perjantai 29. elokuuta 2014

Tokoleiri

Huh, miten on ollut lomakiireitä, päivityksetkin laahaa pahasti perässä. On tehty reissua reissun perään, mutta kerrankos sitä lomalla ollaan. Tosin tämän loman jälkeen en palaa töihin hyvin levänneenä. Autossa on tullut istuttua tuhansia kilometrejä, täältä susirajalta kun on pitkä matka joka paikkaan.

Pari viikkoa sitten 15.-17.8. huristeltiin tosiaan Hartolaan HSKH:n tokoleirille. Kisaavia koirakoita kouluttivat Kiviahon Katja ja Huotarin Oili. Meitä aloittelijoita luotsasivat sitten yhdistyksen omat kouluttajat. Perjantaina saatiin kuunnella Oilin luento kisakoiran "rakentamisesta", sekä kisoihin valmistautumisesta. Paljon tärkeää asiaa tuli pennunkin kanssa touhuavalle ja historiallisesti tein ihan muistiinpanotkin! Seuraavassa luettelen muutamia pointteja (en jaksa kirjoittaa kaikkea) luennosta. Nämä ovat vain minun kirjoitelmiani Oilin luennosta, voi olla että jotain on mennyt ohitse tai olen ymmärtänyt jotain eri tavalla kuin Oili on tarkoittanut.

Tärkeä pointti luennossa oli: Ajattele itse! Liian usein ohjaajat luottavat ulkopuolisiin kouluttajiin tai ryhmän vetäjiin sinisilmäisesti ratkaisua etsiessään, kun Oilin mielestä järkevintä ja tärkeintä mitä koiran ohjaaja voi tehdä, on istua illaksi sohvalle ja oikeasti miettiä itse ratkaisuja ja suunnitella tulevia treenejä. Hyväksi ohjaajaksi ei voi tulla pelkästään kuuntelemalla muita.

Lisäksi puhuttiin luonnollisestikin tavoitteiden asettamisesta ja treenien suunnittelusta. Molemmat täytyy tehdä ja molemmissa tulee pysyä. Tämä on aina ollut minulle vaikeaa, täytynee taas kerran yrittää. :D

Koiran motivaatio on kaiken perusta. Jos koira ei ole motivoitunut tekemään ohjaajan kanssa, ei treenaaminen yksinkertaisesti ole mahdollista. Ainakaan tuloksellinen treenaaminen. Ohjaajan tulee itsessään olla koiralle palkka! Koiran tulee myös palkkautua itse tekemisestä. Jos treenistä 80% on palkkaa (lelu/nami) ja 20% tekemistä, ollaan pahasti väärillä jäljillä. Täytyy myös muistaa, että jos koira jää ilman palkkaa, se ei koskaan saa luulla tehneensä väärin!

Puhuttiin myös paljon koiran aktiivisuudesta ja passiivisuudesta. Vain aktiivista koiraa palkataan, passiivista ei koskaan. Jos koira vetäytyy passiiviseksi, on ohjaajan velvollisuus nostaa koira takaisin aktiiviseksi, mutta ei namien avulla.

Osaavalta koiralta on uskallettava vaatia, muuten ei pääse eteenpäin. Että koiralta voi vaatia, on koiran oltava hyvin itsevarma. Itsevarma koira uskaltaa yrittää. Yritteliäs koira on hyvä pohja, mutta pelkkä yritteliäisyys ei riitä, koiran tulee myös kuunnella.

Puhetta oli myös häiriöistä ja sosiaalisesta palkasta, mutta nämä ovat aika tuttua huttua, jokainen tietää että kisakoiran tulee sietää häiriöitä ja palkkautua sosiaalisesti.

Minulle tärkeä seikka oli kun Oili puhui koiran silmän käytöstä. Grimm on vahvasti silmäkoira, sen käyttöä on esiintynyt jonkun verran ja se tulee vaikuttamaan meidän treenaamiseen jonkun verran. Tähän on yksinkertainen lääke: Minkäänlaista tuijottelua esineisiin tai esim. viereiselle kentälle ei tule sallia. Toiminta katkaistaan välittömästi, tehdään pikkutreeni ja koira pois kentältä. Tämä muistiin!

Lopuksi puhuttiin hienosta aiheesta: ohjaajasta. Minulle tuli helpotuksena tieto, ettei minun tarvitse olla treeneissä tai varsinkaan kisoissa sosiaalinen, vaan on jopa suotavaa ottaa omaa tilaa ja rauhaa ja keskittyä omaan suoritukseen. Tätä olen tehnyt tähänkin asti, mutta tavallaan olen häpeillyt sitä, koska täällä päin ei monen näe tekevän samaa. Täällä susirajalla on täysin normaalia tulla häirityksi (joku tulee juttelemaan) kesken treenin kun olet tekemässä koiran kanssa esim. seuraamista. On myös täysin normaalia, että kun yksi treenaa, muut seisovat kädet puuhkassa kaukana kentän reunalla ja lörpöttelevät ihan jostain muusta kuin käynnissä olevasta treenistä. En tykkää, en yhtään ja aion häätää tästäkin eteenpäin kaikki treenini häiritsijät huspois.

Luento oli ihan tosi hyvä ja sain siitä paljon ajatuksia joita toivottavasti osaan hyödyntää Grimmin kanssa.

Lauantaina alkoi sitten käytännön treenit. Aamupäivän treenin aiheena oli perusasento ja seuruu. Grimm tulee mielellään hieman vinoon perusasentoon. Se tulee suoraan, mutta ihan lopuksi klenksauttaa toisen takajalkansa hieman ulospäin, jolloin peppu kääntyy himpun vinoon. Tähän saatiin vinkki jota lähdetään kokeilemaan. Kouluttajan mielestä Grimmin seuruu on "virkamiesmäistä" ja hän suositteli ruuan vaihtamista leluun. Kokeillaan, vaikka virkamiesseuruu ei minua häiritse koska Grimmillä on hyvä rytmi, se ravaa koko ajan ja pysyy kivalla paikalla.

Iltapäivän treenit olivat yksi murheenkryyni. Treeni pidettiin niin, että kaikki koirat olivat kentällä yhtä aikaa, koko treenin, siis lähes tunnin. Olisi pitänyt käyttää sitä kuuluisaa järkeään ja viedä koira autoon varttitunnin kohdalla, koska on sanomattakin selvää ettei Grimmiä ole tuollaiseen istuskeluun ja hinkkaamisen hinkkaamisen hinkkaamiseen totutettu. Nooooh, sielläpä kuitenkin istuttiin ja tehtiin monen monta paikkamakuuta ja paikkaistumista. On sanomattakin selvää, että puolen tunnin istumisen jälkeen on pikkisen vaikeaa saada koiraansa optimaaliseen vireeseen ruututreeniä varten, mutta edelleenkään se järki ei päätäni pakottanut vaan käskin koiran ruutuun. Menihän se, mutta hitaasti. Toinen toisto meni vielä hitaammin, phuuuh. Noh, tämä korjataan kotona.

Loppupäivä katseltiin ja kuunneltiin Oilin ja Katjan koulutuksia, sieltäkin sai muutamia hyviä juttuja omaan työkalupakkiin. Harmi kun en tajunnut ottaa muistiinpanovälineitä kentän laidalle mukaan.

Illalla huomasin Grimmin nuolevan toista etutassuaan ja sieltä löytyikin kynnen vierestä reikä anturasta. En usko tuon vaikuttaneen ruututreeneihimme, koska koira ei ontunut ollenkaan. Leikitin ja juoksutin Grimmiä kokeeksi hiekalla, ei vaikutusta, joten uskallettiin treenata myös sunnuntaina, tosin varmuuden vuoksi ei juurikaan vauhtijuttuja.

Sunnuntaiaamun treeneissä hiottiin Grimmin maahanmenotekniikkaa. Vauhti on hyvä, mutta luoksarin maahanmeno saisi olla "sujahtavampi". Tähänkin saatiin kikkakolmonen jota voidaan kokeilla kotona.

Iltapäivätreenit olivat häiriötä täynnä. Kenttä oli levitetty täyteen leluja, kapuloita ja ruokaa. Ensin humpattiin kontaktikävelyä kaikki koirat kentällä häiriötavaroita väistellen. Tämä oli priimaa Grimm-laatua. Loppuun tehtiin vielä luoksetulot häiriötavaroiden sekä houkuttelevien ja mekkaloivien ihmisten läpi, tämäkin oli taattua Grimm-laatua, aivan loistosuoritus. Tästä olikin hyvä lähteä loppupäiväksi kuuntelemaan taas kokeneempien treenejä ja imemään oppia.

Leiriltä ajeltiin Lahteen, jossa Tiia ja Gust hyppäsivät junaan ja minä jatkoin Somerolle. Perillä paimennettiin yksi kamala setti. Minulla ei kestänyt pakka yhtään kasassa ja Grimm kuumeni ihan helvetin lieskoiksi asti. Noh, seuraavalla kerralla paremmin taas. :)

Grimm jäikin Klossnereille hoitopojaksi kun minä läksin viikoksi brittein maalle ystäväni luo. Tästä enemmän seuraavassa!

tiistai 12. elokuuta 2014

Woollandian kasvattipäivä

Perjantaina alkoi kesäloma ja mikäs sen parempi keino aloittaa lomailu kuin ajella Somerolle paimeneen. Lauantaina oli Woollandian pentupäivä johon saapui paikalle yli 20 Woollandiasta lähtenyttä kasvattia ja muutama turistikoirakin. Ihan mahtava osanotto näissä päivissä! Ohjelmassa oli, mitäpä muuta kuin paimennusta, mukavaa yhdessäoloa, koirien telmuamista ja älyttömän hyvää ruokaa.

Grimmin kanssa lampaille meno jännitti aika lailla, koska edellisen kerran Kuopiossa vedettiin niin hyvin. Tehtiin päivän aikana kolme settiä ja jokaisella päästiin oikeanlaiseen mielentilaan. Kovasti sille joutuu painetta laittamaan edelleen mutta eipähän lopu kuulkaas paukut kesken! Saatiin Marikan avulla lampailta pois tulo todella hyvälle mallille ja stopitkin onnistuvat kunhan koiralla on tarpeeksi tilaa. Kaaoksen ilmapiiri alkaa heti jos Grimm pääsee liian lähelle lampaita.

Nyt tavoitteena olisi rauhoittaa tilannetta ja saada kuljetus seesteiseksi. Kepillä huitominen (maahan paukuttaminen) täytyisi rauhoittaa, se on minun paniikkiratkaisu kun koira tulee liian lähelle tai ei meinaa vaihtaa suuntaa. Tuosta Grimm vain kiihtyy entisestään, mutta en ole vielä oikein keksinyt kuinka saan sen vaihtamaan suuntaa ilman. Tässäpä tätä opettelemista kerrakseen. :D Onneksi on Marika ja Kimmo auttamassa, muuten tuo epeli olisi lähtenyt lapasesta jo kauan aikaa sitten.

Nyt Grimmin ja minun (Grimmin mielestä hänen, minä olen edelleen vain hänen tiellään) paimennukseen on tullut järkeä. Vielä vähän aikaa sitten kuvasin meidän pyörössä oloa niin, että tuntuu kuin yrittäisin suojella lampaita tiikeriltä hammastikulla. :D Kyllä tämä vielä yhteistyöksikin muuttuu, uskokaa pois!

Kuva: Marika Klossner
Pääsin myös harjoittelemaan Grimmin siskon Lottan kanssa lampaille ja olipa mukavaa! Plottis oli kiltimpi (liekkö vieraskorea) kuin Grimm, mutta vauhtia riitti hänessäkin. Tällaiset harjoittelukerrat ovatkin tarpeen, jotenkin olin hieman rennompi Lottan kanssa kuin Grimmin ja tein nopeammin päätöksiä.

Muutama uskalias kävi paimentamassa myös nautoja ja sehän oli nähtävä! Hurjaa meininkiä, katsotaan onko meistä (minusta) koskaan tuohon hommaan. Grimmin veli Rahikainen kävi vetäisemässä aika vakuuttavan setin naudoilla noin niinku pikkupojaksi, huh hei, hienoa Tuija ja Rahis!

Ihan mahtava päivä, oli tosi kiva tutustua uusiin tuttavuuksiin ja vaihtaa kuulumisia "vanhojen" kanssa. Koska matka Somerolle on suhteellisen pitkä, jäin vielä yhdeksi yöksi Somerolle, enkä ollut ainoa. Myös Satu ja Trip jäivät yökylään. Vietettiin mukava ilta lämpimässä ilmassa terassilla, tosin välissä käytiin pesemässä vuorotellen koiriamme jotka olivat pyörähdelleet lantakasassa seljällään. Saatiinpa mukavan koivushampoon tuoksuisia rekkuja kainaloon yöksi. :D 

Sunnuntaina aamulla käytiin vielä pari settiä lampailla ja voi hyvää päivää kun pennulla riitti vauhtia! Meinasi lähteä lapasesta ihan huolella mutta jollain ihmeellä sain pakan kestämään juuri ja juuri kasassa. Hetki piti miettiä ja käydä setti läpi Marikan ja Kimmon kanssa ennen kuin varmistuin että tehtiin juuri sitä mitä tällä hetkellä pitääkin. Hyvä me! Tästä olikin hyvä lähteä kotimatkalle hyvillä mielin. 

Loppuun kuvia männä viikolta kun käytiin Maaritin ja Tiian kanssa tokoilemassa ja sen jälkeen uimassa ja lenkkeilemässä. Osaahan nuo rekut jo yllättävän hyvin leikin lomassa rauhoittua! Ja kyllähän tuon kapteenin erottaa jo ryhdistä. ;)

Skoda, Chico, Grimm ja Gust Kuva: Maarit Pirinen

Kuva: Maarit Pirinen


lauantai 2. elokuuta 2014

Oioioioi!

Olipahan mahtava paimennuspäivä maanantaina Kuopiossa! Kouluttajiksi saatiin Kimmo ja Marika puolikkaan koirakatraansa kanssa. Ensimmäisellä setillä Marika oli onneksi kaverina hillitsemässä pikkupojan intoa. Yllättävän kovasti jouduttiin laittamaan painetta Grimmille, että saatiin jonkunlainen kunnioituksen hiven takaisin päin. Tuon pennun kanssa ei näköjään saa rispektiä ilimatteeksi lampahilla. Huh hei, kyllä tuli hiki laittaessa tulista pikkupaimenta ruotuun. :D

Toinen setti olikin sitten postauksen otsikon mukainen. Ai että me oltiin hyviä! Tällä kertaa olin Grimmin kanssa yksin ja me tehtiin kuulkaas vaikka mitä kun osasin olla ajoissa estämässä ja ohjaamassa. Ensimmäistä kertaa kuljetuskin onnistui. Olin tosi ylpeä meistä! Eniten olin ylpeä siitä, että sain pidettyä hermoni kasassa, ainoastaan äänenkäytössä huomasi pienen paniikin. Seuraavalla kerralla keskitynkin tuohon äänenkäytön hallintaan, tällä hetkellä kun sekä kehut, että käskyt tulevat samalla paniikinomaisella äänellä. :D

Kepit osoittaa oikeaoppisesti maata kohti... Kuva: Hannu Savolainen

Nyt näyttää jo paremmalta! Kuva: Hannu Savolainen

Paimennus saa mietteliääksi. Kuva: Hannu Savolainen
On ollut todella mielenkiintoista huomata miten erilainen Grimm voikaan olla lampailla verrattuna muihin harrastuksiin. Tokokentällä sille ei voisi ikinä laittaa minkäänlaista painetta, kun taas lampailla se ei silmäänsä moisesta räpäytä. Tässä sen huomaa mihin tuo koira on tehty. Kaikki nämä meidän muut harrastukset ovat vain korvikkeita paimennuksen rinnalla. Tulinen se on, ihan todella, tosin jos mummin nimi on Tigr ja tätikin ristitty Tiikeriksi, niin mitäpä muuta voi odottaa. :D

Hakutreeneissä siirryttiin uuteen maastoon. Grimmille tehtiin jo totutusti neljä ukkoa äänellä, koska helteiden johdosta Pohjois-Karjalassa ei ole nähty kuin muutama myrskytuuli ja loppuajan on tappavan tyyntä. Noh, äänet on toimineet pirun hyvin joten niillä jatketaan. Ensimmäistä kertaa oli yksi ukko takarajalla asti. En ollut varma kohdistiko Grimm äänen tai huomioiko sen kunnolla mutta koska olen "kokeillaan, kokeillaan" tyyppinen ihminen, lähetin sen matkaan. Välittömästi kävi selväksi, että koiralla ei ollut hajuakaan koko äänestä, mutta uutterasti se silti etsi. Olen tyytyväinen siitä, että jos Grimm ei kovasta hakemisesta huolimatta löydä, se tulee kysymään minulta neuvoa. Minun ei siis tarvitse (ainakaan vielä) kalastella sitä alueelta pois. Toinen ääni, toinen lähetys ja hieno löytö. Näin se homma etenee. 

Grimmistä huomaa todella hyvin tuollaisen vaikean piston jälkeen, että itsetunto kokee pienen pienen kolauksen. Se lähtee seuraavalle pistolle aina laukalla, mutta ei täysillä ja on hieman epävarman oloinen. Onneksi ollaan kyetty aina tekemään vaikean piston jälkeiset lähetykset niin, että siellä on varma löytö. Näin tätä herkän pikkupojan itsetuntoa rakennetaan pala kerrallaan. :)

Helletokotkin kävin kentällä tekemässä yksi ilta. Olen jotenkin nyt urautunut näihin samoihin juttuihin, täytyy repäistä ja tehdä välillä muutakin. Ohjelmassa oli siis jälleen kerran merkki, ruutu, seuruu ja tunnari. Ruudun tein aivan kentän toiseen laitaan, ajattelin kokeilla hurjan pitkää matkaa. Tuuli oli sen verran kova, että jätin kosketusalustankin riskillä pois. Päästin koiran kontista ja sehän läksi kuin tykin suusta ja karautti suoraan ruutuun sinne toispuol kenttää. Tulipahan sekin treenattua heti alta pois, eikä matka näköjään ollut ongelma. 

Seuruu oli ok, nyt minun on saatava päästäni pois se pikku perfektionisti joka heti hätääntyy kun koiran silmät kääntyvät toiseen suuntaan tai se ottaa yhden sivuaskelen kesken seuruun. Tsiisus tätä on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa eikä tämä valmistu koskaan ellei kriteeri hölläänny. 

Tunnari oli super! Toista kertaa kentällä, oma kapulapinon takana ja sieltähän se nousi! Täytyy alkaa levittää kasaa pikkuhiljaa. Myös kapulan palautukset on otettava treeniin, mikään kapula ei tule tällä hetkellä käteen asti, koska palkka on tullut aina nostosta. 

Lomaan olisi enää viikko! En malttaisi odottaa, koska edessä on historiallisen reissuja täynnä oleva loma, jonka jälkeen en varmasti tunne oloani levänneeksi. :D Mutta eipä haittaa koska tulossa on mahtavia elämyksiä, uusia juttuja ja huippuseuraa!