Sillisalaatti

Semmonen tästä postauksesta tulee. :D Tokossa puuttuu hieman suunnitelmallisuus tällä hetkellä. Huono hetki sinällään koska kisat lähenee. Kisoja ennen olisi seuraavanlainen vikalista laitettavana kuntoon:
Seuruu on tällä hetkellä vähän päivästä kiinni. On siis pääasiassa hyvää, mutta välillä keulii ja poikittaa. Luultavasti etsii minun silmiä, joten tähän täytyy nyt tehdä kuuri "jotain", kerron sitten mikä toimi.
Kaukoissa tekniikka on hyvä ja ovat tasolla "kyllä se kotona osaa", mutta tarvitaan vielä paljon eri paikkoja ja häiriöitä, että eka (ja tärkein) nousu olisi varma. Tällä hetkellä en siis voi luvata että nousisi ekalla käskyllä koetilanteessa.
Perusasentoon tuloissa ollaan karsittu kaarrosta ja ne on siistimmät nyt, täytyy vaan kiinnittää huomiota, ettei tämän seurauksena vauhti kärsi.
Paikkiksen käskytystä täytyy vielä tehdä. Muutamia hyviä ollaan jo saatu alle, mutta edelleen saattaa jäädä katselemaan liikkuria, jolloin joudun antamaan tuplakäskyn maahan. Tällöin myöskään maahan meno ei ole tipahtava vaan tassuttaa. Samoin ylös nousuja täytyy tehdä niin, että koira on jonkun aikaa maannut, silloin nousut on monesti löysempiä.

Ehkä tuossa on ihan tarpeeksi tähän hetkeen. Treenattavaahan on kaikkialla ja joka liikkeessä, mutta näin aloittelevana ei vaan kykene ajattelemaan montaa asiaa kerrallaan.

Hakuhommista en olekaan aikoihin tarinoinut. Hakua on kyllä treenattu koko kesä. Tällä hetkellä tehdään samassa setissä sekä ilmaisua, että etsintää, ja näiden variaatioita. Grimm on oppinut itse kiintorullan merkityksen. Olen pitänyt sillä kiintorullaa kaulassa siitä saakka kun ilmaisut siirrettiin metsään ja jossain vaiheessa koira vaan alkoi napsimaan sitä suuhunsa, vaikka irtorulla on aina selvästi tarjolla. Tosi hieno juttu! Nyt siis 95% rullista tulee kiintorullana käteen.

Viime treenissä tein ensin etukulmat ilmaisua, ukot selvästi näkösällä, rullat maassa. Kolmas ukko oli etsintä, ukko hyvin piilossa, rulla näkösällä maassa. Neljäs ukko suorapalkka ääniavulla ja viides suorapalkka pimeänä. Hieman jäi odottelemaan viimeisellä ukolla ääntä, koska pimeitä ei olla hetkeen tehty, mutta meni kyllä ukolle kun lähetin uudelleen. Täytyy nyt tehdä noita pimeitä ukkoja joka treenissä ainakin yksi, että taas tottuu niihin ja itsevarmuus niille lähtemiseen kasvaa.

Käytiin tekemässä myös esineitä Joensuun lähistöllä hienoissa maisemissa. Metsän siimeksessä lymyää hienot kalliot, jollaisia täällä päin saa todellakin kaivaa kiven kolosta. Tehtiin kolme kaistaa ja aseteltiin esineet kuten ajateltiin koirien nenän toimivan. Oltiin parilla kaistalla täysin väärässä. Molemmat koirat tekivät täysin samanlaiset kiemurat ja hakivat esineistä hajut ihan eri paikasta kuin mitä me ihmiset ajateltiin. Näin treeneistä tuli koirille melko haastavat, mutta kumpikaan rekku ei lyönyt hanskoja tiskiin, vaan pysyi kaistoilla niin kauan kunnes esineet oli nostettu.

Viimeinen kaista tehtiin suoraan kapean nousevan paljaan kallion "huipulle" kulkemaan. Tehtiin tämäkin riskillä, koska ei oltu varmoja kuinka haju leviää kallion rinteitä alaspäin, mutta koirat selviytyivät tästä yllättävän helposti. Grimmillä tässä viimeisellä kaistalla esineenä oli käytetyt sukkahousut, joita piti hetki tuijottaa ennen kuin bortsupoika oli varma ettei täällä muutakaan esineeltä haisevaa ole ja toi sukkikset minulle.

Esineruutumaisemia

Grimmin kaveripiiri on laajentunut lähiaikoina kahdella uudella tyypillä. Hauska seurata miten erilaisia noutaja ja vinttikoira ovat paimenkoiraan verrattuna. Vahvistaa entisestään tietoa, että paimenkoirat (tarkemmin bortsut) on se minun juttu. 

ibizanbodenco Saba hurmasi Grimmin pitkillä säärillään

laborantti Veikko 9vko yritti pysyä tomerasti isomman perässä