Tuuuu-uuuuli-ilmaisu!

Viikonloppuna hurjailtiin Lumikki teemalla kun 7 kääpiötä pääsi Onttolan metsiin juoksemaan. Kyseessä oli pentutreffit 7 pennun kanssa! Mukana menossa 3 bc:tä, kaksi kelpiä, yksi aussi ja yksi faarao. Ikäjakauma 11-viikkoisesta puolivuotiaaseen. Ihan mielettömän mukavaa oli kaikilla ja varmasti otetaan uusiksi!

Tällä viikolla on ehditty jo pariin kertaan kentällekin tokohöpöilemään. Maanantaina hilluttiin uudella kentällä, taidettiin leikkiä, tehdä perusasentoja, merkkiä ja pari luoksetuloa. Grimm oli niin liekeissä kun oli uusia koiria ja ihmisiä että ihan pakko oli päästä nuuhkimaan villakoiran turkkia, uusia juttuja pikkuelukalle.

Tiistaina käytiin myös uudella kentällä ja tehtiin mahtavaa settiä. Tiia leikki Grimmin kanssa ja samalla näytti kuinka koiraan saa yhden vaihteen lisää, tätä meidän (minun) täytyy harjoitella. Jostain syystä minä leikin aika varovasti ja vähän pidättyvästi, ihan kuin se koira siitä rikki menisi.

Treeneistä on myös kuvia! Pyysin treenikaveria kuvaamaan puhelimellani meitä facebookin kuvahaastetta varten, joten jaetaan kuvasatoa nyt täälläkin.

Ainaan se on tuo suu auki...

Ensin myö leikittiin

Sit mie näin että tuolla tehdään kummia!

Homma tsekattu!

Sit myö taas leikittiin!

Ekalla setillä tehtiin tuon leikin lisäksi ruutua, ihan hirveen hienoja toistoja aika pitkältä matkalta. En muista tehtiinkö muuta. Tokassa setissä tein muutaman perusasennon, imutusta ja vauhtinoutoja. PikkuGrimmissä näkyy oikein hyvin geeniperimä noissa noutoliikkeissä. Setämies Ruffe on oikein tunnettu siitä, että kapulaa ei pudoteta, ei vaikka siihen saisi luvan, ei vaikka sitä yritettäisi. Tuleva insinööri Grimm on samaa maata. Kapula ei tipu matkalla minua kohti vaikka heilutan ruokaa tai lelua, hihkun palkkasanaa koko matkan ja juoksen karkuun. Myös ote kapulasta on parasta A-luokkaa. Oli hienot treenit hienon pennen kanssa.

Grimm on nyt alkanut kiinnostua enemmän ympäristöstään, se on tehnyt pari tuollaista "pakko käydä tsekkaa tuo!" reissua. Tuossa kuvien tapauksessa koira kävi katsomassa kun Tiia siirsi ruudun paikkaa. Ei ollut pikkukoiralle viihdettä siinä, joten palasi parin sekunnin päästä takaisin. En ole tästä huolissani, toki tiedostan asian, mutta nyt suunnitelmana on tehdä tietoisia valintoja asian suhteen. Treenikaverit onneksi osaavat käyttäytyä oikein näissä tilanteissa ja kun pentu huomaa, ettei muualla ole hauskaa, se tajuaa kyllä että minun kanssa kannattaa hengailla. Missään nimessä en lähde koiraa hihkumaan ja anomaan luokseni, itse saa huomata nämäkin asiat.

Tänään läksin aiemmin töistä, että ehdittiin käydä Tiian kanssa lenkillä ennen kuin menin kuuntelemaan Grimmin hakukurssin teoriaa. Odotukset kurssin suhteen ei olleet kummoiset, mietin jo viikko etukäteen kaikkia niitä 70-luvun koulutusmetodeja, joita meihin yritetään upottaa. Ihmetys, hämmästys ja innostus oli suuri, kun kuulin taikasanan tuuli-ilmaisu! Siis mitä, onko täällä päin Suomea ihan aikuisten oikeasti joku, joka opettaa tuuli-ilmaisulla hakukoiria?!? Teoria oli pitkä ja kaiken kattava, jäi ihan tosi hyvä mieli enkä millään (taaskaan) malttaisi odottaa että päästään starttaamaan kurssi! Iiiiiiiihhhh!!!