Olenkos muistanut kertoa, että minä niin tykkään tuosta minun pennusta! Koko ajan siitä löytyy uusia puolia joihin olen tyytyväinen. Kuten vaikkapa eilen aamupäivällä mentiin vierailemaan pienessä tokotreeniryhmässämme. Grimm kiipeili suoraan ihmisten syliin ja oli kuin kotonaan. Ihmisaran kelpien jälkeen fiilis on todella helpottunut, tällä kertaa vaatii huomattavasti vähemmän työtä sosiaalistaa pentu ja saada siitä yhteiskuntakelpoinen.
Toki treenaamaan ei menty, vaan luvassa oli pentumeininkiä saman ikäisten kelpie Riion ja dobberi Prinsessan kanssa. Toopeneito ei ole oikeasti nimeltään Prinsessa, hän ei vaan ole vielä lopullisessa sijoituspaikassaan, joten käytämme hänestä projektinimeä. Alun tunnustelun jälkeen leikit lähtivät hienosti käyntiin ja olipa vain väsynyttä pennua kun kotiin päästiin. Kuvat ovat pimeitä pilvisen päivän kunniaksi, mutta kyllä niistä jotain selvää saa.
 |
| Kapteeni marssii |
|
Illalla meitä tuli ilahduttamaan jälleen shelttimies Roope emäntineen. Minulla oli menoja, joten Grimm sai jäädä pariksi tunniksi hoitotädin huomaan. En raaskinut jättää pentua näin pian moneksi tunniksi yksin, varsinkaan kun Grimmillä on selvä mielipide siitä että hänen tilaansa ei tulisi rajoittaa millään tavalla. Ollaan siis tehty yksinoloharjoituksia vasta portin takana niin että olen itse kotona. Säihkysilmä oli ollut oikein mallikas hoitopoika, ei itkenyt minun perääni ja tulivat taas Roopen kanssa oikein hienosti toimeen. Täytyy kumartaa kasvattajalle päin oikein syvään tuosta pennun käytöksestä aikuisia koiria kohtaan. Woollandian aikuiset koirat ovat tehneet tehtävänsä ja ainakin minulla on pentu, joka on maailman järkevin aikuisia koiria kohdatessaan.
Tänään jatkettiin painiteemaa ja mentiin Katjan luo tapaamaan uudelleen Riioa. Myös Riion sisko
Terra oli paikalla ja voihan vitsi millä luonteella tuo pikkuruinen tyttö onkaan varustettu! Mahtavia pikku kelpejä molemmat ja kylläpä vain Grimm näytti jättiläiseltä niiden rinnalla tuhteine kinttuineen. Hurjaa painimista, temmellystä ja karvojen pöllyytystä pennut tarjoilivat. Mikä ihaninta, kaikki malttoivat myös nukkua painien välissä päikkärit ja sitten taas jatkettiin. Ihan mahtavaa että lähellä on näinkin paljon saman ikäistä leikkiseuraa ja tietysti omistajalle teen litkimis seuraa, toivottavasti nähdään pian uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti