhelun viisaammalleni. Järkevämpää(?!) raivota ihmiselle kuin treeneissä koiran kuullen. Vastaukseksi sain, että eikun lusikka kauniiseen käteen ja treenaa lisää, muu ei auta. :D

Kun sitten puhelimessa aloin käymään läpi meidän treenimetodeja ja treenitiheyttä alkoi kuvio selvitä. Minulla on mennyt tässä hommassa niin sanotusti puurot ja vellit sekaisin. Olen opettanut koiraa kerralla useammalla metodilla luullen osaa niistä palkkauskeinoiksi. Lisäksi olen yrittänyt vahvistaa ruudun paikkaa metodilla, jolla sitä ei missään nimessä edes voi opettaa.

Aloitetaan ihan alusta. Kun ruutua lähdetään opettamaan, täytyy ensin rakentaa motivaatio ruutua kohtaan. Tätähän tehdään monesti suorapalkalle juoksuttamalla. Tällä saadaan hyvä vauhti ja koiralle ajatus "mene törppöjen ja narun luo, ne on merkitseviä". Vasta Satun koulutuksessa pari viikkoa sitten tajusin tämän kun Satu kertoi parillekin aloittelevalle koiralle ruudun opetuksen vaiheet teoriassa. Tähän saakka olen luullut, että koira oppii motivaation lisäksi ruudun paikkaa. Ei pidä paikkaansa.

Vasta kun koiran motivaatio ruutua kohtaan on tosi hyvä, aletaan kertomaan koiralle, että sen halutaankin menevän tiettyyn kohtaan ruudussa. Tähän onkin sitten montaa sorttia keinoja. On mm. näyttöruutua, kosketusalustaa ja uusimpana itselleni "Tiltun metodi". Sanon sitä Tiltun metodiksi, koska häntä pidemmälle en metodin historiaa tiedä. :D Toivottavasti kukaan ei tästä loukkaannu.

Grimmille ruutu on opetettu alun pitäen kosketusalustalla. Tein alustaa liian kauan, jolloin Grimm alkoi ajatella, että kosketusalusta = ruutu. Grimm myös jää hieman kiinni silmästään alustaan, joten tästä päätettiin luopua. Tilalle otettiin näyttöruudut. Aluksi tämä tuntui toimivan, mutta pian huomasin, että vaikka välillä menee hienosti, niin ihan yhtä hyvin välillä voi mennä myös ihan miten sattuu. Näiden metodien rinnalla tehtiin koko ajan myös suorapalkkaa koska pelkään aina Grimmin vireen laskevan ja vauhdin hidastuvan. Aina vain siltikin tuntui, että vaikka vauhti on jees, niin koko ajan ruudussa mättää joku.

Kun minulle tuo Tiltun metodi ensimmäistä kertaa kerrottiin, luulin sitä palkkauskeinoksi. Voitte jo arvata miten pieleen tällä oletuksella voidaankaan mennä. :D Avataan hieman. Tiltun metodissa koiralla tulee olla motivaatio ruutua kohtaan. Sen tulee osata mennä ruutuun, paikalla ei ole niin suurta merkitystä tässä vaiheessa. Tällä nimenomaan aletaan viilaamaan tarkkaa paikkaa siellä ruudun sisällä asettamalla palkka ruudun takaosaan samalla kun koira vielä seisoo ruudussa. Näin annetaan koiralle aikaa ajatella oma sijoittumistaan ja seuraavilla toistoilla se toivottavasti alkaakin vastaamaan koulutukseen hakeutumalla (ihmisen mielestä) parempaan paikkaan (lelun kohtaan) ruudussa.

Kun tosiaan luulin, että tuo mainitsemani metodi on palkkaamiskeino, tein edelleen näyttöruutuja, joihin käytin tätä palkkaussysteemiä. En voi edes kuvitella miten harmaalla alueella tässä ollaan liikuttu, kun koiralta on vaadittu tarkkaa paikkaa vaikka sillä ei ole siitä sitä harmaata aavistusta parempaa. Lisäksi kun sijoittuminen on ollut (ihmisen mielestä) väärä, koira on jätetty palkkaamatta ja pyydetty korjaamaan. Ihmettelen suuresti, että on Grimmillä edelleen kaiken tämän jälkeenkin oikeasti hyvä motivaatio ruutua kohtaan. Huh.

Puhelun aikana kävi myös ilmi, että en treenaa ruutua lähellekään tarpeeksi. Näin talviaikaan mukavuudenhaluisena ruututreenejä on tullut vain 2-3 treeniä viikossa. Tässä vaiheessa sitä pitäisi treenata vähintään 6-7 treeniä viikossa, mieluummin enemmänkin. Vaikka talvisin treenipaikan löytäminen osaa olla kiven alla, varsinkin niin, että treenikertoja tulisi 10/vko, niin kyllä etsivä löytää. Nyt on treenipaikka ruututreenejä varten, kunhan pakkaset pysyvät maltillisina eikä tule kamalan liukasta.

Kun sain purettua kaikki nuo opetusmetodit erilleen, sain myös analysoitua ensimmäistä kertaa mikä niissä on meille hyvää ja huonoa. Tajusin, että olen ihan turhaan hinkannut suorapalkkaa, koska tässä vaiheessa vähempikin riittää.

Valitsin meille opetusmetodiksi tuon Tiltun metodin ja kyllä se vaan toimii. Kolmen treenin jälkeen Grimm menee aina aivan takanauhan tuntumaan, kun aiemmin ongelmana oli etunauhan päällä pyörähtely ja ruudun keskiosaan jääminen. Toki paikka siellä takanauhan alueella vielä elää keskiosan ja oikean reunan välillä. Jostain syystä Grimm ei mene koskaan ruudun vasempaan reunaan. :D Puhelimessa mulle sanottiin, että parissa treenissä alkaa näkymään selviä tuloksia ja minähän kehtasin väittää vastaan vaikka itsekin aina toitotan, että tokossa metodin toimivuus näkyy heti.

Vaikka tällä hetkellä vaikuttaa hyvältä, niin ollaan vielä ihan alkutekijöissä. Nyt parin viikon kuuri, paljon treenejä alle ja sitten aletaan varmaan olla jo vahvemmalla pohjalla. Tuskin saan tätä kuukaudessa kasaan, mutta uskon saavani ruudun siihen kuntoon, että sillä voi kisaamaan lähteä. Nähtäväksi jää. :D

Loppuun jäniskevennys. Kumpi tässä photobombasi kumpaa? :D

Rundi - nyt

Pikkunen PPR. Kuva: Marika Klossner

Rundi alias PPR on majaillut meillä nelisen kuukautta. Ajattelin vähän kirjoittaa sen kotiutumisesta ja ylipäätään pohtia koiran sopeutumista ja ihmisten asettamia odotuksia kotia vaihtavaa koiraa kohtaan.

Rundi syntyi puolet pienempänä kuin sen sisarukset. Eihän siitä tiennyt jääkö se edes henkiin. Niinpä se jäi kasvamaan Woollandiaan kun sisarukset läksivät uusiin koteihinsa. Noh, henkiin jäi ja kasvatti samalla pieneen sieluun sellaisen sisun, että oksat pois. ;)

Ollaan tultu siihen tulokseen, että Rundilla lienee joku pieni kehitysvamma. Olenkin jo aiemmin kirjoittanut sen hyvin suorista takajaloista, mutta myös sen oppimiskyky ja huomiokyky ovat hieman erilaiset kuin muilla koirilla. Marika tituleeraa Rundia "onnelliseksi" koiraksi ja sellainen se juuri onkin. Aina onnellinen hömppä, joka näkee maailman ihan omien kakkuloidensa läpi. Sen ainutlaatuisuus ei elämää haittaa millään muotoa, mutta harrastaminen sen kanssa voisi olla hieman haasteellista. Me ollaan opeteltu pikkujuttuja omaan tahtiin ja kyllä se tuntuu kaiken oppimansa muistavan.

Rundi tuli meille kodista, jossa sen elämä oli ihan mallillaan, mitä nyt sille ei ollut antaa henkilökohtaista aikaa, joka on ymmärrettävää kun siitä ei työkoiraa oltu tekemässä. Usein paimeniksi suunniteltuja koiria aletaan kouluttaa kunnolla vasta vuoden kantturoilla, joten Rundi sai elää vapaaherran elämää muutamaa lampailla käytyä kertaa lukuunottamatta meille tuloonsa saakka. Perusluonteeltaan Rundi on hirmuisen hyvähermoinen, kiltti, erittäin sosiaalinen seuraeläin ja pienestä koostaan huolimatta se pitää huolen, että se huomataan.

Jokainen meistä on nähnyt sellaisen B-luokan leffan jossa hieman tollo maalaisserkku tulee kaupunkilaisserkkunsa luo kylään ja pistää koko korttelin sekaisin. Jep, siltä se tuntui kun Rundi meille asteli. :D Se on se hillbilly joka käy paskantamassa naapurin Irman portaille, läpsäyttää kyläkaupan kassaneidin meijereitä kuin bongorumpuja, tönii kavereitaan hyväntahtoisesti mutta hiukan liian kovaa, röyhtäilee kovaan ääneen ruokapöydässä ja pitää kovinta mekkalaa luokkahuoneessa saaden opettajan jakamattoman huomion. Rundi. :D

Ensimmäisen elinvuotensa kymmenen koiran laumassa eläneenä, se on hyvin leimautunut muihin koiriin, ei niinkään ihmiseen. Meille tullessaan tuo pieni riivinrauta ei kokenut minua millään muotoa tarpeelliseksi, saatikka kiinnostavaksi olennoksi.

Ihmisen tarpeellisuus alkoi valjeta Rundille kun sen aiemmin kokema vapaaruokinta loppui, koska meillä koirat saavat ruokaa kaksi kertaa päivässä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt saamaan sen huomiota, vaan Rundille täytyi opettaa, että ihmisen kasvot ovat katselemisen arvoiset. Opetin sille siis kontaktin. Oli jännä seurata miten Rundi koetti viimeiseen saakka ratkaista ongelman itse. Sillä ei käynyt mielessäkään, että se voisi tehdä minun kanssa yhteistyötä. Oletteko koskaan nähneet dokumenttia, jossa verrattiin erilaisilla pulmilla kotikoiran ja suden (sekä korpin) ongelmanratkaisukykyä? Rundi käyttäytyi aluksi kuin se eläinkokeen susi. Suosittelen muuten kaivamaan sen dokumentin jostain, oli tosi mielenkiintoinen.

Ensimmäisen kuukauden Rundilla oli kova meno päällä. Se haastoi koko ajan Grimmiä leikkiin, tosin niiden leikki oli alussa hyvin kiihkeää ja muutamia kertoja päättyikin parin sekunnin rähäkkään. Nämä tilanteet annoin poikien setviä keskenään, koska kumpikaan ei ole riidanhaluinen ja molemmilla on niin hyvä hermorakenne, ettei nuppi keitä yli. Hienosti tyypit hoitivatkin homman, rähäkän jälkeen leikki jatkui heti minuutin päästä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nykyään noita ei enää satu kun ovat tutustuneet kunnolla.

 

Grimm piti Rundille muutaman luukoulun. Grimm ei siedä, että meillä omitaan tavaroita tai ruokaa, joten se tekee tuon selväksi jokaiselle koiralle joka meille tulee. Rundi ei kyllä koskaan ole yrittänytkään uhmata Grimmiä, mutta lienee joskus havitellut lähimmäisensä luuta tai ahnehtinut omaansa. Nykyään Rundikin tietää, että meiltä ei luut syömällä lopu ja ruokaakin saa joka päivä, joten niistä ei tarvi olla huolissaan. :D

Täytyy myöntää, että aluksi Rundin tempaukset turhauttivat aikalailla. Se räpelsi ihan koko ajan jotain. Nuori energinen koira täysin uudessa ympäristössä yrittää sopeutua ja tahtoo tutustua kaikkeen, mieluiten hampaillaan. Ensimmäisen kuukauden ajan se yritti jatkuvasti bylsiä peittoja, tyynyjä ja suurempia pehmoleluja. Harmitti kun tästä toiminnasta joutui kieltämään suhteellisen topakasti ja Grimm parka otti sen kovin itseensä. Ei se tajua, että voi torua vain toista. Pikkuhiljaa tuo toiminta jäi pois ja nykyään bylsimistä tapahtuu aniharvoin. Kyse on siis ollut varmastikin opitusta tavasta ja suuren elämänmuutoksen aiheuttamasta stressistä.

Rundi myös joi järkyttäviä määriä vettä. Puhutaan siis litroista vuorokaudessa. Lisäsin vesikuppien määrää ja täytin niitä ahkerasti useita kertoja päivässä. Vasta parin kuukauden meillä elon jälkeen veden kittaaminen vähentyi. Olin ihan satavarma, että elukkaparalla on joku sisäelin poksahtamaisillaan, mutta tuokin lienee jonkunlainen stressireaktio.

Mietin myös, että Rundia saattoi närästää ruokintamallin yhtäkkinen muutos, koskapa tuon juomisen lisäksi se nuoli ihan pakkomielteisesti mattoja ja lakanoita. Jos en kieltänyt ja välillä vaikka kielsinkin, saattoi tehdä tuota niin kauan, että pelkäsin lakanan menevän puhki. En tullut hommanneeksi mitään närästyslääkkeitä ja tämäkin tapa on hiipunut näiden kuukausien saatossa. Vielä välillä Rundi muistaa nuoleksia lakanaan tai mattoon suuren märän läntin, mutta uskoo jo kun nätisti kehottaa lopettamaan.

Alussa mitkään kehoitukset, kiellot, tai kutsut ei menneet läpi, tyyppi vaan jouhevasti jatkoi sitä mitä olikin tekemässä. Yleensä jotain ei-toivottua. :D Onhan ymmärrettävää, että tyyppi, joka on tottunut touhuamaan aamusta iltaan maalla mitä ikinä huvittaa ja tuhlaamaan energiaansa tasaisesti pitkin päivää, oli aika ihmeissään kun yhtäkkiä pitikin vain levätä 8 tuntia päivässä + yöt päälle ja seuraelämää saa arkisin vasta iltapäivällä.

Ensimmäiset viikot oltiinkin kaikki (paitsi Rundi) ihan poikki. Kukaan ei nukkunut kun Rundi juhli yöt, että malttoi nukkua sitten päivät. Lopulta oli pakko laittaa tuo villielukka yöksi portin taakse ja voi halleluja mikä päätös se olikin. Ajattelin, että koiraparka kärsii siellä yksinään, mutta katin kontit. Sinne se meni ihan iloisesti ilman minkäänlaista houkuttelua ja oli hipihiljaa koko pitkän yön. Myös Grimm rentoutui tästä vaihdoksesta ja palasi sänkyyn nukkumaan. Kaiken kaikkiaan Rundi nukkui portin takana kolmisen viikkoa ja sen jälkeen meillä on vietetty täysin rauhallisia öitä.

Rundi viettää edelleen työpäivät portin takana kun taas Grimm saa olla missä haluaa. Aluksi kokeilin pitää Rundiakin koko asunnossa, mutta kun kotiin tullessa oli läppäristä lähtien kaikki lattialla ja tuhottu, sekä keittiön pöydällä juhlittu, niin päätin, että se ei siellä portin takana niin paljoa kärsi. Seuraavan kerran Rundi saa kokeilla vapaata yksinelämää keväällä kun plakkariin pärähtää 1,5 vuotta. Nyt taitaa olla bortsupojan pahin ikä käynnissä, kotibileet on heti pystyssä kun emäntä lähtee kotoa. Grimmhän oli tismalleen yhtä hirveä (ellei hirveämpikin) tuhotessaan kaiken tuossa iässä.

Rundin tulo vaikutti yllättävän paljon myös Grimmiin. Toki se oli hurjan sosiaalisena tyyppinä silmin nähden onnellinen saadessaan leikki- ja seurustelukaverin, mutta jos Grimm olisi saanut itse valita kaverinsa, olisi se valinnut ehkä jonkun "sivistyneemmän" tyypin. :D Rundi on se bilehile jota koulunkäynti ei juuri kiinnosta eikä se hirveästi säännöistä piittaa. Grimm taas on se urheilijapoika ja luokan priimus, jolle säännöt on elämän eliksiiri. Kivasti ne on saaneet rakennettua yhteisen sävelen ja varmasti kumpikin on antanut myönnytyksiä. Grimm ei enää mm. ihan niin helposti lähde inhon vallassa pois kun Rundi ryysää humaltuneen teinitytön elkein sen kylkeen kiinni makaamaan.

Grimmin sääntörakkaudesta on myös hurjasti hyötyä. Se tulee heti kielimään minulle kun Rundi tekee pahojaan. Tällä tavalla olen saanutkin pelastettua monen monta tavaraa terroristin kidasta. :D Uskomaton tyyppi. <3

Huvittaa suuresti kuulla ja lukea, kuinka jotkut väittävät kotia vaihtavilla koirilla olevan hirmuisia "stereotypioita" tai käytösongelmia. Pistää suorastaan vihaksi kun ihmiset mielestään "pelastavat" näitä koiria ja "korjaavat" ne. Ne koirat ei ole koskaan pyytäneet päästä pelastetuiksi, eikä niissä ole mitään valtakunnan korjattavaa. Kyllä suurin osa näistä väitetyistä "stereotypioista" häviää täysin itsestään kunhan koiran stressi tasaantuu ja se kotiutuu ja kunhan se oppii täysin uuden elinympäristön elämän tyylin. En tiedä onko tuo tietämättömyyttä, oman egon pönkitystä vai ihan vaan pätemisen tarvetta, mutta en arvosta tippaakaan. Itsekkäistä syistähän näitä rekkuja (pentuja tai aikuisia) kotiin raahataan.

Heti kun tuodaan tällainen rekku kotiin aletaan tuputtaa sille "meidän tapoja" mentaliteetillä, että kaikki mitä koira nyt on, on väärin ja se on äkkiä muutettava. Lisäksi jos koiralla jotain harrastetaan ja kenties kisataankin, muistetaan jokaisen tuloksen jälkeen hehkuttaa miten suuren työn ihminen onkaan tehnyt, että on saanut koiranreppanan tähän saakka.

Myönnän itsekin, että aluksi oli vaikea hyväksyä joitain Rundin muualla oppimia asioita, esim. sitä, että se haukahtelee terävästi innostuessaan ja leikkiessään, on hyvin esiintyvä ja tilaa vievä persoona ja menee melko päättömästi joka paikkaan. Koira kyllä muokkautuu aikanaan ympäristönsä mukaiseksi, mutta jotkut asiat on vain hyväksyttävä ja niiden kanssa on opittava elämään. Eihän tällaisesta koirasta koskaan tule "minun näköistä" ja sillä tulee aina olemaan niitä tiettyjä pieniä juttuja, jotka itse olisi ohjannut toiseen suuntaan jo pikkupentuna, mutta ei se siitä tee yhtään huonompaa koiraa.

Meidän elämä on nyt melko mallillaan. Viimein 3-4kk jälkeen voi sanoa, että tyyppi on täysin kotiutunut. Sen tajuaa vasta muistellessaan näitä asioita taaksepäin. Ainahan Rundi on ollut meillä kuin kotonaan, mutta se, että maalaiskoira oppi kaupunkilaisten tavat ja rutiinit, vei aikaa. Täytyy kyllä myöntää, että turkasen helppo kotikoirahan Rundi on.

Paljonkaan ei olla harrastamiseen satsattu, mutta hauskaa meillä on ollut. Rundi ei ole edelleenkään minun koira, mutta on sovittu, että se jää meille "toistaiseksi" voimassa olevalla sopparilla. Susiraja saa siis pitää maskottinsa ja tarina jatkuu. :)

ystävät Urpå ja tosiUrpå