Rundi - nyt

Pikkunen PPR. Kuva: Marika Klossner

Rundi alias PPR on majaillut meillä nelisen kuukautta. Ajattelin vähän kirjoittaa sen kotiutumisesta ja ylipäätään pohtia koiran sopeutumista ja ihmisten asettamia odotuksia kotia vaihtavaa koiraa kohtaan.

Rundi syntyi puolet pienempänä kuin sen sisarukset. Eihän siitä tiennyt jääkö se edes henkiin. Niinpä se jäi kasvamaan Woollandiaan kun sisarukset läksivät uusiin koteihinsa. Noh, henkiin jäi ja kasvatti samalla pieneen sieluun sellaisen sisun, että oksat pois. ;)

Ollaan tultu siihen tulokseen, että Rundilla lienee joku pieni kehitysvamma. Olenkin jo aiemmin kirjoittanut sen hyvin suorista takajaloista, mutta myös sen oppimiskyky ja huomiokyky ovat hieman erilaiset kuin muilla koirilla. Marika tituleeraa Rundia "onnelliseksi" koiraksi ja sellainen se juuri onkin. Aina onnellinen hömppä, joka näkee maailman ihan omien kakkuloidensa läpi. Sen ainutlaatuisuus ei elämää haittaa millään muotoa, mutta harrastaminen sen kanssa voisi olla hieman haasteellista. Me ollaan opeteltu pikkujuttuja omaan tahtiin ja kyllä se tuntuu kaiken oppimansa muistavan.

Rundi tuli meille kodista, jossa sen elämä oli ihan mallillaan, mitä nyt sille ei ollut antaa henkilökohtaista aikaa, joka on ymmärrettävää kun siitä ei työkoiraa oltu tekemässä. Usein paimeniksi suunniteltuja koiria aletaan kouluttaa kunnolla vasta vuoden kantturoilla, joten Rundi sai elää vapaaherran elämää muutamaa lampailla käytyä kertaa lukuunottamatta meille tuloonsa saakka. Perusluonteeltaan Rundi on hirmuisen hyvähermoinen, kiltti, erittäin sosiaalinen seuraeläin ja pienestä koostaan huolimatta se pitää huolen, että se huomataan.

Jokainen meistä on nähnyt sellaisen B-luokan leffan jossa hieman tollo maalaisserkku tulee kaupunkilaisserkkunsa luo kylään ja pistää koko korttelin sekaisin. Jep, siltä se tuntui kun Rundi meille asteli. :D Se on se hillbilly joka käy paskantamassa naapurin Irman portaille, läpsäyttää kyläkaupan kassaneidin meijereitä kuin bongorumpuja, tönii kavereitaan hyväntahtoisesti mutta hiukan liian kovaa, röyhtäilee kovaan ääneen ruokapöydässä ja pitää kovinta mekkalaa luokkahuoneessa saaden opettajan jakamattoman huomion. Rundi. :D

Ensimmäisen elinvuotensa kymmenen koiran laumassa eläneenä, se on hyvin leimautunut muihin koiriin, ei niinkään ihmiseen. Meille tullessaan tuo pieni riivinrauta ei kokenut minua millään muotoa tarpeelliseksi, saatikka kiinnostavaksi olennoksi.

Ihmisen tarpeellisuus alkoi valjeta Rundille kun sen aiemmin kokema vapaaruokinta loppui, koska meillä koirat saavat ruokaa kaksi kertaa päivässä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt saamaan sen huomiota, vaan Rundille täytyi opettaa, että ihmisen kasvot ovat katselemisen arvoiset. Opetin sille siis kontaktin. Oli jännä seurata miten Rundi koetti viimeiseen saakka ratkaista ongelman itse. Sillä ei käynyt mielessäkään, että se voisi tehdä minun kanssa yhteistyötä. Oletteko koskaan nähneet dokumenttia, jossa verrattiin erilaisilla pulmilla kotikoiran ja suden (sekä korpin) ongelmanratkaisukykyä? Rundi käyttäytyi aluksi kuin se eläinkokeen susi. Suosittelen muuten kaivamaan sen dokumentin jostain, oli tosi mielenkiintoinen.

Ensimmäisen kuukauden Rundilla oli kova meno päällä. Se haastoi koko ajan Grimmiä leikkiin, tosin niiden leikki oli alussa hyvin kiihkeää ja muutamia kertoja päättyikin parin sekunnin rähäkkään. Nämä tilanteet annoin poikien setviä keskenään, koska kumpikaan ei ole riidanhaluinen ja molemmilla on niin hyvä hermorakenne, ettei nuppi keitä yli. Hienosti tyypit hoitivatkin homman, rähäkän jälkeen leikki jatkui heti minuutin päästä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nykyään noita ei enää satu kun ovat tutustuneet kunnolla.

 

Grimm piti Rundille muutaman luukoulun. Grimm ei siedä, että meillä omitaan tavaroita tai ruokaa, joten se tekee tuon selväksi jokaiselle koiralle joka meille tulee. Rundi ei kyllä koskaan ole yrittänytkään uhmata Grimmiä, mutta lienee joskus havitellut lähimmäisensä luuta tai ahnehtinut omaansa. Nykyään Rundikin tietää, että meiltä ei luut syömällä lopu ja ruokaakin saa joka päivä, joten niistä ei tarvi olla huolissaan. :D

Täytyy myöntää, että aluksi Rundin tempaukset turhauttivat aikalailla. Se räpelsi ihan koko ajan jotain. Nuori energinen koira täysin uudessa ympäristössä yrittää sopeutua ja tahtoo tutustua kaikkeen, mieluiten hampaillaan. Ensimmäisen kuukauden ajan se yritti jatkuvasti bylsiä peittoja, tyynyjä ja suurempia pehmoleluja. Harmitti kun tästä toiminnasta joutui kieltämään suhteellisen topakasti ja Grimm parka otti sen kovin itseensä. Ei se tajua, että voi torua vain toista. Pikkuhiljaa tuo toiminta jäi pois ja nykyään bylsimistä tapahtuu aniharvoin. Kyse on siis ollut varmastikin opitusta tavasta ja suuren elämänmuutoksen aiheuttamasta stressistä.

Rundi myös joi järkyttäviä määriä vettä. Puhutaan siis litroista vuorokaudessa. Lisäsin vesikuppien määrää ja täytin niitä ahkerasti useita kertoja päivässä. Vasta parin kuukauden meillä elon jälkeen veden kittaaminen vähentyi. Olin ihan satavarma, että elukkaparalla on joku sisäelin poksahtamaisillaan, mutta tuokin lienee jonkunlainen stressireaktio.

Mietin myös, että Rundia saattoi närästää ruokintamallin yhtäkkinen muutos, koskapa tuon juomisen lisäksi se nuoli ihan pakkomielteisesti mattoja ja lakanoita. Jos en kieltänyt ja välillä vaikka kielsinkin, saattoi tehdä tuota niin kauan, että pelkäsin lakanan menevän puhki. En tullut hommanneeksi mitään närästyslääkkeitä ja tämäkin tapa on hiipunut näiden kuukausien saatossa. Vielä välillä Rundi muistaa nuoleksia lakanaan tai mattoon suuren märän läntin, mutta uskoo jo kun nätisti kehottaa lopettamaan.

Alussa mitkään kehoitukset, kiellot, tai kutsut ei menneet läpi, tyyppi vaan jouhevasti jatkoi sitä mitä olikin tekemässä. Yleensä jotain ei-toivottua. :D Onhan ymmärrettävää, että tyyppi, joka on tottunut touhuamaan aamusta iltaan maalla mitä ikinä huvittaa ja tuhlaamaan energiaansa tasaisesti pitkin päivää, oli aika ihmeissään kun yhtäkkiä pitikin vain levätä 8 tuntia päivässä + yöt päälle ja seuraelämää saa arkisin vasta iltapäivällä.

Ensimmäiset viikot oltiinkin kaikki (paitsi Rundi) ihan poikki. Kukaan ei nukkunut kun Rundi juhli yöt, että malttoi nukkua sitten päivät. Lopulta oli pakko laittaa tuo villielukka yöksi portin taakse ja voi halleluja mikä päätös se olikin. Ajattelin, että koiraparka kärsii siellä yksinään, mutta katin kontit. Sinne se meni ihan iloisesti ilman minkäänlaista houkuttelua ja oli hipihiljaa koko pitkän yön. Myös Grimm rentoutui tästä vaihdoksesta ja palasi sänkyyn nukkumaan. Kaiken kaikkiaan Rundi nukkui portin takana kolmisen viikkoa ja sen jälkeen meillä on vietetty täysin rauhallisia öitä.

Rundi viettää edelleen työpäivät portin takana kun taas Grimm saa olla missä haluaa. Aluksi kokeilin pitää Rundiakin koko asunnossa, mutta kun kotiin tullessa oli läppäristä lähtien kaikki lattialla ja tuhottu, sekä keittiön pöydällä juhlittu, niin päätin, että se ei siellä portin takana niin paljoa kärsi. Seuraavan kerran Rundi saa kokeilla vapaata yksinelämää keväällä kun plakkariin pärähtää 1,5 vuotta. Nyt taitaa olla bortsupojan pahin ikä käynnissä, kotibileet on heti pystyssä kun emäntä lähtee kotoa. Grimmhän oli tismalleen yhtä hirveä (ellei hirveämpikin) tuhotessaan kaiken tuossa iässä.

Rundin tulo vaikutti yllättävän paljon myös Grimmiin. Toki se oli hurjan sosiaalisena tyyppinä silmin nähden onnellinen saadessaan leikki- ja seurustelukaverin, mutta jos Grimm olisi saanut itse valita kaverinsa, olisi se valinnut ehkä jonkun "sivistyneemmän" tyypin. :D Rundi on se bilehile jota koulunkäynti ei juuri kiinnosta eikä se hirveästi säännöistä piittaa. Grimm taas on se urheilijapoika ja luokan priimus, jolle säännöt on elämän eliksiiri. Kivasti ne on saaneet rakennettua yhteisen sävelen ja varmasti kumpikin on antanut myönnytyksiä. Grimm ei enää mm. ihan niin helposti lähde inhon vallassa pois kun Rundi ryysää humaltuneen teinitytön elkein sen kylkeen kiinni makaamaan.

Grimmin sääntörakkaudesta on myös hurjasti hyötyä. Se tulee heti kielimään minulle kun Rundi tekee pahojaan. Tällä tavalla olen saanutkin pelastettua monen monta tavaraa terroristin kidasta. :D Uskomaton tyyppi. <3

Huvittaa suuresti kuulla ja lukea, kuinka jotkut väittävät kotia vaihtavilla koirilla olevan hirmuisia "stereotypioita" tai käytösongelmia. Pistää suorastaan vihaksi kun ihmiset mielestään "pelastavat" näitä koiria ja "korjaavat" ne. Ne koirat ei ole koskaan pyytäneet päästä pelastetuiksi, eikä niissä ole mitään valtakunnan korjattavaa. Kyllä suurin osa näistä väitetyistä "stereotypioista" häviää täysin itsestään kunhan koiran stressi tasaantuu ja se kotiutuu ja kunhan se oppii täysin uuden elinympäristön elämän tyylin. En tiedä onko tuo tietämättömyyttä, oman egon pönkitystä vai ihan vaan pätemisen tarvetta, mutta en arvosta tippaakaan. Itsekkäistä syistähän näitä rekkuja (pentuja tai aikuisia) kotiin raahataan.

Heti kun tuodaan tällainen rekku kotiin aletaan tuputtaa sille "meidän tapoja" mentaliteetillä, että kaikki mitä koira nyt on, on väärin ja se on äkkiä muutettava. Lisäksi jos koiralla jotain harrastetaan ja kenties kisataankin, muistetaan jokaisen tuloksen jälkeen hehkuttaa miten suuren työn ihminen onkaan tehnyt, että on saanut koiranreppanan tähän saakka.

Myönnän itsekin, että aluksi oli vaikea hyväksyä joitain Rundin muualla oppimia asioita, esim. sitä, että se haukahtelee terävästi innostuessaan ja leikkiessään, on hyvin esiintyvä ja tilaa vievä persoona ja menee melko päättömästi joka paikkaan. Koira kyllä muokkautuu aikanaan ympäristönsä mukaiseksi, mutta jotkut asiat on vain hyväksyttävä ja niiden kanssa on opittava elämään. Eihän tällaisesta koirasta koskaan tule "minun näköistä" ja sillä tulee aina olemaan niitä tiettyjä pieniä juttuja, jotka itse olisi ohjannut toiseen suuntaan jo pikkupentuna, mutta ei se siitä tee yhtään huonompaa koiraa.

Meidän elämä on nyt melko mallillaan. Viimein 3-4kk jälkeen voi sanoa, että tyyppi on täysin kotiutunut. Sen tajuaa vasta muistellessaan näitä asioita taaksepäin. Ainahan Rundi on ollut meillä kuin kotonaan, mutta se, että maalaiskoira oppi kaupunkilaisten tavat ja rutiinit, vei aikaa. Täytyy kyllä myöntää, että turkasen helppo kotikoirahan Rundi on.

Paljonkaan ei olla harrastamiseen satsattu, mutta hauskaa meillä on ollut. Rundi ei ole edelleenkään minun koira, mutta on sovittu, että se jää meille "toistaiseksi" voimassa olevalla sopparilla. Susiraja saa siis pitää maskottinsa ja tarina jatkuu. :)

ystävät Urpå ja tosiUrpå

Satua

Kattokaa miten ylisöpön pannan Suski teki Grimmille:

Pöllöpanta!

Rundi käyttää pelkkiä valjaita, joten sekin sai pränikät Hurtan valjaat kun Grimmin vanhat oli hieman kitsaat. Rundi pääsi tänään elämänsä ensimmäiselle "citykävelylle". Ei käyty keskustassa, vaan käveltiin kaksi tuntia omakotilähiöissä ja lenkkipoluilla. Vastaantulijoita oli paljon ja Rundia kiinnostaa kaikki. Tähän pitäisi paneutua. Tutuissa maastoissa onnistuu jo koirienkin ohitukset irti parin metrin päästä, mutta vieraalla maalla näköjään kaikki on taas huikeeta. Jätkät selvästi tykkäsi kun oli paljon puskapostia luettavana ja koko ajan tapahtui jotain kun ihmiset olivat liikkeellä sankoin joukoin. Herätin varmasti iloa kanssaihmisissä Rundin kulkiessa fleksissä ja Grimm oli irti... :D Tykkään itse silloin tällöin kävellä lähiöissä ja katsella erilaisia omakotitaloja ja pihoja. 

Viikko sitten käytiin Varkaudessa Taskisen Satun koulutuksessa. Muistiinpanoja ei ole, joten katsotaan mitä muistan enää viikko koulutuksen jälkeen..

Aluksi katsottiin maahan jättöjä. Ovat olleet vinoja kautta linjan viime aikoina luoksarissa ja kaukoissa. Meillähän oli sama ongelma noin vuosi sitten. Silloin se johtui Grimmin takajalkojen harottamisesta perusasennossa ja silloinkin sitä korjattiin Satun kanssa. Nyt huomattiin, että hieman samaa vaivaa on alkanut esiintyä taas, tosin ei läheskään niin pahana. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että ennen kuin tälle yritän mitään tehdä, käytän Grimmin fyssarilla. Tarkastetaan onko sillä esim. reidet jumissa, jolloin istuminen ei vaan onnistu kunnolla.

Tämän jälkeen Satu toivoi, että meillä olisi "oikeitakin" ongelmia, joten latasin tiskiin kaukojen ekan nousun. Tämä prakaa kisamaisena kun Grimm jää vähän kiinni liikkuriin eikä kuuntele minua. Muut vaihdot menee sitten hyvin, mutta eipä se paljon lämmitä jos eka on aina epävarma ja huono. Satu teki överihäiriötä, seisoi, heilui, istui, makasi kyljellään, pomputti tennispalloa ja höpötti samalla kun minä tein istumaan nousuja. Kyllä muuten jääti ja jähmäsi. Ei pysty, ei kykene, ei sitten millään. Korjattiin, otettiin uudelleen, väännettiin ja oltiin ehdottomia, joten alkoihan sieltä tulla niitäkin "kyl mä pystyn!" toistoja. Saatiin pari onnistunutta ja päätettiin laittaa Grimm lepäämään hetkeksi, sen verran rankkoja nämä "simputukset" sen pääkopalle on. Tällä kertaa treeni oli myös niin vaikea Grimmin korvien välille, että sillä oli uskokin hieman koetuksella. Ei vaikea osaamistason vuoksi, vaan sen vuoksi, että se joutuu taistelemaan ulos tuolta kuplastaan jossa se jää silmästään kiinni kaikkeen. Vaatii varmasti koiralta paljon taistella vahvaa perimässä tullutta piirrettä vastaan.

Hauskin toisto, joka sai muun porukan repeämään, oli kun käskin Grimmiä istumaan maasta ja koiralla nytkähti suuresti vain pää kuin strutsilla. Kyynärät pysyi jämerästi maassa. Satu sanoi, että niin, se on bortsu. Se luuli nousevansa, vaikka kroppa päätti ihan muuta. :D

Sain kotiläksyksi opettaa Grimmille kaukoihin joku valmistelu, että mielentilan saa oikeaksi ennen maahan jättöä. Näin Grimmin on helpompi keskittyä kun tietää mitä on tulossa. Koulutuksessa ei alettu tätä opettaa, vaan käytin siellä Grimmin jo valmiiksi osaamaa käsitargettia merkkaamaan kaukoja. Täytyy vielä miettiä jätänkö sen käyttöön, vai vaihdanko, koska käyttäisin käsitargettia mielelläni myös ennen noutoa kotkailun kitkemiseksi.

Jostain syystä tuolla myös innostuin niin kovin yhdestä onnistuneesta toistosta, että viskasin Grimmille palkan. Tähän sain heti neuvon, että noin kyyläävälle koiralle ei passaa kyllä palkkaa viskoa. Saman vinkinhän antoi Oili jo liikkeestä istumiseen. Aloittelijan moka jälleen. Mutta kotona käytetään edelleen vain takapalkkaa, se toimii meillä niin hienosti.

Toisen setin alussa kokeiltiin tuota kaukojen ekaa vaihtoa uudelleen testiksi, että onko ajatustyötä tapahtunut levon aikana. Kuulkaas oli. Tyyppi teki hienon istumaan nousun häiriöstä huolimatta, joten jätettiin heti siihen ettei aleta sössiä. :D

Sitten nouto. Kerroin Satulle Oilin viikko sitten antaman tylyn tuomion meidän noudon nykytilasta. Oltiin nyt viikko sitä treenailtu paremmaksi, joten halusin Satulta kommentit edistymisestä ja vinkkejä jatkoon. Tein yhden kisamaisen noudon, jonka aikana jo huomasin Satun ilmeestä, että nyt ei hyvä heilu. :D Satu sanoi, että tässä on nyt jätetty pari välivaihetta opettamatta kokonaan, johon totesin, että eipä yllätä enää yhtään. :D Tämä alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus tässä minun koiran kouluttelussa.

Ei ollut parantunut juurikaan nouto, vaan Satun tuomio oli, että hän ei tykkää Grimmin kapulalle menosta. Lisäksi kapula oli niin kevyt, että Grimm syöksyi siihen jalat edellä ja kapula lensi metrin eteenpäin. Jes, uutta ongelmaahan tähän just tarvittiinkin. :D Lisäksi Grimm pyöräytti kapulaa kerran tuodessaan, eli pito ei todellakaan ole vielä hyvä.

Olen tehnyt noutoa nyt viikon tosi kevyellä, pienellä kapulalla. Satu sanoi, että juurikin tuosta saadaan aikaan tämä uusi ongelma jossa Grimm alkaa syöksyä jalat edellä kapulaan, kapula lentää ja sitten alkaa sen pyydystely. Siispä palataan normikapulaan.

Kapulalle menoja tehtiin hetsaamalla. Viskasin kapulan, pidin pannasta kiinni ja päästin menemään vasta kun vastusti kunnolla. Tuontia parannettiin apparin avulla. Appari pitää koiraa pannasta kapula toisessa kädessään. Minä menen reilun matkan päähän ja sanon noutokäskyn, jolloin appari tarjoaa koiralle kapulan ja päästää sen matkaan. Näistä vauhtipalkka, koska Grimm ei ole valmis vielä sivulle palautuksiin. Vissiin tuosta liian nopeasta noudon kasaan läjäämisestä johtuu tuo pyöräyttäminen.

Pitotreenejä jatketaan edelleen. Nyt pystyy jo kotona sisätiloissa kiertämään tuolin tunnaritikku suussa. Pienin askelin eteenpäin. :)

Ihanaa, että meitä kolmisen viikkoa vaivanneet lähes -30 pakkaset on nyt mennyttä! Heti otettiin ilo irti ja lähdettiin jäälle oikein porukalla.

Järkyttävät ilmeet :D

Samat kaverit tulivat meille eilen päivähoitoon. Vaikka neljän koiran ulkoilutus metsässä ei olekaan ongelma, niin huomasin kyllä, että kaksi koiraa on minulle tarpeeksi. Kolme on liikaa, neljä silkkaa hulluutta. :D 

Jono

Taas tuli tukkapöllyä

Käytiin Lahdessa taas saamassa sapiskaa Oililta. Oili oli päättänyt, että kaikki tekee kisamaisen treenin. Grimm teki luonnollisesti AVOn. Tällä kertaa vire ja ilme oli paremmat kuin viikko sitten mölleissä.

Aloitettiin ruudulla. Teki tismalleen samanlaisen ruudun kuin viikko sitten mölleissä, paitsi nyt oli jo vauhtia eri tavalla. Grimm haki samalla tavalla hieman liian eteen ja aika reunaan ruudussa. Tein tällä kertaa liikkeen kokonaisena, hyvin maahan, ennakoi perusasentoa kun kävelin viereen. Oili sanoi, että tällaisia ruutuja ei vaan saa hyväksyä. Olipahan mikä kisamainen hyvänsä, niin tuo paikka on korjattava, eikä koiralle saa jäädä sellainen mielikuva, että tuollainen suoritus on ok.

Sitten seuruu. Tässä oli myös pitkä hidas osio. Ei tullut moitteita, kivaa seuruuta. Nyt ei painanutkaan, jee! Meille ei vaan ole hyväksi aloittaa kisasuoritusta seuruulla, joku liike pitäisi saada siihen alle. Harmittavasti Pohjois-Karjalassa ja Savossakin on hirmu harvoin sekoiteltu alempien luokkien liikejärkkää. En tiedä mistä moinen johtuu. Toisihan se vähän mielenkiintoa kaavamaisuuteen.

Liikkeestä seis. Stoppasi hyvin, yksi jalka oli jäänyt huonoon asentoon, joten liikautti sitä hieman, mutta muuten ei sanomista. Istuikohan viiveellä perusasentoon? En muista.

Luoksetulossa ei mainittavaa, eikä myöskään törpön kierrossa, vaikka minun makuun edelleen törpön kierrossa vähän kaartaa sivulle tullessa. Hyppy ja liikkeestä istu/maahan ei muistaakseni kuuluneet ohjelmaan tällä kertaa. Nää pitäs kirjottaa ylös heti, muuten käy juuri näin, että unohdan mitä edes tehtiin. :D

Kaukot oli jälleen muuten hyvät, mutta jälleen eka nousu jäi vajaaksi, koska hieman ihmetteli liikkuria ja jäi sitten kuuntelemati se minun käsky. Tämä täytyy ottaa nyt tehotreeniin. Tästäkin Oili sanoi, että näitä ei vaan saa hyväksyä. Koiraa on huomautettava joka kerta ja vaadittava siltä kunnollista tekemistä.

Vielä lopuksi nouto. Tätähän en ole juurikaan treenaillut, koska olen pitänyt sitä meille tosi helppona. Nyt perusasento jäi tosi auki ja kun liikkeen jälkeen Oili kysyi "Onko se tehnyt tuota kapulan pyörittelyä kauankin?", minun ilme oli tällainen:

Olen kyllä aina tiennyt, että Grimmillä on hento ote kapuloista, esim. metsku saattaa pari kertaa kalahtaa kun koira kiikuttaa sitä minulle. Koskaan Grimmin kapuloissa, ei edes tunnareissa ole ollut yhtä ainoaa hampaan jälkeä, joten olin kuin puulla päähän lyöty, ettäkö minun täydellinen insinööripoika puljaisi kapulaa suussaan. :D No puljaahan se. Tekee sen vain niin hienoisesti, etten ole huomannut.

Lähdettiin testaamaan ongelmaa sillä, että laitoin Grimmin istumaan ja tunnaritikun sen suuhun. Oili sanoi, että kokeileppa vetää tikkua sivulle. Kokeilin ja sehän solahti koiran suusta pois kuin vettä vaan. Että sellainen pito meillä. :D Tämä juontaa juurensa Grimmin pentuaikaan, kun yritin sille opettaa kapulan pitoa, menetin hermoni ja sain aikaan sellaisen paineen, että olin varma etten saa koskaan sille noutoa opetettua. Silloin päätin, että ei me mitään "pidä"-käskyä tarvita, pelkkä noutokäsky riittää (miten niin ongelman kiertämistä???). Noh, sillä päästiin tänne saakka. :D Nyt ensimmäinen kotiläksy oli opettaa koiralle erillinen pitokäsky. Enhän muuten pääse huomauttamaan huonosta pidosta noudon aikana.

Oili sanoi myös, ettei tykkää yhtään Grimmin tavasta kahmaista kapula minun kädestä. Grimm siis oikein tokkaa kapulaan kiinni. Tämä kielii siitä, että kapula on Grimmille edelleen liian tärkeä. Tästähän olen kirjoittanut ennenkin, että Grimmille tosiaan kapula on ihan yhtä hyvä palkka kuin lelu, ellei parempikin. Toinen kotiläksy on siis opettaa nätimpi kapulan otto.

Seuraavaksi Grimm istumaan minun viereen ja viskoin sille tunnaritikkua. Joka kerta kun tikkua tuodessaan korjasi sen asentoa suussaan, huomautin. Ja kyllä muuten alkoi hentoisia hampaanjälkiäkin tulla kun oltiin muutama heitto tehty. Saalis kun iskee päälle ja ei ole kriteerit selvillä, niin näin siinä sitten käy. Kun sanoin Oilille, että Grimm ei ole koskaan ennen tehnyt hampaanjälkiä tikkuun, johon Oili vastasi, että ei varmaan, mutta on juuri sellainen koira joka niitä alkaa tekemään ellei tätä ongelmaa korjata nyt heti.

Simputettiin vielä sen verran, että laitettiin Grimmille tunnaritikku suuhun ja Oili käski saada koira juoksemaan. Lähetin sen kiertämään törppöä ja Oilia. Heti kiertoon lähtiessä Grimm sylkäisi tikun suustaan, käsky ei ole siis sille todellakaan tarpeeksi selkeä.

Käytännössä sain kotiläksyksi opettaa Grimmille koko nouto ihan uusiksi. Onneksi siihen tuskin menee paria viikkoa kauempaa, mutta onhan tässä taas nähtävissä aloittelijan kädenjälki. On hypitty aika monen osasen yli ja läjätty liike kasaan hätäisesti. Jotenkin sitä on vaan sortunut siihen typerään ajatukseen, että "mutta sehän tuo sen kapulan ihan kivasti, eikös se riitä?". No ei riitä.

Parasta tässä oli tuon koiran kestävyys. En ikikuuna päivänä uskaltaisi tehdä tällaisia treenejä kotona. Sitä simputettiin aika tavalla heti tuon kisamaisen treenin päälle puoli tuntia putkeen, eikä se saanut edes juurikaan palkkaa tuon treenin aikana, mutta silti se oli kuin hangon keksi "Anna tulla vaan, mitä sit tehdään!". Se ei mene tippaakaan rusinaksi vaikka sitä huomauttelee kuinka ja vaikka se laitetaan mokaamaan ja korjaamaan ja vaikka se jää ilman palkkaa. Äitinsä poika, on se vaan niin superhieno kaveri. :) Ihan parasta mitä tällainen alati sössivä aloittelija voi käsiinsä saada.

Oili moitti myös liikkeiden alkuPAt. Näissähän oli suuria ongelmia jo viikko sitten ja nyt ne on vaan laitettava kuntoon. Tässäkään ei voi hyväksyä tuollaista puolivillaista haahuilua. Jos koira ei tule kerralla kunnolla sivulle, ei se saa tulla siihen ollenkaan. Se ajetaan pois ja sen jälkeen annetaan sen yrittää uudelleen. 

Huilattiin Minnan ja Tiian treenien ajan ja sen jälkeen katsottiin vielä lisää ruutua. Oili sanoi, että koira kyllä tietää missä se oikea paikka on, mutta sillä on joku "juttu", joka tekee ruudusta rauhattoman. Pari kolme metriä ennen ruutua Grimm hidastaa ja alkaa miettimään hurjasti jotain. Tämä vaihe täytyy saada tuhottua pois, jolloin saadaan koira juoksemaan kovaa nekin viimeiset metrit ja sen mieli rentoutumaan. Nyt Grimm menee ruutuun hieman väärässä mielentilassa.

Tehtiin myös muutama stoppausharjoitus lelun kanssa, koska ruudun stoppi ei ole vielä kovinkaan varma. Grimm ei kuuntele tarpeeksi. Näitä täytyy vaan tehdä lisää.

Lopuksi tehtiin paikallaolot. Saatiin häiriökavereiksi seuraavan ryhmän koiria. Ensin parin minuutin istuminen. Ei kotkaillut taaskaan. En tajua mikä ihmeparantuminen tässä on tapahtunut, mutta hei, kaikki on kotiinpäin. :D Sitten EVL-paikkis. En mennyt istumisen ajaksi piiloon, koska halusin puuttua asiaan heti jos alkaa kotkailla. Ei kotkaillut. Hieman epävarma kakkososan maahanmeno, muuten ei mainittavaa.

Ei kuulkaas lopu treenattavat asiat kesken kun opettaa kaikki liikkeet kahteen kertaan. :D On tämä nykyään työläs laji. Ei millään riitä, että koira osaa pelkät liikkeet, vaan treenattavaa olisi vaikka viikon jokaiselle päivälle.

Möllit

Käytiin tänään oman seuran mölleissä tarkastamassa mitä kaikkea sinne kisoihin täytyy vielä treenata. Noh, katsellaan ensin tämä video ja analysoidaan sitten.

Istuminen: Otin tämän oikein videolle (erillinen video jota en jakanut), että saan todisteita yleisölle karmeasta kotkailusta, josta aina valittelen. Arvaatte varmaan...Ei kotkaillu yhtään vaan istua napotti oikein mallikkaasti koko minuutin. Mitä lie tässä tapahtunut.

Seuruu: Näköjään aina kisatilanteessa hieman painaa koska yrittää niin kovaa. Meille sopisi jos ennen seuruuta olisi pari liikettä. Kuitenkin hyvää perustekemistä. Käännökset tein jotenkin hätäisesti, ne ei tuntuneet hyviltä, menköön jännityksen piikkiin. Kiva oli päästä kokeilemaan peruutus ekaa kertaa kisamaisena, sen jälkeistä perusasentoa täytyy vielä vahvistaa. Hidas käynti puuttui kaaviosta kokonaan.

Liikkeestä seisominen: Tämän päätin jo etukäteen tehdä istumisena, koska mielestäni seisominen ei ole vielä niin waffa, enkä halunnut alkaa sitä jauhaa tuolla kehässä, siellä riitti muutenkin "treenaamista". Istumisessa annoin tietoisen avun, vaikka näyttää siltä, ettei sitä ois ehkä tarvittu.

Luoksetulo: Alkuperusasennossa ihme säätämistä. Kyllä taas huomaa, ettei näitä oo treenattu yhtään aikoihin. Maahan hieman hitaasti, muuten ihan siisti suoritus. Kaarrosta ei juuri ollenkaan, jei!

Liikkeestä istu/maahan: Tuomari oli unohtanut arpoa tämän etukäteen, joten asento arvottiin juuri ennen meidän liikesuoritusta. Istuminen napsahti, mutta enhän halunnut tehdä tätä kahdesti, joten sanoin tekeväni maahanmenon. Se onnistui kivasti, jos ei oteta huomioon taas alkuPA:n kanssa säätämistä...

Ruutu: Olin päättänyt etukäteen, että teen vain ruutuun lähetyksen, että näen, löytääkö Grimm sinne. Matka tuntui lyhyeltä. Bongasi ruudun hyvin ja menikin sinne suoraan. Kovin epävarma tämä vielä on kisamaisena. Tämä oli tosin ensimmäinen kerta kun ruutua tein kisamaisena, joten ihmekös tuo. Treeneissä en olisi hyväksynyt tuota kohtaa johon Grimm stoppasi, mutta tässä kohtaa se oli hyväksyttävä. 

Nouto: Huomaa, ettei meillä ole treeneissä koskaan liikkeiden aluissa törppöjä, niitä piti ihmetellä lähes joka liikkeen alussa. AlkuPA oli taas säätämistä, itse nouto ihan kiva. Palauttaessa piti kiertää se vieressäni ollut törppö. Harmi, koska kaarrosta ollaan poistettu treeneissä ahkerasti ja se on alkanut tuottaa tulosta, joten ilman törpön kiertämistä tämä olisi ollut aika siisti. LoppuPA hieman vino. 

Kaukot: Tajusin, ettei olla koskaan tehty kaukoja niin, että liikkuri on koiran näkökentässä, heh. No ei ne siitä jääneet kiinni, vaikka ensimmäinen vaihto olikin huono. Muuten ihan kivat vaihdot. Palkkasin tämän, koska luulin, että meidän suoritus loppui. :D 

Hyppy: Tässäpä ei mittään, hyppy ku hyppy. Tämänkin jälkeen kyselin "oliko se siinä?". No ei ollut vieläkään. :D

Merkin kierto: Aloituspaikalle tullessa valmistelin liikettä "tehdään kierrä", jolloin Grimm kiertää aloituspaikan merkin. :D Jälleen alkuPA säätöä ja aloitusmerkin ihmettelyä. Kaarros merkillä pienentynyt (tosin matkakin oli lyhyt), mutta taas sivulle kiertämällä vieressäni ollut merkki.

Sitten vielä liikkeiden välit. Ei tuntuneet hyvältä. Koira oli jotenkin pihalla. Nämä täytyy ottaa taas kunnolla treeniin. Kehäsuunnittelu ei ollut mennyt tuolla ihan nappiin, siirtymät olivat pitkät kuin nälkävuosi, eestaas kävelyä tuli hirveästi. Liikkeiden välit kestivät muutenkin turkasen pitkään ja koiraa täytyi makuuttaa pitkiä aikoja. Siihen nähden olen tyytyväinen meidän suoritukseen ja Grimmin vireen kestoon. Harjoitteluahan tämä on kaikilta osapuolilta. 

Ikuinen mielenpeikkoni vire kesti lähes 11 minuuttia kestäneen suorituksen. Videolta tosin huomaa, että heti kun Grimmin vire alkaa hieman laskemaan, minä tulen hulluksi ja alan kiljua ja hillua. Tämäkin täytyy ottaa treeniin. Ei käy laatuun tuollainen sekoilu jatkossa. :D 

Häiriöitä ei olla treenattu lähellekään tarpeeksi. Grimm katseli liikkureita, yleisöä ja ihmetteli niitä aloitusmerkkejä. Tämä ei kuitenkaan ole suurin ongelmamme, kunhan taas otetaan treeniin nuo alkuPAt jotka oli järkyttäviä. Koira pälyilee kaikkialle muualle paitsi minuun, mutta ihmeen hyvin lähtee kuitenkin jokaiseen liikkeeseen mukaan vaikka ajatus onkin osaksi jossain ihan muualla. Kymmenet teipit lattiassa ei olleet kuitenkaan mikään ongelma, hyvä.

Vaikka useampi on jo sanonut, että eikun nyt vaan kisailmoa täyttämään, niin ei olla vielä menossa. Treenaillaan rauhassa nuo muutamat tärkeimmät asiat kuntoon ja katsellaan sitten niitäpähän virallisia kinkereitä. :)