Kävin torstaina ensimmäistä kertaa ikinä osteopaatilla ja kylläpä kannatti. Olin jo unohtanut miltä tuntuu kun ei koske mihinkään, autuaalta! En ymmärrä miksi ihmisen täytyy kärsiä monta viikkoa ja olla jääräpäinen kunnes ei meinaa saada sukkia jalkaansa. Vasta sitten myöntää oman rajallisuutensa ja painuu hankkimaan ammattiapua. Selkä siis prakaili, vaiva joka on tullut ja mennyt vuosia, enkä ole siihen kummempaa apua hankkinut koska lääkäreiltä en ole muuta apua saanut kuin sen kuuluisan buranareseptin. Nyt vannon osteopatian nimeen ja seuraavan kerran kun selkä vihoittelee painun välittömästi aukomaan lukkoni. Selän takia en ole moneen viikkoon päässyt aksaamaan Reinonkaan kanssa. Toivottavasti jo ensi viikolla päästään baanalle!
Sitten karvaiseen kaveriin. Juuri viime postauksessa sanoin ettei hakutreeneistä ole juuri uutta kerrottavaa, mutta onpa sittenkin. Meillä on nimittäin huippu kouluttaja joka toi meille tiistaina treenikaveriksi Kärnän Sarin. Olipa kiva seurata Sarin ja Stikkanin treeniä ja mietiskellä että tuossa vaiheessa me toivottavasti ollaan ensi kaudella. Saatiin lisäksi paljon uutta uskoa ja oppia ja jokainen koirakko otti taas yhden askelen eteenpäin risteilymaailmassa.
Keskiviikkona treenattiin Sarin kanssa uudelleen pienellä porukalla. Grimm veti jälleen hienoa settiä ja minä jouduin uuden paikan eteen. Koska treeneissä oli vain minä, Sari ja meidän pienryhmän kouluttaja, jouduin yksin keskilinjalle. Minun täytyi siis itse katsoa lähetyspaikat (vauhdissa), katsoa paikka jossa otan koiran keskilinjan yli, huolehtia että koira tulee minun kautta ja näkee seuraavan maalimiehen (vauhdissa), sekä päättää itse missä vaiheessa lopetan treenin. Huolestuneena koiran jaksamisesta lopetin setin suunnilleen saman mittaiseksi kuin edellisenä päivänä. Sari sanoi jälkeenpäin että hän olisi jatkanut vielä ainakin kolme pistoa molemmin puolin. Tästä opin siis sen, että koira ei mene juoksutuksesta rikki, kunhan se todella näkee maalimiehet ja kunhan sille annetaan keskilinjalta tarpeeksi apuja kun se lähtee maalimieheltä ohjaajaa kohti, että sillä on mahdollisuus nähdä seuraava maalimies ja mennä sinne suorinta reittiä. Huiput treenit ja sain uutta uskoa ja puhtia Grimmin eteenpäin viemiseen.
Minun tämän kesän tavoite oli saada koira uppoamaan sinne viiteenkymppiin. Noh, tällä viikolla upposi, joten mitäs me loppukesä treenataan? En usko että on ongelmia keksiä, eiköhän vedetä vielä ainakin pari treeniä risteilyä, voitaisi vissiin vahvistella laatikon muodostumista. Tällä hetkellä Grimm tekee sellaisia teräviä pistoja, ei vielä laatikosta tietoakaan koska ei ole opetettu.
Perjantaina käytiin taas pentujen kimppalenkillä. Mukana menossa oli kolme puuceetä, Grimm, Gust ja Siri, kelpie Riio sekä hurjan kasvuspurtin ottanut faarao Sampo. Hauska seurata miten jokaiselle on kehittynyt omanlaisensa tyyli leikkiä ja miten kaikki silti tulevat loistavasti toimeen keskenään. Tosin Sampo loukkaantui kavereilleen verisesti kun muut juoksivat veteen ja hän huijaantui mukaan ja ainakin etujalkojen varpaat kastuivat. Faaraot harvemmin arvostavat vettä. Onneksi Sampo on helposti leppyvää mallia ja pian jo esitteli joukon nopeimpia kinttujaan ja juoksutti muita.
Tänään olikin sitten kunnon treenilauantai. Jo perinteeksi muodostuneet lauantaiaamun tokot vetäistiin Noljakassa. Grimm oli ihan hurjana! Tehtiin kiertoja joista pari pysäytystä, ruutua jossa huikeen hyvä vauhti, pari noutoa joista pentu menee aina ihan villiksi, seuruun alkeita joissa hieman pomppii, siispä palkan paikkaa hieman korjattiin, pari tunnarin etsimistä nurmikosta jossa jäljestää tiensä kapulalle, ei haittaa, sekä loppuun meidän ensimmäinen eteenmeno joka hirveen hyvä. Siis huiput treenit!
Tokoista jatkettiin suoraan Onttolaan esineruutua, meidän tapauksessa janaa tekemään. Ensin otettiin kaikille koirille laukauksia, ei mitään reaktiota. Grimm lähinnä ihmetteli että minkä ihmeen takia tässä kentällä vaan ollaan eikä tehdä mitään.
Pari treenikaveria on menossa viikonloppuna EK-kokeeseen, joten heille avustettiin pudotetun esineen sekä tarkkuusruutu treenit. Olipa taas mukava oppia uutta, EK oli ihan vieras laji minulle ennen tätä aamua. EK treenien jälkeen poljettiin esinejana jossa kaikki koirat vuorollaan porhalsivat. Grimm nosti ensimmäisen esineen todella hienosti. Toinen esine oli hankalampi. Se oli kauempana kuin koskaan aiemmin, joten vaati toisen lähetyksen että pentu sai hajun ja tajusi että esine voi olla kauempanakin. Todella hurjalla vauhdilla palautus ja hirmu riehumiset loppuun. Joikohan se minun aamukahvin vai miten sillä olikin pöksyt noin liekeissä?! Puri ihan kunnolla minua käteenkin kun ei just sattunut lelu kohdalle, harvinaista, mutta jopa toivottavaa pikku puuceeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti