perjantai 20. helmikuuta 2015

Fyssarilla ja niiiiin pihalla!

Viimeksi on käyty fyssarilla viime kesänä, joten ajattelin, että nyt on aika tsekata onko jotain huomion arvoista. Halusin myös varmistaa, että johtuuko Grimmin järkyttävän levällään oleva istuma-asento eli "munien tuuletus" jostain fysiologisesta. Silja kävi Grimmin läpi hännästä nenänpäähän ja olihan siellä takareisissä sekä lannerangassa kireyttä. Samoin Silja sanoi, että Grimm tekee arjessa jatkuvasti jotain, joka aiheuttaa etureisien kuormitusta ja jumitusta. Sehän hyppii kovin ihmisiä vasten (hyi minua kun en ole kieltänyt), joten karsitaanpa se nyt ensin pois ja katsotaan auttaako.

Silja katsoi Grimmin istumisen ja oli sitä mieltä, että osa jalat levällään lehottamisesta on ihan opittua, koska koira kyllä pystyy istumaan nätimminkin. "Kunhan nyt vaan jotenkin huolimattomasti tähän läjäytän ahterini niin palkkaa heruu." Kiinnitetään tähän nyt treenatessa huomiota, josko saataisi ne sukukalleudet vähän syvemmälle jalkojen väliin...Osasyyksi Silja myös huomioi, että kun on kyseessä nuori, menevä koira, niin voi jopa olla, että elukka on huomannut, että näin horottamalla pääsee nopeammin liikkeelle. Saa ns. ponkaistua itsensä kätevämmin ylös. Ja tästä päästäänkin perusasennon palkkaukseen. Grimm on opetettu olemaan perusasennossa aktiivinen palkkaa kohtaan, joten se saa palkan itse ylös ponkaisemalla. Voisiko tässäkin olla pieni osa joka kannustaa tuohon jalkojen levittelyyn? Myös jumit voivat toki asiaan vaikuttaa ja tähän saatiinkin kotiläksyä!

Silja suositteli ostamaan tasapainotyynyn. Toivon että Grimm muistaa vielä pikkupoikana oppimansa 2on2offin, niin päästäisi vähän oikomaan tämän opettelussa. :D Alan siis opettaa Grimmiä istumaan tasapainotyynylle, jolloin se ei (luultavasti) kykene lehottamaan perseellään miten sattuu, vaan sen on vedettävä jalat kiinni kroppaan, ettei se tippuisi tyynyltä. Samalla sain ahaa-elämyksen, että minähän jatkan kaukojen opettamista sillä samalla tyynyllä! Heti tänään painelen tasapainotyynykauppaan ja huomenna aloitetaan! Kyllä tässä on vähälle aikaa saanut suurentaa treenikassin kokoa, kun sieltä löytyy nykyään kaiken maailman romua. Kylässä käynyt eikoiraihminenkin kysyi treenikassimme nähdessään että "onko tuo menossa jonnekin roskiin?". Tyydyin sanomaan että ei, se on meidän tarpeellinen treenikassimme. Keskustelu aiheesta oli sitten siinä.

Fyssarilla (kuten kaikkialla muuallakin) Grimmin käytös oli jälleen ensiluokkaista ja rauhoittui hienosti kun Silja alkoi hieroa. Minun ei tarvinnut edes käskeä koiraa makuulleen, riitti kun Silja puheli "käyhän siihen pitkäkseen" ja bordercollie lakosi. Ihan mahtavaa kun ei tarvitse lässyttää, kovistella, hikoilla, pelata namipaloilla tai tehdä muitakaan taikatemppuja, että koira toimisi näissä arjen tilanteissa. Minä niin tykkään tuosta koirasta! Kuukauden päästä mennään uusintakäynnille ja katsotaan onko jumit helpottaneet.

Sitten pihalle. Koska Varkaudesta tuli viesti, että kouluttaja on äkillisesti sairastunut, ei lähdetty turhaan ajelemaan vaan mentiin kotikaupungissa erään koulun kentälle treenaamaan. Minähän en ajatellut, että viimeksi ollaan treenattu pihalla, ööööö, viime syksynä, joten se saattaisi vaikuttaa koiraan pikkuisen. Noh, tässäpä tulee.

Alkuun kisamainen treeni. Kaksi liikettä liikkuroituna ja kolmannen alusta palkka. Tämä oli meille eka liikkuroitu ikinä. Mjoo, en ensinnäkään viritellyt kunnolla, joten koira oli jo kentälle tullessa ihan kahvilla. Eihän sillä ressukalla ollut hajuakaan mitä ollaan tulossa tekemään, niinpä vaikka koira teki niin hyvin kun osasi, ei esim. kontaktista ollut tietoakaan. Tiedetäänpä mitä tänään treenataan, nii. Muuten liikkeiden ja pössiksen osalta meni ihan jees!

Sitten heti putkeen normitreeni:
Ruutu: lähempää muutama toisto, joista pari ilman alustaa. Hyvin haki paikalle. Lopuksi kaaaaaukaa tuoli kiertämällä suorapalkalle.
Tunnari: "tavaratunnari". Kaikki treenikaverin rojut läjään kentälle, oma piiloon niiden alle ja väärät leviteltiin romukasan eteen. Tää oli huippu, haisteli keskittyneesti, nosti pään kun kentän poikki kulki lenkkeilijä. Onneksi pidin pokkani ja olin hiljaa, koska hetimiten koira painoi pään alas ja jatkoi siitä mihin jäi. Hyvä haistelu, ei koskenut tavaroihin eikä vääriin ja nosti oman.
Luoksetulo: Tää oli huonompi kuin hallissa, tuli lyhemmältäkin matkalta vinoon. Nyt hitsi vie appari taakse katsomaan, ei saa olla senttiäkään vinossa että tulee palkkaa.

Tehtiin vielä tauon jälkeen ilmaisut.  Näitä on tehty nyt muutaman viikon ajan 1-3 kertaa viikossa, josko ne etenisi pikkuhiljaa. Tarvittaisi paljon vieraita maalimiehiä, selkeästi on ottanut tutut parhaiksi kamuikseen ja vaikka kaikilta ahneesti ottaakin palkan, niin kyllä huomaa kun on vieraan luona.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

"Purukumilla paikkasimme sen..."

Meidän biisissä tosin purukumi tarkoittaa hiirimattoa. :D Ruutuun saatiin siis heti korjausvinkki joka toimii kuin unelma! Tiia, alahan siis lampsia sinäkin kauppaan sitä hiirimattoa hankkimaan. Tai pölli sellainen töistä, kuten minä tein. Ihanan ilmaista. ;)

Varkauteen lähtiessä otin hiirimaton messiin, vaikka en ehtinyt koiralle koko mattoa näyttääkään kotona. Ennen omaa vuoroamme tein Grimmin kanssa hallin nurkassa muutamia toistoja hiirimattotargettia. Koska koira tajusi homman välittömästi ja kriteerikin oli moitteeton, päätin että eikun heti treenin alle vaan.

Ensimmäisenä ruutu. Kuulema suorapalkalle painuu aika ajoissa hyvin matalaksi, luultavasti siis kyttää lelua. Tämä täytyy ottaa seurannan alle, jos vauhti hidastuu tippaakaan, niin harvennetaan suorapalkkaa. Lähempää tehtiin paikan hakemista. Kerran haki ohi alustasta ja korjasi itse, en palkannut. Toista kertaa ei tehnyt samaa virhettä, on se epeli. :)

Sitten nouto. En ole tätä koskaan kouluttajalle näyttänyt, joten halusin tietää mitä mieltä tästä ollaan. Vauhti on ok, pääsee se nopeamminkin, mutta ei välttämättä ole tarvis. Tämähän kuulosti minun korviini siltä, että vauhtia lisätään. :D Siihen saatiinkin ihan kiva treenivinkki, joka auttoi samalla kapulan suuhun nostoon. Grimm hieman aluksi asetteli kapulaa suuhunsa, mutta parilla toistolla se saatiin paremmaksi. Nyt vaan tehdään noutoja niiiiin pitkältä matkalta kuin mahdollista, käytännössä kapula toiseen päähän kenttää niin alkaa vauhtia löytyä.

Lopuksi käännöksiä. Ihan k-a-r-m-e-i-t-a. Noh, eipä olla treenattu. Pyrkii aina yliyrittämään ja kääntyy liikaa ollen sitten persaus minun jalkojen takana käännöksen jälkeen. Voisi melkein sanoa, että täyskäännös on paras, oikealle ei käänny käytännössä ollenkaan, tekee vain sellaisen mutkan, huoh. Näistä en jaksa nyt stressata, vaan tehdään ensin se perusasento kuntoon ja luulen, että nämä on sen jälkeen helpompi treenata. Toki takapäänkäyttötreenejä jatketaan.

Loppuun vielä rivissä paikkikset. Nähdäkseni nämä on edenneet kivasti, ainakin Grimmillä on hyvä pössis, eikä se paina päätään maahan enää ollenkaan, jei. Maltan pysyä lähempänä, kehua ja palkata paljon, mutta haen kuitenkin vaikeutta rivistä. Valkkaan aina oman suunnitelman mukaan meidän paikan. Jos haluan tehdä lisää matkaa, jäädään reunaan, mutta jos päätän pysyä lähellä, mennään keskelle ja mahdollisesti pyydän päästä vieläpä jonkun ääntelevän tai levottoman koiran viereen.

Maanantaina tein hallilla Grimmille vissiin ekaa kertaa palkattomuustreenin. Vain pari liikettä ja kolmannen aloituksesta pallo. Hyvin tuli mukana vaikka pään päällä oli iso kysymysmerkki ja silmistä paistoi "missä liksa?!". En tiedä johtuiko tästä vai mistä, mutta lopputreenin (josta sai normaalisti palkkaa) Rimpu oli ihan villinä, puri minulta sormet verille ja roikkui tekstiileissä. Tykkäsin! :D

Loppuviikon omissa treeneissä tehtiin:
ruutu: ruudun paikka oli uusi, toisella puolen hallia, ei ongelmaa ja hyvin haki paikalleen.
luoksetulo: eeeei ihan vielä valmis, edelleen pitkältä matkalta vino. Pidennetään metri metriltä.
tunnari: todella hyvä, tässä täytyy nyt edetä. Taidan ottaa Varkauden treeniin.
seuruu: tää on niin rikki. Treenataan nyt vähän aikaa ilman häiriöitä, että saadaan kuntoon.
leikkiä: ihan hullu, parasta. :D

Nyt on kiva alkaa kokeilemaan kuinka pikkukoira reagoi näihin erinäisiin asioihin ja mistä asioista sitä potkua saa aina asteen verran lisää. Treenikaverit tolkuttavat, ettei Grimmin moottori ole hiipumaan päin ja että kyllä sen vire tulee pk-tottiksenkin kestämään, joten pitäisi varmaan itsekin höllätä jotain ruuvia ja alkaa luottamaan siihen.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Raippaa ja sapiskaa...

...on ohjaajalle jaettu Varkaudessa viikottain. Kyllä toko pitää kuulkaas ihmisen nöyränä. :D Pari viikkoa oli taukoa, ettei päästy käymään, mutta muuten on kyllä reissattu keskiviikkotreeneissä. Tähän mennessä ollaan laitettu perusasento ja paikkamakuu täysin alkutekijöihin ja samalla ohjaajalle väännetään rautalangasta kuinka koiralle kaiken tulee olla mustavalkoista ja sitä pirskatin harmaata aluetta pitäisi oppia välttämään kuin ruttoa. Paljon olen oppinut vaikka matka on vasta alussa ja nyt sitten minun vastuulla olisi opettaa ne opit Grimmille.

Päätin että Grimm starttaa tokokokeet vasta uusilla säännöillä. Ei ole mitään järkeä kiirehtiä ihan vaan siksi, että saataisi oikeus avoon sääntöjen vaihtuessa, onhan uusi alo-luokka mukavampi liikkeiltäänkin.

Eilen omissa treeneissä seuruu oli ihan käsittämättömän huonoa. Edisti ja kontakti tippui sen minkä ehti. Korjailtiin sitä tekemällä paljon käännöksiä ja lopuksi vielä perusasennossa häiriötreenillä, petrasi hyvin. Tänään aamutreeneissä seuruu oli taas kuitenkin ihan yhtä hyvää kuin ennenkin, mikä lie aivopieru tuo eilinen. Sai kylläkin tajuamaan, että variaatioita täytyy tehdä paljon enemmän kuin tähän asti.

Perusasennossa huomio on Grimmin oikeassa takajalassa. Minä pystyn itse toteamaan "huonot" toistot vain siten, että kokeilen onko koiran jalka omani takana. Niinpä oli luksusta kun hallilla appari katsoi selän takana koiran takajalkoja ja minä pystyin keskittymään koiran etupäähän. Ylhäältä päin ongelmaa on vaikea havaita (siksihän tässä tilanteessa ollaan). Kyllä se jalka vielä saadaan korjattua oikeaan paikkaan, uskon näin, vaikka työtä se vaatii näköjään aikalailla. 

Ruudussa hyvä vauhti ja asenne, mutta treenikaverin vinkistä kävin miettimään kosketusalustan kriteeriä. Kun sen täytyy olla niin tiukka, että koira tosiaan koskee alustaan, aiheuttaa se monesti sen, että hieman ennen ruutua koira hidastaa varmistaakseen osumisen. Saako se tässä palkan siis ruutuun hidastamisesta? Jään nyt ehkä pohtimaan tätä ja toivottavasti viisaammat osaa kertoa kuinka edetä.

Luoksetulo on hyvä. Eteentulo on varmistunut huomattavasti ja onnistuu jo pidemmältäkin matkalta. Tässä avain oli kriteeri ja siinä pysyminen. Niiden avulla koiran vauhti ja varmuus suorittaa on parantuneet. Vauhti on nyt hyvä, sitä ei tarvitse olla yhtään enempää stoppeja ajatellen.

Lopuksi tein eilen merkkiä/merkin kiertoa kapulahäiriöllä. Merkin ja kiertojen erottelussa ei ole koskaan ollut ongelmaa, mutta kapuloiden kanssapa on. Kotona onnistuu jo hyvin yhden kapulan häiriö, kapula on siis jossain lojumassa minun ja merkin välissä ja siihen ei saa kiinnittää huomiota. Lähtökohta oli se, että sanoinpa mitä vaan, koira ampaisi kapulalle "Ihan varppina sanoit hae, sanoitpas!". Nyt yksi kapula voidaan jo ohittaa, mutta selvästi koiran ajatukset on edelleen kapulassa vaikka muuten hyvin suorittaakin annetut tehtävät. Useamman kapulan laittaminen merkin ympärille oli niii-in liikaa. Rimpun silmät pyöri kuin hedelmäpeli ja epävarmuus paistoi jokaisessa askeleessa. Palataan siis miedompaan häiriöön. Tästä lähtien niitä kapuloita vaan ilmestyy meidän treeneihin, tehtiinpä me mitä liikettä vaan, ne on työvälineitä eikä niihin saa kiinnittää huomiota. Veikkaan että sama tie käydään lelujen, merkkien ym. objektien kanssa. Kohtahan meillä on kenttä täynnä rojua... :D

Tänään lopuksi tehtiin pari tunnaria. Oma piilossa ja väärät läjässä muutaman kymmenen sentin päässä. Toisella toistolla meinasin säikähtää kun kesken haistelun joku tuli halliin sisään ovi paukahtaen, mutta tässä ei onneksi ongelmaa, jatkoi haistelua. Tunnetila on juuri oikea, vääriä ei räplätä ja oma löytyy joka kerta, hyvä.