sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Uusi vuosi, uudet kujeet

Kun istuu töissä kaikki päivät koneella ja istuu kotona osan illoista koneella, niin ei ihan ekaksi tule mieleen istua vielä vähän lisää koneella ja päivittää blogiaan. Varsinkaan kun sain töistä joululahjaksi aktiivisuusrannekkeen, joka kertoo ihan joka minuutin jonka istun. Voin kertoo että liikaa. :( Siitä siis johtuu tämä radiohiljaisuus, mutta kerrottakoon nyt viimeisimmät kun niitä kuulumisia on ihan toivottukin. :D Ja tästä lähtien päivityksiä tulee taas vähintään viikon välein!

Viikko sitten lauantaina oltiin Muuttorannan Nooran vetämässä TopTeam-koulutuksessa, jossa suoritettiin ensin ohjaajien fysiikkatreenit (oli kivat!) ja sitten päästettiin koirat baanalle. Rata oli kiva hypäri (en löytänyt kuvaa nyysittäväksi kenenkään blogista), joka saatiin tehtyä osapuilleen kokonaan keppejä lukuunottamatta. Menin koulutukseen vinkumaan että Grimm ei irtoa ja on ihan kädessä kiinni ja ja ja. Eipähän vaan Nooran silmien alla ollut. :D Koira ryntäili ja irtoili sen minkä ehti, eikä kouluttaja ymmärtänyt yhtään mikä ongelma. Saatiin opetettua putkijarru ja pari kivaa ohjausta. Pääasia kuitenkin oli että meillä oli Rimpun kanssa ihan huippukivaa! Tykkäsin kovasti Nooran tsemppaavasta otteesta.

Seuraava agilitykoulutus olikin heti maanantaina kun mentiin Leinosen Niinan oppiin. Niina on tunnetusti hyvin tekninen kouluttaja ja niin oli nytkin. Jos agility olisi meidän päälaji, olisi Niina parhaita kouluttajia opettamaan ohjaustekniikoita. Tykkään tosi paljon hänen armottomuudestaan ja siitä, että asiat tehdään kunnolla tai niitä ei tehdä ollenkaan. Eihän me sitten päästy kuin muutama hullu este koko radalta kun jäätiin vääntämään japanilaista ja jotain muuta vinkuintialaista. :D Olin tosi tyytyväinen siihen, että Grimmin vire kesti oivasti koko pitkän setin, vaikka molemmat ollaan osaamattomia ja niin ollen toistoja tuli hirmuinen määrä pienille pätkille ja koira joutui odottelemaan pitkiäkin aikoja kun Niina yritti vääntää ratakiskosta minulle jalkojen ja olkapään asentoa.

Tiesin jo Nooran koulutukseen mennessäni että nämä tulevat olemaan tältä erää meidän viimeiset aksat, mutta koska Nooran koulutuksen jälkeen oli niin uskomaton pössis, hehkutin etten raaskikaan lopettaa. Noh, Niinan koulutuksessa tajusin sen raa'an tosiasian, että kuinka paljon minulla olisi työtä edessä, jos meinaan saada Grimmistä, ja ennen kaikkea minusta kisavalmista kauraa. Joten ihmisen on vain myönnettävä oma kuolevaisuutensa ja luovuttava jostain kivasta, että muulle kivalle jäisi enemmän aikaa. Kyllä se vaan on niin, että kolme lajia näin alkutekijöissään on liikaa, varsinkin kun yksi niistä on haku. On eri asia sitten, kun Grimm on taitava tokossa ja haussa (kyllä, siitä tulee taitava ;)), mutta tällä hetkellä en vain pysty panostamaan kolmeen lajiin niin täysillä kun haluaisin ja minusta ei vain ole humputteluharrastajaksi.

Minulla toki on kotona pikku A sekä 2by2 kepit, joten saan tehtyä kuureja silloin kun aikaa on ja saadaan me käytyä hallilla humputtelemassa agihumppaa aina aika ajoin. Putkia tulee käytettyä jonkun verran tokon treenaamiseen, joten Rimpu saa kyllä niitä rakkaita putkeloitaan vielä juosta.

Onhan se tavallaan harmi kun koira on lupaava ja agilityssa nopea ja tykkää lajista kuin hullu puurosta, jättää käyttämättä kaikki se potentiaali. Mutta pitää myös muistaa, että Grimm on myös aika lupaava tokossa ja haussa. :) Onhan tässä tällä hetkellä tiettyä luopumisen tuskaa, mutta kun tiedän mitä ensi vuonna on luvassa harrastusrintamalla, korvautuu tuska huippukivalla odotuksella. ;) Ensi vuosi voisi tulla jo!

perjantai 28. marraskuuta 2014

Menneitä muistellen

Tällä viikolla pullatyttö Luna olisi täyttänyt 7 vuotta ja Arvo 2. Aika hurjaa, että vain viisi seitsemästä "Kauheesta" näki toisen syntymäpäivänsä, jo kaksi on jouduttu lopettamaan.

Grimm alkaa lähennellä vuoden rajapyykkiä, sitä ikää jossa Arvo kuoli, joten aloin pohtimaan mihin sen kanssa ehdin koulutuksellisesti. En kovinkaan kauas. Hyvää tokokoiraa tuskin olisin Arvosta saanut sen huonojen hermojen vuoksi (piippaus olisi todennäköisesti vain pahentunut). Myös äärimmäinen vilkkaus tuotti tokossa omat pään vaivansa. Luultavasti tästä syystä Grimmin kanssa tokoilu on huomattavasti pidemmällä kuin Arvon kanssa koskaan. Toki olen myös oppinut tämän vuoden aikana lajista hurjasti lisää, sekin auttaa.

Agilitykoiranahan Arvo olisi pärjännyt, sillä tasolla jolla minä olisin kyennyt sen kanssa kisaamaan näin aloittelevana harrastajana. Ei meistä mitään huikeita lupauksia olisi tullut, mutta varmasti kyläkisoissa olisi tuloksiakin saatu.

Arvon kanssa sain kokea pintaraapaisun myös hakuun, se oli mahtavaa meistä molemmista heti kättelyssä. Ja koska tottiksessa ei niin tuosta ääntelystä ja vuotamisesta rokoteta, olisi haku voinut ollakin meidän laji. Siinä tapauksessa jos minä olisin sen hermojen vuotamisen kestänyt... :D

Olen pohtinut että mistä johtuu hurjan suuri ero Grimmin ja Arvon kanssa harrastamisessa. Arvon kanssa kaikki oli jotenkin kamalan vakavaa vääntämistä ja turhauduin useasti kun kaikki vaikutti jotenkin niin vaikealta. Grimmin kanssa taas sekä arkielämä, että harrastukset ovat olleet alusta asti paljon rennompia ja fiilis on jostain syystä ihan eri. En osaa laskea sormeani sen yhden syyn kohdalle josta tämä johtuu, mutta hyvä näin. :)

Ilokseni huomasin että rotuyhdistys on petrannut ja alkanut kasata molemmista roduista (bordercollie ja kelpie) terveystietopankkia. Bortsuillahan oli jo aiemmin OCD-tietopankki, joka nyt siirrettiin tuonne terveystietopankin tietoihin. Kelpeillä sen sijaan ei tähän mennessä ole ollut minkäänlaista tietokantaa, joten parannus oikeaan suuntaan on tämäkin, vaikka toki nyt tietopankin ylläpito kuuluu jokaiselle koiranomistajalle ja tästä syystä moni koira jää sinne ilmoittamatta. Itse aion kantaa korteni kekoon ja tuonne Arvon ilmoittaa, heti kun saan aikaiseksi. :D Toivottavasti tämän myötä myös kelpieiden terveystulokset tulevat läpinäkyvämmiksi ja niidenkin sairauksista aletaan puhua oikeilla nimillä, varsinkin kun rekisteröintimäärät kasvavat hurjaa vauhtia vuosi vuodelta ja populaatio lisääntyy.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

VarPSin SM-ryhmän koulutus

Ei ole tullut päiviteltyä aikoihin. Jotenkin on tuntunut ettei päivitettävää ole, vaikka treenattu on kaikkia lajeja (paitsi paimennusta) tasaisesti. Vaan nytpä hiljaisuus väistyköön, koska asiaa on! Tänään ajeltiin Varkauteen parhaassa seurassa Seijan ja Tiian kanssa tokoilemaan VarPSin SM-ryhmän johdolla. Kouluttajina olivat Satu Taskinen, Minna Vilpponen ja Reetta Ihalainen.

Grimm aloitti Minnan silmien alla tekemällä kaukoja. Lähinnä haluttiin neuvoja M-S-M ja I-S-I vaihtoihin. M-S-M on sen verran hyvällä mallilla käsiavulla, että nyt aletaan irrottaa koiraa kädestä ja vahvistetaan käskysanoja, kunhan ensin päätän mitä ne ovat! :D I-S-I on aivan alkutekijöissään, mutta Grimmin kropan hallinta on sen verran hyvää, että siihenkin saatiin pari tosi hyvää vaihtoa. Nyt aletaan vahvistaa pomppua korokkeen avulla ja sitä kautta tehdä siirtymiä tietoisiksi koiralle. Grimm on siitä helppo koira ettei se juurikaan sähellä, joten takajalat on helpohko saada pysymään paikallaan.

Kysyin Minnalta myös neuvoja vireen nostoon "lepo" käskyn alla olon jälkeen. Tähän saatiin yksinkertainen neuvo: överibileet joka kerta kun vapautan koiran levosta. Yksinkertaista! :D No ei ihan, mutta tänään Grimm oli jo paljon tasaisempi vireeltään kuin esim. kesän Oilin koulutuksessa, joten kehitystä on tapahtunut, jes!

Puolen tunnin lepäilyn jälkeen mentiin Reetan oppiin. Aiheena luoksetulo. Siihen on tehty vauhtia pitkin syksyä ja halusin nyt "tuomion" liikkeen nykytilasta. Tein heti kärkeen kokonaisen ALO-luoksarin. Muuten ihan jees, mutta koska näitä on tehty Grimmille ehkä 2 aiemmin kokonaisena, jostain syystä unohdin auttaa tulemaan eteen, joten koira alkoi lopussa empimään ja lopulta päätti vääntää itsensä suoraan perusasentoon. Minun moka. Reetta ei siis ihan koko totuutta nähnyt mutta tarpeeksi kuitenkin. Hän oli sitä mieltä että vauhtia on ihan riittävästi eikä sitä kannata hetsata enää yhtään enempää ettei tulevaisuudessa stopit kärsi. Tehtiin sitten vielä erikseen eteentuloja. Ne ovat muuten hyvällä mallilla, mutta kriteeri ei ole ollut insinööripuuceelle tarpeeksi tarkka. Kriteeriä siis tiukennettiin ja ohjaajaa muistutettiin että siitä tulee myös pitää kiinni että koira pystyy olemaan varma tekemisestään. Hyvä setti!

Taas puolen tunnin lepo ja viimeiseen settiin Satun tarkkojen silmien alle. Otettiin treenin alle seuruu ja ruutu. Seuruu näyttää hyvältä, sitä vaan työstetään sellaisenaan eteenpäin, mutta vasemmalle käännökset menivät syyniin. En ole varmaan kiinnittänyt tarpeeksi huomiota Grimmin takapään käyttöön, mutta nyt kun koiran koordinaatio alkaa olla kehittynyt, on sen aika. Tehtiin minulle ihan järkkyvaikeaa harjoitusta jossa koiran tulisi seisaaltaan pyöriä ohjaajan sivulla vasempaan, niin ettei se missään vaiheessa käy istumaan. Aaaargghhh! Voin kertoa että tuli hiki ja ohjaajaa kehoitettiinkin rauhoittumaan. :D Tosi hyvä harjoitus meille ja tätä sitä tullaan hinkkaamaan kuuri keittiön matolla.

Sitten ruutu. Siihenkin ollaan tehty vauhtia kesän aikana ja nyt vauhti onkin hyvin pitkälti kohdallaan. Halusin kysyä että mitäs sitten tehtäisiin. Tehtiin Grimmille pari ruutua kuten kotitreeneissäkin, mutta ongelmaksi muodostui aluksi se, ettei koira jostain syystä bongannut koko kosketusalustaa eikä palloa ruudusta. Ei vaan nähnyt. Joku katsojista epäili että koska matto on vihreä ja pallo on vihreä, koira ei niitä nää. Mene ja tiedä, mutta näyttämällä pallo, saatiin koira ruutuun. Selvästi siinä oli kuitenkin "joku" juttu. Satun ohjeilla jätettiin ruutuun pelkkä kosketusalusta ja johan alkoi lyyti kirjoittaa! Grimm teki ihan hienoja, siistejä ruutuja pelkällä targetilla. Satu pohti että Grimm jää ilmeisesti silmästään kiinni noihin palkkoihin, joten jätetään ne ruudusta pois. Samasta syystä en pidä Grimmille esim. luoksetulossa leuan alla palkkaa.

Loppuun otettiin vielä kosketusalusta ja tarkennettiin sen kriteeriä. Tässäkin minua muistutettiin että noin tarkan koiran kanssa täytyy ohjaajankin olla tarkka kriteereistä. Ei siis riitä, että kriteerinä on "mene kosketusalustalle", vaan kriteerin on oltava "kosketa alustaa tassullasi". Hyvä muistutus!

Mainiot treenit ennen kaikkea siksi, että opin tuntemaan tuota pientä insinöörilasta taas himpun verran paremmin. Oli myös mukava huomata, että Grimmin vire kantoi koko kolmen tunnin koulutuksen vaikka pojat olivatkin koulutuksen tauot häkeissään hallin seinustalla eivätkä juurikaan malttaneet silmiään ummistaa koska muutaman metrin päässä tapahtui koko ajan jotain. Kiva päivä kivassa seurassa!

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Putkeen! Ja ei niin putkeen.

Eilen aloitettiin uudessa aksaryhmässä. Tiistai sopii meille huomattavasti paremmin treenipäiväksi, joten vaihdoimma siksi ryhmää. Eikä vaihdettu ollenkaan huonoon! Tykkäsin ihan tosi kovasti uudesta porukasta ja kouluttajasta. Tässäpä Katin suunnittelema rata.


Mentiin kuulkaas melkein koko rata, pätkissä tottakai. Ekassa setissä päräytettiin pätkät 1-4, tosin kakkos este suorana, ei takaakiertona ihan vielä, :D sekä 3-6. Ainoa ongelma oli (taas) ohjaajan jumiminen. Grimm napsii esteet hyvin vaikka minä juoksenkin edellä, joten pitäisi vaan luottaa koiraan ja juosta. 

Toisessa setissä tehtiin useampi toisto välille 6-8, oli vaikeaa, minulle. :D Halusin harjoitella valssia (joka mulla on ihan kamala), joten räpelsin sitä 7 ja 8 väliin. Räpelsin sen vaan aina niin, että koira ei nähnytkään 8 estettä vaan teki uskomattoman takaakierron 9 esteelle. Hassu elukka. Saatiin kuitenkin onnistumisia ja tästä oli hyvä siirtyä tekemään pussia.

Pussia tehtiin pari toistoa yksittäisenä, ei tuntunut olevan ongelmaa. Grimm päättikin tehdä radan loppuun asti ja itsenäisesti päräytti välin 11-13. Kati oli onneksi pitämässä vielä pussin suuta ja heittämässä lelua, että saadaan onnistunut toisto tähänkin sooloiluun. Tuli sitten tehtyä okserikin ensimmäistä kertaa. :D Rimpu oli vähän liekeissä.  

Vaikka meille menikin treenit ihan putkeen, ei samaa voi sanoa sakemanniuroksesta ja omistajastaan viime viikonlopun BH-kokeessa. Olin siis talkoilemassa henkilöryhmässä että saataisi hakuilla ensi kesänäkin pienryhmässä. Ensimmäisessä parissa tottiksella aloitti nuori holsku uros ja parin toinen osapuoli, sakemanniuros aloitti paikkamakuulla. Holskun seuraamiskaavion aikana sakemanni irtosi paikaltaan, kelasi aivan täyteen vauhtiin ja hyökkäsi yhtään kyselemättä holskun kimppuun. Kunnon tappeluhan siitä seurasi. Omistajat saivat koiransa erotettua ja suhteellisen pienillä vaurioilla selvisi molemmat koirat. Luonnollisesti sakemanni viskattiin kentältä pihalle ja kuin ihmeen kaupalla nuori holsku pystyi jatkamaan tottiksensa loppuun. Täytyy kyllä nostaa hattua myös nuorelle holskun ohjaajalle, hienosti kasasi hermonsa ja rauhoitti koiransa heti tilanteen loputtua. 

Luulisi että päivän järkytykset olisi tässä, mutta ehei. Tuomarin arvioinnissa tuomarin kommentti välikohtauksesta oli "Tämähän oli tämmöistä normaalia nuorten urosten miekkailua. Koska vahingot oli niin vähäiset niin en minä tästä mitään sanktioita anna." WTF?! Koesäännöissä lukee "Jos koira joudutaan hylkäämään jossakin kokeen vaiheessa ampumisar- kuuden, arkuuden tai aggressiivisuuden takia, myös muita koiria kohtaan, tai jos ohjaaja toimii vilpillisesti, koesuoritus hylätään. Tällaisesta hylkäämisestä tehdään merkintä koepöytäkirjaan." Tätähän ei noudatettu, sakemannin suoritusta ei hylätty vaan tuomari pelkästään keskeytti sen "hallinnan puutteen vuoksi". Todellisuudessa tuollaisesta pitäisi napsahtaa ihan reilu kilpailukielto. Miksi näitä sääntöjä keksitään jos niitä ei tarvitse noudattaa?!

Ei jösses sentään todellakaan ole normaalia, että koira koetilanteessa (tai yhtään missään tilanteessa!!!) hyökkää aggressiivisesti toisen koiran kimppuun. Tässä kyseisessä tapauksessa vieläpä raskauttavana asianhaarana toimii seikka, että sama sakemanni viskattiin vain muutama viikko takaperin ulos tokokokeesta jo ennen paikkamakuun alkamista, koska yritti hyökätä viereisen koiran kimppuun. Normaaliako?

Lisäksi huolestuttava seikkana voisi nähdä sen, että KoiraNetissä tulee näkymään vain PAKK0, ei mitään syytä miksi.

Niin kauan kun pk-puolella vallitsee vastaavanlainen asenne, että on normaalia jos koirat käyttäytyvät aggressiivisesti ja ovat täysin riittämättömästi koulutettuja koetilanteisiin nähden, näitä hyökkäyksiä sattuu, vieläpä enenevässä määrin. Myös pk-puolella oleva "tuomari on ylijumala" mentaliteetti edesauttaa tällaista käytöstä, koska kisaajat eivät uskalla tehdä valituksia tuomareiden päätöksistä eivätkä uskalla heti paikan päällä kyseenalaistaa koiraansa kohdistunutta vääryyttää ihan vain siitä pelosta, että seuraavissa kisoissa se näkyy omissa pisteissä.

Koska BH-koe on kaikille avoin karvoihin katsomatta, edistää se joo jollain lailla yleistä hallittavuutta kotisessujen keskuudessa, mutta minua ärsyttää ihan jumalattomasti se seikka, että tuon sakemannin kaltaiset koirat, jotka eivät edes harrasta mitään pk-lajia kilpailumielessä, tulevat kokeeseen tittelin toivossa vain pilatakseen mahdollisesti jonkun kisakoiraksi aikovan uran heti alkuun. Todella toivon että kyseinen holsku toipui koettelemuksesta, eikä mennyt koetta loppuun vain adrenaliiniryöpyn turvin ja hyökkäyksen jälkimaininki näkyykin vasta seuraavassa kokeessa.

Montako traumaa, tikkausta tai kentien kuolemantapausta pk-puoli tarvitsee, että se herää nykypäivään? Että ne koirat nyt vaan olisi hyvä kouluttaa, vieläpä niin ja sellaisiksi, ettei niistä tulisi aggressiivisia. Kyllä pitää ihan kaksi kertaa itse miettiä uskaltaako pienen bortsun kanssa lähteä tuohon täysin villiin viidakkoon kokeilemaan onneaan.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Häiriköintiä

Tokossa on nyt sellainen ennen näkemättömän hyvä tilanne, että pari kolme kertaa viikossa päästään treenaamaan vakkariryhmässä. Talven halliryhmä pärähti käyntiin viime lauantaina mukavalla porukalla. Halliaikaa on niukalti, mutta kun hyvin suunnitellaan niin kaikki ehtii treenata. Joka viikko ohjelmassa on oman treenin lisäksi jokaisen vuorollaan liikkuroima paikkamakuu ja -istuminen.

Paikkistreenit tuleekin meille tarpeeseen, olen tehnyt varsinkin makuusta Grimmille vähän turhankin rauhallista, suorastaan hieman tylsää. Tyypillä ei ole mitään aikeita lähteä paikaltaan, mutta ei se kovin virkeältäkään näytä. :D Kokeillaan siis talven aikana tehdä hommasta hieman jännempää. Mitään pelkoa ei ole, että Grimm alkaisia pomppia vietereillään, on se niin kuuliainen ja hyvähermoinen kaveri. Tai jos vaikka alkaakin, niin tuon runopojan ruotuun saaminen ei tuottane kummoistakaan ongelmaa. Fiilis edellä yritetään mennä tässäkin.

Toinen ryhmistä on meidän häirikköryhmä. Ryhmä ei ihan just 10kk pennulle istu, mutta hieman räätälöimällä saadaan Grimmillekin häiriötreeniä ja onhan meistä häiriöapua muille. Eilisessä treenissä häiriköintivuorossa oli Mira. Ensin tehtiin patoamisharjoitusta kaikki koirat kentällä. Koira istumaan tai maahan, jätetään koira ja jonkun matkan päästä aletaan lähestyä koiraa jännittävästi hiippaillen lelu kädessä. Kun koira keskittyy ja malttaa, vapautetaan se leluun. Grimmille nämä on ihan ehdottomia juttuja! Se pysyy tosi hyvin paikallaan, mutta sillä on hirmu jännää ja vapautuksen jälkeen tulee kovaa leluun. Hauska harjoitus.

Toisena juttuna tehtiin noutoa lelukasan keskeltä. Grimm ei ehtinyt edes huomata kapulan ympärillä olevia leluja, koska kapula on tehtävä ja tehtävää suorittaessa ei pelleillä. Se on niin huvittava eläin kun ei ressukka raaski päästää kapulasta irti ja pohtii tohkeissaan että kuinka lelun saa napattua suuhunsa kapulan seuraksi. Tämä on niiiin sukuvika, terveisiä vaan setämies Ruffelle. :D

Kolmas juttu oli paikkamakuu aika äärimmäisessä häiriössä. Tämä oli meille vähän liikaa, mutta enhän minä sitä siinä hetkessä osannut ajatella, pöh. Rivissä taisi olla 7 koiraa, meidän viereen sattui vieläpä rivin ainoa ääntelevä koira. Lisäksi Mira pelasi jalkapalloa koirien edessä ja takaa kulki vielä polkupyöräilijöitäkin. Hyvin Grimm kesti, ei se ollut nousemassakaan, mutta pää pyöri kuin hedelmäpeli, tästä päättelin että nyt tuli vähän liikaa kerralla. Eipä tästä muuta kuin ottamaan oppia, ei se koira tuosta rikki mennyt.

Täytyy tästä lähtien miettiä vähän tarkemmin, kuinka paljon Grimmin kanssa näissä treeneissä tekee itse liikkeitä, treenatahan voi muutakin. Eilenkin vein koiran välillä autoon, koska ei tuon ikäinen pentu jaksa odotella tylsistymättä useita minuutteja paikallaan omaa vuoroaan ja osa liikkeistä mm. häiriöseuraaminen jätettiin tekemättä, koska ei se liike ole kasassa muutenkaan, saatikka sitten häiriköintivalmiina.

Tänään töihin ajaessani pidin mielessäin pienet hautajaiset muutamalle vaatekappaleelle, jotka tajusin unohtaneeni tuolin selkänojalle. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, vaatteet ei ole enää iltapäivällä käyttökelpoisia. Oi voi sitä mustavalkoista terroristia. Saapahan emäntäkin harjoitella patoamista kun avaa kotioven, se on nykyään aina yhtä jännittävä hetki. :D

perjantai 3. lokakuuta 2014

Etsin kunnes löydän sun

Eilen oli ihan huisin hauskaa, Grimm pääsi ensimmäistä kertaa raunioille partioimaan! Ukot olivat oikein hyvin piilossa, suurin osa umppareissa joista jätettiin kuitenkin ovet auki. Grimm sai nähdä kahden ensimmäisen ukon lähdön raunioille päin, siinä kaikki avut mitä sille annettiin. Enempää se ei apuja pyydellytkään. :D

Ensimmäisellä toki lähti liian kovaa, paukaisi kuten hakumetsässä on opetettu "suoraan ja syvään", mutta äkkiä tajusi että tässä miljöössä toimitaan hieman toisella tavalla. Pari ensimmäistä piiloa oli vähän jänniä kun koiran piti mennä niihin itsekin sisään, mutta loput neljä meni jo heittämällä. Yhden umpparin ympärillä koira pyöri ja hyöri ja itkukin vähän pääsi kun ei ukkoa löydy vaikka kuin haisee, mutta uutterasti kun etsi niin siellähän se ukkeli kökötti pimeässä onkalossaan. Oli kyllä niin kivaa, että täytyy päästä tänä vuonna vielä uudelleen raunioille seikkailemaan!

Tokossa mainitsemisen arvoista voisi olla meidän häirikköporukan treenit sunnuntailta. Tehtiin hauskin paikkamakuu evö! Koirien nenän edestä vedettiin lasten kuorma-auto joka oli lastattu täyteen kissanruokaa. :D Voi niitä rekkujen venähtäneitä ilmeitä! Ensin rekka kulki noin metrin päässä koirista, mutta takaisin tullessaan ihan nenän edestä ja se vieläpä pysähtyi jokaisen koiran kohdalla hetkeksi. Grimm the engineer oli lähinnä pöyristynyt moisesta sääntöjen vastaisesta kulkuneuvosta. Olin noin 3-4 metrin päässä ja vahvistin ahkerasti käskyä, koska koira ei todellakaan ollut menossa syömään kissanruokia vaan ennemminkin sen ajatus oli lähteä takavasemmalle ennen kuin rekka suistuu raiteiltaan ja ajaa puuceen varpaat muussiksi. Hyvin kesti silti paikallaan, katsokaa vaikka!

Lelurekkapaikkis
Seuruu on ehkä viimein nytkähtänyt hieman eteenpäin. Jos minä tämän joskus valmiiksi saan, lupaan leipoa kakun jokaiselle meitä tässä asiassa auttaneelle. :D Miten ihminen voi olla näin hysteerinen jostain näin yksinkertaisesta ja mitättömästä asiasta?! Tiia videoi meidän seuruuta yksi päivä ja se oikeesti näyttää hyvältä, nyt siihen pitää vaan luottaa! Ja videoida treenejä paljon lisää. Eteentulot on jo aika päheitä, näihin täytyy lisätä matkaa ja vauftia.

Tunnari se vasta eteenpäin puksuttaakin! Tähän täytyy keksiä koko ajan uutta jäynää kun vaikuttaa niin pirun helpolta. Virheitä ei ole tehnyt sitten alkuaikojen. Nyt on tehty muutamia toistoja kentällä, oma edelleen piilossa ja vääriä olen levitellyt.

Ruudussa näyttäisi nyt että vauhti on vakio, eli aika kova! Pystyn jo kierrättämään törpön kautta ruutuun, tosin tarkkana tässä täytyy olla. Tehdään vain kun on kova draivi, sama juttu luoksetuloissa. Niissä vauhti ei ihan vielä ole vakio johtuen varmastikin minun epämääräisestä vapautuksesta.

Aksatiinissakin alkoi talvikausi. Ollaan Grimmin kanssa penturyhmässä jossa myös ohjaajien fysiikka laitetaan koetukselle! Kauden aikana on luvassa ainakin lämmittelyhölkkää ja verkkaa sekä kolme piip-testiä! Niin siistiä! Grimmin putketon kausi jatkuu, mutta tuntuuhan noita kierroksia löytyvän ilman putkiakin. :D

Kotioloissakin Grimm haluaa osoittaa älykkyyttään. Kolmannen työpäivän aikana avatun kaapin oven jälkeen myönnän että koirani osaa avata kaappeja. Tuho on ollut melkomoista, koska kaapista toki vedetään alas kaikki mahdollinen ja kaikki mahdollinen myös tuhotaan. Useampi pussillinen sekalaista tavaraa on karsiutunut elämästäni kaatopaikalle Grimmin askeettisuuden tavoittelun myötä. En minä niitä tavaroita erityisemmin jäänyt kaipaamaan, mutta olishan se kiva jos taloudessa olisi edes yksi kynä jolla kirjoitella hienosti menneistä treeneistä...Juu ja sisustuskin on saanut ihan uuden säväyksen kun kaikki kaapit on teipattu umpeen jeppeteipillä. On tämä tämmöstä. :D

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Pyjamabanaanit irtoilee

Pyjamabanaanit pituusjärjestyksessä
Tällaisella kokoonpanolla vietettiin yksi perjantai-ilta pari viikkoa sitten. Ihan parasta sanoo Grimm. :D Pojat olivat siis illan hoidossa ja olipa meillä mukavaa. Yhden koiran omistajana on huippua saada välillä koiratäydennystä Grimmin seuraksi. Vielä kun hoitopojat ovat kauniisti käyttäytyviä, lenkillä irti pidettäviä ja jaksavat leikkiä puuceen kanssa pitkin iltaa, niin mikäs niitä on katsellessa.

Grimm on ihan uskomattoman huomioon ottava muita koiria kohtaan. Yhtään ei tarvinnut varoa tai olla huolissaan kun 4kk pikkusheltti ja 9kk junnubc painelivat pitkin kankaita. Grimm ei kertaakaan kaatanut Leeviä, ei juossut sen yli tai ollut muutenkaan kovakourainen ja antoi pikkupennun "voittaa" leikeissä ja kiipeillä päällään. Samalla huomioon ottavuudella Grimm kohtelee myös vanhuskoiria, ei koskaan mene niiden iholle tai muutenkaan ärsytä vanhuksia.


Grimmin perusilme

Leevin nätti nassu
Roopen vähintään yhtä komea puikkonokka
Yksi vahinkokin iltaan mahtui. Leevi 4kk oli lirauttanut matolle huomaamattani ja Grimm "olen nuorimies" 9kk lirautti niin ikään huomaamattani keittiönkaapin ovelle yrittäessään kusaista Leevin jättämään lätäkköön. Huoooooh. Noh, tämähän on normaalia nuoren uroksen käytöstä kun hormonit heräilevät. Täytynee vahtia hieman tarkemmin mikäli meille vielä pentuja tulee hoitoon. :D

Grimm osoitti myös hurjaa mielenkypsyyttä pitämällä Leeville luu- ja lelukoulua. Leevi pentuleijona rähisi hurjasti Grimmille saatuaan haltuunsa herkullisen ydinluun ja suojeli aarrettaan kaikin keinoin. Grimm otti luun tyynen rauhallisesti Leeviltä pois, söi sitä näennäisesti minuutin, jätti luun ja poistui itse vähän matkan päähän. Leevi syöksyi ajakkana paikalle ja yritti kaapata herkun, mutta joka kerta Grimm esti sen. Ei murissut, eikä näyttänyt hampaitaan, vaan yksinkertaisella valesyöksyllä kertoi Leeville, että sinulla ei ole luuhun oikeutta koska et osaa sen kanssa käyttäytyä. Hetkeen Leevillä ei ollut oikeutta ottaa mitään leluja tai luita lattialta. Kun pikkuLeevi masentui ja luopui luun tavoittelusta, Grimm antoi pennun ottaa se ja kaikki olivat taas onnellisia. :) Sama tosin toistettiin myöhemmin illalla kun Leevin kultainen käytöskirja unohtui taas luun lumoissa. Eipä voi muuta sanoa kuin että on minulla aika hurjan pätevä ja varhaiskypsä koira! Ihan mahtavaa oli seurata Grimmin kärsivällisyyttä pikkuriiviötä kohtaan. <3

Tänään käytiin samojen tyyppien kanssa reenailemassa irtoilemista, etenemistä ja hypyn hakemista. Ihan tosi hyvät treenit ja sain vähintään yhtä hyvät neuvot, joilla jatkaa nyt Grimmin alkuopetusta agilitya ajatellen! Rimpukin oli eripätevä, irtoili, eteni ja haki hyppyä edestä ja takaa. Ihan tosi kiinnihän se on minun kädessä, eikä kestä tällä hetkellä yhtään minun liikettä, mutta näitäpä sitä treenaillaan tästä eteenpäin.

torstai 18. syyskuuta 2014

Putkihullu

Eilen käytiin aksaamassa meidän pienryhmässä. Käytän siis nämä pari viimeistä treenikertaa Grimmiin ja jätin Reinon telakalle. Grimm teki agilitya = putkea nyt kolmatta kertaa. Hohhoijaa, en oikein tiedä että mitähän tuosta nyt tuumaisi, saatikka sanoisi.

Kuten otsikko kertookin, koirasta on hyvää vauhtia tulossa putkihullu, ei hyvä. Grimm tuli halliin ajatuksella "putkiputkiputki, jossain täällä se on, putkiputkiputki!!!" ja kyllähän se yrittikin joka välissä sinne putkelle mennä norkoilemaan. Silmät pyöri hedelmäpeliä ja vire oli lähes katosta läpi jo heti kärkeen, siis paras mielentila oppia uutta, eiks je? Not.

Koska Grimmin kanssa on tehty vain tokoa ja hakua, on se turkasen kiinni minun kädessä ja se nyt vaan on ihan ensimmäisenä korjauslistalla mieli sen kanssa agilitya tehdä. Tätäpä lähdin harjoittelemaan namikupilla ja yhdellä esteellä. Hyvin äkkiä tajuttiin että vire on niin korkealla, ettei koira pysty edes syömään. Palkkana oli sentään nakkeja ja maksaa, joten maun puolesta pitäisi olla oikeinkin herkeää. Palkkasin sitä sitten narupallolla, se ainakin kelpasi, tosin tähän vaiheeseen tämäkin oli varmaan virhe, ei se ainakaan laskenut sitä virettä vaikka ihan hienosti tekikin hommia.

Tein Grimmille kaksi settiä, molemmissa ensin etenemistä ja lopuksi putkea, jossa yritin palkata sen joko valmiille lelulle tai heittämällä lelun eteenpäin. Hirveesti se hakee minua heti putken jälkeen, eikä kestä minun liikettä vaan hakeutuu minua kohti, irtoamista on siis treenattava aika hurjasti.

En ole moiseen vireongelmaan koskaan törmännyt, joten soitin treenien jälkeen paniikkipuhelun viisaammalleni ja sain välittömästi ohjeeksi "nyt ne putket piiloon". Jos annan menon jatkua tuolla vireellä ja annan koiran palkata itseään putkilla, käsissäni on kohta putkihullu elukka, joka luultavimmin tuskin edes hyppää kunnolla, vetää hypyistä laakana läpi ja rikkoo itsensä mennessään. Toinen ongelma jota pohdin jo kotimatkalla on, että miten tuollaiselle opettaa esim. kontaktiesteet?! Eihän tuollaisessa mielentilassa olevaa koiraa voi päästää mihinkään, sehän taittaa niskansa ja kaiken harjakaisiksi ei edes opi mitään, koska ei vaan pysty ajattelemaan.

Siispä nyt rauhoitetaan tilanne ja tehdään vissiin useampi kuukausi pelkkää pohjatyötä. Putkia Grimm ei tule näkemään ennen kuin sen taitotaso riittää toimimaan korkeassa vireessä, kuitenkin todistettu on, että se osaa ne putket mennä. :D Tosin silloin tällöin se voi saada mennä treenin päätteeksi yhden putken yhden kerran ihan palkaksi vaan.

Arvon kanssa agility aloitettiin hyvin nuorena (4kk), joten siitä tuli luontaisesti huikean hyvä irtoilija, enkä varmaan tästä syystä osannut ennakoida ollenkaan Grimmin kanssa asiaa. Lähdettiin nyt vähän takki auki tähän uuden lajin korkkaukseen. 

Kaikki apu ja treenivinkit on tässä vaiheessa tarpeen, kuin myös se kallisarvoinen treeniseura, joten jos joku tahtoo meidän kanssa lähteä hallille ihmettelemään agilityn saloja, niin olisin kyllä iloinen. :)

perjantai 12. syyskuuta 2014

Tasmaniancollie

Grimm on niittänyt tällä viikolla kyseenalaista mainetta tuholaisen roolissaan. Ainahan se on pienesti puuhastellut työpäivien aikana mutta tämä viikko ylitti kaikki odotukset. Alkuviikosta termiitti tuhosi tyystin kokonaisen pyykkikorin, joka on jotain oikein kivaa kaislapunosta, jota sitten nypin irti vielä myöhään illalla sohvasta, sängystä, matoista ja noh, ihan joka paikasta. Korissa olleet pyykit oli ripoteltu luonnollisestikin pitkin mökkiä. Harmi kun ei sattunut vieraita tulemaan juuri kyseisenä päivänä...Pyykit tosin säilyivät ehjinä, ilmeisesti itse korissa on ollut tarpeeksi duunia. :D

Tänään sitten töistä tullessani repesin jo ovella nauramaan. Ilmeisesti eilen minulta oli jäänyt raolleen korkea kaappi, joka sisältää ihan kaikkea maailman romua, kankaita, reppuja, rinkka, lahjapapereita ja -naruja, koiranleluja, iso rottinkikori, takkeja henkareissa ym. Nämä kaikki luetellut siis löytyi, mistäs muualta kuin kaikkialta pitkin kämppää. Jes. On siinä ihan oikeesti ollut hommaa pidemmäksikin aikaa! Mm. lahjanarut oli luonnollisesti purettu pitkin lattioita, eihän se muuten kivaa ole. :D Onneksi rinkka oli ehjä! Rottinkikori sen sijaan oli ottanut enemmänkin osumaa.

Voin muuten kertoa jo nyt että ei ollut viimeiset askartelut tältä tyypiltä, en usko että tämä on mikään ohi menevä vaihe, Grimm nyt vaan sattuu olemaan puuhastelevaa sorttia. Tosin jos sillä olisi kaveri, ei tätä tuhoa syntyisi näin paljoa kun energia tulisi purettua karvakamuun...

Sitten treeneihin. Grimmin agilityura alkoi viikko sitten torstaina. Hän kävi tekemässä kahta mutkaputkea ja tuli aika villiksi. Putket on Grimmin uusi lempparijuttu, se oli kahden putken välillä kuin päättymättömässä luupissa, mutta kuunteli silti kivasti kun tein pari valssia. Tehtiin myös puomin ylösmenoa ja alastuloa maksipöydälle namikipon avulla, hyvin hoksasi tämänkin.

Keskiviikkona vuorossa oli haku. Otin Grimmille 8 ukkoa, kaikki äänellä. Kuudennelle juostessaan ei lähtenyt enää niin kovaa kuin aiemmille, joten otettiin ukot 7 ja 8 vähän lähemmäs, jotka nosti hienosti. Hyvät treenit!

Torstaina ajeltiin Suskin tokon jatkokurssille. Aiheena jäävät. Tajusin että eihän me olla niitä treenattu, mutta eipä se mittään, koska osasia ollaan tehty, niistähän tämäkin liike koostuu. Jokainen sai valita joko istumaan, maahan, tai seisomaan jäämisen jota lähdetään hiomaan. Minä valitsin maahanmenon.

Ensimmäisellä setillä harjoiteltiin maahanmenoa liikkeen kanssa, meidän tapauksessa maahan plätsähtämistä ja minun pysähtymistä koiran vierelle. Suski teki hyviä huomioita minun viuhtovista käsistä. Kun jätettiin käsiavut pois, maahanmeno parani huomattavasti. Myös palkkaukseen haettiin rauhallisuutta, minä kun tuppaan olemaan käsittämätön vispaaja ja heiluja ja koira tietysti mielellään lähtee peliin mukaan. Mutta tämä saatiin jo hyvälle mallille!

Toinen setti tehtiin paikalleen jäämistä ja koiran luo palaamista. Jääminen ei ole Grimmille ongelma, takaisin palaamisessa vahvistettiin jälleen samaa rauhallisuutta kuin ekalla setillä. Hyvin meni!

Tänään startattiin häiriötreenit. Minä lupauduin vetämään ensimmäiset treenit, joten Grimm sai vielä odotella vuoroaan. Tosin eihän Grimmille pysty vielä aikoihin tekemään liikkeisiin häiriöitä, mutta pientä jäynää voi sillekin jo keksiä. :) Aikuisten koirien häirikkötreenien jälkeen Grimm pääsi tekemään pari tolpan kiertoa, yhden ruudun (jossa on nyt ihan sika kova vauhti!), luoksetulon jonka vauhti on paranemaan päin ja ihan tosi hienon tunnarin joka oli piilossa väärien kapuloiden takana. Hauskaa settiä, onneksi on jo uusi häirikkötreeni merkattuna kalenteriin!

lauantai 6. syyskuuta 2014

Oilin tokokoulutus

En minä näköjään mistään Englannin reissusta ehdi tarinoimaan kun nämä päivitykset laahaa niin pahasti jäljessä koko ajan. :D Noh, kerrotaan sitten siitä, kun käytiin Grimmin kanssa Oili Huotarin tokokoulutuksessa Parikkalassa viikko sitten. Oltiin sekä lauantaina, että sunnuntaina koska paikkoja oli tarjolla. Uskomatonta, ettei lähiseudun ihmiset käytä näitä koulutuksia hyväkseen. Ajomatka ei ollut paha ja koulutus oli vielä edullinenkin. Noh, more for me! :D

Kertoilen alla pointteja, joita olen kirjoittanut ylös. Nämä ovat siis pitkin päivää kirjoitettuja muistiinpanoja kaikista koulutuksessa olleista koirakoista, ei pelkästään neuvoja minulle ja Grimmille. Jälleen kerran teroitan, että nämä ovat muodossa, jossa minä olen ne ymmärtänyt ja vain pieni osa Oilin opeista, ei siis absoluuttinen totuus. Pauliina Havo otti hienoja kuvia koulutuksessa, kaikki alla olevat hänen käsialaansa, kiitos!

Palkka: Koira saa palkan vain, jos se oikeasti sen haluaa. Koiran tulee siis himoita palkkaansa (lelu/nami), muuten sille ei sitä anneta, ts. koiraa ei houkutella palkan avulla. Myös omistajan itsessään tulee olla koiralle palkka!




Kaukot: Näihin pyysin eritoten neuvoja. Grimmille on tarkoitus rakentaa takajalat paikallaan pysyvät muodissa olevat pomppukaukot, joten neuvot koskee etenkin niitä. Takajalat alusta asti mahdollisimman paikoillaan. Kaukoissa paino taakse! Esim. M-S vaihdossa etujalkojen tulee siirtyä taakse, muuten painopiste jää eteen. Takajalkojen päällä voi käyttää esim. hernepusseja tai hihnaa painona, että koira oppii huomioimaan takatassujaan. Jotkut opettavat M-S vaihtoja seinän vieressä, jolloin ohjaaja voi olla koiran sivulla kyykyssä ja pitää vasenta kättä koiran takatassun päällä. Vajaita asentoja ei hyväksytä alussakaan!

Kaukot on liike, jossa koiran tulee kuunnella ja ajatella! Siksi näitä ei kannata opettaa naksuttimen avulla. Naksutin kannustaa yrittämiseen, jota tässä ei haluta. Kukaan ei halua koiraa, joka arvailee itse seuraavan vaihdon ja sen suoritustavan.

Myöhemmässä vaiheessa kun koiralle on opetettu kaikki asennot hyvin, kannattaa ne laittaa koetukselle. Esim. kun koira seisoo ja sen takapäätä kosketetaan kädellä, tulee koiran pysyä edelleen paikallaan.

Perusasento: Koira saa tulla perusasentoon vain kun se oikeasti haluaa. Jos tulee löysästi tai puolittain, ei saa tulla ollenkaan, vaan ohjaaja menee karkuun tai estää koiraa. Tämä siis vasta sitten kun koira oikeasti tietää mitä perusasento on! Koulutuksessa nähtiin useampikin koira, jotka olivat jo korkkaamassa kisauraansa, mutta perusasento ei ollut edes harmaa mielikuva koiran mielessä. Tarkasta siis todella, että koira osaa asian jota siltä vaadit! Perusasennon osaamista voi testata esim. niin, että nostat kädet kohti taivasta, pysyt täysin paikallasi ja pyydät koiran perusasentoon edes katsomatta koiraa. Jos ei onnistu, täytyy vielä treenata ennenkuin voi vaatia mitään.

Oili ei tee perusasentoja treeneissä koskaan liikkeiden alussa, ettei vaivalla hyvin opetettu perusasento mene pilalle. Perusasennossa aina palkka ylhäältä! Kroppa-apu pois. Oilin mielestä yläkropalla ei saa olla koiralle minkään valtakunnan merkitystä, joten sillä ei myöskään saa koiraa auttaa, ei edes alussa.

Nouto: Kapula ei saa olla koiralle liian kiva tai tärkeä. Kapulan tulee olla vain pakollinen, neutraali väline palkan saamista varten. Niinpä tassut edellä kapulaan tulo, kapulan viskominen, kapulaan törmääminen ym. leikkiminen on karsittava pois heti kärkeen.

Grimmille kapula on hyvin mieluinen, mutta vain siksi, koska se on insinöörin alulle tehtävä. Grimm ei laske kapulasta irti millään sanalla, houkuttelulla tai palkalla, ennen kuin se on tullut minun luo asti ja kapula on pakko tiputtaa mikäli tahtoo mahduttaa lelun suuhunsa. Tosin juuri tällä viikolla hän juoksi onnellisesti kentällä sekä lelu, että kapula yhtäaikaa suussaan...Noh, mutta tuopahan ainakin perille asti eikä pelleile. Insinöörit ei pelleile kun on tehtävä kesken. :D

Luoksetulo: Koira palkataan vain kun se tulee kovaa. Tämä vinkki taas osaavalle koiralle. Palkka aina koiran taakse. Jos koira katselee ympärilleen jätössä, ohjaaja lähtee juoksemaan, kutsuu koiran ja palkkaa vauhdissa. Näin koiralle ei jää aikaa toljottaa ympäristöään kun se ei koskaan voi tietää milloin tulee lähtö.


perjantai 29. elokuuta 2014

Tokoleiri

Huh, miten on ollut lomakiireitä, päivityksetkin laahaa pahasti perässä. On tehty reissua reissun perään, mutta kerrankos sitä lomalla ollaan. Tosin tämän loman jälkeen en palaa töihin hyvin levänneenä. Autossa on tullut istuttua tuhansia kilometrejä, täältä susirajalta kun on pitkä matka joka paikkaan.

Pari viikkoa sitten 15.-17.8. huristeltiin tosiaan Hartolaan HSKH:n tokoleirille. Kisaavia koirakoita kouluttivat Kiviahon Katja ja Huotarin Oili. Meitä aloittelijoita luotsasivat sitten yhdistyksen omat kouluttajat. Perjantaina saatiin kuunnella Oilin luento kisakoiran "rakentamisesta", sekä kisoihin valmistautumisesta. Paljon tärkeää asiaa tuli pennunkin kanssa touhuavalle ja historiallisesti tein ihan muistiinpanotkin! Seuraavassa luettelen muutamia pointteja (en jaksa kirjoittaa kaikkea) luennosta. Nämä ovat vain minun kirjoitelmiani Oilin luennosta, voi olla että jotain on mennyt ohitse tai olen ymmärtänyt jotain eri tavalla kuin Oili on tarkoittanut.

Tärkeä pointti luennossa oli: Ajattele itse! Liian usein ohjaajat luottavat ulkopuolisiin kouluttajiin tai ryhmän vetäjiin sinisilmäisesti ratkaisua etsiessään, kun Oilin mielestä järkevintä ja tärkeintä mitä koiran ohjaaja voi tehdä, on istua illaksi sohvalle ja oikeasti miettiä itse ratkaisuja ja suunnitella tulevia treenejä. Hyväksi ohjaajaksi ei voi tulla pelkästään kuuntelemalla muita.

Lisäksi puhuttiin luonnollisestikin tavoitteiden asettamisesta ja treenien suunnittelusta. Molemmat täytyy tehdä ja molemmissa tulee pysyä. Tämä on aina ollut minulle vaikeaa, täytynee taas kerran yrittää. :D

Koiran motivaatio on kaiken perusta. Jos koira ei ole motivoitunut tekemään ohjaajan kanssa, ei treenaaminen yksinkertaisesti ole mahdollista. Ainakaan tuloksellinen treenaaminen. Ohjaajan tulee itsessään olla koiralle palkka! Koiran tulee myös palkkautua itse tekemisestä. Jos treenistä 80% on palkkaa (lelu/nami) ja 20% tekemistä, ollaan pahasti väärillä jäljillä. Täytyy myös muistaa, että jos koira jää ilman palkkaa, se ei koskaan saa luulla tehneensä väärin!

Puhuttiin myös paljon koiran aktiivisuudesta ja passiivisuudesta. Vain aktiivista koiraa palkataan, passiivista ei koskaan. Jos koira vetäytyy passiiviseksi, on ohjaajan velvollisuus nostaa koira takaisin aktiiviseksi, mutta ei namien avulla.

Osaavalta koiralta on uskallettava vaatia, muuten ei pääse eteenpäin. Että koiralta voi vaatia, on koiran oltava hyvin itsevarma. Itsevarma koira uskaltaa yrittää. Yritteliäs koira on hyvä pohja, mutta pelkkä yritteliäisyys ei riitä, koiran tulee myös kuunnella.

Puhetta oli myös häiriöistä ja sosiaalisesta palkasta, mutta nämä ovat aika tuttua huttua, jokainen tietää että kisakoiran tulee sietää häiriöitä ja palkkautua sosiaalisesti.

Minulle tärkeä seikka oli kun Oili puhui koiran silmän käytöstä. Grimm on vahvasti silmäkoira, sen käyttöä on esiintynyt jonkun verran ja se tulee vaikuttamaan meidän treenaamiseen jonkun verran. Tähän on yksinkertainen lääke: Minkäänlaista tuijottelua esineisiin tai esim. viereiselle kentälle ei tule sallia. Toiminta katkaistaan välittömästi, tehdään pikkutreeni ja koira pois kentältä. Tämä muistiin!

Lopuksi puhuttiin hienosta aiheesta: ohjaajasta. Minulle tuli helpotuksena tieto, ettei minun tarvitse olla treeneissä tai varsinkaan kisoissa sosiaalinen, vaan on jopa suotavaa ottaa omaa tilaa ja rauhaa ja keskittyä omaan suoritukseen. Tätä olen tehnyt tähänkin asti, mutta tavallaan olen häpeillyt sitä, koska täällä päin ei monen näe tekevän samaa. Täällä susirajalla on täysin normaalia tulla häirityksi (joku tulee juttelemaan) kesken treenin kun olet tekemässä koiran kanssa esim. seuraamista. On myös täysin normaalia, että kun yksi treenaa, muut seisovat kädet puuhkassa kaukana kentän reunalla ja lörpöttelevät ihan jostain muusta kuin käynnissä olevasta treenistä. En tykkää, en yhtään ja aion häätää tästäkin eteenpäin kaikki treenini häiritsijät huspois.

Luento oli ihan tosi hyvä ja sain siitä paljon ajatuksia joita toivottavasti osaan hyödyntää Grimmin kanssa.

Lauantaina alkoi sitten käytännön treenit. Aamupäivän treenin aiheena oli perusasento ja seuruu. Grimm tulee mielellään hieman vinoon perusasentoon. Se tulee suoraan, mutta ihan lopuksi klenksauttaa toisen takajalkansa hieman ulospäin, jolloin peppu kääntyy himpun vinoon. Tähän saatiin vinkki jota lähdetään kokeilemaan. Kouluttajan mielestä Grimmin seuruu on "virkamiesmäistä" ja hän suositteli ruuan vaihtamista leluun. Kokeillaan, vaikka virkamiesseuruu ei minua häiritse koska Grimmillä on hyvä rytmi, se ravaa koko ajan ja pysyy kivalla paikalla.

Iltapäivän treenit olivat yksi murheenkryyni. Treeni pidettiin niin, että kaikki koirat olivat kentällä yhtä aikaa, koko treenin, siis lähes tunnin. Olisi pitänyt käyttää sitä kuuluisaa järkeään ja viedä koira autoon varttitunnin kohdalla, koska on sanomattakin selvää ettei Grimmiä ole tuollaiseen istuskeluun ja hinkkaamisen hinkkaamisen hinkkaamiseen totutettu. Nooooh, sielläpä kuitenkin istuttiin ja tehtiin monen monta paikkamakuuta ja paikkaistumista. On sanomattakin selvää, että puolen tunnin istumisen jälkeen on pikkisen vaikeaa saada koiraansa optimaaliseen vireeseen ruututreeniä varten, mutta edelleenkään se järki ei päätäni pakottanut vaan käskin koiran ruutuun. Menihän se, mutta hitaasti. Toinen toisto meni vielä hitaammin, phuuuh. Noh, tämä korjataan kotona.

Loppupäivä katseltiin ja kuunneltiin Oilin ja Katjan koulutuksia, sieltäkin sai muutamia hyviä juttuja omaan työkalupakkiin. Harmi kun en tajunnut ottaa muistiinpanovälineitä kentän laidalle mukaan.

Illalla huomasin Grimmin nuolevan toista etutassuaan ja sieltä löytyikin kynnen vierestä reikä anturasta. En usko tuon vaikuttaneen ruututreeneihimme, koska koira ei ontunut ollenkaan. Leikitin ja juoksutin Grimmiä kokeeksi hiekalla, ei vaikutusta, joten uskallettiin treenata myös sunnuntaina, tosin varmuuden vuoksi ei juurikaan vauhtijuttuja.

Sunnuntaiaamun treeneissä hiottiin Grimmin maahanmenotekniikkaa. Vauhti on hyvä, mutta luoksarin maahanmeno saisi olla "sujahtavampi". Tähänkin saatiin kikkakolmonen jota voidaan kokeilla kotona.

Iltapäivätreenit olivat häiriötä täynnä. Kenttä oli levitetty täyteen leluja, kapuloita ja ruokaa. Ensin humpattiin kontaktikävelyä kaikki koirat kentällä häiriötavaroita väistellen. Tämä oli priimaa Grimm-laatua. Loppuun tehtiin vielä luoksetulot häiriötavaroiden sekä houkuttelevien ja mekkaloivien ihmisten läpi, tämäkin oli taattua Grimm-laatua, aivan loistosuoritus. Tästä olikin hyvä lähteä loppupäiväksi kuuntelemaan taas kokeneempien treenejä ja imemään oppia.

Leiriltä ajeltiin Lahteen, jossa Tiia ja Gust hyppäsivät junaan ja minä jatkoin Somerolle. Perillä paimennettiin yksi kamala setti. Minulla ei kestänyt pakka yhtään kasassa ja Grimm kuumeni ihan helvetin lieskoiksi asti. Noh, seuraavalla kerralla paremmin taas. :)

Grimm jäikin Klossnereille hoitopojaksi kun minä läksin viikoksi brittein maalle ystäväni luo. Tästä enemmän seuraavassa!

tiistai 12. elokuuta 2014

Woollandian kasvattipäivä

Perjantaina alkoi kesäloma ja mikäs sen parempi keino aloittaa lomailu kuin ajella Somerolle paimeneen. Lauantaina oli Woollandian pentupäivä johon saapui paikalle yli 20 Woollandiasta lähtenyttä kasvattia ja muutama turistikoirakin. Ihan mahtava osanotto näissä päivissä! Ohjelmassa oli, mitäpä muuta kuin paimennusta, mukavaa yhdessäoloa, koirien telmuamista ja älyttömän hyvää ruokaa.

Grimmin kanssa lampaille meno jännitti aika lailla, koska edellisen kerran Kuopiossa vedettiin niin hyvin. Tehtiin päivän aikana kolme settiä ja jokaisella päästiin oikeanlaiseen mielentilaan. Kovasti sille joutuu painetta laittamaan edelleen mutta eipähän lopu kuulkaas paukut kesken! Saatiin Marikan avulla lampailta pois tulo todella hyvälle mallille ja stopitkin onnistuvat kunhan koiralla on tarpeeksi tilaa. Kaaoksen ilmapiiri alkaa heti jos Grimm pääsee liian lähelle lampaita.

Nyt tavoitteena olisi rauhoittaa tilannetta ja saada kuljetus seesteiseksi. Kepillä huitominen (maahan paukuttaminen) täytyisi rauhoittaa, se on minun paniikkiratkaisu kun koira tulee liian lähelle tai ei meinaa vaihtaa suuntaa. Tuosta Grimm vain kiihtyy entisestään, mutta en ole vielä oikein keksinyt kuinka saan sen vaihtamaan suuntaa ilman. Tässäpä tätä opettelemista kerrakseen. :D Onneksi on Marika ja Kimmo auttamassa, muuten tuo epeli olisi lähtenyt lapasesta jo kauan aikaa sitten.

Nyt Grimmin ja minun (Grimmin mielestä hänen, minä olen edelleen vain hänen tiellään) paimennukseen on tullut järkeä. Vielä vähän aikaa sitten kuvasin meidän pyörössä oloa niin, että tuntuu kuin yrittäisin suojella lampaita tiikeriltä hammastikulla. :D Kyllä tämä vielä yhteistyöksikin muuttuu, uskokaa pois!

Kuva: Marika Klossner
Pääsin myös harjoittelemaan Grimmin siskon Lottan kanssa lampaille ja olipa mukavaa! Plottis oli kiltimpi (liekkö vieraskorea) kuin Grimm, mutta vauhtia riitti hänessäkin. Tällaiset harjoittelukerrat ovatkin tarpeen, jotenkin olin hieman rennompi Lottan kanssa kuin Grimmin ja tein nopeammin päätöksiä.

Muutama uskalias kävi paimentamassa myös nautoja ja sehän oli nähtävä! Hurjaa meininkiä, katsotaan onko meistä (minusta) koskaan tuohon hommaan. Grimmin veli Rahikainen kävi vetäisemässä aika vakuuttavan setin naudoilla noin niinku pikkupojaksi, huh hei, hienoa Tuija ja Rahis!

Ihan mahtava päivä, oli tosi kiva tutustua uusiin tuttavuuksiin ja vaihtaa kuulumisia "vanhojen" kanssa. Koska matka Somerolle on suhteellisen pitkä, jäin vielä yhdeksi yöksi Somerolle, enkä ollut ainoa. Myös Satu ja Trip jäivät yökylään. Vietettiin mukava ilta lämpimässä ilmassa terassilla, tosin välissä käytiin pesemässä vuorotellen koiriamme jotka olivat pyörähdelleet lantakasassa seljällään. Saatiinpa mukavan koivushampoon tuoksuisia rekkuja kainaloon yöksi. :D 

Sunnuntaina aamulla käytiin vielä pari settiä lampailla ja voi hyvää päivää kun pennulla riitti vauhtia! Meinasi lähteä lapasesta ihan huolella mutta jollain ihmeellä sain pakan kestämään juuri ja juuri kasassa. Hetki piti miettiä ja käydä setti läpi Marikan ja Kimmon kanssa ennen kuin varmistuin että tehtiin juuri sitä mitä tällä hetkellä pitääkin. Hyvä me! Tästä olikin hyvä lähteä kotimatkalle hyvillä mielin. 

Loppuun kuvia männä viikolta kun käytiin Maaritin ja Tiian kanssa tokoilemassa ja sen jälkeen uimassa ja lenkkeilemässä. Osaahan nuo rekut jo yllättävän hyvin leikin lomassa rauhoittua! Ja kyllähän tuon kapteenin erottaa jo ryhdistä. ;)

Skoda, Chico, Grimm ja Gust Kuva: Maarit Pirinen

Kuva: Maarit Pirinen


lauantai 2. elokuuta 2014

Oioioioi!

Olipahan mahtava paimennuspäivä maanantaina Kuopiossa! Kouluttajiksi saatiin Kimmo ja Marika puolikkaan koirakatraansa kanssa. Ensimmäisellä setillä Marika oli onneksi kaverina hillitsemässä pikkupojan intoa. Yllättävän kovasti jouduttiin laittamaan painetta Grimmille, että saatiin jonkunlainen kunnioituksen hiven takaisin päin. Tuon pennun kanssa ei näköjään saa rispektiä ilimatteeksi lampahilla. Huh hei, kyllä tuli hiki laittaessa tulista pikkupaimenta ruotuun. :D

Toinen setti olikin sitten postauksen otsikon mukainen. Ai että me oltiin hyviä! Tällä kertaa olin Grimmin kanssa yksin ja me tehtiin kuulkaas vaikka mitä kun osasin olla ajoissa estämässä ja ohjaamassa. Ensimmäistä kertaa kuljetuskin onnistui. Olin tosi ylpeä meistä! Eniten olin ylpeä siitä, että sain pidettyä hermoni kasassa, ainoastaan äänenkäytössä huomasi pienen paniikin. Seuraavalla kerralla keskitynkin tuohon äänenkäytön hallintaan, tällä hetkellä kun sekä kehut, että käskyt tulevat samalla paniikinomaisella äänellä. :D

Kepit osoittaa oikeaoppisesti maata kohti... Kuva: Hannu Savolainen

Nyt näyttää jo paremmalta! Kuva: Hannu Savolainen

Paimennus saa mietteliääksi. Kuva: Hannu Savolainen
On ollut todella mielenkiintoista huomata miten erilainen Grimm voikaan olla lampailla verrattuna muihin harrastuksiin. Tokokentällä sille ei voisi ikinä laittaa minkäänlaista painetta, kun taas lampailla se ei silmäänsä moisesta räpäytä. Tässä sen huomaa mihin tuo koira on tehty. Kaikki nämä meidän muut harrastukset ovat vain korvikkeita paimennuksen rinnalla. Tulinen se on, ihan todella, tosin jos mummin nimi on Tigr ja tätikin ristitty Tiikeriksi, niin mitäpä muuta voi odottaa. :D

Hakutreeneissä siirryttiin uuteen maastoon. Grimmille tehtiin jo totutusti neljä ukkoa äänellä, koska helteiden johdosta Pohjois-Karjalassa ei ole nähty kuin muutama myrskytuuli ja loppuajan on tappavan tyyntä. Noh, äänet on toimineet pirun hyvin joten niillä jatketaan. Ensimmäistä kertaa oli yksi ukko takarajalla asti. En ollut varma kohdistiko Grimm äänen tai huomioiko sen kunnolla mutta koska olen "kokeillaan, kokeillaan" tyyppinen ihminen, lähetin sen matkaan. Välittömästi kävi selväksi, että koiralla ei ollut hajuakaan koko äänestä, mutta uutterasti se silti etsi. Olen tyytyväinen siitä, että jos Grimm ei kovasta hakemisesta huolimatta löydä, se tulee kysymään minulta neuvoa. Minun ei siis tarvitse (ainakaan vielä) kalastella sitä alueelta pois. Toinen ääni, toinen lähetys ja hieno löytö. Näin se homma etenee. 

Grimmistä huomaa todella hyvin tuollaisen vaikean piston jälkeen, että itsetunto kokee pienen pienen kolauksen. Se lähtee seuraavalle pistolle aina laukalla, mutta ei täysillä ja on hieman epävarman oloinen. Onneksi ollaan kyetty aina tekemään vaikean piston jälkeiset lähetykset niin, että siellä on varma löytö. Näin tätä herkän pikkupojan itsetuntoa rakennetaan pala kerrallaan. :)

Helletokotkin kävin kentällä tekemässä yksi ilta. Olen jotenkin nyt urautunut näihin samoihin juttuihin, täytyy repäistä ja tehdä välillä muutakin. Ohjelmassa oli siis jälleen kerran merkki, ruutu, seuruu ja tunnari. Ruudun tein aivan kentän toiseen laitaan, ajattelin kokeilla hurjan pitkää matkaa. Tuuli oli sen verran kova, että jätin kosketusalustankin riskillä pois. Päästin koiran kontista ja sehän läksi kuin tykin suusta ja karautti suoraan ruutuun sinne toispuol kenttää. Tulipahan sekin treenattua heti alta pois, eikä matka näköjään ollut ongelma. 

Seuruu oli ok, nyt minun on saatava päästäni pois se pikku perfektionisti joka heti hätääntyy kun koiran silmät kääntyvät toiseen suuntaan tai se ottaa yhden sivuaskelen kesken seuruun. Tsiisus tätä on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa eikä tämä valmistu koskaan ellei kriteeri hölläänny. 

Tunnari oli super! Toista kertaa kentällä, oma kapulapinon takana ja sieltähän se nousi! Täytyy alkaa levittää kasaa pikkuhiljaa. Myös kapulan palautukset on otettava treeniin, mikään kapula ei tule tällä hetkellä käteen asti, koska palkka on tullut aina nostosta. 

Lomaan olisi enää viikko! En malttaisi odottaa, koska edessä on historiallisen reissuja täynnä oleva loma, jonka jälkeen en varmasti tunne oloani levänneeksi. :D Mutta eipä haittaa koska tulossa on mahtavia elämyksiä, uusia juttuja ja huippuseuraa!

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Helleviikon hommelit

Grimmillä oli ollut huisin hauska viikonloppu Ruffen ja Gustin vieraana. Viikonloppu oli ollut hurjaa menoa ja uusia asioita täynnä. Perjantaina pikkupoika pääsi paimeneen Tiian ohjaamana ja olivat olleet kuulema hurjan pätevä parivaljakko! Maanantaina ollaan menossa Kuopioon lampaille, katsotaan pysynkö minä yhtä hyvin hurjimuksen perässä. Lisäksi Grimm oli oppinut hyppimään laiturilta järveen ja muita yhtä tarpeellisia taitoja. :D Kotiin päästessään Rimpula heittikin jalat seinälle ja alkoi koisaamaan. Tämä oli minun onni, koska emännälläkin oli huisin hauska viikonloppu pohjoisessa ja olin aivan yhtä ploppu.

Grimm ja Tiia paimenessa. Kuva: Terhi Mikkonen
Rakkaat poikaset Grimm ja Gust. Kuva: Tiia Grönholm
Tällä hetkellä Grimm taitaa olla siinä vaiheessa, että se tykkäisi paimentaa enempi ja vähempi kaikkea mieltä kiihdyttävää, mm. ihmisiä. Hoidossa ollessaan hurja pikkupaimen oli leikin lomassa napsinut Tiian pohkeita, mutta lopettanut kuitenkin kiellettäessä.

Eilen kävin ensimmäistä kertaa tänä kesänä uimassa. Nyt tiedän miltä lampaista tuntuu kun paimenkoira lähtee tulemaan niitä kohti. Vilkaisin taakseni ja näin Grimmin uivan kohti hurjistunut maaninen katse silmissään. Sehän alkoi paimentaa minua rantaan! Muuten en tähän puuttunut, mutta kun koira alkoi antaa minulle vauhtia hampaillaan, kielsin. Uskoi hyvin kiellot, mutta kun seisoin vedessä vyötäröäni myöten, koira ui lakkaamatta maaninen ilme kasvoillaan minua ympäri. Vitsailtiin Tiian kanssa että tässähän olisi helppo opettaa sille suuntia! Olisikin pitänyt koittaa pysäyttää se edes kerran. :D

Helteestä huolimatta me ollaan treenattu normaalisti. Tällä viikolla on ollut parit hakutreenit ja ne on menneet enemmän kuin hyvin! Tuulen puuttuessa ollaan turvauduttu ääniapuihin ja ne on toimineet kuin junan vessa! Molemmissa treeneissä neljä ukkoa piilossa ja ääniavulla kaikille suorat, vauhdikkaat pistot. Yhden piston meinasin ryssiä itse. Huomasin että maalimies vielä pikkuisen peittelee itseään ja käänsin äkkiä koiran pois ja aloin syöttää sille herkkuja. Grimm luuli että nyt alettiin tekemään jotain ihan muuta juttua ja vaati pari uusintalähetystä että saatiin se tajuamaan että edelleen ollaan hakutreeneissä. Sen jälkeinen pisto oli kylläkin taas todella hieno.

Tässä oppii koko ajan itse näitä tärkeitä pieniä asioita, jotka itseasiassa ovat todella ratkaisevassa osassa hakukoiraa rakennettaessa. Tänäänkin olin jo lähettämässä koiraa pistolle kun minulle huomautettiin, että vaikka koiran pää on suorassa, ei se tule lähtemään suoraan jos sen kroppa on vinossa. Aivan totta! Keskilinjalla on otettava huomioon monta asiaa ennen kuin koiran voi laittaa pinkomaan metsään. Tässäkin lajissa ohjaajan velvollisuus on tehdä kaikki mahdollinen sen eteen, että koiran työ helpottuisi.

Tiian kanssa käytiin tokoilemassa eilen nurmikentällä. On tosi upeaa katsoa Gustin kehittymistä, tuollaisia koiria on todella harvassa ja näistä kahdesta tulee kyllä aika pitelemätön kaksikko kunhan hitsautuvat yhteen. Me tullaan kyllä kannustamaan SM-kisoihin aikanaan! ;) Tehtiin ruutua, seuruuta, eteentuloja, tunnaria ja luoksetulo. Ruutu oli molemmille pojille vaikea. Nurmi oli vähän kasvanutta ja tuulen vuoksi päätettiin jättää ruutunauha pois. Molemmat pennut hakivat aika kauan ensimmäisellä toistolla kosketusalustaa mutta saatiin myös tosi hyviäkin toistoja. Minusta on ihan hyvä että oppivat katsomaan muutakin kuin pelkkää nauhaa, joten hyvä treeni.

Seuruussa minun pitää olla rohkeampi. Lisäksi tätä pitäisi saada videolle! Näyttää kuulema hyvältä, joten minun täytyy nyt vaan luottaa siihen ja mennä eteenpäin. Tunnaria ollaan tehty pari viime kertaa vain kostealla nurmella, joten nyt rutikuivalla ruohikolla piti olla helpompaa. Luulen, että "hajuttomat" kapulat on vähän saastuneet, koskapa nyt oli toinen kerta koskaan kun Grimm meni lääppimään niitä. Saatiin kuitenkin onnistunut toisto, mutta vaihdan nyt kaikki kapulat uusiin varmuuden vuoksi.

Eteentulot oli lyhyellä matkalla ok, olen saanut istumisen kivasti lähemmäksi minua. Nyt vaan pidennetään hiljalleen matkaa. Luoksetulossa ei tule mielellään jostain syystä jalkojeni välistä, vaikka sitä on kotona tehty ja leikkiessä sieltä sujahteleekin. Täytyy ottaa tämäkin nyt treeniin, ettei ala enemmissä määrin kiertämään minua.

Käytiin kolmannen ja tähän hoitojaksoon viimeisen kerran fyssarillakin. Nyt jumit olivat hurjasta riehumisesta huolimatta sulaneet ja seuraava hieronta otetaankin kesälomareissujen jälkeen, sen verran on luvassa paimentelua ja muuta normielämästä poikkeavaa hurjastelua.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Paniikkinappulat pois pohjasta

Ja josko laittaisi nuo paniikkinappulat ihan kokonaan pois käytöstä. Minulla on aika helposti tapana ajatella että kaikki on pilalla jos treeneissä joku menee pieleen. Tai ei välttämättä edes pieleen vaan tapahtuu jotain jota en ymmärrä. Heti kun vapaaopisto alkaa pitämään hermojen hallinta kursseja, olen ensimmäinen joka sille ilmoittautuu.

Eilen hakutreenien jälkeen meinasin olla tyytymätön tekemääni treeniin, mutta kun pohdiskelin asiaa ja soittelin taas iltamyöhällä paniikkipuhelun valvottaen muitakin kuin itseäni, tulin lopputulemaan, että Grimmille tehtiin juuri sellainen treeni jonka se nyt tarvitsi. Ihan kuten kaveri minulle sanoikin, "yhdessä treenissä kun ei voi kaikkea korjata tai muuttaa". No niinhän se on, vaikka minä toki "kaikkihetimullenyt" persoonana näin toivoisinkin. :D

Tuli siis todettua, että hihna hakumetsässä on Grimmille liikaa. Se ei vaan kestä sitä, että hänet viedään maalimiehen löydyttyä paikalta pois. Nyt lähdettiin palauttamaan Grimmin intoa ja kerrotaan sille jälleen, että maalimiehelle on enemmän kuin luvallista mennä.

Tehtiin muutama tuuli-ilmaisutreeni, tosin tuultahan ei näin helteellä ole yhtään. Tämä olikin se aspekti joka minua kävi mietityttämään, mutta siihenkin on tulevia treenejä varten nyt suunnitelma valmiina. Jos ei tuule, muutetaan treeniä hieman. Tavoitteena olisi kuitenkin, että Grimm etsiytyisi maalimiehelle itsenäisesti. Se ei oikein onnistu jos joudutaan menemään tuulen puuttuessa aina tyyliin maalimiehen sormille seisomaan ennen kuin koira saa hajun. Pääasia eilen kuitenkin oli, että koira oli innoissaan ja kissanruoka maistui, tästä on ihan hyvä jatkaa eteenpäin.

Viikonloppuna Grimmille pakataankin pyjamabilevehkeet reppuun kun se pääsee yökylään Gustin ja Ruffen tykö. En ole vielä tohtinut kertoa, että lampaitakin on luvassa lainaohjaajan kanssa ja veikkaan että joku uimareissukin saattaa kuulua ohjelmaan...Emäntä sen sijaan suuntaa pohjoiseen humputtelemaan harvinaistakin harvinaisempaan koirattomaan viikonloppuun. Veikkaan että minä olen se jolle tulee enemmän ikävä. :D

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Reino radalla!

Viime viikolla päästiin pitkästä aikaa aksaamaan Reinon kanssa! Reino oli yhtä innoissaan kuin aina ja ohjaaja turkasen ruosteessa. Onneksi on kärsivällinen koutsi. :D Radasta ei ikävä kyllä ole raapustusta, hauska kieputtelurata jossa olin toivottoman myöhässä monen monta kertaa. Yleensä myöhässä olo ei niin haittaa, kohta otetaan vain uusiksi ja elämä jatkuu. Reinon kanssa taas myöhässä ohjeiden antaminen voi tarkoittaa mahdollista onnettomuutta.

Jäykkä ja pitkä malikan palikka ei ehdi väistää eteensä tulevia esteitä, vaan on muutamankin kerran pamauttanut tieltään hypyt siivekkeineen, muurin kaikkine paloineen tai pituuden tuhannen palasiksi. Onneksi tilanteet on vain näyttäneet pahalta eikä koiralle ole käynyt kuinkaan. On se uskollinen rekku, hyppää tasan sinne minne käsketään, vaikka yritys olisi kuinka tuhoon tuomittu hyvänsä.

Saatiin treeniin monta hyvää onnistumista, mm. niistot, joita ei olla tehty Reinon kanssa vissiin ikinä onnistui todella hienosti, välistävedot saatiin myös onnistumaan kun uskalsin merkata välin lelu kädessä (tässäkin on siis kehitytty, enää en pelkää että minulta raastetaan palkat käsistä ja puolet sormista samalla kesken kaiken, heh) ja minä taisin ihan juostakin radalla enkä jäänyt koko ajan ihailemaan koiran menoa! Kyllä oli mukavaa!

Eilen jatkoin projektia "kiltin koiran kuljetus pois hajulta". Vein purkissa kissanruokaa metsään ja lähdettiin Grimmin kanssa etenemään kuten mentäisi hakutreeneissäkin. Kun otti hajun ruuasta, talutin koiran pois ja lähetin kauempaa samaa linjaa purkille. Nämä meni ihan samalla tavalla kuin hakumetsässäkin, tulee hajulta todella helposti pois eikä jää haikailemaan sen perään kuten toivoisin. Noh, kuitenkin meni kiireen vilkkaan syömään haisuruokansa joka kerta, joten josko tässä edettäisi kunhan saadaan toistoja alle. Täytyy keksiä tähän joku mantra jota hokea koiralle, ne yleensä auttaa.

Toisaalta mietin myös sitä, että onko Grimm sellainen koira, joka ikinä ilmaisee tajutonta haluaan tehdä jotain jarruttamalla hihnassa kun sitä viedään pois tai vetämällä esim. hajua kohti hulluna? Liian aikaista sanoa ja sittenhän se nähdään kun tämä tie on kuljettu, treenit siis jatkukoon.

Tein samaan maastoon vielä pari esinekaistaletta. Ensimmäinen meni loppumatkasta polun yli. Tiesin että pelaan siinä upporikasta ja rutiköyhää koska en ollut satavarma oliko Grimm käynyt talsimassa alueella vähän aiemmin. Ilmeisesti oli, koskapa lähti välittömästi polkua pitkin siihen törmättyään. Kävi armottoman kierroksen (lienee saman jonka oli juossut aiemmin?) ja takaisin tullessaan löysi ja toi esineen hirmu innossaan. Eihän se mennyt ihan niinku piti, mutta a) pentu meni janan loppuun asti (kierroksen tehtyään), b) esine löytyi ilman apuja ja c) palautus oli vauhdikas, suoraviivainen ja tuli suoraan käteen. Lasken tuon siis onnistuneeksi treeniksi.

Tein vielä toisen janan varmasti puhtaaseen maastoon ja tämä olikin sitten aivan oppikirjamaisen täydellinen suoritus, jes! Grimmillä on esineillä juuri sellainen vauhti jota haluankin. Se ei kaahaa koskaan täysillä, vaan oikeasti haistelee ja käy janan tarkasti läpi kertakatsomisella, tykkään.

Sain muuten yksi ilta aivopierun vaihtaa Grimmin seuruun palkka ruualta pallolle, koska pallo on ehkä (minun mielestä) helpompi häivyttää pois. Katsotaan mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään. Tiia apuaaaa! :D

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kaikkee kaks

Hakuja oli viikolla kaksi, fyssarikäyntejä on ollut kaksi, tokojakin on ollut varmaan kaksi (siis hävettävän vähän), enkä ole jaksanut kaiken kiireen (ja lukuisten muiden tekosyiden) keskellä kirjata treenejä ylös, joten eihän niistä enää mitään muista.

Haussa ollaan pikkuhiljaa treeni treeniltä laitettu maalimiestä syvemmälle metsään. Viime treenissä maalimiehiä oli molemmilla puolilla. Tässäkin lajissa taisimme törmätä pienimuotoiseen ongelmaan nimeltä kiltti koira. Mennään siis metsässä koira hihnassa ja kun koira ottaa hajun, palataan joko vähän matkaa tai jopa keskilinjalle asti ja lähetetään koira ukolle. Pari ekaa ukkoa meni oikein mallikkaasti, mutta sitten alkoi vähän tökkiä.

Grimm menee innoissaan ja tohinalla minun kanssa metsässä ja on innoissaan kun saa hajun. Mutta sitten kun vienkin sen pois hajulta, pennun vire muuttuu täysin ja se onkin lenkillä minun kanssa. Se tepastaa hihnassa ja sillä on kivaa kun täällä näin kävellään. Kun käännän koiran takaisin ukkoa kohti ja lähetän, Grimm ei välttämättä lähdekään. Pohdittiin että tämä käytös liittyy varmastikin tuohon hajulta pois viemiseen. Meneekö herkkä koira epävarmaksi kun se tekee "löydön" ja sitten se viedäänkin sieltä pois, eikä enää sen takia lähdekään pistolle kun ei tiedä onko se luvallista?

Olen nyt yrittänyt kaivella röyhkeyttä kotona tekemällä tuollaisia samanlaisia lähetyksiä ruokakupille. Voi että on vaikeaa, kun eihän kiltti koira vastusta ja nojaa pantaan vaan odottaa kiltisti että se päästettäisi luvan kanssa kupille. Phuuuuuuhhh...Nyt meinaa keinot olla vähissä ja hyvät neuvot olisi paikallaan, kuinka saada tuollainen runopoika tuhmailemaan.

Tokossahan olen tässä jo onnistunut jollain tasolla, mutta en olisi uskonut että haussa vastaan tulee tavallaan sama asia eri muodossa. Tai sitten tämä vaatii vaan pirusti niitä toistoja alle, samalla tavalla tokossakin tehdään tuon tyyppiselle vauhti. Liike ensin varmaksi ja vauhti tulee sitä kautta itsestään. Jatketaan siis kokeilevaa treenausta. On tämä kerrassaan jännää tämä bordercollien kanssa eläminen.

Fyssarilla ollaan käyty myös. Grimm tosiaan törmäsi pentujen kimppalenkillä pari viikkoa takaperin puuhun ja luultavasti tämän seurauksena vasen pakara on jumissa. Sitä on nyt hoidettu parin hierontakerran verran ja kolmaskin aika on varattuna. Jos vielä silloinkaan jumi ei ole helpottanut, taidan varata ajan lääkäriin.

Rimpulaa ei ole tarvinnut kyllä hieronnassa hävetä, se vaan on niin lunkki ja kotonaan missä vain. Yhtä ainuttakaan herkkua ei ole tarvinnut syöttää ja kertaakaan sitä ei ole tarvinnut minnekään houkutella. Ensimmäisellä kerralla tyyppi katsoi että täti istui lattialle, menenpä minäkin. Heli alkoi vaan saman tien hieroa pentua ja pentu kävi makoilemaan ja oli siinä koko ajan. Ihan järjetöntä miten upea ja vaivaton koira voi olla!

Hieronnan jälkeen käytiin katsomassa heposia jotka laiduntavat fyssarin pihapiirissä. Oli aika jännää. Kun ystävälliset ja uteliaat kopukat lähtivät tulemaan meitä kohti, Grimm sai aikamoisen paskahalvauksen ja olisi rynnännyt toiseen ulottuvuuteen ellei hihna olisi jarruttanut. Hevoset menettivät äkkiä meihin mielenkiintonsa ja pentukin rentoutui kun vähän aikaa möllötettiin paikoillaan. Tässäkään en syöttänyt yhtään namua enkä höpötellyt turhia, Grimm sai itse omaan tahtiinsa päättää mitä tekee, hihnan määräämissä mitoissa tosin.

Uuu, tokosta sen verran että vihdoin aloitettiin Suskin vetämä tokon jatkokurssi! Kyllä, ilmoitin pentuni suoraan jatkokurssille ja se oli vallan oikea ratkaisu. Ekalla kerralla olikin meille ajankohtaista asiaa stopin muodossa. Saatiin vaihdettua ruoka palloon ja nyt alkoi käsimerkkikin pelittää. Toisen setin aiheena oli hyppy. Grimm teki pikkupikku hyppyä namualustalle ja oikein hyvin tekikin! Parilla viimeisellä toistolla alkoi jo kääntyä luonnostaan hypyn jälkeen minuun päin, huippua! Kurssi on siitä hyvä, että kertojen välissä on vähintään pari viikkoa väliä, joten ehtii hyvin treenatakin, kunhan vaan saa itseään niskasta kiinni, heh.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Hupfifta

Tein tänään huomion että tokotreeneihin pitäisi tehdä mukaan eväät ja varmaan telttakin alkaisi olla asiallinen varuste jos treenit tästä vielä pitenee. Tänä aamuna lähdettiin pienellä porukalla perinteisesti treenaamaan klo 9 ja hupfifta heijaa takaisin kotona olin klo 14 vaikka ajomatkoihin upposi vaivaiset 10min. Enin aika ei suinkaan mennyt treenaamiseen vaan juorua...siis treenien analysointiin.

Ensin käytiin tekemässä Noljakan koululla tokot. Grimm teki ruutua, tässä täytyy seuraavalla kerralla ottaa taas yksi askel etteen päin, on niin varma. Vähän seuruuta ja pari metskunoutoa, molemmat hyvät, metallikapulakin pysyy hyvin ja kolisematta suussa. Lopuksi tunnari. Vähän jo levitettiin kasaa, oma piilossa nurmikossa. Ihmettelin kun oli vaikeaa, juoksi pari kertaa kapuloiden yli eikä haistellut niitä ollenkaan. Sen sijaan etsi kapulaa puskasta jossa se joskus aiemmin on ollut. Lähetin pari kertaa uudelleen niin löytyihän se oma sieltä. Tein vielä toisen ja tällä kertaa fokus oli parempi. Myöhemmin tajusin että mepä ei ollakaan koskaan haisteltu kapuloita märältä nurmelta, joten sehän se syyksi luultavasti valikoitui hieman omituiseen käytökseen. Tästä lähtien siis myös märän nurmen tunnareita mukaan.

Koululta ajeltiin Onttolaan tekemään pudotettua, esineitä sekä Grimmille hajuhaun alkeita. Treenin aikana satoi, joten esineissä näkyi luultavasti sama märän maan outous. Grimmille tuotti vaikeuksia haistella janalla. Otettiin pari janaa, molemmilla appari kävi janan päässä näyttämässä esineen, jolloin esineet tuli vauhdilla ja kivasti käteen asti. Otetaan siis toisenkin kerran sateella esineitä.

Hajuhakua Grimm harjoitteli kolmen ukon verran. Tuulta ei ollut yhtään, kreppi ei heilahtanutkaan, joten tosi lähelle piti mennä ennen kuin pentu sai hajun. Tällä kertaa vire oli juuri sellainen kuin haluankin sen olevan, viihtyi todella hyvin maalimiehillä, vaikka kaksi heistä oli täysin tuntemattomia, mutta oli silti todella sähäkkä. Tämä siis viimeistään kumoaa väitteen koiran epävarmuudesta maalimiehillä. Viimeisellä pistolla olin liian kokeileva, en ollut varma oliko Grimm saanut hajun mutta päästin sen silti irti. Eihän se ollut, kylläkin juoksi silti suoraan, teki lopussa pienen kiemuran ja löysi maalimiehen. Seuraavassa treenissä varmistelen paremmin koiran elekielestä tuon hajun saamisen. Hyvä treeni, sain taas tosi hyviä vinkkejä kahdelta kokeneelta hakuilijalta ja uskoa hajuhaun kokeilemiseen.

Lopuksi käytiin vielä Onttolan maastoissa terapialenkkeilemässä Tiian ja poikien kanssa. Gust oli saanut eilen lähdöt lähistöllä asuvilta kuudelta(!!!) irlanninsusikoiralta, jotka ovat terrorisoineet Jyrinkylän metsiä jo jonkun aikaa mm. ajaen keväällä Ruffenkin parin kilometrin matkan kotiin. Onneksi jälleen selvittiin säikähdyksellä. Kaikenlaista sanon minä...Noh, mutta Gust sai Grimmiltä Mammanpojat ry:n järjestämää vertaistukea ja me Tiian kanssa jatkettiin juorui...asiallista keskustelua ajankohtaisista aiheista. ;)

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Draamaa ja komediaa

Viime perjantaina käytiin vetäisemässä Tiian ja poikien kanssa huikeet tokot Marjalan paikoin ylipitkällä nurmella. Ihan tosi harmi että tuo hieno suuri nurmikenttä annetaan heinittyä, täällä kun ei noin hyviä treeninurmikoita paljoa ole.

Grimm teki ruutua jäätävällä vauhdilla, hurrrja pennu! Lisäksi tehtiin jotain perusasentohässäkkää jossa jälleen huomattiin että palkan suunta on ihan mikä sattuu ja koira siksi takana, oivoivoi, ehkä tämä joskus etenee? Loppuun otettiin vielä Grimmin tämän hetken taidonnäyte, tunnari. Tein kerran kotipihalla niin, että kasa kapuloita nurmella, oma vieressä piilossa. Teki törkeen hienosti, joten siirsin välittömästi vieraalle nurmelle. Jälleen ihan törkeen hieno. On se mukava kun tämmösen koiran kanssa ei tarvi hinkuttaa turhia toistoja, kerta per liike, nopeeta ja tehokasta!

Kuten Tiiakin blogissaan totesi, Grimm on saanut nyt lähiaikoina tosi paljon lisää voimaa ja sähäkkyyttä varsinkin leikkiin. Hauska katsoa miten erilaisia Gust ja Grimm ovatkaan. Oppii paljon vertailemalla Tiian kanssa meidän rekkujen koulutustekniikoita. Grimm on pohdiskelija, se luokan nörtti, Gust taas se huippu-urheilija, jolla vielä tässä vaiheessa on ajatuksena mennä täysillä ja voimalla, ajattelu tulee vasta sen jälkeen.

Tokojen jälkeen lähdettiin Mertalammelle lenkkeilemään ja tekemään Grimmille pohjaa uutta haun treenimetodia varten. Ensin pentu sai etsiä minut, sen jälkeen pari kertaa Tiian. Hyvää työtä teki, eteni suoraan, ei juossut turhia kiemuroita ja löysi nopeasti. Virekään ei ollut liian korkea. Pikkutreenin jälkeen lenkkeiltiin vielä Mertalammen ympäri ja pojat sai uida hyisessä vedessä.

Lauantaina lähdettiin taas ei enää niin pienten pentujen lenkille Onttolaan. Mukana oli setämies Ruffekin viiden pennun seurana. Kaikki kuvat ottanut Katja Kostamo.


Sanoiko joku keppi?!?

"Voisitko heittää yhden kepin?"

Gustin ja Grimmin uimakilpa kepin perään


Vasemmalla bordercollie ja oikealla näette kepeistä hulluksi tulleen....

Bordernorppa
Kotona huomasin Grimmin hieman ontuvan vasenta takajalkaansa. Kyselykierroksen päätteeksi selvisikin, että Grimm oli jossain lenkin vaiheessa törmännyt päin puuta vasen kylki edellä, joten ilmeisesti siitä tällistä tuo ontuminen johtui. Kolme päivää hihnassa sai emännän hermorakenteen koetukselle mutta koira ei onnu enää. Kuitenkin sunnuntaiksi on varmuuden vuoksi varattu aika fyssarille. 

Hihnakävely on päässyt aika huonolle tolalle. Grimmhän on hihnassa vain treeneihin tullessaan, muuten se elää käytännössä irtolaiselämää. Lieveilmiönä tästä koiraparka ei osannut tehdä tarpeitaan kun länttäsin sen perään Lunan toipilasajalta jääneen fleksin. Ja kyllä, hävetti kuljettaa koiraa kolme päivää fleksissä...Tästähän seuraa tietysti armoton paskahätä työpäivän aikana jota pennun perhana oli päättänyt mennä helpottamaan sänkyyn! Aaaaaarrrrggghhhh!! .....ttu!! Miksi pitää tehdä sänkyyn?! Miksi ei mikä tahansa matto, kylppäri, oma punkka tai vaikka sohva kelpaa?! Miksi sänkyyn jossa on 160cm petari, asunnossa jossa on pieni kylppäri jossa se petari tulee pestä, miksi?! 

Vaikka en millään muotoa usko näihin "se vittuilee sulle" tai "se osoittaa mieltään" tyyppisiin idioottimaisuuksiin, niin en keksi yhtään hyvää syytä paskantaa sänkyyn jossa hän itsekin yönsä nukkuu. Noh, koska hermojen hallinta ei ole parhaita puoliani (vielä), myös naapurit varmasti kuulivat mitä oli ja missä. Phuuuuh, täytyy toivoa että tämä oli ainutkertainen aivopieru koiralta joka on ollut sisäsiisti 8-viikkoisesta asti. 

Ja ihan vaan tiedoksi, kyseisen draamakomedian aikana ei vahingoitettu eläimiä. 

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Itsepäistä

Keskiviikkona hakumetsässä tapahtui kummia, tai siltä se aluksi tuntui. Mentiin tekemään tuttuun maastoon tuttua risteilytreeniä. Grimmille laitettiin ensimmäistä kertaa etukulman ukko piiloon 50 metriin, muut näkösällä edelleen. Grimm tuli totuttua höyryä keskilinjalle ja lähti kiitämään ensimmäistä kulmaa kohti. Noin 30 metrin kohdalla pentu huomasi, että eihän täällä ketään ole ja kääntyi katsomaan minua aikeissa tulla kysymään neuvoa. Saatoin penskaa noin puoleen väliin matkaa jolloin otti hajun ja löysi ukon.

Toinen ja kolmas pisto meni ihan hyvin, mutta sen jälkeiset pistot menivätkin alamäkeen. Pentu kävi jokaisella maalimiehellä, mutta ei suostunut syömään enää yhdelläkään, kävi vain kääntymässä ja läksi juoksemaan seuraavalle. Positiivista tässä treenissä oli se, että Grimm leikki sekä viimeisellä ukolla, että vielä keskilinjalla toisena maalimiehenä olleen tyypin kanssa hurjan hyvin!

Nuo lopputreenin hätäiset pistot selittyvät minun omalla mielialallani, ahdistuin treenin edetessä enemmän ja enemmän, enkä tajunnut puhaltaa peliä poikki vaan jatkoin treeniä. Tietysti tuollainen herkkä koira ahdistuu samaa tahtia ja näinhän se sitten näkyy, hätäisenä säheltämisenä.

Koulutuksessahan yleisesti käytetään mantraa "kun yksi asia vaikeutuu, muita helpotetaan". Kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt osata vaatia se piilossa oleva ukko 30 metriin, jolloin pentu olisi ehtinyt saada siitä varmastikin hajun, olisi löytänyt sen ja näin saanut varmuuden työlleen. Ei koira onneksi yhdestä pieleen menneestä treenistä rikki mene ja ennen kaikkea tässä opittiin enemmän kuin menetettiin.

Tuota kyseistä treeniä on nyt analysoitu monen kokeneen hakuharrastajan ja bc-omistajan kanssa. Onneksi on ihmisiä joiden kanssa pohtia näitä asioita juurta jaksain, niin ne ratkaisut löytyy! Tajusin itsekin tuota pohtiessani asioita joita olisi pitänyt ajatella jo aikoja sitten. Mitä tuollainen risteilytreenaaminen koiralle opettaa? Mitä koira kuvittelee risteillessään tekevänsä? Mistä koira itseasiassa saakaan palkan tuollaisessa treenissä?

Paimenlinjainen bc käyttää aina ensisijaisesti silmiään jos siihen annetaan mahdollisuus. Grimmillä on hyvä vainu ja se käyttää kyllä nokkaansa tehokkaasti, mutta ensisijaisesti se on vahva silmäkoira. Tämän todettuani tuntuu sulalta hulluudelta että sille tehdään hakutreenejä, joissa se "etsii" silmällään. Vaikka ukot onkin niin näkyvillä, ettei niitä tarvitse juurikaan etsiä niin eipä se koira tuossa juuri muutakaan ajattele.

En osta ajatusta että Grimm olisi epävarma maalimiehillä tai risteillessään. Jos se olisi, ei se kiipeilisi myöskään keskilinjalla ihmisten syliin ja luuttuaisi naamoja, tai suostuisi leikkimään ryhmäläisten kanssa. Se myöskin juoksee oikein hyvin ja vauhdilla takarajalle kun ukko on näkyvissä. Esineruudussa se ei kysy minulta apua kertaakaan vaikka ei esinettä heti löydäkään. Tosin myös esineruudussa hän ei etene vielä 20 metriä kauemmas ilman pientä apua. Minusta tämä johtuu vain siitä, ettei se vielä ymmärrä, että kauempaakin voi löytää, ei siitä että olisi epävarma.

Sitten jos mietitään, mistä koira itseasiassa saakaan palkan. Ihmisten välillä juoksemisesta. Ei ihme että vauhtia on ihan omiksi tarpeiksi eikä herkut maistu. Ei vaan ehdi syömään kun juokseminen on niin kivaa. Grimmin kasvattaja pukikin tämän hyvin sanoiksi "Sähän teet siitä viestikoiraa". Siltähän se tosiaan näyttää, noin sitä pikkuRuffeakin aluksi viestille koulutettiin.

Vaikka väitetään että risteilyllä ei ole mitään tekemistä etsimisen kanssa, niin onhan sillä. Ei ehkä ihmisen näkökulmasta mutta koiran kyllä. Jollainhan se koira ne maalimiehet bongaa, silmillään. Eihän se niille muuten menisi eikä niitä edes löytäisi.

Yksi ongelma lisää, jonka tässä metodissa nään, on se laatikon muodostuminen. Grimm viihtyy maalimiehellä muutaman sekunnin, miten ihmeessä jonkun maalimiesparan pitäisi sitä pystyä metsässä kuljettamaan esim. imuttamalla?! Onnea yritykseen, voin kertoa jo nyt ettei tule tapahtumaan.

Niinpä lopputulema on: ukot piiloon. Tästä lähtien minä päätän, että Grimmille risteillään niin että ukot on vähintään jossain puun tai puskan takana, jopa ihan kokonaan pressun alla piilossa. Näin uskon että Grimmin vire saadaan hieman tasaisemmaksi, juokseminen ei ole enää pääasiassa vaan se alkaa saamaan palkan etsimisestä ja luulen että alkaa viihtymään hieman paremmin myös maalimiehillä, koska sieltä ei ole niin jumalaton kiire pois. Uskon myös että tälläkin metodilla on mahdollista saada luotisuorat pistot, kunhan edetään maltilla.

Tällä tyylillä hakukoiran rakentaminen on paljon hitaampaa, mutta uskon että se palkitsee sitten muutaman vuoden kuluttua jos työ tehdään huolella. Mikäs kiire meillä.