Makkeeta mahan täyeltä

Sitäpä sitä saatiin viikko sitten kun perhe Grönholm päräytti vierailulle neljäksi päiväksi. Saatiin täydennystä myös Turun suunnalta, joten laatuseura oli taattua. :) Treenailtiin tokoa, lenkkeiltiin jäällä ja vietettiin aikaa, kylläpä oli huisin kiva viikonloppu! Harmillisesti kuvia tai videota treeneistä ei tullut otettua kun koko ajan touhotettiin muuta. :D Meillä täällä susirajalla on edelleen näin paljon lunta:

Kolmen ensimmäisen päivän pääteemat minulla oli liikkeiden välit ja ruutu.
Liikkeiden väleissä keskityttiin saamaan Grimm aktiiviseksi minua kohtaan. En saanut pyydellä, en nalkuttaa, enkä hakea koiralta kontaktia, vaan Grimmin täytyi olla se, joka otti aktiivisen roolin saadakseen palkkansa. Nämä paranivat jo tuon kolmen päivän aikana huomattavasti. Toki tarvitaan vielä paljon treeniä, että tästä saadaan rutiini, mutta hyvä alku!

Ruudussa en saanut perjantaina omaa asennetta varmaksi. Sainkin aiheellisen palautteen, että Grimmin kaltaisen koiran kanssa täytyy itse mennä peilin kautta treeneihin. Jos oma naama näyttää yhtään epävarmalta koska ei osata, ei treeni tule onnistumaan ihan varmasti. Tämä huomattiin heti seuraavina päivinä. Kun tulin treeneihin asenteella "tää menee hitsin hyvin", niin se meni. :D Siispä kokeisiin peili taskuun mukaan. ;) Ruudun paikka on alkanut vahvistua kivasti. Käytän edelleen joka treenin ekalla toistolla kosketusalustaa, muut toistot ilman ja palkka aina koiran taakse. Nyt tarvitaan enää itsevarmuutta suorittamiseen niin vauhti kestää myös koetilanteen.

Tehtiin myös jonkun verran paikkaistumisia. Olen pysytellyt muutaman metrin päässä Grimmistä ja näin se kykenee istumaan kotkailematta kovassakin häiriössä. Täytyy nyt vaan pidentää matkaa metri kerrallaan. We can do it!

Häiriökaukoissa Grimm on aika hyvä I-M-I vaihdoissa. Tehtiin sekä rivissä, että liikkuroituna. Tein myös ihan läheltä muutaman M-S-M vaihdon, hyvin meni nekin vaikka seisomaan nousu on vielä vireen noustessa aika etupainoinen. Hallissa en jostain syystä koskaan muista laittaa kaukoihin takapalkkaa joka toimii meillä ihan parhaiten ja saa koiran ajatuksen taakse. Tässä on skarpattava, ei heittopalkkaa kyyläkoiralle, murr.

Luoksetulon ja kaukojen jättöjä treenasin lähtemällä juoksemaan ja kutsumalla koiran luokse yllärinä. Näitä ei passaa montaa tehdä ellen halua, että ihana koirani ampaisee kisoissa ekalla kaukojen vaihdolla innoissaan sivulle. :D

Noudon palautukset on parantuneet paljon, mutta kisamaisena jää edelleen välillä auki. Myös kapulan nostot olivat nyt siistejä ja törmäily on jäänyt pois.

Maanantaina Grimm teki kisamaisena AVOn. Tarkoitus oli tehdä kahdessa osassa, mutta koska unohdettiin tehdä seuruu niin se oli sitten yksinään kolmannessa setissä. Liikkeiden välit olivat jo aika kivat, vain kerran taisi huomio herpaantua. Paikkaistumista ei tehty.

Sain itse palautetta, että olen sellainen "kiltti kisaaja", joka kuuntelee liikaa liikkuria/tuomaria ja näin jättää helposti koiran oman onnensa nojaan liikkeiden väleissä. Lisäksi tämä "kiltti kisaaja" noudattaa liian kirjaimellisesti liikkurin osoittamia lähtöpaikkoja. Asetun aina kiltisti ihan törpön viereen vaikka tasan tarkkaan tiedän, että Grimm ei pysty tulemaan minun sivulle jos törpön ja minun väli on hyvin pieni. Tämähän on kaikki kokemattomuutta ja aloittelijalle varmasti tyypillistä käytöstä. Näissä on itse petrattava ja muutettava itsensä "itsekkääksi kisaajaksi" joka on kehässä koiraansa varten eikä huomioi muuta eikä muita.

Noh, mutta kisamainen meni sitten tälleen (en muista enää liikejärkkää):

Liikkeestä seis: Meni maahan. Seuruu oli hyvää vaikka eka liike. Ei painanut, siitä iso plussa. Lämppäys meni siis aika nappiin, jee! Ei voi olla pahoillaan, lisää vaan asentoerottelua.

Nouto: Muuten hyvä, mutta seisoin ihan lähetystörpön vieressä, joten palautus jäi vajaaksi. Oma moka.

Liikkeestä istu: PerusGrimmiä, ihan hyvä. Eikä painanut seuruussa, jeee.

Hyppy: Laitettiin este vahingossa 60cm, mutta eipä tainnut Grimm edes huomata. Tässä ei kommentoimista.

Ruutu: Ruudussa oli kosketusalusta jonka Grimm näki vasta ruutuun mennessään ja riemastui siitä kovin. :D Vauhti on vielä epävarma, mutta laukalla kuitenkin.

Toinen setti:
Törpön kierto: Kaarros on hävinnyt, jihuu! Ihan kiva.

Kaukot: Viereiselle kentälle tuli koira aksaamaan. Eka nousu hyvä, iso plussa! Sen sijaan ekaan maahanmenoon tuplakäsky koska kuunteli aksaajia. Teki kuitenkin loput vaihdot ihan kivasti.

Luoksetulo: Saisi toki lähteä räjähtävämmin, mutta perusmeitä, tasaista ja varmaa. :D

Seuruu: Huomasi kyllä, että eipä oo treenattu aikoihin. Ei painanut, siitä plussaa. Seinää/putkea päin kävellessä, sekä käännöksissä kontakti petti, murr. Kontaktin pettämistä ei olekaan ollut aikoihin. Täytyy laittaa hetimiten kuntoon.

Lopputulemana yksi liike nollattiin, ehkä silti oltais saatettu raapaista ykkönen. Pientä laittoahan tämä vaatisi, mutta ei tätä enää paljoa kannata oikeasti viilata ja puunata. Pakko sinne kokeeseen on vaan mennä, että päästään joskus eteenpäin.

Kun liikkeiden väleihin ei tarvinnut käyttää niin paljoa energiaa, niin pystyin keskittymään enemmän omaan tekemiseen ja se näkyi. En mokaillut, enkä säätänyt. Ja hei, en säätänyt kertaakaan alkuperusasentoja. Edistystääääääh. :D

LeNkillä

Ihanan aurinkoisista kevätpäivistä on saatu nauttia tämä viikko. Sitä nautintoa välittyy niin huikean paljon noista Rundin kuvista, että pakko oli tulla jakamaan ne teillekin. :D Kuvien teema näyttäisi olevan "kieli". Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut Mari Karpow.

Mitäs on tullut tehtyä?

Nyt kun ei olla hetkeen käyty koulutuksissa tai oikeastaan missään, niin ei ole tullut päivitettyä meidän tekemisiä. Kertoillaan vaikka, että mitä on tehty ja missä ollaan menossa.

Ruutu on ollut viime aikoina varmaan suurin päänvaiva, mutta nyt on ehkä löydetty sopiva kombo jolla paikka saadaan priimaksi...ehkä. :D Kun aloin treenata "Tiltun metodilla", sain ruudun paikan nopeasti taakse keskelle. Siitä paikka alkoi nopeasti yleistyä taakse keskelle tai taakse oikealle. Tästä paikka yleistyi todella nopeasti vain taakse oikealle huolimatta siitä missä palkka oli. Näin:

Hienoa, eikö? Tuossa kyseisessä treenissä otin törpöt pois, koska epäilin, että Grimm hakee merkkejä. Ei hakenut. Sitten ajateltiin, että se väistää minua, koska vein palkan aina koiran vasemmalta tuonne taakse keskelle. Ei väistänyt. Kokeilin myös viedä palkkaa vasempaan takanurkkaan, ei mitään vaikutusta. Muutenhan tuo paikka olisi kokeessa ihan hyväksyttävä, mutta kun Grimm haki osan toistoista jopa ruudun ulkopuolelle, niin eihän tuo voinut jatkua.

Hain ensin paikkaa takaisin keskelle lähettämällä koiraa ruutuun sivunauhan vierestä. Koira siis seisomaan ruudun viereen, itse etunauhan tuntumaan ja siitä "ruutuun". Aluksi tein mokan ja katsoin koiraa samalla kun annoin käskyn. Jännä ettei bortsu mennyt keskelle kun sitä tuijottaa. :D Kun tajusin katsoa itse sitä kohtaa johon koiran halusin menevän, alkoi homma toimia.  

Tällä hetkellä tehdään ruutuja niin, että ekalla toistolla on kosketusalusta, loput ilman. Koska kuten Satu pohti, tällä hetkellä Grimmille ei tarvittaisi tässä liikkeessä yhtään epäonnistumista, joten kosketusalustalla varmistetaan että treeni alkaa priimalla toistolla. Palkkaus Tiltun tyyliin. Hakee vielä hieman oikealle, mutta paikka on parantunut jo huomattavasti.  Huh, on tässä ollut keksimistä, mutta tuskin vieläkään voi sanoa, että lähellekään kaikki olisi kokeiltu. :D

Toinen juttu johon panostetaan tällä hetkellä on liikkeiden välit. Näitä on treenailtu vaikka miten, mutta kaikissa hommissa sama ajatus = liikkeiden välit täytyy tehdä koiralle merkitseväksi, että koira tuntisi ne tärkeäksi ja viitsisi "suorittaa" ne kunnolla.

Kolmas aihe on meitä ihan liian kauan aikaa vaivannut istumisen kotkailu. Olen palannut paikkaistumisessa huomattavasti takaisin päin ja tällä tavalla saanut istumisasennon taas ryhdikkääksi. En vaan saanut up-temppua toimimaan, joten Grimm lienee vain epävarma ja hieman ahdistunut. Ette varmaan ylläty enää tekään kun sanon, että tässä on nyt taas jätetty joku vaihe treenaamatta. :D Ei voi enää kuin nauraa itselleen. Paikkaistumista täytyisi tehdä nyt paljon, että saisin sen puuttuvan palasen loksahtamaan kohdalleen. Kävin tämän saman homman läpi paikkamakuussa, mutta eipähän käynyt mielessä, että istuminen täytyy opettaa ihan erikseen ja alusta saakka. Kyllä se kuulkaas on vaan niin, että se ensimmäinen kisakoira joutuu opettamaan ohjaajaansa kantapään kautta. Onneksi nuo rekut ei paremmasta tiedä... ;)