lauantai 28. kesäkuuta 2014

Itsepäistä

Keskiviikkona hakumetsässä tapahtui kummia, tai siltä se aluksi tuntui. Mentiin tekemään tuttuun maastoon tuttua risteilytreeniä. Grimmille laitettiin ensimmäistä kertaa etukulman ukko piiloon 50 metriin, muut näkösällä edelleen. Grimm tuli totuttua höyryä keskilinjalle ja lähti kiitämään ensimmäistä kulmaa kohti. Noin 30 metrin kohdalla pentu huomasi, että eihän täällä ketään ole ja kääntyi katsomaan minua aikeissa tulla kysymään neuvoa. Saatoin penskaa noin puoleen väliin matkaa jolloin otti hajun ja löysi ukon.

Toinen ja kolmas pisto meni ihan hyvin, mutta sen jälkeiset pistot menivätkin alamäkeen. Pentu kävi jokaisella maalimiehellä, mutta ei suostunut syömään enää yhdelläkään, kävi vain kääntymässä ja läksi juoksemaan seuraavalle. Positiivista tässä treenissä oli se, että Grimm leikki sekä viimeisellä ukolla, että vielä keskilinjalla toisena maalimiehenä olleen tyypin kanssa hurjan hyvin!

Nuo lopputreenin hätäiset pistot selittyvät minun omalla mielialallani, ahdistuin treenin edetessä enemmän ja enemmän, enkä tajunnut puhaltaa peliä poikki vaan jatkoin treeniä. Tietysti tuollainen herkkä koira ahdistuu samaa tahtia ja näinhän se sitten näkyy, hätäisenä säheltämisenä.

Koulutuksessahan yleisesti käytetään mantraa "kun yksi asia vaikeutuu, muita helpotetaan". Kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt osata vaatia se piilossa oleva ukko 30 metriin, jolloin pentu olisi ehtinyt saada siitä varmastikin hajun, olisi löytänyt sen ja näin saanut varmuuden työlleen. Ei koira onneksi yhdestä pieleen menneestä treenistä rikki mene ja ennen kaikkea tässä opittiin enemmän kuin menetettiin.

Tuota kyseistä treeniä on nyt analysoitu monen kokeneen hakuharrastajan ja bc-omistajan kanssa. Onneksi on ihmisiä joiden kanssa pohtia näitä asioita juurta jaksain, niin ne ratkaisut löytyy! Tajusin itsekin tuota pohtiessani asioita joita olisi pitänyt ajatella jo aikoja sitten. Mitä tuollainen risteilytreenaaminen koiralle opettaa? Mitä koira kuvittelee risteillessään tekevänsä? Mistä koira itseasiassa saakaan palkan tuollaisessa treenissä?

Paimenlinjainen bc käyttää aina ensisijaisesti silmiään jos siihen annetaan mahdollisuus. Grimmillä on hyvä vainu ja se käyttää kyllä nokkaansa tehokkaasti, mutta ensisijaisesti se on vahva silmäkoira. Tämän todettuani tuntuu sulalta hulluudelta että sille tehdään hakutreenejä, joissa se "etsii" silmällään. Vaikka ukot onkin niin näkyvillä, ettei niitä tarvitse juurikaan etsiä niin eipä se koira tuossa juuri muutakaan ajattele.

En osta ajatusta että Grimm olisi epävarma maalimiehillä tai risteillessään. Jos se olisi, ei se kiipeilisi myöskään keskilinjalla ihmisten syliin ja luuttuaisi naamoja, tai suostuisi leikkimään ryhmäläisten kanssa. Se myöskin juoksee oikein hyvin ja vauhdilla takarajalle kun ukko on näkyvissä. Esineruudussa se ei kysy minulta apua kertaakaan vaikka ei esinettä heti löydäkään. Tosin myös esineruudussa hän ei etene vielä 20 metriä kauemmas ilman pientä apua. Minusta tämä johtuu vain siitä, ettei se vielä ymmärrä, että kauempaakin voi löytää, ei siitä että olisi epävarma.

Sitten jos mietitään, mistä koira itseasiassa saakaan palkan. Ihmisten välillä juoksemisesta. Ei ihme että vauhtia on ihan omiksi tarpeiksi eikä herkut maistu. Ei vaan ehdi syömään kun juokseminen on niin kivaa. Grimmin kasvattaja pukikin tämän hyvin sanoiksi "Sähän teet siitä viestikoiraa". Siltähän se tosiaan näyttää, noin sitä pikkuRuffeakin aluksi viestille koulutettiin.

Vaikka väitetään että risteilyllä ei ole mitään tekemistä etsimisen kanssa, niin onhan sillä. Ei ehkä ihmisen näkökulmasta mutta koiran kyllä. Jollainhan se koira ne maalimiehet bongaa, silmillään. Eihän se niille muuten menisi eikä niitä edes löytäisi.

Yksi ongelma lisää, jonka tässä metodissa nään, on se laatikon muodostuminen. Grimm viihtyy maalimiehellä muutaman sekunnin, miten ihmeessä jonkun maalimiesparan pitäisi sitä pystyä metsässä kuljettamaan esim. imuttamalla?! Onnea yritykseen, voin kertoa jo nyt ettei tule tapahtumaan.

Niinpä lopputulema on: ukot piiloon. Tästä lähtien minä päätän, että Grimmille risteillään niin että ukot on vähintään jossain puun tai puskan takana, jopa ihan kokonaan pressun alla piilossa. Näin uskon että Grimmin vire saadaan hieman tasaisemmaksi, juokseminen ei ole enää pääasiassa vaan se alkaa saamaan palkan etsimisestä ja luulen että alkaa viihtymään hieman paremmin myös maalimiehillä, koska sieltä ei ole niin jumalaton kiire pois. Uskon myös että tälläkin metodilla on mahdollista saada luotisuorat pistot, kunhan edetään maltilla.

Tällä tyylillä hakukoiran rakentaminen on paljon hitaampaa, mutta uskon että se palkitsee sitten muutaman vuoden kuluttua jos työ tehdään huolella. Mikäs kiire meillä.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

I feel good!

Kävin torstaina ensimmäistä kertaa ikinä osteopaatilla ja kylläpä kannatti. Olin jo unohtanut miltä tuntuu kun ei koske mihinkään, autuaalta! En ymmärrä miksi ihmisen täytyy kärsiä monta viikkoa ja olla jääräpäinen kunnes ei meinaa saada sukkia jalkaansa. Vasta sitten myöntää oman rajallisuutensa ja painuu hankkimaan ammattiapua. Selkä siis prakaili, vaiva joka on tullut ja mennyt vuosia, enkä ole siihen kummempaa apua hankkinut koska lääkäreiltä en ole muuta apua saanut kuin sen kuuluisan buranareseptin. Nyt vannon osteopatian nimeen ja seuraavan kerran kun selkä vihoittelee painun välittömästi aukomaan lukkoni. Selän takia en ole moneen viikkoon päässyt aksaamaan Reinonkaan kanssa. Toivottavasti jo ensi viikolla päästään baanalle!

Sitten karvaiseen kaveriin. Juuri viime postauksessa sanoin ettei hakutreeneistä ole juuri uutta kerrottavaa, mutta onpa sittenkin. Meillä on nimittäin huippu kouluttaja joka toi meille tiistaina treenikaveriksi Kärnän Sarin. Olipa kiva seurata Sarin ja Stikkanin treeniä ja mietiskellä että tuossa vaiheessa me toivottavasti ollaan ensi kaudella. Saatiin lisäksi paljon uutta uskoa ja oppia ja jokainen koirakko otti taas yhden askelen eteenpäin risteilymaailmassa.

Keskiviikkona treenattiin Sarin kanssa uudelleen pienellä porukalla. Grimm veti jälleen hienoa settiä ja minä jouduin uuden paikan eteen. Koska treeneissä oli vain minä, Sari ja meidän pienryhmän kouluttaja, jouduin yksin keskilinjalle. Minun täytyi siis itse katsoa lähetyspaikat (vauhdissa), katsoa paikka jossa otan koiran keskilinjan yli, huolehtia että koira tulee minun kautta ja näkee seuraavan maalimiehen (vauhdissa), sekä päättää itse missä vaiheessa lopetan treenin. Huolestuneena koiran jaksamisesta lopetin setin suunnilleen saman mittaiseksi kuin edellisenä päivänä. Sari sanoi jälkeenpäin että hän olisi jatkanut vielä ainakin kolme pistoa molemmin puolin. Tästä opin siis sen, että koira ei mene juoksutuksesta rikki, kunhan se todella näkee maalimiehet ja kunhan sille annetaan keskilinjalta tarpeeksi apuja kun se lähtee maalimieheltä ohjaajaa kohti, että sillä on mahdollisuus nähdä seuraava maalimies ja mennä sinne suorinta reittiä. Huiput treenit ja sain uutta uskoa ja puhtia Grimmin eteenpäin viemiseen.

Minun tämän kesän tavoite oli saada koira uppoamaan sinne viiteenkymppiin. Noh, tällä viikolla upposi, joten mitäs me loppukesä treenataan? En usko että on ongelmia keksiä, eiköhän vedetä vielä ainakin pari treeniä risteilyä, voitaisi vissiin vahvistella laatikon muodostumista. Tällä hetkellä Grimm tekee sellaisia teräviä pistoja, ei vielä laatikosta tietoakaan koska ei ole opetettu.

Perjantaina käytiin taas pentujen kimppalenkillä. Mukana menossa oli kolme puuceetä, Grimm, Gust ja Siri, kelpie Riio sekä hurjan kasvuspurtin ottanut faarao Sampo. Hauska seurata miten jokaiselle on kehittynyt omanlaisensa tyyli leikkiä ja miten kaikki silti tulevat loistavasti toimeen keskenään. Tosin Sampo loukkaantui kavereilleen verisesti kun muut juoksivat veteen ja hän huijaantui mukaan ja ainakin etujalkojen varpaat kastuivat. Faaraot harvemmin arvostavat vettä. Onneksi Sampo on helposti leppyvää mallia ja pian jo esitteli joukon nopeimpia kinttujaan ja juoksutti muita.

Tänään olikin sitten kunnon treenilauantai. Jo perinteeksi muodostuneet lauantaiaamun tokot vetäistiin Noljakassa. Grimm oli ihan hurjana! Tehtiin kiertoja joista pari pysäytystä, ruutua jossa huikeen hyvä vauhti, pari noutoa joista pentu menee aina ihan villiksi, seuruun alkeita joissa hieman pomppii, siispä palkan paikkaa hieman korjattiin, pari tunnarin etsimistä nurmikosta jossa jäljestää tiensä kapulalle, ei haittaa, sekä loppuun meidän ensimmäinen eteenmeno joka hirveen hyvä. Siis huiput treenit!

Tokoista jatkettiin suoraan Onttolaan esineruutua, meidän tapauksessa janaa tekemään. Ensin otettiin kaikille koirille laukauksia, ei mitään reaktiota. Grimm lähinnä ihmetteli että minkä ihmeen takia tässä kentällä vaan ollaan eikä tehdä mitään.

Pari treenikaveria on menossa viikonloppuna EK-kokeeseen, joten heille avustettiin pudotetun esineen sekä tarkkuusruutu treenit. Olipa taas mukava oppia uutta, EK oli ihan vieras laji minulle ennen tätä aamua. EK treenien jälkeen poljettiin esinejana jossa kaikki koirat vuorollaan porhalsivat. Grimm nosti ensimmäisen esineen todella hienosti. Toinen esine oli hankalampi. Se oli kauempana kuin koskaan aiemmin, joten vaati toisen lähetyksen että pentu sai hajun ja tajusi että esine voi olla kauempanakin. Todella hurjalla vauhdilla palautus ja hirmu riehumiset loppuun. Joikohan se minun aamukahvin vai miten sillä olikin pöksyt noin liekeissä?! Puri ihan kunnolla minua käteenkin kun ei just sattunut lelu kohdalle, harvinaista, mutta jopa toivottavaa pikku puuceeltä.

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Kaik harrasteet samassa läjässä

Viime lauantaina käytiin Kuopiossa lampasilla. Lampaat oli oikein pirteitä ja vikkeläkinttuisia. Koira kyllä kesti perässä mutta emännällä oli aika ajoin vaikeuksia vaikka oli Speedcrossit jalassa. Seuraava paimennuskerta onkin vasta parin kuukauden päästä, pentu saa haudutella ajatuksia ja kasvaa henkisesti siihen saakka.

Olen todella kiitollinen, että minulla on aika hieno tukiverkosto tämän harrastuksen suhteen. Tällä kertaa opastajan roolissa toimi Hannu. Ihan lirissä olisin tuon pikkuhurjailijan kanssa ilman teitä kaikkia. Savossakin kävin jo epätoivon syövereissä mutta sieltäpä sitä taas kokeneempien kavereiden avulla noustiin. Alla muutama luultavasti Terhin ottama kuva Savon reissulta. Kuvistakin näkee että vauhtia on silleen ihan riittävästi, hehe.

Sauvan käytön oppitunti menossa

Pentu laittaa jalalla koreasti

Rouvat mittailee pikkupaimenta
Kuka ohjaa?!
Hikihän tuossa hommassa tuli. Gust tarkkailee taustalla.
Tällä hetkellä hakutreeneistä ei ole paljoa uutta kerrottavaa, koskapa meidän joukkio risteilee niin kauan että koirat on saatu uppoamaan aina sinne viiteenkymppiin saakka. Kaukana se ei enää ole. Grimmille tehtiin keskiviikkona kaksi lyhyttä settiä koska edellisessä treenissä yhden pitkän setin aikana koira väsähti hieman. En tahdo asentaa pennun päähän sellaista mielikuvaa hausta, joten nyt tehdään lyhyempää, että koira jaksaa kaahata alusta loppuun.

Setit olivat hyvin samanlaisia, 4-5 pistoa per setti. Viihtyi maalimiehillä muutaman sekuntin ja nakitkin maistui. Vauhti oli todella hyvä ja pistot luotisuoria. Viimeisen toiston keskilinjan ylitys oli loistava. Grimm ei nähnyt maalimiestä ollenkaan ylittäessään keskilinjan kovalla vauhdilla, mutta jatkoi silti sokkona ja täysillä suoraan. Asennus "mene suoraan ja syvään niin sieltä se molari löytyy" on mennyt perille ja sieltähän se ukko löytyikin!

Tulee taas niin pitkä paatos, että tokosta en viitsi kertoa muuta kuin sen, että torstaina vedettiin aika paskat treenit, molemmat oli poissa kartalta. Perjantaina ja tänään paikkailtiin ja tehtiin hitsin hyvää settiä. Ainiin ja sheippasin sen stopin! Muahahahaaaa, tunnen itseni hienoksi ja kiiluvaksi! Tässä vaiheessa on tosin liian aikaista sanoa mitä kaikkea muuta Grimm kuvittelee "liikkeen" sisältävän, heh. Sen varmaan kuulette seuraavassa postauksessa.

Lopuksi vielä onnittelut kaikille agilityn SM joukkuekisatuloksiinsa tyytyväisille, hienosti joensuulaisetkin ovat vetäneet. Erityisen suuret onnittelut PoKSin mini-joukkueelle 4. sijasta joukkuekisassa!!! Ihan käsittämättömän hieno suoritus! Huomenna jatkuu livestreamin tuijotus.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Uimakoulussa

Grimm kävi perjantai-illan kunniaksi Ruffe-sedän uimakoulussa. Tässäpä kooste:

Ensin nuorisolle pidetään teoriapläjäys ja veteen totutellaan uimalla käsipohjaa.
"Ai tästäkö mie vaan lähden menemään?"
Sit lähti!
"Mie voin uija tähän suuntaan..."
"...ja sit mie voin uija tähän suuntaan."
"Kato Ruffe, osaan uida oikee korva pystyssä!" Ruffea hävettää...
Tekniikassa on vielä hieman hiomista. :D
Märkänä korvatki alkaa lupottaa.
Uimaopetus oli sen verran menestyksekästä, että pentuja ei meinannut saada pois vedestä. Seisoivat rantavedessä kuin kaksi ekaluokkalaista huulet sinisinä, puntit kylmästä täristen anovat ilmeet silmissään "Vielä yksi keppi joooko?".

torstai 5. kesäkuuta 2014

PriimaaPriimaaPriimaa!

Tultiin äsken liäkäristä. Grimm kävi olkapäidensä osalta kontrollikuvissa ja kuulkaas tuloksia: PRIIMAA ovat! Ollaan siis täysin terveitä ja täydessä iskussa taas! Mahtava fiilis! Kyllä nyt saa facebookin positiivisuushaaste ihan uuden ulottuvuuden.

Lisäravinnetta (Synoquin Growth) jatketaan vielä toinen kuukausi koska ei siitä mitään haittaakaan ole. Päinvastoin, näyttää olevan sellaista ihmeainetta että tuollaista syöttää mielellään. Grimm syö niitä kuin karkkia joten hänkään ei laita pahakseen kuurin jatkumista.

Oppina tästä, olkaa ihmiset terveellä tavalla hysteerisiä pentujen kanssa, varsinkin suurikokoisten rotujen. Kuvauttamisesta ei ole mitään haittaa ja vaikka pennut silloin tällöin ontuukin milloin mistäkin syystä, kannattaa pitää takaraivossaan rotutyypilliset viat. Olen todella onnellinen ettei me aloitettu aksaa yhtä nuorella iällä kuin Arvon kanssa, olkapäät voisivat olla ihan eri jamassa. Ehtii sitä kuulkaas myöhemminkin.

Me lähdetään juhlimaan kuvien tuloksia illalla setämies Ruffen uimakouluun ja huomenna Savon sydämeen paimentelemaan Terhin ja Hannun ihkauusia lampasia! Mahtavaa viikonloppua teillekin!

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Huumormiehhii

Tänään käytiin polkaisemassa Grimmin eka oikea esineruutu kolmen puuceen voimin. Tosin eihän se mikään ruutu ollut vaan kaksi kaistaletta jonka päihin esine vintattiin. Ihan törkeen hienosti tyyppi hoiti homman kotiin. Välittömästi nokka auki, kaunis rauhallinen haistelu, esineen nosto ja täyttä vauhtia vielä toi sen minulle. Tuon pennun kanssa on vaan niin huippua tehdä! Sama tehdäänkö tokoa vai kaivetaanko kuoppaa, meillä on vaan niin mukavaa yhdessä.

Siitä päästäänkin otsikon aiheeseen. Grimmin myötä ensimmäistä kertaa minulla on huumorintajuinen koira. Ja tiedättekös, se on ihan tosi mukavaa! Tosikkokoiran kanssa ei voinut hullutella samalla tavalla kuin me Grimmin kanssa hullutellaan ja on ihan mahtavaa kun koiran silmistä paistaa hauskuus minun kanssa humputtelusta eikä pelkkä hullunkiilto työtä kohtaan tai raivokkuus kohdistettuna leluun.

Grimm on muutenkin kaikkea mitä muut ei ole olleet. Se on ensimmäinen aamu-uninen pentu jonka tiedän. Kun sille sanoo aamulla huomenta, se liiskautuu kylkeen kiinni ja venyttelee makeasti ja jatkaa uniaan tyytyväisenä. Aiemmat koirat ovat repineet silmäluomet nurin kielillään heti kun uskallat silmääsi raottaa.

Täydellinen se on, en voi muuta kuin ihailla tuota pentua aamusta iltaan vaikka se onkin maistellut paria ovenkarmia, pureksinut sekä kameran että puhelimen laturit muotoon "käyttö omalla vastuulla", syönyt nettitikun lisäantennin käyttökelvottomaksi, pureskellut kaikista huppareista narujen kiristyslukot ja lukee ahkerasti kaikki kirjat, lehdet ja mainokset jotka pöydän reunalta saa alas vedettyä. Tosin kaikkeen tähän sitouduin aikoja sitten, muistattehan tämän. Ainiin ja kiljuu autossa treeneissä odotellessaan vuoroaan, niin kai ne täydelliset koirat yleensä tekee.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Koulutuskysymyksiä

Viime keskiviikon hakutreenit oli hulvattomat. En ehtinyt käyttää Grimmiä lenkillä ennen treenejä, joten jätkällä oli hiukkapikkuisen energiaa. Treenin teemana oli, mikäpä muu kuin risteily. Grimm juoksutti maalimiehiä ihan aikuisten oikeasti. Veti hirveetä höyryä keskilinjalle ja kun päästin sen ekalle ukolle en voinu muuta ku nauraa. Elukka paineli aivan täysillä ekalle ukolle, pyörähti samantien kannoillaan ja kaahasi toiselle ukolle. Ei syönyt palkkaa sielläkään vaan kääntyi välittömästi ja lähti porhaltamaan taas vasemman puolen ukkoparkaa kohti joka juoksi henkitoreissaan kohti seuraavaa pistettä. Ei ehtineet maalimiehet oikein siirtyillä Grimmin mukana kun pikkupojasta juokseminen oli vaan niiiiin siistiä. Oli suorastaan huvittavaa katsoa kun maalimiesparat heittäytyivät vuoronperään kenttään nähdessään koiran jälleen kääntyvän ja nelistävän kohti. Kouluttajan kommentti "Vittu sielt se taas tulee" tiivisti hyvin tämän setin. Grimm ei vissiin syönyt yhtäkään nakkia noilla pistoillaan, juoksi vaan ku viitapiru. Katseltiin tuota meininkiä noin kuuden piston verran ja pistettiin peli poikki ettei juokse itseään näännyksiin. Mutta saatiin kuulkaas syvennettyä matkaa keskilinjalta alueen takareunaa kohti ihan kivasti, voin kertoo.

Toisella setillä areenalle tepastelikin jo hieman rauhoittunut epeli. Nyt malttoi syödä ja jopa leikkiä (ruualla) maalimiehen viihdyttäessä. Tämä oli oikein mallikas setti. Lelulla leikkiminen on metsässä vielä vähän out, ei malta keskittyä, joten sitä täytyy treenata erikseen, jos jaksaa.

Vaan tulipahan todettua että tästä lähtien todellakin ehdin käyttää koiran lenkillä ennen treenejä. Vaikka tuo meno kuinka viihdyttävää olikin, niin eihän se pidemmän päälle hyvä ole että koira kaahaa ku löyhämielinen pitkin kannasta. Positiivista tuossa ekassa setissä oli se, että Grimm kuitenkin kävi joka kerta maalimiehen luona! Ekalla risteilytreenillä ei malttanut mennä sinnekään asti kun huomasi että täällähän voi vaan juosta. Kehitystä siis! Myös se on positiivista, että Grimm ei säädä metsässä mitään muuta, ei haistele, kuseksi eikä lähde omille teilleen. Pistot ovat viivasuoria, vaikkakin mielipuolisia.

Tokoiltukin ollaan, muistan vain viimeisimmät kimppatreenit joten raportti niistä. Olen alkanut työstämään Grimmille luoksetulon stoppia ja olen hyvin yllättynyt kuinka vaikeaa se on. Aiemmille koirilleni tarvitsi heittää pari nakkia ja idea valkeni. Grimmille olen koettanut jo pariakin tekniikkaa enkä ole tyytyväinen mihinkään niistä, ei vaan toimi. On tehty lyhyestä matkasta namun heittoa vartaloavulla useammallakin tavalla. Parhaiten toimi tyyli jossa lähetän koiran kiertämään törppöä, käännyn siihen selin ja kun koira tulee kohti, käännyn koiraa päin ja vartaloavulla pysäytys. Mutta tämäkään ei ollut niin hyvä että haluaisin jatkaa näin.

Grimm taitaa olla niitä koiria jolle temput on opetettava ensin ilman vauhtia lähellä ja vasta kun itsevarmuus löytyy, voidaan tehdä vauhti ja lisätä matkaa. Stoppeja työstetään siis nyt käytännössä lähes ilman vauhtia ja käsiavulla. Taidan kyllä kokeilla sheipata tämän vaikka ajatus hieman ällöttääkin. Vinkkejä ajattelevan koiran koulutuksesta otetaan vastaan!

Lisäksi imuteltiin häiriön kera. On vähän vaikeaa. En ole löytänyt oikeaa kohtaa palkata, palkkaan ilmeisesti liian harvakseltaan, joten huomio herpaantuu. Petrataan siis tässäkin. Imutuksen asenne ja idea on kylläkin taas löytynyt, siitä tykkään!

Tehtiin myös ruutua kosketusalustalla. Tässä pitää rohkeasti kasvattaa matkaa ja alkaa edetä, koira kyllä osaa juosta sille alustalle. Myös tähän toivoisin hippasen enemmän vauhtia. Menee kyllä laukalla mutta ei raivona, aikaa menee siis jälleen kerran ajatteluun. Ehkä se vauhti kasvaa kunhan liike tulee varmemmaksi.

Olen unohtanut kokonaan kertoa, että me käydään myös pentukurssia! Ikävä kyllä kurssi on lauantaisin, joten parina kertana haku on mennyt kurssin edelle. Kurssilla on opeteltu peruskäskyjen lisäksi luopumista, luoksetuloja, kontaktia, hihnakävelyä, höpötemppuja, leikkimistä, sheippaamista ja kaikkea muuta pennulle tarpeellista. Ihan kivaa on ollut ja osa ihan tarpeellistakin, tuleepahan leikittyä Grimmin kanssa kunnon häiriössä ja kurssin ainoana koirana Grimm on myös opiskellut häkissä oloa.

Herätämme kummastusta seurakoirien seassa kun joka tempun tai osion välissä laitan koiran häkkiin ettei se tylsistyisi jalkojeni juuressa ja alkaisi luuttuamaan keinonurmelta muilta jääneitä makupaloja ja muita ihania hajuja. Mielestäni treenikentällä koira on treenimoodissa, myös pentuna, koska sen opettamiseenhan olen suuren osan treeniajasta käyttänyt. Lopun aikaa pentu voi levätä häkissä, saa ilmaista häkkiopetusta samalla.

Häkkiopetuksesta aasinsillalla autossa kiljumiseen. Grimm on alkanut availla äänijänteitään treeneissä vuoroa odotellessaan. Ilmeisesti sen mielestä on berberistä että muut treenaa ja hän happanee häkissään. On muuten todella kimakka ja ärsyttävä ääni tuolla maailman täydellisimmällä pennulla, huoh. En ole tehnyt asialle mitään, koska minun autolle ryysääminen ja koiralle karjuminen tuo pidemmän päälle enemmän haittaa kuin hyötyä. Odotan, luotan ja toivon kaikki sormet ristissä että tuo on ohimenevää ja elukka hiljenee. Ellei näin tapahdu, täytyy palkata joku paukuttamaan häkkiä joka kerta kun elukka älähtää. Vapaaehtoisia?

Tuli taas niin järkyttävän pitkä postaus, että pakko laittaa kevennykseksi Grimmin eka selfie: