tiistai 28. huhtikuuta 2015

Mehtähommia välillä

Nyt on maastotkin korkattu. Esineitä tehtiin männä viikolla. Hyvin oli ajatus muhinut talven aikana sekä ruskean, että sinisen silmän takana, koskapa kaistaleet menivät hurjan hienosti! Alkuviikosta kävin tekemässä pari kaistaa lenkin yhteydessä niin että Grimm näki kun vein esineet. Nämä oli helppo nakki. Mutta niinpä tuntui olevan myös viikonloppuna tehdyt esineet jotka aseteltiin koiran näkemättä alueelle. Palautukset tulee nyt niin kovalla vauhdilla, että yhtään kovempaa ei saa juostakaan. Hyvä Grimm!

Eilen käytiin kevään ensimmäisissä hakureeneissä. Olin itse niin talviterässä, että ajattelin ottaa Grimmille perinteiset neljä ukkoa äänellä, ei muita apuja. Ensimmäiselle pistolle lähetettäessä tyyppi ampaisi kuin raketti kuuta kiertävälle radalle. Ei tarkentanut ääniapua kunnolla, mutta laskinpa silti matkaan, aloittelijan moka. Toisella lähetyksellä suora pisto ja löytö. Loput pistot menivät loistokkaasti, aivan luotisuoraan takalinjalle ja hienot löydöt. Tyypillä oli pikkuisen villahousut lieskoissa. :D Meillä on vieläkin jonkun verran tuota valkoista sontaa, mm. eilen näytti osa maastoista vielä tältä:


Ilmaistu on aivan liian laiskasti, ei tämä etene mihinkään tällä tavalla. Metsässä irtorullan tuonti toimii ihan parhaiten, joten ei sotketa enää muita alustoja tähän peliin. Grimm on sitä mieltä, että vain metsässä on suotavaa tehdä "ukkohommia", kentällä treenataan ämmän kanssa tokoa eikä lääpitä muita, piste. Tuntuisi jonkun verran konservatiivinen olevan mielipiteissään tuo minun nuori insinöörikoira, mutta suotakoon se hänelle. :D Eihän niitä ilmaisuja tosiaan tarvitse muualla tehdäkään kuin siellä metsässä. Jos vaan tämä huono koiranohjaaja saisi edes kerran viikkoon kutsuttua porukan metsään tekemään ne ilmaisut.

Minä en ole mitenkään kiiluvan perään, mutta koska se taannoinen nakkimöllivoitto oli sekä minulle, että Rimpulle elämämme ensimmäiset ja siitä saatiin elämämme ensimmäiset kisapalkinnot, niin otinpahan oikein pokaalikuvan. Yllättävän hyvät palkinnot olivatkin. Ja siis kuva tulee vasta nyt, koska sain palkinnot eilen. Minähän karkasin "kisapaikalta" ennen aikojani. Koirarekvisiitta tunki kuvaan norkoilemaan ihan pyytämättä, koska joskus on saatu palkkaa pään maahan laittamisesta.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Kuplassa

Toissa keskiviikkona tehtiin Satun ohjeilla stoppia ja ruutua. Ruudussa ei liene mitään muuta vikaa kuin se, että en ole treenannut sitä kuureittain. Ajatus selkeästi paranee kun teen ruutua kunnon kuurin ja sitten ylläpidän sitä jonkun aikaa. Tähän asti olen tupannut tekemään ruutua ns. treenien hupinumerona, joten siinä ei ole ollut kunnollista suunnitelmallisuutta ja jatkumoa ja näin se hieno eteneminen on joka kerta hajonnut jossain vaiheessa.

No entäs stopit sitten, huhhuijaa. Jossain vaiheessa ne olivat säpäkät, mutta just silloinhan ne kannattaa jättää treeneistä pois, eiks je? No ei kannata. Taisteluista huolimatta en ole saanut stoppeja jämäkäksi taas, joten kysymään asiaa Satulta. Näytin miltä nykytekeminen näyttää ja Satun kommentti "Mä haluisin että toi koira näyttäs siltä, että se ois hengissä" kertonee kaiken tarpeellisen liikkeen nykytilasta. :D

Satu käski myös ohjaajan näyttää siltä, että se olisi elossa ja kun tämä osuus saatiin kuntoon ja otin kaikki apukeinot käyttöön, saatii hurjan hienoja stoppeja. Pystyttiin yhdistämään tätä jo samassa treenissä liikkeestä seisomiseen, joten olen hurjan tyytyväinen. Lopputulemana, jos ohjaaja on eläväinen niin kyllä kai se koiraankin tarttuu. :D Voi jestas näitä aloittelijan mokia...

Viime keskiviikkona olikin sitten Outin vuoro nuijia järkeä tähän lanttuun. En ottanut  mitään erityisiä liikkeitä syyniin vaan halusin lisää intoa, motivaatiota ja monipuolisuutta tekemiseen. Tämä siksi, koska vaikka Grimm on ihan taitava ikäisekseen ja tekee useimmiten hienoa työtä, valahtaa se selvästi välillä jonnekin omaan kuplaansa ja silloin me ei olla hommissa yhdessä. Ulkopuolinen ei tätä välttämättä edes huomaa mitenkään, mutta minä tunnen sen selvästi. En vaan ole keksinyt mikä tuon kuplan tekee. Outi osasi ensimmäisenä ihmisenä selittää minulle asian niin, että se valkeni minulle kunnolla. Voi olla, että tuo pikkuinen tiedon murunen oli tärkein oppi koko keväänä.

Tehtiin Grimmille ensin juttuja lelulla hetsaamalla. Tässä tuo kuplan muodostuminen huomattiin selvästi. Vaikka usein ajatellaan, että kun koira näkee lelun, se tekee nopeammin, innokkaammin ja halukkaammin. Joo, ei meillä. Koira jää niin auttamattomasti jumiin siihen leluun, että se tekee kaiken hitaammin ja puolittain, lasittuneella katseella höystettynä. Rotuominaisuushan tämä on, eikä suinkaan siis johdu pelkästä lelun näkemisestä, vaan siihen liittyy muitakin paimenkoiralle tyypillisiä ajatuksia ja lisäksi minun toiminta. Outi selitti asian niin, että jotkut tällaiset koirat oikeasti päänsä sisällä luulee juoksevansa kovaa, vaikka ne todellisuudessa tulevat lähes hiipimällä. Tästä päästään kysymykseen: Miten sinä selität koiralle, että juokse lujempaa tänne minun luo, kun se koira jo luulee tulevansa kuin tuulispää? :D

Noh, summa summarum, lelut pois käsistä. Johan tästä on keskusteltu esim. ruudun opetuksessa. Satu on kehottanut jättämään suorapalkat pois, Reija on kieltänyt lelujen pitämisen kädessä kun koira juoksee ruutuun jne. Kyllä minä opin, uskokaa pois.

Ja tähän täytyy sanoa, että Grimmille esim. lelujen ripottelu pitkin kenttää ei ole ongelma. Sitäkin on tehty ja itseasiassa silloin Grimm keskittyy työntekoon kovemmin. Tämä johtuu siitä, että koira työskentelee pois päin "kielletyistä" houkutuksista. Joten ongelmaa ei voi ratkaista esim. sillä, että minulla olisi aina leluja käsissä, se ei vaan mene niin.

Tuo kuplan muodostuminen on aiheuttanut myös sen, että minä olen alkanut olla aktiivisempi koiraa kohtaan, joka on tietysti aina huono treenatessa. Siis kun Grimm menee kuplaansa, minä yritän villitä, hetsata ja repiä sitä sieltä pois, siinä kuitenkaan onnistumatta, koska en ole tiennyt mistä tuo kupla johtuu. Outin kanssa tehtiin muutamia harjoituksia ihan pentutreeniä namipalkalla, jotta sain ideasta kiinni, kuinka alkaa murtaa tuota kuplaan vajoamista ja myös passivoittaa itseäni.

On kyllä ollut huippua saada neuvoja tyypeiltä, jotka tuntee bortsut ja niiden rotuominaisuudet. Joensuussa bortsuja, ainakin harrastussellaisia, on tosi vähän ja suurin osa kouluttajista nostaa lähes suorilta kädet pystyyn Grimmin rotuominaisuuksien edessä. Kannattaa siis muistaa, ettei mikään tietty rotu ole avain onneen ja maineeseen. Ihan itse ne on nämäkin opeteltava kouluttamaan. :D

Ja vielä lopuksi selvennän, että Grimm ei ole vaikea koira missään suhteessa. Se on helppo kotikoira ja tosi helppo kouluttaa. Kuten Satukin sanoi "Se on kiva koira koska se vastaa koulutukseen niin hyvin". Vaikeaa sen sijaan on minulla vielä näin aloittelijana ymmärtää syy-seuraussuhteita tässä paimenkoiraviidakossa.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Silimät harmaantuu

Huomasin muutama viikko sitten Grimmin molemmissa silmissä (silmän pinnalla) pienet (toisessa hyvin pieni piste, toisessa 1mmx3mm) harmaat alueet. Alueet on sellaiset ettei kukaan sivullinen niitä tietämättä edes huomaisi. Tottahan toki ajattelin, että koira on välittömästi sokeutumassa ja kiikutin elukan lääkäriin. Koska Aho (tienoon ainoa silmäspesialisti) oli lomalla, kuinkas muutenkaan, vein Grimmin normilääkärillemme. Eipähän sieltä saatu muuta kuin antibioottirasvat ilman diagnoosia.

Kun sitten männäviikolla tuo pieni piste alko laajentua, googletin itselleni taas hysterian ja soitin ajan Aholle. Diagnoosina lipidikeratopatia, kansankielellä kolesterolikiteet. Ne ovat siis silmän pinnalle tulevia kertymiä, joihin on yleensä syynä liian vahva ruoka. Näköä ne eivät haittaa, eivätkä ole siis mitenkään vaarallisia. Aho sanoi, että koirasta voi näyttää samalta kuin ihminen katsoisi hieman likaisten rillien läpi.

Saatiin ohjeeksi siirtyä vähäksi aikaa vähärasvaiselle ruokavaliolle, ts. Grimm saa nyt hetken aikaa mummoruokaa. Siitä voi olla apua ja alueet voi hävitä, tai sitten ei. Eipä nuo ole normaalia elämää häirinneet, joten ei niillä niin väliä. Yritin ottaa kuvia silmistä, mutta silmämuna kiiluu sen verran ettei ainakaan minun kameroilla alueita saa vangittua.

Grimm syö tällä hetkellä ProBooster Adult Mini & Medium nappulaa, jossa on rasvaa 15% ja proteiinia 25%. Mietin, että voisikohan kiteet kantaa jo aiemmilta ajoilta jolloin Grimm vielä söi ihan turkasen vahvaa Orijen Whole Prey Adultia, jossa on rasvaa 18% ja proteiinia jäätävät 38%. Meillä ei ollut mitään tarvetta noin vahvalle ruualle ja lisäksi Orijen on mielestäni törkeän ylihinnoiteltua, joten vaihdoin sen pois poikkeen. Toki myös raakaa lihaa syödään nappulan rinnalla ja aion kyllä jatkaa lihan syöttämistä vaikka sieltä sitä rasvaa tuleekin. Nappulan osalta pysymme hyväksi havaitussa ProBoosterissa, tilasin sen light versiota säkillisen (kun oli tarjouksessakin). Rasvaa tuossa ruuassa on 10%. Katsotaan kuinka se meidän tarpeisiin hetkellisesti istuu.

Lisäksi lueskelin netin kaikkitietävästä maailmasta, että jotkut ovat syöttäneet koiralleen B-15 vitamiinia noiden kolesterolikiteiden vuoksi. Eipähän tuosta mitään haittaakaan mahda olla, joten saatan minä sellaistakin kokeilla.

Treeneistäkin pitäisi kirjoitella. Keskiviikkona Varkaudessa Satu kouli tätä aloittelevaa haahuilijaa vähän parempaan kuosiin, mutta jottei nämä postaukset venyisi liian pitkiksi, niin siitä seuraavassa.

Lisäksi hetkellistä ärsytystä ja masennusta aiheutti aamulla verhojen takaa paljastunut valkoinen luonto. Meillä on taas tätä ¤%/"#¤% valkoista sontaa joka paikka täynnä, eikä näin ollen ulkokenttäkausi alkanut kamalan vahvasti. Tämä susiraja on vähän huono paikka harrastaa...  

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Ekat möllit

Keskiviikkona VarPSilla keskityttiin tekniikkaan.

Jäävät. Liikkeestä maahan on muuten kisavalmis, mutta tahdon, että maahanmeno on enemmän pläts. Tähän saatiinkin hyvä kikka joka toimi heti ekasta yrittämästä. Olen toki ennenkin tehnyt näitä käsiavulla, mutta käsi on ollut väärässä paikassa. Nyt se korjattiin oikeaan kohtaan ja johan pelittää. Seisomaan jääminen on unohtunut täysin, koska ollaan keskitytty enemmän tuohon maahanmenoon. Lähdettiin taas ihan vauvatreeneistä liikkeelle. Saatiin hyviä stoppeja peruuttamalla, joten tämä meni kotitreeniin.

Seuruu. Seuraaminen on ihan hyvää, nyt kun sain Grimmin luopumaan painamisesta. Inan se edistää, joten lähdettiin vaatimaan oikeaa paikkaa. Lisäksi otettiin häiriöitä mukaan kentällä hengailevien ihmisten muodossa, silti kontakti on pidettävä. Edistämistä saatiin kuriin ja kontaktikaan ei pudonnut loppua kohden.

Kaukoissa tein tällä kertaa vain I-M-I siirtymiä. Matkaa on tällä hetkellä n. 7m. Hyvin tekee! M-S-M vaihtoja tehdään metrin päästä. Ainakin tällä hetkellä etenee ihan kivasti ja takajalat ei hievahda. En pidä kiirettä.

Torstaina ja perjantaina lähinnä humputeltiin treeneissä ja vaalittiin vaan hyvää pössistä ja harjoitettiin hirmuista saalistamista. :D

Lauantaina oli mahtispäivä. Ensin käytiin kannustamassa Tiia ja Gust huikeaan ykköstulokseen VarPSilla ja siitä siirryttiin mökille, jossa puuceepojat näkivät piiiitkästä aikaa toisensa ja voi että niillä oli kivaa! Porkkautuivat vedessä (rannassa oli 5m sulaa), keksivät hauskan leikin ja juoksivat itsensä väsyksiin. Tai noh, Grimmin mielestä kaikki hyytyi taas liian aikaisin. :D







Tänään käytiin meidän ensimmäisissä möllitokoissa, ilmoitin Grimmin nakkiluokkaan. Oli ihan tosi hauskaa! Nakkiluokan liikkeet olivat 1min paikkamakuu valitsemansa matkan päästä, lyhyt seuruu, luoksetulo ja hyppy joko uusilla tai nykyisillä säännöillä, oma valinta. 

Kehätarkissa ja luoksepäästävyydessä  ei ihmeitä, iloinen veikko oli mielissään kun joku häntä kopeloi. :D

Paikkamakuussa en halunnut lähteä paria metriä kauemmas koirasta, koska (kuten videolta huomaa) häiriö oli melkomoinen. Perusasennossa odottelua täytyy treenata todella paljon, siinä huomio herpaantuu koko ajan. Luultavasti ennakoi jotain, tai kyllästyy kun losahtaa maahan ennen aikojaan ja joudun jumppaamaan sitä edes takaisin. Maahanmeno (sitten kun käsken) hyvä. Joudun antamaan myös tuplakäskyn kun nousee istumaan juuri kun olen jättämässä koiraa. Makuun aikana Grimm on aavistuksen ahdistunut ja painaa päätään alas. Kehuin sitä kerran. Istumaan nousu ei ihan niin viimeistelty kuin haluan, joten tämä treeniin. 

Seuruussa pikkuisen kontakti prakailee, muuten ihan kiva, myös ohjaaja osasi kääntyä, heh. :D Olisin jopa toivonut pidempää seuruuta.

Luoksetulo. Ihan kiva luoksari, mitä nyt pk-koiran alku viuhahtaa suoraan sivulle, vaikkei ole sitä ikinä ennen tehnyt ja vaikka jopa yritin auttaa sitä käsilläni tulemaan eteen. :D Kuinka ollakaan, tästä juteltiin juuri edellisenä päivänä Tiian kanssa! Kotkailee myös jätössä hieman.

Hyppy. Halusin tehdä uusilla säännöillä, koska niillä sitä aikanaan kisataankin. Kerran ollaan tuota hyppyä harjoiteltu ja luoksetulon jälkeen olin jo täysin varma, että suoraan sivullehan se tulee, joten en edes yrittänyt auttaa eteen. Kotkailee tässäkin hieman. Ihan kiva hyppy, eipä siinä mittään. :D



Mölleihin lähdettiin harjoittelemaan kisamaista tilannetta, tarvitaan sitä molemmat. Etukäteen päätin, että ei mitään väliä kuinka liikkeet menee, nyt on pääasia vireen kestolla ja sosiaalisella palkkauksella ja molemmat toimi hyvin! Enkä ole ollenkaan pahoillani siitäkään, että myös liikkeet olivat suht siistejä ja tehtiin muutama hyvä perusasentokin! Lähdettiin heti meidän suorituksen jälkeen ilmaisutreeneihin, joten sain kuulla jälkikäteen että oltiin sijoituttu tilalle 1/12, kivaa sekin. :)

Mietin tuon suoraan sivulle tulon kanssa, että taidan antaa tulla vaan, koska koira sitä itse tarjoaa ja vieläpä ihan kivasti. Pk-kisoihin lähdetään kuitenkin myöhemmin, aikaisintaan vuoden päästä, joten ehdin rakennella sille uudella käskyllä eteentulon. Näin myös tokossa virheen mahdollisuus vähenee kun yksi liikkeen osanen jää pois liikkeen lopusta.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Tunnaripohdintoja

Ihan on mahdotonta tämä laiskuus blogin päivittämisessä. Muutamaan viikkoon en ole käynyt lukemassa juuri muidenkaan blogeja, joten on aika tormistautua.

Joensuun valtasi hetkittäinen kevät muutamaksi viikoksi. Ai että se oli ihanaa aikaa. Sitten tuli taas taivaan täydeltä lunta ja talvi jatkui, mälsää. Nyt sitten elellään rapakeliaikaa. Mikä sen ihanampaa onkaan kuin luututa kaulaansa myöten kurassa oleva koira muutaman kerran päivässä. :D Tule jo kesä! Täällä ei pääse vieläkään pihalle treenaamaan, joka masentaa suuresti...

Välillä näytti jo tältä...
...nyt lähinnä tältä.
Sitten Rimpun tunnariin. Tunnari on ollut meillä aina ns. vahva liike ja siihen on tehty pohjia jo hyvin pienestä lähtien. Aluksi tehtiin kotona etsimisharjoituksia leluilla, tämä ihan siksi, että koira hoksaa etsimisen ajatuksen. Toki tässä pohjustettiin tunnarin lisäksi esineruutua, kaksi kärpästä ja silleen. :D Sitten siirryttiin ulos. Hajustin ulkoilun yhteydessä pennun huomaamatta kädessä kävyn tai metsän kepin (n. tunnarin kokoisen) ja kun koira oli kauempana, tiputin sen maahan paikkaan jossa oli hieman muitakin risuja tai käpyjä. Kutsuin koiraa, osoitin maata (seisaaltani) ja sanoin etsi. Kun merkkasi oman tai nosti sen, hirmuiset juhlat. Tämä oli pikkuRimpusta hurjan kivaa.

Kävyistä ja kepeistä siirryttiin kapuloihin kun etsiminen ja rauhallinen haistelu oli selkärangassa.  Kesä piiloteltiin omaa ja pikkuhiljaa tuotiin piilotetun läheisyyteen kasa vääriä. Vähitellen kasaa lähdettiin levittämään. Nyt hallikaudella oma on ollut vuoroin piilossa, vuoroin näkösällä ja vääriä paljon sikin sokin oman ympärillä. On myös tehty ns. tavaratunnaria, jossa kapulat on kaiken maailman romun keskellä, että homma pysyisi mielenkiintoisena. Näitä tehtiin kuitenkin varmaan hieman liian kauan ja nyt kun oli aika ottaa järjestelmät (esim. rivi ja kellotaulu) käyttöön, en osannutkaan tehdä onnistuneita treenejä. 

Järjestelmät ovat Grimmille selvästi vaikeita, vaikka kellotaulu onkin meille helpompi kuin rivi. Koira meni kapuloille aikalailla suu auki ja mielentila oli hieman väärä. Tällaisia neuvoja me ollaan matkan varrella kerätty työkalupakkiimme:
- Tärkeintä oikea mielentila. Grimmille mielentila tehtiin jo metsässä, eikä se nähnyt kapulan kapulaa, ennen kuin haistelu oli oikeanlaista, määrätietoista, varmaa ja rauhallista.
- Ohjaaja aluksi lähellä kapuloita, ettei koira ota painetta tuomisesta, nythän halutaan vahvistaa nimenomaan nenätyötä, treenataan tuomista erikseen.
- Vauhtia ja matkaa treenataan aluksi jättämällä koira kauas ja kutsumalla koira etsimään, ohjaaja lähellä kapuloita. Näin koiralla ei ole kiire kapuloilta pois. Tämä vasta sitten kun koira osaa haistella rauhallisesti ilman vauhtia.
- Jos koira ei löydä omaa ja esim. lärppii paljon muita tai jopa tuo pari väärää, kutsutaan pois ja näytetään että täälläpä se oma olisi ollut, etsi ensi kerralla tarkemmin. Koira pääsee heti perään yrittämään uudelleen, oman paikka vaihdetaan, ettei mene muistipeliksi.
- Ole selkeä. Jos koira tuo väärän, voivottele ja jos tuo oman vaikkakin lärppimisen jälkeen, kehu vuolaasti. Vahvista siis oikeaa toimintaa myös kertomalla ei toivotusta toiminnasta.
-  Treeneissä mieluiten aina enemmän kapuloita kuin kokeessa. Toki kisamaisiakin tunnareita tehdään sitten kun liike on varmempi, mutta kun koira oppii treeneissä haistelemaan esim. 20 tikkua, ei kokeessa 6 tikkua ole sille mitään.
- Toistot minimiin. Tunnaria koskee sama kuin kaikkea muutakin tokoa, älä jauha liikaa. Jos ensimmäinen toisto on hyvä, jätä siihen ja siirry seuraavaan liikkeeseen. 
- Ajattele koirakohtaisesti. Jos koira on vilkas ja hektinen luonteeltaan, älä tee tunnaria ensimmäisenä liikkeenä, vaan päästele hieman höyryjä tekemällä pari muuta liikettä alle. Näin koira luultavasti pystyy keskittymään hieman paremmin haisteluun.
- Älä ole liian steriili. Hajusta myös väärät kapulat ihmisen hajulla (ei tietenkään omalla :D). Pyydä treenikaveria tai esim. lapsia käsittelemään vääriä kapuloita ennen treeniä, että nekin haisevat "tuoreelta ihmiseltä". Kokeessa et voi tietää käsitteleekö liikkuri kapuloita pihdeillä vai käsin.
- Ylitreenaa. Hajusta välillä väärät vaikkapa lihapullalla, näin koira joutuu oikeasti keskittymään. Tai tee välillä tunnari tulitikuilla. Myös tässä koira joutuu todella keskittymään koska tikkuset ovat niin pieniä, että hajukin on pientä. Tulitikkutunnarissa ei myöskään voi räiskää, vaan myös nostoon täytyy keskittyä. Tulitikkutunnarissa kannattaa tosin ottaa rotuominaisuudet huomioon. Treenikaveri kaiveli snakusterinsa parrasta sen oman, mutta nousipahan kuitenkin oikea tikku. :D
- Pilko. Harjoittele haistelu erikseen, pito erikseen, tuonti erikseen ja vauhti erikseen. Tunnari on varmasti herkin tokon liikkeistä, joten älä kiirehdi ja ahneuksissasi ryssi tätä, korjaaminen on aina tuskallista ja pidempi prosessi kuin se, että liikkeeseen olisi tehty pohjat huolella ja kiirehtimättä.
- Varioi. Tee erilaisia kuvioita tikuista, vaihtele määrää, kun lumet sulaa käytä metsän keppejä ja käpyjä. Tuo häiriöksi tokovermeet keskelle tunnaria (törppöjä, ruutunauhaa, noutokapuloita). Tee tunnaria myös kostealla maalla, koepäivänä kun ei aina paista. Harjoittele pitkässä nurmessa, kylmällä ilmalla, kuumalla ilmalla, myös lumihankeen voi piilottaa omaa.

Hyvänä muistisääntönä voisi pitää, että tunnarikapulat otetaan treeniin vasta kun tunnetila ja etsiminen ovat koiralla selkärangassa. Nämä voidaan tehdä täysin ilman tunnaritikkuja ja näin vältetään väärän tunnetilan siirtyminen itse tikkuihin. Think outside of the box. :)

Grimmin tunnari etenee hyvin, edelleen se on hieman kiireinen rivissä, mutta parantaa kuin sika juoksuaan. Toki tässä vaiheessa täytyy todeta, että Grimmin kaltaiselle koiralle tunnari on hyvä liike, koska tuollaiset koirat eivät sähellä, hermo pitää, osaavat keskittyä missä vaan ja ovat pehmeitä suustaan. Kertaakaan ei ole meidän kapuloista löytynyt pienintäkään lommoa hampaista. Huh. Pääsen siis suhteellisen helpolla kun itse maltan mieleni enkä ahnehdi. Vilkkaalle, hektiselle koiralle saa varmasti tehdä tuplamäärän työtä.

Grimm toivottaa kaikille hyviä tunnarihaisteluita ja hauskaa pääsiäistä!