Tarkoitukseni ei ollut ottaa bc:tä, mutta tämänkin jännittävän seikkailun polkaisi käyntiin ystävän idea. Woollandiaan syntyi päivän erolla itsenäisyyspäivän tienoolla kaksi aika erilaista pentuetta. Tiia saa Ruffelle veikan Taimin pennusta ja hän vinkkasi minulle että Wenjan pennuista vielä pari urosta etsi kotia. Mietin asiaa jonkun aikaa perinpohjaisesti, koska tämä olisi puhtaasti paimenlinjainen pentu eikä minulla ole paimennuksesta haisuakaan ja paimenkoiristakin vielä aika vähän. Aluksi loikkaus kelpiestä bortsuun tuntui valtavalta, mutta mitä enemmän asiaa mietin, sen selvempää oli, että en uskaltaisi ottaa heti perään toista kelpietä.
Minulle kerrottiin että pennuista on odotettavissa aika "Ruffemaisia" ja Ruffen ja Tiian yhteistyötä ja Ruffen kasvua vuoden ajan seuranneena, uskaltauduin soittamaan Woollandiaan Marikalle. Puhelun seurauksena lähdettiin katsomaan paimennusta, pentuja ja aikuisia koiria lähes 500km päähän.
Perillä nähtiinkin paljon enemmän kuin osasin toivoa. Näin pentueen vanhemmat, myös Uuno isä oli kutsuttu paikalle. Tilalla asuu pentueen isänisä ja isänisänisä ja pääsin tutustumaan näihinkin herroihin. Mikä ehkä parasta, näin myös kaikki nämä koirat lampailla. Paimennus avautui minulle ihan uudella tavalla, koulutustyyli ja ilmapiiri olivat täysin erilaiset kuin mitä olin aiemmin nähnyt, tykkäsin! Olin todella yllättynyt siitä, miten paimentaessa kaikki koiran perusluonteet tulevat esiin. Toki myös koulutuksella on iso osansa, mutta kyllä tuohon hommaan synnytään ja kasvetaan, ei sitä voi pelkästään tempuilla opettaa.
Grimm, työnimeltään Kintsu valikoitui minulle onnen kauppana. Jo Woollandiassa käydessäni pidin eniten sylissäni tuota kolme viikkoista sormen pureksijaa, se vain jotenkin veti puoleensa. Pari viikkoa kului ennenkuin sain tietää lopullisesti kenet saan tänne susirajalle pakkasen keskelle hakea ja olinpa onnesta soikeana kun Marikalta tuli viesti että Kintsu on minun! Ulkonäöltään Grimm tuo mieleen Lunan, se on varmasti yksi asia jonka takia pentu kiehtoo minua vieläkin enemmän vaikka olenkin aina sanonut ettei koiran ulkonäöllä ja värillä ole mitään merkitystä.
Wenjan pentue nimettiin Tuntemattoman sotilaan mukaan ja me pennun ottajat saimme valita pentujemme viralliset nimet. Minä valitsin uskaliaasti Kapteeni Kaarnan, josta wikipedia osaa kertoa näin "Iäkäs ja kokenut jääkäriupseeri ja konekiväärikomppanian alkuperäinen päällikkö. Isähahmo miehilleen ja jopa alokkaiden kesken arvostettu mies." Tällaisen korkeamman tason sotilaan kanssa sitä aletaan taivaltaa ja hänen hienoja taitojaan ja aseistustaan voikin jo ihailla täällä. Liian helpolla olenkin päässyt kahden aiemman koirani kanssa, oikeastaan mitään eivät ole tuhonneet. Vielä muutama päivä ja herra kapteeni saa upottaa nastansa minun ranteeseeni, en malttaisi odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti