Ihanaa kun vihdoin on täälläkin takahikiällä KESÄ! Ei tarvitse lähteä aina autolla hallille treenaamaan, vaan voi viskata kamat ja koiran takapihalle ja reenailla just silloin ku itselle sattuu sopimaan, eikä treenireissu kestä kahta tuntia. Tästä voisi varjopuolena mainita laiskistumisen myötä vaikeuden lähteä kimppatreeneihin.
Kapulat katosivat takapihan nurmeen ihan yhtä hyvin kuin Kuvansin jalkapallokenttään. Grimmin eiliset humpat:
Tunnari: En ole varmaan koskaan tehnyt tunnaria ensimmäisenä liikkeenä, joten päätin kokeilla mitä tapahtuu. Koska kapulat oli nurmella, eivätkä näin ollen näy kovin hyvin, uskalsin luottaa siihen ettei koira hutiloi. Noooh, mutta emäntäpä hutiloi sen verran, että epähuomiossa ladoin kapulat aivan meidän treenikamojen viereen. Grimm tästä vähän hämääntyi, haisteli nekin, ja sittenhän se hutilointi näkyi ja toi melko varman oloisesti väärän. Koira uudelleen kapuloille ja tajusikin heti mokansa ja nappasi oikean ja kiikutti minulle. Ihan hyvä häiriötreeni.
Ruutu: Tähän ollaan saatu taas hyvä idis päälle! Eikä siihen muuta vaadittu kuin kuuri. Jatketaan nyt vielä hetki ja katsotaan sitten pysyykö taito yllä. Tehtiin lähempää paikan hakua alustalle, sitten yksi toisto kaukaa ja lopuksi vielä toisto ilman alustaa, just oikeaan paikkaan.
Seuruu: Possukoira on alkanut painaa. En tykkää, en yhtään. Tuntuu huonolta ja lisäksi koska koiraa joutuu "potkimaan", kontakti kärsii. Korjasin maanantaina painamisen pois namin avulla ja eilenpä ei sitten enää painanutkaan, hyvä! Tosin käännökset on tahmeita. Pääasiassa tässä treenissä palkkailinkin niistä ja alkoihan ne loppua kohden parantuakin. Näyttää siltä, että Grimm ei ole nyt hetkeen ajatellut seuratessaan mitään (ainakaan mitään järkevää) ja tästä syystä homma on hieman levähtänyt. Nyt sain napsautettua taas aivot päälle ja johan alkoi perusasennotkin muistua mieleen! Tein muutamia äkkipysäyksiä ja yksittäisiä käännöksiä ja kyllähän se pehva aina maahan pyllähti. Otettiin myös parin metrin pätkä peruuttamista seuruun yhteydessä, ihan vain hupinumerona, koska Grimm tykkää tästä niin kovin. :D
Nouto: Jatkettiin kotkailun kitkemistä. On se muuten jännä, ettei kotkailua esiinny lähellekään yhtä paljon yksin treenatessa. Liikkurointi ilmeisesti pahentaa sitä huomattavasti. Samalla huomasin, että noutovauhdin epävarmuus todellakin johtuu siitä, että Grimm ei nää kapulaa nurmelta. Heiton näkee, mutta koska joutuu ottamaan minuun kontaktin ennen kuin saa luvan hakea (muuten jää silmästään kiinni), vissiin unohtaa missä kapula oli ja eilenhän se meni ihan etsimiseksi koko homma. Joku onnistunutkin nouto saatiin aikaan. Heitin sekä puista, että metskua. Metallin heitin toisenkin kerran, koska ekalla näytti että luopui kapulasta kamalan helposti (lähes heti noston jälkeen) kun huomasi palkan. Ei yhtään Grimmin tapaista. Toisella heitolla otin luovutuksen eteen ja oikein kauniistihan se tuli, näin siis omiani ensimmäisellä toistolla.
Palautusvauhti sen sijaan on edelleen hyvin varma ja vauhdikas. Kokemattomuuttahan tämä vain. En aio tämän takia luopua tuosta kontaktin otosta heiton jälkeen, koska se aiheuttaisi pitkällä aikajänteellä huomattavasti suurempia ongelmia. Hiekalta ja hallin pohjalta Grimm kuitenkin kapulat näkee oikein hyvin. :D
Stopit: Tein pari stoppia ja maahanmenon törpönkierroilla. Nämäkin ihan vain hupinumerona, mutta toki palkkaa ei olisi herunut jos liikkeet olisi olleet vajaat. Napakka stoppi ja syöksyvä maahanmeno, pari läpijuoksua ja sillä selvä.
Paikkamakuu: Noin 2min paikkis yhdellä välipalkalla. Ihan hyvä pössis näytti olevan. Minuutin olin olevinaan piilossa puskan takana, mutta koska lehdet ovat vielä niin onnettomat, koira kyllä näki minut koko ajan. :D
Sittenpä metsämaailmaan. Sunnuntaina hermo petti täysin ja sitä paikkailtiin maanantaina. Sunnuntaina siis ilmaisutreenit. Jostain syystä sain aivopierun ja kehotin maalimiehiä laittamaan maastokuvioiset sadeviitat päälleen, virhe. Grimm yhdisteli päässään, että nyt tehdään etsimistä, ja meni hyvin epävarmaksi kun ei saanutkaan suorapalkkaa. Lopulta otti rullan, mutta tiputti sen puoleen väliin. Blaablaablaaaaah. Tässä vaiheessa mulla meni hermot ja lopputreenistä ei olekaan mitään kerrottavaa jälkipolville. Toki homma parantui pisto pistolta, mutta paras olisi vissiin ollut jättää treeni tuohon ekaan pistoon, koska eipä tästä kukaan oppinut yhtään mitään.
Maanantaina laitettiin leuka rintaan ja marssittiin uuden sotasuunnitelman kanssa uudelleen metsään. Treenikaveri nalkutti jo etukäteen, että tänään hermo ei saa pettää, eikä siihen kyllä pelkoa ollutkaan, koska minulla oli suunnitelma. Ja sen päälle vielä varasuunnitelma. Olin tyytyväinen kaikesta tästä suunnitelmallisuudestani. :D No pitää se koira silti treenatakin, ei se noilla suunnitelmilla mitään vielä opi, vaikka bortsuista joskus näin luullaankin. ;)
Edellispäivää ei paljon muisteltu kun puin Grimmille ritsat päälle ja päästin sen ulos autosta. Hirveetä höyryä keskilinjalle ja "ukkohommiin". Kolme ekaa ukkoa meni suunnitellusti ja todella kivasti, kakkoselle jouduin lähettämään toisen kerran. Neljännen ukon ohitti oikealta puolelta ja teki ihan über hienon syvän ja laajan laatikon ottamatta kuitenkaan hajua tuosta ukosta. Kokeneempi treenikaveri kannusti että anna ukon olla, palkkaa itse, tämä oli niin hieno tyhjä. Näin syntyi Grimmin ensimmäinen tyhjä pisto. Tuon piston piti olla Grimmin viimeinen, mutta eihän sitä tyhjään oikein voi jättää, joten onni on hyvät ja vikkelät maalimiehet porukassa. :D Kaveri ryntäsi ja heittäytyi kuin paraskin taistelija sotatantereella rähmälleen sammalikkoon tuon Grimmin tyhjän aikana, että saatiin poitsulle vielä se viimeinen löytö. Kyllä oli pikkukoira onnellista poikaa tämän jälkeen. Voi että se niin rakastaa noita ihmisiään.
Grimm sai lepäillä yhden koiran ajan autossa ja sitten otettiin neljä pistoa ilmaisua. Nämä menivät jo tosi kivasti. Pari kertaa lähti minun perään kun juoksin keskilinjaa, mutta päätti kuitenkin itse palata hakemaan rullaa. Täytyy vielä vähän rauhallisemmin itse liikuskella, pääasia että kuitenkin liikun. Hyvä treeni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti